Pienyritysten verorasitus EU-valtioissa | Yrittajat.fi
Yrittäjät > Yrittäjät > Suomen Yrittajat > Tutkimukset > Muut Tutkimukset

Etsi

Pienyritysten verorasitus EU-valtioissa

Tiivistelmä tuloksista

Pienyritysten verorasitus EU-valtioissa

Selvityksen perusteella voidaan havaita, että
  • Enemmistössä tutkituista maista veropohjan laskenta ei riipu yritysmuodosta eli on pääosin sama riippumatta siitä, harjoitetaanko toimintaa elinkeinonharjoittajana vai yhtiönä. Eroja, joilla voi olla merkitystä myös veroasteeseen, liittyy tosin mahdollisuuksiin maksaa palkkaa omistajalle tai tämän perheenjäsenille sekä eräisiin erityisvähennyksiin tai varauksiin, joita sovelletaan eräissä maissa vain osaan yritysmuodoista.
  • Erot eri yritysmuotojen välillä syntyvät sen sijaan pääosin eroista sovellettavien verokantojen välillä. Elinkeinonharjoittajien tulot verotetaan kaikissa vertailumaissa omistajansa henkilökohtaisena tulona, henkilöyhtiöissä pääsääntönä on suora osakasverotus ja osakeyhtiöt ovat kaikissa maissa itsenäisiä verosubjekteja. Elinkeinonharjoittajiin ja henkilöyhtiöihin sovelletaan kaikissa maissa pääsääntöisesti progressiivista verokantaa ja osakeyhtiöihin tasaverokantaa. Osakeyhtiöiden osinkoihin voi kohdistua joko progressiivinen tai tasavero tai näiden yhdistelmä.
  • Maakohtaisia eroja tutkittujen maiden verojärjestelmiin on syntynyt mm. ratkaisuista, joilla pieniin osakeyhtiöihin sovellettavia verokantoja on eriytetty tuloksen suuruuden tai liikevaihdon perusteella normaaliverokantoja alemmiksi (Belgia, Englanti, Espanja). Eräissä maissa elinkeinonharjoittajien ja henkilöyhtiöiden tuloon voidaan valinnaisesti soveltaa myös yhteisöverokantaa (Tanska, Ruotsi) tai uusien pääomasijoitusten tuottoon muutoin alempaa verokantaa (Italia). Ns. skandinaavisissa veromalleissa (Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska) on myös maakohtaisia eroja siitä huolimatta, että yritystulot jaetaan ansio- ja pääomatuloihin lähtökohtaisesti samoin periaattein.
  • Verokantojen taso vaihtelee tutkituissa maissa huomattavasti. Osakeyhtiöiden verokanta on yleensä alempi kuin ylin progressiivinen tuloverokanta ja joskus jopa matalampi kuin alin tuloverokanta. Korkein pienyrityksiin sovellettava yhteisöverokanta oli vuonna 1999 Italiassa 37 % (pienyrityksillä ei alennettua verokantaa), matalin Englannissa 20 % (alennettu).
  • Verokantojen ohella kokonaisverorasitukseen vaikuttaa myös erityisesti muissa kuin osakeyhtiöissä yritystuloon usein liitettävät sosiaaliturvamaksut sekä osakeyhtiöissä menetelmä, jolla osinkojen kahdenkertaista verotusta on lievennetty. Neljässä viidestä alimman osakeyhtiöverotuksen tason maasta osinkojen kahdenkertaista verotusta on lievennetty yhtiöveron hyvitysjärjestelmää tai tätä vastaavaa menetelmää käyttäen.
  • Osakeyhtiön ja sen omistajan kokonaisverorasituksen mukaan ryhmiteltynä verorasitus oli esimerkkilaskelmissa käytetyllä tulotasolla lievin Englannissa (20 %), ankarin Tanskassa (57 %). Ammatinharjoittajien verotaso oli matalin Englannissa (17 %), ankarin Ruotsissa (43 %, sisältää sosiaaliturvamaksun). Kokonaisverorasitus oli kaikissa yritysmuodoissa yleistasoltaan matalin Englannissa.
  • Veropohjan laskentaan vaikuttavat eri valtioissa edelleen useat muuttujat, vaikka myös verotuksen tosiasiallista harmonisoitumista on tapahtunut mm. veropohjan yksinkertaistuksilla. Verosuunnittelulla on kuitenkin edelleen merkitystä efektiivisen verorasituksen laskemiseen. Myös sosiaalivakuutusmaksut ja se, mistä tulosta näitä peritään, ovat kehittymässä verojen ohella keskeiseksi yritystoiminnan kustannus- ja kilpailutekijäksi.
  • Uusiin oman pääoman vahvistamiseen tarkoitettuihin keinoihin voi myös sisältyä jopa poikkeuksellisen laajaa valintavapautta, mikä ei muutoin ole vero-oikeudelle tyypillinen piirre.
  • Työn suorittamiseen liittyvä itsenäisyys on enemmistössä valtioista määräävä sen suhteen, katsotaanko työ palkka- vai yrittäjätyöksi. Pienyritysten käytännön ongelmaksi koetaan hallintobyrokratia ja verosäännösten mutkikkuus.



Tutkimustausta

Selvityksen tarkoituksena oli vertailla pienyritysten kokonaisverorasitusta sekä poimia ns. parhaita käytäntöjä eri valtioiden soveltamista menettelyistä. Selvitys käsittää maakohtaiset kuvaukset eri yritysmuotojen osalta seuraavista kysymyksistä

  • verotettavan tulon luonne ja sovellettavat verokannat
  • poistojärjestelmä, varaukset, pienyritysten erityishuojennukset sekä tappioiden vähentäminen
  • varallisuusvero
  • voiko yritys maksaa palkkaa omistajalleen
  • lisäksi selvitetään yrittäjä- ja palkkatulon rajanvetoon liittyviä ongelmia.
  • Veroina on huomioitu:
  • yrityksen omistajan verot
  • yrityksen verot silloin, kun yritystä ja omistajaa verotetaan erillään
  • varallisuusvero, jos tätä peritään esimerkin varallisuustietotasolla
  • muina veroina on huomioitu yritystulosta perittävä sosiaaliturvamaksu sellaisissa maissa, joissa maksulla on kokonaisverorasituksen kannalta tärkeä merkitys. Varallisuusveron ja sosiaaliturvamaksujen mukanaolo on ilmoitettu kulloinkin erikseen.



Tutkimus kokonaisuudessaan