Etsi

Julkiset hankinnat

Kuntien hankinnat ja elinkeinopolitiikka

Kuntien hankinnat ovat elinkeinopolitiikan strateginen työkalu. Tämä luo paineita kehittää kuntien hankintaosaamista ja hankintapolitiikkaa.

Suomen bruttokansantuotteesta käytetään yli 19 prosenttia julkisiin hankintoihin. Näiden hankintojen arvo on vuosittain yli 35 miljardia euroa. Kuntien menoista suuri osa syntyy hankinnoista. Kuntien hyödykkeiden ostot ovat kasvaneet viime vuosina nopeammin kuin kuntien menot keskimäärin. Myös palveluostojen määrä on lisääntynyt voimakkaasti.

Julkisten palvelujen ja kuntien hankintojen järjestäminen tehokkaasti ja laadukkaasti on kuntalaisten, kuntien ja yritysten etu. Osaavat ostajat toimivat siten, että kunta ja kuntalaiset saavat parhaat mahdolliset tavarat ja palvelut parhaalla mahdollisella hinnalla. Yrittäjät puolestaan saavat avoimet ja hyvät mahdollisuudet kilpailla kuntasektorin ostoista.

Hankintalaki on mahdollistava laki

Tilaajien ja toimittajien on tunnettava toistensa tarpeet ja mahdollisuudet hyvin.

Pienet yritykset menestyvät tarjouskilpailuissa, mikäli ostoja ei tehdä liian suurina kokonaisuuksina. Jos hankinnoissa pyritään yksisilmäisesti mittakaavaetuihin ja pudotetaan tietoisesti toimittajamäärää, markkinat keskittyvät, vaihtoehdot vähenevät ja hinnat nousevat. On osattava hyödyntää pienten yritysten tarjontaa sallimalla laajasti osa- ja yhteistarjousten tekeminen. Tämä tapahtuu vain ottamalla käyttöön markkinavuoropuhelu ennen varsinaisen hankintailmoituksen julkaisemista.

Sote- ja maakuntauudistuksen myötä on mahdollista, että hankintoja halutaan keskittää. Monissa kunnissa hankinnat toteuttaa useamman kunnan omistama yhteishankintayksikkö. Fiksun kunnan kannattaa ohjata yhteishankintayksikön niille tekemiä hankintoja. Se tehdään

  • yhteishankintayksiköiden omistajaohjauksella,
  • selkeällä omalla hankintastrategialla, sekä
  • pidättäytymällä sellaisista sopimusehdoista yhteishankintayksikön kanssa, jotka velvoittavat kunnan käyttämään yhteishankintayksikköä, ja kieltävät hankintojen teon itse

Ellei kunta ohjaa yhteishankintayksikön itselleen tekemiä hankintoja, hankintavolyymilla on taipumus kasvaa sellaiseksi, ettei pk-yritysten tarjonta yllä kattamaan pyydetyn suuruista kokonaisuutta. Silloin paikalliset pk-yritykset jättävät osallistumatta tarjouskilpailuihin.

Tavoitteet

  • Hankintapolitiikkaa on ohjattava osana elinkeinopolitiikkaa, ja siihen tulee panostaa.
  • Suunnitelmallisen hankintapolitiikan toteuttamiseksi ja terveen kilpailun turvaamiseksi kuntaan tarvitaan hankintastrategia.
  • Kunnan on aktiivisesti edistettävä tarjonnan kehittymistä markkinoilla ottamalla käyttöön asiakasvalintaan perustuvia malleja.
  • Pk-yrityksillä tulee olla tasavertainen mahdollisuus osallistua kuntien tarjouskilpailuihin. Markkinavuoropuhelu tulee ottaa käyttöön kaikissa hankinnoissa.
  • Riittävän tarjonnan aikaansaamiseksi hankinnat kannattaa aina jakaa pienempiin osiin, sillä liian suurina kokonaisuuksina hankkiminen yksipuolistaa tarjontaa.