Lausunto Verohallinnon ohjeluonnoksesta ”Arvostamislain 32 §:n soveltaminen kiinteistöverotuksessa”

Verohallinto
Henkilöverotuksen ohjaus- ja kehittämisyksikkö

Ohjeluonnos käsittelee KHO:n ratkaisun 128/2014 vaikutusta kiinteistöverotukseen tilanteissa, joissa arvostamislain 32 § tulee sovellettavaksi.

Suomen Yrittäjät (SY) kiittää lausuntopyynnöstä, ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Kiinnitämme huomioita ohjeen toiseksi viimeiseen kappaleeseen, jossa Verohallinto katsoo, että kyseisen KHO:n ratkaisun tulkinta arvostamislain 32 §:sta ulottuu myös muihin kuin asumisoikeuskiinteistöihin. Lisäksi samassa kappaleessa Verohallinto katsoo, ettei luovutusrajoituksen lisäksi myöskään muu syy ole alentamisperuste.

SY ei kannata näitä linjauksia seuraavista syistä:

• Korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavana oli kysymys vain siitä, miten asumisoikeusasunnoista annetussa laissa (650/1990) tarkoitettujen asumisoikeuskäytössä olevien rakennusten arvo määritetään kiinteistöverotusta toimitettaessa. Tutkittavana ei siis ollut 32.2 §:n soveltuminen laajemmin. Hyväksymme VH:n ohjeluonnoksen tulkintalinjauksen näiden rakennusten osalta, mutta perusteita linjauksen ulottamiseen muihinkin rakennuksiin ei mielestämme ole.
• KHO 128/2014:ssa on tutkittu vain luovutusrajoitusten vaikutusta. Verohallinnon tulkinta ”luovutusrajoituksen tai muun syyn vuoksi” on siten perusteettoman lavea. Vähimmäistoimenpiteenä tulee ”tai muun syyn..”-kohta korvata lisäämällä verrattavuus luovutusrajoituksiin esimerkiksi seuraavasti: ”tai muun luovutusrajoitukseen rinnastettavan syyn..”.
• Kiinteistöverot ovat kiristyneet viime vuosina yhtäältä veroprosentin ja toisaalta verotusperusteiden kiristymisen kautta, ja trendi jatkuu yhä. Seurauksena kiinteistöveron legitimiteetti on alkanut murentua, ja vaatimuksia kiinteistöverotuksen nousun seisauttamiseen on jo esitetty. Em. ohjeen kohdat ohjeluonnoksessa esitetyssä muotoilussaan mahdollistavat Verohallinnolle monissa käytännön tilanteissa kireämmän verovaihtoehdon valitsemisen (rakenteellisten ominaisuuksien perusteella saatu arvo vs. todennäköinen luovutushinta). Tämä

1. lisää muutoksenhakuvaatimuksia kiinteistöverotukseen;
2. monimutkaistaa verovelvollisen muutoksenhakuprosessia tehden siitä teknisempiin seikkoihin (rakennustekniset ominaisuudet) painottuvan;
3. esimerkiksi teollisuushallien osalta yrityskäytön hiipuessa kannustaa lopettamaan yritystoiminnan kokonaan (jolloin ikäalennuksen voi saada 100-prosenttisena) sen sijaan, että toimintaa jatketaan supistettuna. Tämä on varsin negatiivinen kannustin.

Kiinteistöveron kehittäminen

Ensi vuodelle aiottua kiinteistöveroprosenttien korottamista (HE 158/2014 vp) koskevassa lausunnossaan eduskunnan valtiovarainvaliokunnan verojaostolle SY on vaatinut kokonaisarvion laatimista kiinteistöveron laskentatavasta yhdenvertaisuuden näkökulmasta ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Käsityksemme mukaan Valtiovarainministeriö olisikin ryhtynyt laatimaan kyseistä arviota. Seuraavassa tiedoksenne vaatimuksemme keskeiset kohdat:

Veron lopullinen määräytyminen on nykyisin melko läpinäkymätön prosessi. Kiinteistövero koostuu kiinteistöveroprosentista ja kiinteistön verotusarvosta, joka määrätään erikseen rakennuksen ja maapohjan osalta. Asiaan vaikuttavat siksi kuntien vahvistamien veroprosenttien ohella Verohallinnon vahvistamat rakennusmaan verotusarvojen laskentaperusteet sekä rakennusten jälleenhankinta-arvot, jotka määräytyvät puolestaan rakennusten jälleenhankinta-arvon perusteita koskevan VM:n asetuksen perusteella.

Myös vajaakäyttöisistä tiloista peritään täysimääräistä kiinteistöveroa, mikä rasittaa erityisesti muuna kuin vakituisena asuntona käytettyjä tiloja, jotka verotetaan yleisen eli korkeamman verokannan mukaan. Kiinteistöveron tasapuolisuutta eri toimialojen välillä on myös vaikea tarkastaa, samoin kuin valtakunnallisesti yhdenmukaista soveltamista silloin, kun saman yrityksen toiminta koostuu esim. erilaisista toiminnoista kuten palvelu- ja teollisuustoiminnoista.

Ehdotamme, että kiinteistöveron laskentatavasta tehdään kokonaisarvio, jossa kiinnitetään huomio mm. erityyppisten tilojen yhtenäistämistarpeeseen, laskennan muuhun yksinkertaistamiseen ja myös kiinteistöveron kokonaisverorasituksen kehittymiseen.

Yhteenvetona SY toteaa, että ottaen huomioon viimeaikaisen kiinteistöveron nopean nousun, tulisi Verohallinnon pidättäytyä laajemmista kiinteistöverotusta kiristävistä linjauksista, kuin KHO:n päätös 128/2014 suoraan vaatii (vain asumisoikeuskiinteistöt).

Satu Grekin
veroasiantuntija