Etsi

Emergency banner

Koronainfo yrittäjälle: yrittajat.fi/korona

Yrittäjyys

Yrittäjätarina: Rääkkyläiset kukot maistuvat

Rääkkylän leipomon tiloihin saatiin tänä keväänä uusi yrittäjä. Kotileipomo Isabella siirsi leipomotoiminnot kotoa Pötsönlahdelta kirkonkylälle. Kunnan kanssa yhdessä tehtiin tiloihin täysremontti.

Yrittäjä Leila Sallinen ei kuitenkaan ole mitenkään uusi, pikemminkin pitkän linjan yrittäjä. Kauppiasvanhemmilta geenit siirtyivät luonnostaan. Tytär oppi laskemaan ja käyttämään kassakonetta ennen kuin lukemaan.

- Vakiasiakkaitakin oli jo kuusivuotiaana, Leila nauraa muistellessaan aikoja Suurahon kyläkaupalla.

Juuri 40 vuotta täyttänyt leipuri sanoo muuttaneensa yli 30 kertaa, ensin vanhempien mukana. Aina työn tai yrittäjyyden perässä. Kokemusta on niin palkkatyöstä kuin yrittämisestäkin, useilta toimialoilta kaupasta ja verhoomosta kotipalveluun ja koulunkäynnin avustamiseen.

Savonrannalla syntynyt ja eri puolilla Keski-Suomea asunut Leila Sallinen tuli Jyväskylästä Rääkkylään kymmenkunta vuotta sitten. Ensin piti hoidella kuntoon työtapaturman aiheuttamat vaivat ja samalla tuli lisä- ja uudelleenkoulutusta, etäopiskeluna ylioppilaaksi ja oppisopimuksella koulunkäyntiavustajaksi.

Sitten ilmoitti kuopus tulostaan ja kotona ollessa tuli verestettyä leipomistaitoa. Kukonteon taito on vanhemmilta tarttunutta sekin, Siiri ja Raimo Sallisella on kokemusta niiden torimyynnistä.


Kukkoleipurilta onnistuvat myös perinteiset karjalanpiirakat, apuna tässä Namfon Nammontri.

Kukkoja tuli sitten tehtyä yli oman ja lähipiirin tarpeen, kysyntä pisti perustamaan toiminimen. Kotikeittiöön saatiin luvat remontin jälkeen. Kotileipomo Isabellaa varten tehtiin autotallista leipomo ja myyntiketju alkoi rakentua.

Leila Sallinen kiersi toreilla ja tapahtumissa myymässä kukkojaan itse. Perinteisten lanttu-, peruna-, kala- ja lihakukkojen lisäksi myös esimerkiksi kasvis- ja vegaanikukkoja. Salaisuutena murea ja ohut kuori sekä mehukkaat täytteet.

Kasvot tulivat tutuiksi ja kukkojen makua kehuttiin suusta suuhun ja somessa. Menekki kasvoi ja tilat kävivät pieniksi jo vuosi remontin jälkeen.

Uutinen leipomon konkurssista sai ottamaan yhteyttä pesänhoitajaan, mutta sopimusta ei syntynyt. Sellaisenaan tilat ja koneistus eivät olisi tarkoitusta palvelleet.

Rääkkylän kunta tuli vastaan ja tarjoutui vuokranantajaksi. Remontin teki yrittäjä itse läheisineen, kunta maksoi tarvikkeet. Nyt on asialliset tilat leivonnalle ja varastoinnille, lisäksi myymälä-kahvio. Avajaisia vietettiin helmikuussa.

Keski-Karjalan kehitysyhtiö Ketin Koulutustehtaasta kasvua –hankkeen kautta saatiin kaksi kisälli-työntekijää. Leilan puoliso Miika Pakarinen myös käytännössä on yrityksessä töissä ja hoitaa esimerkiksi kuljetuksia.

- Hänelle ei kuitenkaan voi maksaa palkkaa, eikä hän ole tietenkään työttömänä työnhakijanakaan, joten seuraava kasvun vaihe lienee yhtiömuodon muutos.

Viilaamista on riittänyt niin EU-lainsäädännön kuin terveystarkastajienkin kanssa. Nyt on kaikki kunnossa, mutta pitkät päivät vielä jatkuvat. Kolmevuotiaalla kuopuksella on onneksi mummola lähellä leipomoa, mutta yrittäjän jaksaminen lienee se mihin seuraavana pitää panostaa.

Teksti ja kuva: Riitta Mikkonen