Etusivu > Yrittajan Abc > Innovaatiot Ja Aineeton Omaisuus

Etsi

Liikesalaisuudet

Kuten muut immateriaalioikeudet, liikesalaisuus ei ole yksinoikeus, vaan liikesalaisuus voi olla useamman henkilön hallussa samanaikaisesti. Liikesalaisuuksien suojasta säädetään liikesalaisuuslaissa. Lisäksi liikesalaisuuksien suoja perustuu rikoslain säännöksiin.

Liikesalaisuuden määritelmä

Liikesalaisuudella tarkoitetaan tietoa, joka täyttää seuraavat edellytykset:

  • tieto ei ole tällaisia tietoja tavanomaisesti käsitteleville henkilöille yleisesti tunnettua tai helposti selville saatavissa
  • tiedolla on taloudellista arvoa elinkeinotoiminnassa
  • tiedon laillinen haltija on ryhtynyt kohtuullisiin toimenpiteisiin sen suojaamiseksi.

Liikesalaisuus ei siten voi olla yleisesti tiedossa olevaa tietoa tai tietoa, joka on tietyn alan ammattilaisten keskuudessa tunnettua. Ammattitaidon piiriin kuuluva tieto ja osaaminen ei siten ole liikesalaisuussuojan piirissä.

Liikesalaisuus ei voi olla yleisesti tiedossa olevaa tai tietyn alan ammattilaisten keskuudessa tunnettua tietoa. Ammattitaidon piiriin kuuluva tieto ja osaaminen ei ole liikesalaisuus. Vaikka rajanveto liikesalaisuuden ja ammattitaidon välillä ei aina ole selvää, kokemusperäinen tietotaito ja osaaminen ei yleensä ole liikesalaisuutta.

Tiedolla on taloudellista arvoa esimerkiksi silloin, kun tiedon luvaton käyttäminen voisi heikentää liikesalaisuuden haltijan kilpailuasemaa markkinoilla. Taloudellinen arvo voi perustua myös siihen, että tiedossa on esimerkiksi jokin laitteen toiminnan puute.

Tieto voi olla liikesalaisuus sinänsä rajoittamattoman ajan. Jos tieto kuitenkin tulee julkiseksi tai se menettää taloudellisen merkityksensä, se ei saa enää lain mukaan suojaa.

Teknisen ohjeen suoja täydentää liikesalaisuussuojaa

Liikesalaisuuslain mukaista suojaa saavat vain määritelmän mukaiset liikesalaisuudet. Laissa suojataan kuitenkin myös teknisiä ohjeita, jotka eivät täytä liikesalaisuuden määritelmää. 

Teknisellä ohjeella tarkoitetaan teknistä toimintaohjetta tai toimintamallia, jota voidaan hyödyntää elinkeinotoiminnassa. Tekninen ohje voi olla esimerkiksi kaava, kuvaus, piirros, malli tai resepti, joka ei ole sellaisenaan julkisesti saatavilla.

Teknisen ohjeen suoja perustuu siihen, että tekninen ohje on luottamuksellisesti uskottu jollekulle tietyn tehtävän suorittamista varten tai muuten liiketarkoituksessa. Teknisen ohjeen haltuunsa saanut ei saa käyttää teknistä ohjetta muuhun kuin siihen tarkoitukseen, jota varten tekninen ohje on hänelle luottamuksellisesti uskottu. Teknistä ohjetta ei myöskään saa oikeudettomasti ilmaista eli paljastaa toiselle henkilölle.

Liikesalaisuuden kielletty hankinta, käyttö ja ilmaiseminen

Liikesalaisuuksien suoja määritellään laissa käänteisesti. Laissa säädetään siitä, mitä ei saa tehdä, eli mikä on oikeudetonta. Lähtökohtaisesti muu on siten sallittua. Toiminta jaetaan laissa liikesalaisuuden hankkimiseen, käyttämiseen ja ilmaisemiseen. Jos toiminta on lain mukaan kiellettyä, liikesalaisuuden haltija voi turvautua liikesalaisuuslain oikeussuojakeinoihin.

Liikesalaisuuslaissa säädetään, milloin liikesalaisuuden hankkiminen on sallittua ja milloin kiellettyä. Liikesalaisuuden voi saada laillisesti selville itsenäisesti keksimällä tai luomalla taikka esimerkiksi tutkimalla tai purkamalla vapaasti saatavilla olevia tuotteita. Jos esimerkiksi tuotteen tekninen toiminta on liikesalaisuus ja se saadaan selville purkamalla tuote osiin, liikesalaisuus on hankittu sallitulla tavalla. Liikesalaisuus voikin olla useamman tahon hallussa samaan aikaan. On myös mahdollista, että kaksi eri tahoa keksivät saman ratkaisun, joka on yhtä aikaa molempien liikesalaisuus.

Liikesalaisuutta ei saa hankkia anastamalla tai luvattomasti kopioimalla tai havainnoimalla materiaalia, joista liikesalaisuus ilmenee. Hankinnassa ei saa myöskään käyttää hyvän liiketavan vastaista menettelyä. Jos liikesalaisuus on hankittu kielletyllä tavalla, myös sen käyttö ja ilmaiseminen toiselle eli paljastaminen on kiellettyä. Liikesalaisuuden käyttöä on sen hyödyntäminen liiketoiminnassa, esimerkiksi sellaisten tavaroiden tai palveluiden tuottaminen, jotka perustuvat toisen liikesalaisuuteen.

Liikesalaisuuden käyttö ja ilmaiseminen on kiellettyä tietyissä tilanteissa myös silloin, kun tieto on saatu asianmukaisesti. Laki kieltää käytön ja ilmaisemisen, jos liikesalaisuus on saatu tietoon esimerkiksi yrityksen hallituksen jäsenenä, toimitusjohtajana, tilintarkastajana tai selvitysmiehenä tai näihin rinnastettavassa tehtävässä. Kieltoa ei ole rajoitettu tehtävän kestoon.

Käyttö ja ilmaiseminen on kiellettyä myös silloin, kun suoritetaan tehtävää toisen puolesta tai muuten luottamuksellisessa liikesuhteessa. Laki asettaa salassapitovelvoitteen siten myös liikesuhteisiin. Esimerkiksi alihankintasuhteissa on usein välttämätöntä paljastaa liikesalaisuuksia sopimuskumppanille. Tällaisissa tilanteissa tiedon vastaanottajalla on suoraan lain nojalla velvoite olla käyttämättä liikesalaisuutta muuten kuin on tarkoitettu. Liikesalaisuuden käyttö ja ilmaiseminen on lain nojalla kiellettyä myös, jos liikesalaisuuden salassapidosta on sovittu tai velvoite salassapitoon seuraa esimerkiksi muusta laista.

Liikesalaisuudet työsuhteissa

Työntekijän on pidettävä työnantajan liikesalaisuudet salassa. Työsopimuslain mukaan työsuhteen kestäessä työntekijä ei saa käyttää hyödykseen tai ilmaista muille työnantajan liikesalaisuuksia. Työsuhteen päätyttyä salassapitovelvollisuus työsopimuslain nojalla kuitenkin lakkaa, jos työntekijä on saanut tiedot luvallisesti, esimerkiksi osana työtehtäviään.

Tästä huolimatta rikoslain mukaiseen yrityssalaisuuden rikkomiseen voi syyllistyä kahden vuoden ajan työsuhteen päättymisen jälkeen, jos liikesalaisuuksia käytetään oikeudettomasti taloudellisen hyödyn hankkimistarkoituksessa tai toista vahingoittaakseen, vaikka tieto niistä olisi saatu laillisesti. Jos puolestaan työntekijä on oikeudettomasti hankkinut tietoonsa työnantajan liikesalaisuuksia, kielto käyttää hyödykseen tai ilmaista niitä muille jatkuu myös työsuhteen päättymisen jälkeen.

Työnantajan on syytä harkita erillisen salassapitosopimuksen tekemistä työntekijän kanssa, jos työntekijä saa työnsä osana haltuunsa tai tietoonsa työnantajan liikesalaisuuksia. Vain näin työnantaja voi varmistaa, ettei työntekijä paljasta tai käytä liikesalaisuuksia työsuhteen päättymisen jälkeen. Työntekijän kanssa tehtävään salassapitosopimukseen voidaan lisätä sopimussakkoehto, mutta sen on oltava kohtuullinen. Tyypillisesti kuuden kuukauden palkan määrä on sopimussakkona yleensä katsottu kohtuulliseksi.

» Työsuhteissa käytettävään salassapitosopimukseen löydät pohjan asiakirjapankista (edellyttää kirjautumista jäsennumerolla)

Liikesalaisuuden loukkauksen seuraamukset

Liikesalaisuuksien lakisääteistä suojaa loukkaavalle henkilölle on mahdollista vaatia laissa määriteltyjä seuraamuksia. Jos kysymys on samalla sopimusrikkomuksesta, myös sopimusoikeudelliset seuraamukset, kuten sopimussakko, voivat tulla kysymykseen.

Tärkein seuraamus liikesalaisuuksien loukkauksesta on hyvitys- tai vahingonkorvausvelvollisuus. Oikeudettomasti liikesalaisuutta käyttävä on velvollinen maksamaan liikesalaisuuden haltijalle kohtuullisen hyvityksen sekä korvauksen kaikesta vahingosta. Hyvitys tulee maksettavaksi, vaikkei liikesalaisuuden käyttämisestä olisi aiheutunut tosiasiassa vahinkoa. Jos kyse on liikesalaisuuden oikeudettomasta hankkimisesta tai ilmaisemisesta, maksettavaksi tulee korvaus siitä vahingosta, jonka hankkiminen tai ilmaiseminen on aiheuttanut. Vahinkoa kärsineen tulee tällöin näyttää aiheutunut vahinko.

Liikesalaisuuden haltija voi vaatia tuomioistuinta määräämään loukkaajalle myös muita seuraamuksia. Tuomioistuin voi määrätä loukkaajalle kiellon, jonka nojalla loukkaavaa toimintaa ei saada aloittaa tai jatkaa. Jos on tarpeen turvata liikesalaisuuden haltijan oikeuksien toteutuminen, kielto voidaan oikeudenkäynnin kuluessa määrätä myös väliaikaisena ennen tuomioistuimen lopullista ratkaisua.

Kiellon lisäksi tuomioistuin voi myös määrätä loukkaajaa vetämään liikesalaisuutta loukkaavan tuotteen pois markkinoilta tai määrätä sen muutettavaksi tai hävitettäväksi. On myös mahdollista määrätä loukkaaja tuhoamaan liikesalaisuuden sisältävät asiakirjat, esineet, materiaalit, aineet tai sähköiset tiedostot. Vaihtoehtoisesti loukkaaja voidaan määrätä luovuttamaan ne liikesalaisuuden haltijalle. Tuomioistuin voi tehostaa näitä kieltoja ja määräyksiä uhkasakolla.

Liikesalaisuuden loukkaaja voidaan tietyin edellytyksin määrätä maksamaan liikesalaisuuden haltijalle käyttökorvausta kiellon tai edellä mainittujen määräysten asemesta. Käyttökorvaus on lisenssimaksun kaltainen korvaus. Se vastaa summaa, joka pitäisi maksaa lisenssinä, jos lupa olisi saatu.

Oikeudenkäyntiä koskevat erityissäännökset

Koska liikesalaisuuden suoja on tehokas vain niin kauan kuin liikesalaisuus säilyy salaisena, tuomioistuimella on mahdollisuus rajoittaa oikeudenkäynnin julkisuutta myös asianosaisille silloin, kun asianosaisena on oikeushenkilö. Tuomioistuin voi siten päättää, ketkä ovat ne yrityksen henkilöt, jotka saavat liikesalaisuuksia sisältävän oikeudenkäyntiaineiston tiedoksi. Tämä rajoittaminen on kuitenkin mahdollista vain silloin, kun oikeudenkäynti koskee liikesalaisuuden hankkimista, käyttämistä tai ilmaisemista.

Liikesalaisuuslain mukaiset riidat ratkaistaan käräjäoikeudessa tai markkinaoikeudessa. Lain mukaan yksityisoikeudelliset vaatimukset tutkitaan ensisijaisesti käräjäoikeudessa. Jos riita-asian vastaajana on oikeushenkilö tai elinkeinotoimintaa harjoittava luonnollinen henkilö, riita-asia voidaan tutkia myös markkinaoikeudessa. Jos kyseessä on esimerkiksi työntekijää kohtaan esitetty vahingonkorvausvaatimus, se voidaan tutkia vain käräjäoikeudessa. Toista elinkeinonharjoittajaa vastaan esitetty vaatimus voidaan puolestaan käsitellä joko käräjäoikeudessa tai markkinaoikeudessa.

Käytännössä elinkeinonharjoittajien välisen riita-asian kantajalla on mahdollisuus valita, haluaako hän nostaa kanteen käräjäoikeudessa vai markkinaoikeudessa. Markkinaoikeus voi tulla kysymykseen erityisesti silloin, kun liikesalaisuuden olemassaolo tai muu vastaava seikka on riidan ydinkysymys. Markkinaoikeudella on erityistä asiantuntemusta immateriaalioikeudellisiin kysymyksiin, jonka käyttäminen voi olla tarpeen liikesalaisuusriidassa.

Jos riita-asia koskee esimerkiksi salassapitosopimuksen rikkomista eikä esimerkiksi liikesalaisuuden sisältöä, käräjäoikeus voi olla tarkoituksenmukaisempi tuomioistuin.

Tuomioistuimen valinnassa on syytä huomioida myös muutoksenhaun mahdollisuus: käräjäoikeuden ratkaisuista valitetaan hovioikeuteen, kun taas markkinaoikeuden ratkaisuista valitustie on suoraan korkeimpaan oikeuteen.

Kahden toimivaltaisen tuomioistuimen malli on poikkeuksellinen. Se kuitenkin mahdollistaa markkinaoikeuden toimivallan silloin, kun riita-asia on tarpeen saattaa immateriaalioikeudellisten asioiden erityistuomioistuimen käsiteltäväksi.

Rikosoikeudellinen suoja

Rikoslaissa on kriminalisoitu yritysvakoilu, yrityssalaisuuden rikkominen ja yrityssalaisuuden väärinkäyttö. Liikesalaisuuden loukkaus voi siten olla yhtä aikaa rikos ja liikesalaisuuslain vastainen teko. Liikesalaisuuden haltija voikin usein valita, tekeekö hän loukkauksesta rikosilmoituksen vai selvitetäänkö loukkaus siviilioikeudellisissa menettelyissä.

Rikosilmoitus johtaa esitutkintaan, joka etenee viranomaisjohtoisesti. Esitutkinnassa on mahdollista käyttää lain mukaisia pakkokeinoja näytön hankkimiseen, mikä ei ole mahdollista siviilioikeudellisissa menettelyissä. Tämän vuoksi liikesalaisuusloukkauksia on usein selvitellyt poliisi. Rikosprosessissa liikesalaisuuden haltijalla on kuitenkin vähäisemmät mahdollisuudet vaikuttaa mahdollisen oikeudenkäynnin kulkuun.

Jos rikosilmoitusta ei tehdä, asianosaiset voivat esimerkiksi neuvotella asian sovinnollisesta ratkaisemisesta oikeudenkäynnin ulkopuolella. Siviilioikeudellisessa riita-asian oikeudenkäynnissä on myös laajempi mahdollisuus vaikuttaa oikeudenkäynnin kulkuun. Käytännössä valinta rikos- ja siviiliprosessin välillä on tehtävä sen mukaan, mikä on kussakin tilanteessa tarkoituksenmukaista.

Suoja sopimalla

Salassapitosopimuksien käyttäminen on käytännössä tärkeä liikesalaisuuksien suojaamisen muoto. Erityisen tärkeitä salassapitosopimukset ovat liikesuhteissa, joissa vaihdetaan luottamuksellista tietoa. Myös muissa tilanteissa, joissa liikesalaisuuksia saatetaan muiden tietoon, voidaan salassapitosopimuksella tehokkaasti suojata luottamuksellista tietoa.

Lakisääteisestä suojasta huolimatta salassapitosopimuksien käyttö on suositeltavaa. Lain mukaan palvelussuhteissa salassapidon kesto on rajoitettu vain palvelusaikaan, jos liikesalaisuus on saatu tiedoksi palvelusaikana. Salassapitosopimuksella salassapito voidaan ulottaa myös palvelussuhteen tai muun liikesuhteen jälkeiseen aikaan. Tämä on usein tarpeen liikesalaisuuksien tehokkaaksi suojaamiseksi.

Salassapitosopimukselle ei ole laissa muoto- tai sisältömääräyksiä. Salassapitosopimus on syytä tehdä aina kirjallisesti. Sen on hyvä sisältää ainakin tiedot sopimuksen osapuolista, sopimuksen kattaman luottamuksellisen tiedon määritelmä, maininta salassapitovelvoitteesta ja siitä, mihin tietoa saadaan tai ei saada käyttää.

Salassapitosopimuksen tehosteeksi on yleensä syytä ottaa sopimussakko. Tärkeää on myös mainita, ettei sopimussakko muodosta vahingonkorvausvastuun ylärajaa, jos sopimusta rikotaan. Sopimus ei kuitenkaan saa olla kohtuuton. Tämä on huomioitava erityisesti sopimussakon määrää päätettäessä.

Sopimuksia tehtäessä on hyvä tiedostaa, että niissä voidaan sopia laajemmasta tietojen salassapidosta kuin mitkä ovat lain nojalla suojattuja. Sopimus voi koskea myös muuta luottamuksellista tietoa kuin lain mukaisia liikesalaisuuksia. Lain mukaiset oikeussuojakeinot soveltuvat kuitenkin vain silloin, kun kyse on lain määritelmän mukaisesta liikesalaisuudesta, vaikka salassapitosopimusta rikottaisiin. Jos sopimusrikkomus kohdistuu muuhun tietoon, kysymykseen tulevat ainoastaan sopimusoikeudelliset seuraamukset.

» Työsuhteissa käytettävään salassapitosopimukseen löydät pohjan asiakirjapankista (edellyttää kirjautumista jäsennumerolla)

 

Päivitetty 7.9.2018