Etsi

Kasvuyrittäjä ja verottaja – mahdoton tehtävä vai mahdollisuus symbioosiin?

Mikä on verotuksen merkitys kasvuyrittäjälle? Entä kasvuyrittäjän merkitys verotulojen kannalta? Pyrin tässä kirjoituksessa valottamaan tarinan muodossa kasvavan yrityksen ja verotulojen suhdetta. Lopuksi pyrin pelkistämään tarinan opetukset viiteen teesiin. 

Lukijalta toivoisin keskustelua siitä, kuinka kasvun ja verotuksen suhde hänelle näyttäytyy.

Perustetaan yritys – vaurastutaan!

Ajatellaan yritystä, johon yrittäjä sijoittaa 10 000 euroa pääomaa ja ottaa toiset 10 000 euroa lainaa puolison kanssa yhdessä omistettua asuntoa vastaan puolison jonkinasteisesta nurinasta huolimatta. Normaali puheyhteys puolisoon palaa viikon kuluttua, mutta sydämessään yrittäjä tietää, että asiaan vielä palataan, jos aihetta ilmaantuu.Toimialana on vuokravälitys, jossa yrittäjä vuokraa yrityksille toimitiloiksi sijoitus- ja eläkeyhtiöiden omistamia toimistoja – siitä firman nimi TeidänTilat. Yritys saa palkkionsa onnistuneista vuokrauksista esimerkiksi kuukauden vuokraa vastaavina palkkioina. Hyvä business – yritykset muuttavat vähän väliä ja välittäjä on aina paikalla. Yrittäjä on aikaisemmin toiminut vastaavissa tehtävissä, hänen osaamistaan arvostetaan ja hän tuntee keskeiset tilojen tarjoajat ja käyttäjät – hyvä lähtökohta yrittämiselle.

Ensimmäinen vuosi menee erinomaisesti 

TeidänTilat aloittaa. Toimipaikka, kotisivut ja tietokoneet hankitaan. Ensimmäisiä asiakkaita saadaan yllättäen jo kuukauden kuluttua – kiitos hyvien aikaisempien yhteistyösuhteiden. Osaamisen, aktiivisuuden ja laadukkaan palvelun siivittämänä sana kiirii ja kysyntä kasvaa. Yrittäjä ei enää selviydy yksin vaan rohkeasti palkkaa työntekijän avukseen. Liikevaihto kasvaa ensimmäisenä vuonna 100 000 euroon. Tulosta kertyy 10 prosenttia liikevaihdosta eli 10 000 euroa.

Kaikki hyvin – aika alkaa katsoa uutta asuntoa tai venettä tai mökkiä Aurinkorannikolta?

Katsotaan ensin hieman tarkemmin mitä tapahtui. Ensimmäisen vuoden liikevaihdon perusteella yritys tilitti asiakkailta laskutettuja arvonlisäveroja 21 000 euroa, kun alv-vähennyskelpoisia hankintoja ei ollut kuin oman toimitilan vuokrasta syntynyt 3000 euroa. Työnantajamaksuja ja palkan veroja yritys tilitti palkatun työntekijän 3000 euron kuukausipalkasta yhdeksän kuukauden ajalta samoin kuin omasta, tingitystä 2000 euron kuukausipalkastaan. Nämä verot ja sivukulut olivat yhteensä noin 3500 euroa kuukaudessa eli 42 000 euroa vuodessa.

Puolisolta alkaa puolen vuoden jälkeen tulla kiusallisia kysymyksiä siitä, miksi jätit arvostetun ja hyväpalkkaisen työn ja nyt kituutamme kahden tuhannen euron kuukausipalkalla, asunto vakuutena ja sinä olet aina ’yrittämässä’’. Tunnelma kotona toisinaan kiristyy.

Kun ensimmäisen vuoden tilinpäätös valmistuu, on aihetta iloon. Ensimmäinen tilikausi on heti voitollinen. Yhtiö tekee 10 000 euroa tulosta ja maksaa yhteisöveroina 2000 euroa eli 20 prosenttia. Euforisessa tilassa yrittäjä päättää maksaa peräti puolet voitosta – näin kuulemma isotkin yritykset tekevät – osinkoina. Näin 5000 euron osingoista tuli maksuun vielä noin 1500 euroa osinkoveroa, kun nettovarallisuuttakaan ei juuri ehtinyt kertyä.Ensimmäisen tilikauden ajalta kaikki verot ja veroluonteiset maksut olivat yhteensä arvonlisävero 21 000 euroa + palkkojen verot ja sivukulut 42 000 euroa + yhteisövero 2000 euroa + osinkovero 1500 euroa = yhteensä 66 500 euroa.

Ensimmäisenä toimintavuonnaan siis yrittäjän omistama yritys tilitti verottajalle noin 66,5 prosenttia koko liikevaihdostaan veroina. Verottajan saama osuus on 6,5-kertainen suhteessa tilikauden tulokseen. Kun yrittäjä sitten päätti maksaa mainitun 50 prosenttia tuloksesta eli 5000 euroa osinkoina voidakseen osoittaa puolisolle homman mielekkyyden, voidaankin lopulta todeta, että yrittäjän riskinoton palkkiona saama osuus 5000 euroa on noin 8 prosenttia verottajan hyödystä 66 500 euroa.

Tässä voimme hyvin ummistaa silmämme siitä, että vain omistajan tinkiminen omasta palkastaan mahdollisti tuloksen tekemisen ja osingonmaksun. Normaalipalkoilla oltaisiin oltu tappiolla, mutta asia on kotona huono puheenaihe. Kuitenkin voimme hyvinkin mieltää verottajan uuden yrityksen ylivoimaisesti suurimmaksi edunsaajaksi, mikä nerokkaasti tapahtuu ilman riskiä. 

Yrittäjälle harmillista taas oli se, että kassa huutaa tyhjyyttään, vaikka tulos on voitollinen. Asiakkaat ovat suuryrityksiä, ja ne ovat venyttäneet maksuaikansa 45 päivään. Tämä tarkoittaa, että yrityksellä oli noin 1,5 kuukauden liikevaihto eli tässä vaiheessa jo noin 20 000 euroa kiinni myyntisaatavissa. Onneksi luottotappioita ei ole tullut. Yrittäjä päättääkin lykätä osingonmaksua ja oman palkkansa maksamista. Muuten pitäisi ottaa lainaa verojen tai palkkojen maksuun. Lisälainan ottamisesta keskustelu ei johtaisi asuntovakuudesta johtuen muuhun kuin mykkäkouluun kotona. ’Mitä minä sanoin’ -tunnelmaa TeidätTilat -yrittäjämme ei tähän hetkeen kaipaa, mutta ei voi siltä välttyä täysin. 

Toinen tilikausi – erittäin nopeaa kasvua isojen asiakkaiden imussa

Ammattitaito ja tinkimätön toteutus siivittävät TeidänTilat -yrityksen huimaan kasvuun. Uusi iso asiakas, jonka johtajana on ex-kollega, haluaisi hyvien kokemusten myötä keskittää tilojensa vuokrausta yrityksellemme – vaikea kieltäytyä. Ja juuri tätähän tavoiteltiin. Nyt ollaan hyvässä nousuputkessa. Ilma on täynnä happea ja energiaa. Kotonakin alkaa suhtautuminen varovasti muuttumaan ja ympäristön arvostus kohoamaan. Liikevaihto kasvaa kohisten, palkataan peräti kaksi uutta työntekijää heti vuoden alussa uuden ison asiakkaan myötä. Nyt palveluksessa on jo yrittäjä ja kolme työntekijää. Liikevaihto nousee 400 000 euroon ja tulos 20 prosenttiin eli 80 000 euroon.

TeidänTilat on edelleen start up, mutta ehkä matkalla kohti kasvuyrittäjyyttä. Mikä parasta, kasvu on kannattavaa, muuten horjuttaisiinkin jo rahoituskriisissä. Voimansa tunnossa – ja puolisoaan rauhoitellakseen – yrittäjä nostaa oman palkkansa 3000 euroon kuukaudessa. Siis samalle tasolle kuin yhtiön palkatuilla työntekijöillä ja noin puolet siitä mitä hän ansaitsi ollessaan aikaisemmin isoista asiakkaista vastaavana asiakkuuspäällikkönä toisen palveluksessa, mistä puoliso toisinaan muistuttaa ja laskee menetettyjä euroja ja turvallisuutta.

Toinen uusista rekrytoinneista on erinomainen, mutta toinen epäonnistuu. Kauppoja ja sitä kautta taloudellista lisäarvoa ei tule. Yrittäjä paikkaa tilannetta itse venyttämällä päivät 12 tuntisiin ja satsaa myös viikonloppuisin kotirintaman kritiikistä huolimatta. On riski, että virherekrytointi, jossa menetettiin 12 kuukauden palkkoina ja kuluina lähes 100 000 euroa, kaataisi koko kasvavan yrityksen. Tuottoja on saatava ja niitä haetaan, mutta ennen sitä kassatilanne on stabiloitava omista varoista. Yrittäjämme lainaa TeidänTiloille 30 000 euroa palkkojen ja verojen maksua varten. Asunnonvaihtoon suunniteltu omarahoitusosuus kärsii melkoisen kolhun, mutta mikä olisi vaihtoehto? ’’Miksi et ostanut mieluummin sijoitusasuntoa kuin käyttänyt 100 000 euroa epäonnistuneeseen rekrytointiin?’’ – kysymys roikkuu ahdistavana ilmassa.

Yrittäjä on huomannut kantapään kautta kuinka riskipitoinen ja kuinka kallis rekrytointi-investointi työehtosopimusten ja verokiilojen siivittämänä on. Olisinpa edes selvittänyt taustoja paremmin tai käyttänyt konsulttipalvelua testaukseen, hän ehkä sättii itseään. Mutta tehty mikä tehty, jotenkin me pärjätään, vakuuttaa yrittäjä itselleen ja puolisolleen. Kun vielä hetki jaksetaan painaa, tämä helpottaa kyllä. Meillä on hyvät asiakassuhteet ja olemme kasvu-uralla. 

Ja sitten taas katsotaan lukuja. Toisen toimintavuoden laskutus 400 000 euroa + alv 24 prosenttia tarkoittaa verottajan alv-saantona 96 000 euroa. Neljän henkilön 3000 euron kuukausipalkoista verottajana ansainta palkkaveroina ja sivukuluina on noin 115 000 euroa. Yhteisöveroja menee maksuun 20 prosenttia tuloksesta eli 16 000 euroa. Ja jälleen – yrittäjä tekee päätöksen maksaa 50 prosenttia voitosta eli peräti 40 000 euroa osinkoina, josta hän maksaa sitten 30 prosenttia veroina eli 12 000 euroa. Osingoista jää siis tilille verojen jälkeen 28 000 euroa. 

Verottajan toisen vuoden saanto on 96 000 euroa alv + 115 000 euron ansioverot ja palkan sivukulut + 16 000 euron yhteisövero + 12 000 euron osinkovero eli kaikki verot ja veroluonteiset yhteensä 239 000 euroa. Tämä verottajan saanto on siis 60 prosenttia TeidänTilojen liikevaihdosta, kolminkertainen suhteessa yrityksen tulokseen ja 8,5-kertainen suhteessa yrittäjän huipputuloksesta saamaan osinkoon.

Osingosta on päätetty, mutta maksun suhteen kohdataan jälleen tiukka kassatilanne. Nopea kasvu sitoo varoja. Liikevaihdon kasvettua peräti 400 000 euroon on myyntisaamisissa ja ylipäänsä käyttöpääomassa kiinni jo 20 prosenttia liikevaihdosta eli 80 000 euroa.

Samalla paljastuu yhtiön ensimmäinen luottotappio, joka rassaa kassaa. Toistamiseen yrittäjä joutuu myöhentämään kassasyistä osingonmaksua. Varat riittävät edellisvuonna päätetyn, mutta edelleen maksamattoman 5000 euron osingon maksamisen, mutta päätetty, muhkeahko 28 000 euron osinko jää odottamaan parempaa kassatilannetta. Ensin pitäisi vielä maksaa se itse firmalle annettu pikavippi 30 000 euroa takaisin myös.

Tähän mennessä siis yrittäminen on vienyt selvästi enemmän rahaa kuin tuonut huolimatta siitä, että molemmat ensimmäiset tilikaudet ovat voitolliset. Kassavirta se vasta tärkeää on, oivaltaa yrittäjämme. Harmilaista on se, että asunnonvaihtounelma siirtyy edelleen, mistä keskustellaan vähän korkeammilla kirjaimilla kotona.

Yhtiö on kuitenkin jaloillaan, vaikka koettelemuksia sekä liiketoiminnassa että kotirintamalla on ollut. Mikä tärkeintä jatkon kannalta, asiakassuhteet ovat kunnossa ja niiden varaan voidaan rakentaa. Oppia start up - ja kasvuyrittäjyysestä on saatu. Yrittäjä jatkaa kohti kolmatta tilikautta ja suunnittelee lähestyvänsä pankkia saadakseen käyttöpääomarahoitusta kasvavan yrityksensä tarpeisiin. Taitaa tulla taas keskustelu yhteisen asuntovakuuden käytöstä. Ehkä kuitenkin kasvua on syytä hillitä, pohtii yrittäjämme ja katsoo parhaaksi keskittyä vain kannattavimpiin asiakkaisiin, mikä mahdollistaa itse tekemisen ja henkilöstön supistamisen.  

Vuosi sitten yrittäjä mukaan lukien neljä henkeä työllistänyt toimisto jatkaa kahden hengen voimin hieman aikaisempaa pienempänä, mutta riskit paremmin hallitsevana. Edelleen kaikkien verojen yhteenlaskettu summa vastaa noin 60 prosenttia TeidänTilojen liikevaihdosta ja on moninkertainen suhteessa tulokseen. 

Tarinan opetus 1: Kasvuyrittäjyys on yhteiskunnalle kannattavaa

Tarinan ensimmäinen opetus on, että kasvuyrittäjyys on verotulojen kannalta erittäin kannattavaa. Tarinan esimerkissä verottajan saanto oli 60–67 prosenttia kasvavan yrityksen liikevaihdosta ja 8–12 kertainen suhteessa yrittäjän saantoon osinkoina. Lisäksi euromääräinen verosaanto kasvaa lähes exponentiaalisesti kasvuyrittäjän etenemisen tahdissa. Olisi vahvasti kansakunnan intressissä saada lisää kasvuyrittäjyyttä maahan. Missään tapauksessa verottaja ei saisi lyhytnäköisyydessään näännyttää kultamunia munivaa hanheaan.

Tarinan opetus 2: Verotus on kasvuyritykselle haastavaa, mutta tuet eivät ole ratkaisu

Mielestäni on oikein ja tärkeää, että kaikilla yrityksillä on samat verosäännöt. Ketään ei pidä suosia toisten kustannuksella – ei kasvu- tai muita yrityksiä. Kasvuyrittäjyyttä harkitsevan tai siihen kannustavan on kuitenkin tärkeä ymmärtää kasvuyrityksen kassan käyttäytymisen luonne. Kasvuyrityksellä – kannattavallakin – varat sitoutuvat kasvun edellyttämiin investointeihin ja käyttöpääomaan sekä henkilöstön sisäänajoon. Siksi varat eivät samalla tavalla kumuloidu yhtiön kassaan kuin vakiintuneella yrityksellä. 

Tarinan opetus 3: Miksi nykyinen verokiila on vaarallinen kaikille?

Toivoisin, että tarinanomainen esimerkki voisi avata jokaiselle kolme asiaa, joiden johdosta verokiila on vaarallinen. Ensiksi, verokiila tekee Suomesta hyvin kalliin maan. Tarinan esimerkissä asiakkaalta saatavista tuotoista tilitettiin veroina summa, joka vastasi 60 prosenttia liikevaihdosta. Vastaavasti uuden asunnon tai minkä tahansa tuotteen hinnassa on helposti puolet veroja. Verokiila aiheuttaa sen, että Suomi on kallis omille kansalaisille ja suomalaisen työn kilpailukyky maan rajojen ulkopuolella heikko. Jotta varmasti ymmärretään tulkoon sanotuksi: tähän kalleuteen ja kilpailukyvyttömyyteen ei ole muuta syytä kuin verokiila. Nettopalkat eivät ole pulma.

Toiseksi, verottaja on suurin ja ensimmäinen edunsaaja yrityksessä. Yrittäjä usein vasta viimeinen ja silloin vain pienellä osalla verottajaan verrattuna. Näin raju verokiila heikentää yrittämisen edellytyksiä eikä ole millään tavoin oikeudenmukaista.  Kolmanneksi, verokiila nostaa rekrytointi-investoinnin kohtuuttoman korkealle. Se sulkee työmarkkinan ulkopuolelle ne, jotka eivät pysty tuottamaan yli 100 000 euron lisäarvoa asiakkaille joka vuosi. Tällainen verotus ei ole oikeudenmukaista vaan epäreilua suhteessa nuoriin ja suhteessa niihin, joiden työ- tai arvonluomikyky on laskenut. Tällainen verotus on itsekästä ja suojelee niitä, joilla on jo työ ja hyvä työkyky.

Tarinan opetus 4: Miksi nykyiset palkkatukimallit eivät ole merkityksellisiä?

Lukemalla edellä kuvatun tarinan jokaisen pitäisi ymmärtää, että nykyisen kaltainen palkkatuki ei vaikuta merkittävästi yrityksen kustannusrakenteeseen eikä kykyyn tuottaa asiakkaalle lisäarvoa – sen varaan ei kannata rakentaa rekrytointi-investointia. Voidakseen palkata uuden työntekijän yrityksen tulee luoda asiakkaalle arvoa lähes 100 000 euroa vuodessa. Siihen pystyvät vain osaajat. Virherekrytointi voi pienessä kasvavassa yrityksessä olla fataali. Markkinataloudessa yritykset eivät voi tuottaa sosiaaliturvaa. Nykyisenkaltainen palkkatuki ideana voi perustua ymmärtämättömyyteen siitä, kuinka työpaikka syntyy tai on syntymättä. Jotta palkkatuki toimisi ja tuottaisi pysyviä työpaikkoja, tulisi sen olla yleinen ja merkittävästi nykyistä suurempi. Silloin se mahdollistaisi puolin ja toisin kokeilun ja näyttämisen ilman kohtuutonta riskiä. Tällainen tuki taas vääristäisi markkinoita eikä siksi ole toivottavaa. 

Tarinan opetus 5: Mitä pitäisi tehdä kasvun ja työllisyyden eteen 

Jotta suomalainen työ olisi kilpailukykyistä ja jotta työpaikkoja voitaisiin luoda nykyistä enemmän, on verokiilaa alennettava. Se on lähestulkoon ainoa keino avittaa kasvua ja työllisyyttä, joka on aidosti valtiovallan käsissä. Kaikki muut keinot ovat yritysten, omistajien, asiakkaiden ja rahoittajien käsissä. Verotuksen keinoin tulisi mahdollistaa se, että Suomeen syntyi jatkuvasti ja paljon uusia kultamunia tuottavia hanhia. Vanhoista hanhista aina joku poistuu joukosta tai lopettaa munimisen muista syistä.Erityisen vaarallinen Suomen kaltainen verokiila on kasvuyrityksille, joilla varat sitoutuvat kasvun luomiseen. Vakiintuneilla yrityksillä pääomia ei samalla tavalla sitoudu lisää yhtiöön. Samat säännöt kaikille on kuitenkin oleellinen periaate. Ei lisää tukia kiitos. Yleinen kilpailukykyinen veromalli on parempi kuin kohdennetut tuet.


Petri Roininen
puheenjohtaja, Suomen Yrittäjien Kasvuyrittäjäverkosto
toimitusjohtaja, Investors House    

Kannattavaa kasvua blogi käsittelee kasvuyrittäjyyttä eri näkökulmista. Blogia kirjoittaa Kasvuyrittäjäverkoston johtoryhmän jäsenet sekä kasvun yhteistyökumppanit.

» Kasvuyrittäjäverkosto


Petri Roininen

Suomen Yrittäjien Kasvuyrittäjäverkoston puheenjohtaja ja Investors House Oyj:n toimitusjohtaja. Petri on ollut omistajana mukana perustamassa ja kasvattamassa noin kymmentä yritystä.