Työehtosopimusten kattavuus, palkat ja työllisyys | Yrittajat.fi
Yrittäjät > Yrittäjät > Suomen Yrittajat > Tutkimukset > Muut Tutkimukset

Etsi

Työehtosopimusten kattavuus, palkat ja työllisyys

Tiivistelmä

Työsopimuslain uudistuksen tavoitteena on muuttaa lakia vastaamaan yritystoiminnan muuttunutta toimintaympäristöä. Pääasiallisena tavoitteena lakia uudistettaessa pitäisi olla mahdollisimman hyvän työllisyyskehityksen turvaaminen ilman, että työntekijöiden vähimmäisehdot vaarantuvat. Työllisyystavoitetta on tarkasteltava toisaalta pitkän aikavälin kehityksen kannalta ja toisaalta suhdanneperäisten työllisyyden vaihteluiden kannalta. Työllisyyden korostaminen on tärkeää sekä työntekijöiden että yritysten kannalta. Jos yritysten toimintaedellytykset ovat kunnossa, ne pystyvät työllistämään. Työllisyys vaikuttaa keskeisesti ihmisten hyvinvointiin ja vähentää tehokkaimmin syrjäytymistä.

Tutkimuksessa arvioidaan työsopimuslain uudistuksen keskeisten kohtien, eli yleissitovuuden ja paikallisen sopimisen mahdollisuuksien, vaikutuksia sekä työllisyystavoitteeseen että työntekijöiden vähimmäisehtoihin.

Keskeiset tulokset ovat:
  1. Perinteisen näkemyksen mukaan parhaan työllisyysvaikutuksen takaavat toisaalta keskitetty tai koordinoitu sopimusjärjestelmä ja toisaalta yritystasolle hajautettu sopimusjärjestelmä. Yritysten välisen kilpailun lisääntyminen korostaa yritystasolle hajautetun sopimusjärjestelmän hyviä puolia. Suomen kansantalouden keskimääräistä suurempana pidetty häiriöalttius korostaa myös yritystasolle hajautettua sopimusjärjestelmää ja sen mahdollistamia joustoja.
  2. Työehtosopimusten eurooppalainen vertailu osoittaa, että työehtosopimusten ulkopuolella olevien yritysten työvoimaosuus vaihtelee maittain ja toimialoittain. Työehtosopimusten ulkopuolella olevissa yrityksissä maksetaan lähes samaa palkkaa kuin niiden piirissä olevissa yrityksissä.
  3. Kotimaisen toimialoittaisen työllisyysvertailun perusteella voidaan päätellä, ettei työehtosopimusten kattavuudella ole suurta merkitystä työllisyyskehitykseen taloudellisen kasvun aikana. Sen sijaan laman aikana työllisyys heikkeni enemmän toimialoilla, joilla on ollut yleissitova työehtosopimus.
  4. Työehtosopimusten ulkopuolella olevien yritysten työntekijöiden keskimääräinen palkka on noin viisi prosenttia pienempi kuin työehtosopimusten piirissä olevien yritysten työntekijöiden palkka. Koska työehtosopimusten piirissä olevien keskipalkka on noin 20 prosenttia korkeampi kuin alimmat taulukkopalkat, työehtosopimusten ulkopuolella olevissa yrityksissä eivät työntekijöiden vähimmäisedut vaarannu.


Vuonna 1997 yksityisellä sektorilla työskenteli noin 1 300 000 työntekijää. Perinteisiin työnantajakeskusjärjestöihin kuuluvissa yrityksissä työskenteli noin 900 000 henkilöä. Työehtosopimuksia yleissitovana noudattavissa yrityksissä työskenteli noin 325 000 työntekijää. Työehtosopimusten ulkopuolella olevissa yrityksissä työskenteli noin 75 000 työntekijää. Perinteisiin työnantajakeskusjärjestöihin kuuluvien yritysten henkilökunnan osuus vaihtelee toimialoittain. Osuus on liike-elämän palveluissa noin 55 prosenttia, kaupassa ja rakentamisessa noin 60 prosenttia ja teollisuudessa noin 80 prosenttia.

Työmarkkinoiden vallitseva kehitystrendi on pk-yritysten lukumäärän ja niiden kansantaloudellisen merkityksen kasvu. Markkinoiden globalisoitumisen seurauksena on myös Suomessa lisätty yritystason paikallista sopimista. Paikallisen sopimisen menettely koskettaa kuitenkin vain perinteisiin työnantajajärjestöihin kuuluvia, lähinnä suuryrityksiä. Lisääntyvä joukko pk-yrityksiä uhkaa jäädä joustojen ulkopuolelle, ellei niitä uloteta myös yleissitovaan kenttään. Yritysten sopeutumiskykyvaatimusten lisääntyessä yleissitovuuden määrittelyä nykyisestä ei ole tarvetta muuttaa varsinkaan, koska työehtosopimusten ulkopuolella olevien yritysten työntekijöiden palkat eivät oleellisesti poikkea työehtosopimusten piirissä olevien työntekijöiden palkoista.

Voit ladata tutkimuksen omalle tietokoneellesi klikkaamalla tästä.