Etsi

Markkinatalouden puolustus

Nykymuotoisen niin sanotun hyvinvointivaltion lyhyen aikavälin ennuste on uhkarohkea, keskipitkän aikavälin ennuste heikko ja pitkän aikavälin ennuste fataali. Kalliina ja ahtaasti säänneltynä toimintaympäristönä se ei houkuttele investointeja, yrityksiä, työpaikkoja eikä lahjakkuuksia puoleensa tavalla, jota sen kasvava rahoitustarve edellyttäisi. Päinvastoin, alati kasvavana se voi työntää lahjakkuuksia, yrittäjiä, omistajia, sijoittajia, yrityksiä ja työpaikkoja pois luotaan sinne missä toimintaympäristö ja olosuhteet ovat suotuisammat. Se ei ole enää kilpailukykyinen.

Globaalissa maailmassa, jossa ihmiset ja yritykset voivat valita kotipaikkansa, hyvinvointivaltioon sisältyy fataali systeeminen riski. Saman voi sanoa kansanomaisesti siten, että nykymenolla se voi pakon edessä hajota omaan mahdottomuuteensa.

Muutos tapahtuu silmiemme edessä hiljaisena mutta vakaana virtana – lukemattomina yksittäisinä omaisuuden siirtoina, yritysten myynteinä ulkomaille, investointien suuntaamisena ulos, avainhenkilöiden maastamuuttoina. Yksittäisinä pieneltä näyttävistä puroista kasvaa suuri virta. Käynnissä on muutos, jonka tulokset näkyvät hitaasti, mutta johon tulisi herätä nopeasti. Ilmassa on suuri huoli siitä, kiihtyykö tämä virtaus. Erityisesti huolta tulisi kantaa niiden ryhmien, jotka ovat nettosaajia nykyisessä hyvinvointimallissa.

Suomalaisen kestävän kehityksen ytimessä tulisi olla kansainvälisesti kilpailukykyinen toimintaympäristö yritysten omistajille. Sellainen, joka vetää puoleensa investointeja ja työtä. Sellainen, joka saa yritysten omistajat investoimaan. Sellainen, joka vetää lahjakkuuksia luomaan uusia liikeideoita ja innovaatioita.

Toimintaympäristö tulisikin mieltää tuotteena, jota politiikka voi tarjoa niille yritysten omistajille, jolla on valta päättää minnepäin maailmaa yrityksensä sijoittavat, myyvät tai laajentavat. Tosiasia on, että eri toimintaympäristöt kilpailevat investoinneista ja yrityksistä.

Suomen toimintaympäristössä ylivertaisesti heikoin lenkki on korkea verotus. Se on sitä paitsi palkansaajan myös erityisesti yrityksen omistajan ja riskinottajan kannalta. Pieni ajatusharjoitus: Yrittäjän – tai ylipäänsä omistajan – tulee asiakkaalta saatavilla tuloilla maksaa yrityksen kaikki henkilö-, alihankinta-, toimitila- ja materiaalikustannukset, mutta myös ennen omaa osuuttaan alati kasvavat arvonlisäverot, sosiaalimaksut, palkkojen ennakkopidätykset, yhteisöverot ja lopulta osinkoverot. Vasta tämän jälkeen on sen ainoan riskin ottaneen tahon eli yrittäjän vuoro – viimeisenä.

Verottajan kertymä edellä kuvatuista viidestä lähteestä voi olla yhteensä 5–6 -kertainen suhteessa omistajan kertymään silloinkin, kun ylipäänsä omistajalle jotain jää. Yleensä omistajalle ei alku- tai kasvuvaiheessa jää mitään, vaan hän investoi. Tällöinkin verottaja kerää ensimmäisenä osuutensa edellä mainittujen viiden verolähteen muodossa. Pelkän kouluruotsin varassa olenkin toisinaan ihmetellyt, mistä tulee ruotsin kielen sana ’’företagare’’, joka tuntuisi viittaavan ensimmäisenä olevaan saamamieheen tai -naiseen. Kuitenkin yrittäjän saamisen vuoro tulee vasta viimeisenä, vaikka riskinotossa vuoro on – kaikkien luonnollisena pitäen – ensimmäinen. Onko sana ymmärretty väärin? Vai onko sana ’’företagare’’ on jäänyt hyvinvointivaltion jalkoihin ja järjestys huomaamatta muuttunut? Riski ja palkitseminen eivät enää kulje käsi kädessä.

Kannustimet kasvuun ovat heikot. Siksi osa yrittäjistä mieluummin myy kasvuyrityksensä aikaisessa vaiheessa kuin kasvattaa sitä suomalaisessa omistuksessa. Siksi työpaikat suuryrityksissä syntyvät pikemmin ulkomaisiin tytäryhtiöihin kun Suomeen. Siksi suomalaisia pörssiyhtiöitä ostetaan edullisemmin verotettuihin maihin – viimeksi muun muassa Amer, Pöyry, Sponda ja Technopolis. Nämä ovat valitettavia tosiasioita, joiden ymmärtämiseen ei tunnu olevan halua.

Suomessa verovaroilla ja lainanotolla rahoitettavat julkisen sektorin menot ovat 54 prosenttia bruttokansantuotteesta. Sellaisena se on toiseksi korkein koko Euroopassa.

Kansainvälinen verokilpailu on yksi harvoista asioista, joka rajoittaa poliittisten intressien intoa kasvavaan verotukseen. Siksi kansainvälinen verokilpailu on tervetullutta. Ainakin se on yksi harvoja tekijöitä, jotka rajoittavat poliittista ahneutta ja lyhytnäköisyyttä. Korkealla verotuksella kansan enemmistö pysyy nettosaajina ja valtiosysteemistä riippuvaisena. Nykyistä matalampi verotus mahdollistaisi yhä useamman vaurastumisen ja vapautumisen julkisesta tuesta – taloudellisen itsenäistymisen.

Sipilän hallitus korjasi aikaisempien hallitusten virheitä ja ainakin pyrki vastuksista huolimatta viemään maata markkinatalouden suuntaan. Toivottavasti seuraava hallitus ei lyhytnäköisesti heikennä markkinatalouden eikä yrittäjyyden edellytyksiä.

 

Petri Roininen

Suomen Yrittäjien Kasvuyrittäjäverkoston puheenjohtaja

Kannattavaa kasvua blogi käsittelee kasvuyrittäjyyttä eri näkökulmista. Blogia kirjoittaa Kasvuyrittäjäverkoston johtoryhmän jäsenet sekä kasvun yhteistyökumppanit.

» Kasvuyrittäjäverkosto


Petri Roininen

Suomen Yrittäjien Kasvuyrittäjäverkoston puheenjohtaja ja Investors House Oyj:n toimitusjohtaja. Petri on ollut omistajana mukana perustamassa ja kasvattamassa noin kymmentä yritystä.