Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi kaupallisten sopimusten maksuehdoista annetun lain 5 §:n muuttamisesta (HE 356/2014 vp)

Eduskunta
Lakivaliokunta

Hallituksen esityksen sisältö

Hallitus esittää, että maksuaika elinkeinonharjoittajien välisissä saatavissa saisi ylittää 30 päivää vain, jos siitä on nimenomaisesti sovittu. Nykyisin vastaava aikaraja on 60 päivää. Esitetyllä muutoksella lyhennettäisiin yritysten välisiä maksuaikoja rajoittamatta kuitenkaan mahdollisuutta tarpeen mukaan sopia halutun pituisista maksuajoista.

Tarkoituksena on saada sopijapuolina olevat yritykset nykyistä laajemmin kiinnittämään huomiota pitkiä maksuaikoja koskeviin sopimusehtoihin. Ehdotettu 30 päivän raja myös kuvastaa nykyistä lakia paremmin sitä, millaista maksuaikaa voidaan yleensä pitää yritysten välillä epätavallisen pitkänä.
Esitetty lainmuutos parantaisi erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten asemaa. Se on ehdotettu tulevan voimaan ensi tilassa.

Esitys on tervetullut

Syksyn 2013 Pk-yritysbarometrin (Suomen Yrittäjät, Finnvera, TEM) tulosten perusteella kohtuuttoman pitkät maksuajat ovat yleistyneet merkittävästi. Ne ovat Suomessa melko tuore ilmiö ja aiheuttavat monissa tapauksissa vakavia ongelmia pk-yrityksille uhaten niiden toimintamahdollisuuksia.

Pk-yritysbarometrin mukaan pk-yrityksistä 44 prosenttia kertoo joutuneensa hyväksymään yli 30 päivän maksuaikoja. Toimialoittain tarkasteltuna tämä koskee erityisesti teollisuuden pk-yrityksiä (2/3 yrityksistä). Kaupan alalla ongelman kohtaa lähes puolet pk-yrityksistä. Rakentamisessa ja palveluissa pitkät maksuajat eivät ole aivan yhtä yleisiä, mutta näilläkin toimialoilla noin 40 prosenttia yrityksistä on joutunut ongelman kanssa tekemisiin. Selvitettäessä pitkien, yli 30 päivän maksuaikoja, yli kolmannes pk-yrityksistä ilmoitti joutuneensa hyväksymään yli 60 päivän maksuaikoja.

Maksuaikojen pidentyminen Suomessa johtunee muun Euroopan tilanteesta. Selvitysten mukaan Keski- ja Etelä-Euroopassa maksuajat ovat nimittäin tyypillisesti varsin pitkiä, yritysten välillä keskimäärin noin 60 päivää. Suomalaiset isot yritykset ovat perustelleet pidentyneitä maksuaikoja omille toimittajilleen ja alihankkijoilleen sillä, että ne itse toimittajina joutuvat mukautumaan eurooppalaisten tilaajien edellyttämiin pitkiin maksuaikoihin.

Suomen Yrittäjät teki oikeusministeriölle 15.10.2013 ehdotuksen maksuehtolain muuttamisesta siten, että maksuajan sallituksi enimmäiskestoksi yritysten välisissä sopimuksissa säädettäisiin 30 päivää. Vastaavaa muutosta on ehdotettu lakialoitteessa LA 64/2013 vp. Myös Ruotsissa on keskusteltu samansuuntaisista lainsäädäntöratkaisuista.

Suomen Yrittäjät pitää tärkeänä maksuehtolain muuttamista nyt esitettävällä tavalla siitä huolimatta, että oikeusministeriölle tekemässämme aloitteessa esitetty pakottava lainsäädäntö ei tällä esityksellä toteudu. Katsomme, että lakiin kirjattava 30 päivän maksuehtokatto (60 päivän sijasta) ilmentää lainsäätäjän tahtoa hyväksyttävästä enimmäismaksuehdosta.

Sopimisen on oltava nimenomaista

Pitkiä maksuehtoja käytetään erityisesti tilanteissa, joissa velallisena on velkojaa selvästi suurempi yritys. Asia on todettu myös hallituksen esityksessä. Emme pidä tätä hyväksyttävänä emmekä hyvänä kehityksenä myöskään talouden kokonaisuuden kannalta.

Valitettava käytäntö tällä hetkellä on se, että iso yritys yksipuolisesti ilmoittaa alihankkijalleen, että se alkaa noudattaa ostolaskuissaan esimerkiksi 60 päivän maksuehtoa aiemmin noudatetun 30 tai 45 päivän sijasta. Tyypillistä on sekin, että maksuehdoista on määräykset isomman tilaajayrityksen vakiomuotoisissa ostoehdoissa.

Eduskunnan olisi tärkeä korostaa, että toisen osapuolen yksipuoliset ilmoitukset taikka esimerkiksi vakiomuotoisissa ostoehdoissa olevat kirjaukset maksuehdoista eivät täytä lain edellyttämää nimenomaisen sopimisen vaatimusta.

Sääntelylle on hyväksyttävät perusteet

Maksuehtolakia on julkisuudessa arvosteltu yhtäältä siitä, että sillä puututaan tärkeään markkinoiden periaatteeseen, sopimusvapauteen. Toisaalta sääntelyä on pidetty riittämättömänä juuri sen vuoksi, että laki mahdollistaa toisin sopimisen, minkä on todettu johtavan epätasapainoon ja ns. sanelupolitiikkaan sopimussuhteessa.

Toteamme, että on hyväksyttävää oikeudellisesti suojata tasapainoista ja vastavuoroista sopimussuhdetta: toimittajana oleva yritys on jo täyttänyt sopimuksen omalta osaltaan (eli luovuttanut tavaran tai palvelun), joten sopimustasapainon kannalta ei ole perusteltua, että tavaran tai palvelun vastaanottanut yritys voi viivyttää omaa suoritustaan kovin pitkään.

Todettakoon, että sopimussuhdetta koskeva (pakottavakaan) sääntely ei ole täysin poikkeuksellista myöskään yritysten välisissä suhteissa. Kohtuuttomat sopimusehdot ovat lainsäädännössä kiellettyjä, ja tavoitteena on suojata sopijapuolena olevaa heikompaa osapuolta (esim. ns. yrittäjänsuojalaki ). Vastaavasti markkinoiden toimintaa suojataan pakottavilla kilpailuoikeudellisilla säännöksillä, jotka koskevat esimerkiksi määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ja kartelleja.

Sääntely on myös taloudellisesta ja markkinoiden toiminnan näkökulmasta tarpeellista. Pitkät maksuajat aiheuttavat kustannuksia velkojina oleville yrityksille, sillä niiden on löydettävä korvaavaa käyttöpääomarahoitusta. Aiheutuvat kustannukset joudutaan viemään hintoihin, mikä puolestaan heikentää yritysten kilpailukykyä. Myös toimittajan maksuvaikeuksien ja konkurssin riski kasvaa pidentyneiden maksuaikojen vuoksi. Pitkä maksuaika voi johtaa myös siihen, että myyjällä on velvollisuus tilittää myynnin arvonlisävero ennen kuin on saanut ostajalta suorituksen. Maksuaikojen venyminen voi johtaa tarjonnan vähenemiseen ja siten kilpailun heikkenemiseen. Tästä kärsii koko talous.

Rahoituksen osalta luontevinta on se, että nimenomaan tilaajayritys huolehtii oman hankintansa rahoittamisesta, ellei nimenomaisesti ole toisin sovittu. Yritysten välillä noudatettavat maksuehdot ja -käytännöt eivät lähtökohtaisesti saisi johtaa siihen, että tavaran tai palvelun toimittaja (velkoja) joutuu kääntymään rahoituslaitosten puoleen turvatakseen käyttöpääoman tarpeensa.

Vaikka isot ja kansainväliset yritykset joutuvat mahdollisesti itse sopeutumaan Keski- ja Etelä-Euroopan pitkiin maksuaikoihin, niillä on kuitenkin pk-yrityksiä selvästi paremmat mahdollisuudet rahoituksen hankkimiseen. Näin eurooppalaisten pitkien maksukäytännöistä taloudelle aiheutuvien haittojen voidaan arvioida muodostuvan pienemmiksi kuin riskin kohdentaminen kantokyvyltään heikompaan, mutta tuotannon tehokkuuden kannalta tärkeään tahoon, pieneen yritykseen.

Lopuksi

Pidämme hyvänä, että hallituksen esitys on valmisteltu pikaisesti ja että se on saatu annettua istuvalle eduskunnalle. Yhdymme siihen, että lain muutokset on syytä saattaa voimaan mahdollisimman pikaisesti.

Korostamme kuitenkin, että nyt esitettävän muutoksen vaikutuksia on tärkeä seurata. On oltava valmius tarvittaessa kiristää lainsäädäntöä, mikäli ilmenee, ettei tahdonvaltaisella lainsäädännöllä ole toivottua vaikutusta ts. se ei paranna pienten yritysten asemaa maksuehdoista neuvoteltaessa.

Suomen Yrittäjät

Janne Makkula
lainsäädäntöasioiden päällikkö, varatuomari