Etsi

Emergency banner

Koronainfo yrittäjälle: yrittajat.fi/korona

Lisa McWhirter on ainutlaatuisten kokemusten ikuistaja

Lisa McWhirter syntyi Manchesterissä suomalais-brittiläisille vanhemmille, mutta hän on elänyt lapsuuden ja nuoruuden pääsääntöisesti Suomessa. Lisan isä oli innokas valokuvaaja ja kuljetti kameraa aina mukanaan.

Lisan innostus valokuvaamiseen heräsi vasta 18-vuotiaana, kun hän alkoi kuvaamaan ystäviään pokkarikameralla. Lisa oli opiskellut lastenohjaajaksi, mutta kun ei heti saanut töitä, hän alkoi miettiä muita uravaihtoehtoja. Hän keksi hakea valokuvausopintoihin ja pääsi opiskelemaan Lahden Kansanopistoon. Opintojen aikana hän tutustui ensi kertaa järjestelmäkameran käyttöön.

– Otin opiskeluvuoden kokeiluna. Testasin mitä erilaisempia kuvia, opettelin ja rikoin rajojani, kertooLisa.

Kansanopistovuoden jälkeen Lisa muutti Kokkolaan opiskelemaan media-assistentiksi. Opintoihin kuuluvan loppuharjoittelun hän suoritti Lontoossa. Valmistuttuaan hän asettautui Turkuun.

Yrittäjäksi

– Turkuun muutettuani iski tyhjyys. Lukuisista työhakemuksista huolimatta jäin työttömäksi. Selaillessani työvoimatoimiston sivuja törmäsin yrittäjyyskurssiin ja päätin osallistua sille. Yrittäjäkurssilla tuli nopeasti ilmi karu fakta, että vaikka oli vasta huhtikuun alku, niin kaupungin starttirahat olivat siltä vuodelta jo loppuneet.

Lisa suoritti kuitenkin kurssin ja hahmotteli liikketoimintaa. Lokakuussa 2015 hän sai y-tunnuksen ja aloitti yrittäjänä lähestulkoon tyhjän päältä.

– En saanut starttirahaa, eikä minulla ollut päivätyötä yrittäjyyttä tukemassa. Lisäksi tunsin kaupungista alle kourallisen ihmisiä. Helpoimmasta päästä yrittäjätaipaleeniei siis alkanut. Heittäytyminen kokopäiväiseksi yrittäjäksi opetti minulle suunnatonta sitkeyttä. Piti markkinoida, myydä ja tehdä työtä, jotta sain laskut maksettua.

Erikoistuminen hääkuvaajana

Alussa yrityksen palvelutarjonta oli laaja,mutta vuosien myötä rönsyt ovat karsiutuneet.Tällä hetkellä Lisa on erikoistunutkuvaamaan häitä, joissa pariskunta karkaavihille.

– Kaikki pariskunnat eivät koe isoja,perinteisiä häitä omakseen, vaan haluavatmieluummin ikimuistoisen kokemuksenkahdestaan.Valokuvaamisen lisäksi Lisa tarjoaahäiden suunnittelupalvelua.

– Hääparin otettua yhteyttä minuun,alan työstämään häiden suunnittelua. Suurimmalla osalla on mielessä paikka, missä haluaisivat järjestää vihkimisen, mutta osalla on vain idea naimisiin karkaamisesta. Heitä autan ideoimisessa ja juuri heidän näköisensä vihkimisen järjestämisessä. Jos pari haluaa mennä naimisiin ulkomailla, selvitän myös vaadittavat lupa-asiat.

Ulkomailla järjestettävät häät vaativat usein paljon taustaselvittelyä,että voidaan välttyä ikäviltä yllätyksiltä. Työn kautta Lisa on ollut Intiassa kaduilla tanssimassa paljasjaloin morsiamen kanssa rumpujen tahdissa, todistanut hääparin vihkimistä Islannissa vuorien ympäröimänä auringon ja kuun loistaessa taivaalla, sekä väistellyt kamelin potkuja Saharan aavikon kuumuudessa.

Luottavaisin mielin tulevaan

– Korona on tuonut huolta meille jokaiselle. Tänä vuonna minulla oli sovittuna useita kuvauskeikkoja maailmalla, mutta ne ovat nyt peruuntuneet tai siirtyneet. Hääparit ovat mietteliäitä hääjärjestelyjen suhteen, mutta suurin osa on edelleen toiveikkaita, että juhlapäivä saadaan järjestymään. Osa on siirtänyt häitään syksymmälle ja varasuunnitelmia on myös tehty.

Lisa on kevään aikana yllättynyt positiivisesti siitä, että vaikka maailma tuntuu koronan vuoksi pysähtyneen, niin hääparit eivät silti lakkaa etsimästä heille sopivaa valokuvaajaa ja suunnittelijaa. Hän on saanut mm. yhteydenoton amerikkalaispariskunnalta, joka pyysi häntä kuvaamaan häitään Islannissa.

– Yrittäjänä olen huomannut, miten tärkeää on lähipiiriltä saamani tuki. Ympärillä on hyvä olla ihmisiä, jotka innostuvat samoista asioista, eivätkä hätkähdä mahdottomiltakaan tuntuvia ideoita. Läheisimmät ystäväni olen löytänyt Varsinais-Suomen Nuorten yrittäjien toimikunnan järjestämillä afterworkeilla  Omaan jaksamiseen on auttanut se, että meditoin aamuisin. Se selkeyttää ajatuksia ennen kuin siirryn päivän askareisiin.

 

Kirjoitus on alun perin julkaistu Turbåssa 2/2020.

Teksti Lisa McWhirter ja Terhi Haverinen
Kuvat Lisa McWhirter