Etsi

Emergency banner

Koronainfo yrittäjälle: yrittajat.fi/korona

Kylpylällä on Ikaalisissa pitkät perinteet ja hyvä tunnettuus

Ikaalisissa on kylvetty jo hyvä tovi. Ensimmäinen kylpylä Ikaalisten kauppalaan perustettiin jo vuonna 1884. Asialla oli tuolloinkin paikallinen yrittäjä, ruoka- ja taloustavarakauppias Gustav Nestor Eränen. Hän oli aikanaan kauppalan menestynein liikemies ja kävi kauppaa Pietarissa saakka. Sinne hän vei muun muassa voita, nahkoja ja riistaa. Monessa mukana ollut mies oli mukana myös perustamassa paikkakunnan ensimmäistä puhelinyhtiötä, Ikaalisten Telefoni Osakeyhtiöt.

Idean kylpylään Eränen oli saanut Naantalissa jo parikymmentä vuotta aikaisemmin alkaneesta kylpylätoiminnasta. Tätä perua hän perusti yhdessä muutaman muun paikallisen liikemiehen kanssa yhtiön, joka rakennutti paikkakunnalle Eräsen saunan. Nimestään huolimatta sen tarjonta ulottui tavallisesta yleisestä saunasta pelkkien löylyjen lisäksi erilaisiin tarjolla olleisiin ammeisiin ja kylpyihin.

Pieni sauna alkoi saavuttaa suosiota, ja Ikaalisiin alkoi saapua kylpylävieraita ympäri maata. Tätä vauhdittivat myös kehittyneet liikenneyhteydet, jotka tähän maailman aikaan tarkoittivat juna- ja höyrylaivaliikennettä. Nimeä entrattiin vielä ensin 1910-luvulla Ikaalisten Kylpylaitos Oy:ksi ja siitä edelleen uusien isompien tilojen rakennuttamisen yhteydessä 1927 Ikaalisten Kylpylä Oy:ksi. Toiminta alkoi olla jo melko laveaa. Sen ajan lehtiartikkelin mukaan ”Kylpylaitoksella on 2 saunaa, 2 höyrykaappia, 6 kylpyammetta, 8 suihkua ja 16 pukuhuonetta yleisön käytössä.”

Pitkä hiljaisempi kausi ja muutto vastarannalle

Tätä hyvää kasvuvaihetta seurasi kuitenkin pitkä hiljaisempi jakso. Jo vuonna 1929 alkanut talouslama aiheutti yritykselle isoja haasteita, eikä toimintaa oikein ikinä saatu kannattavaksi. Ja vuosikymmenen huvettua Suomi olikin jo sodassa. Sen päätyttyä kylpylä olisi jo kaivannut isompaa korjausta. Kysyntään vaikutti sodan jälkeen sekin, että tärkeimmät asiakkaat eli kauppalalaiset alkoivat rakentaa omia saunoja.

Kylpylä alkoi elpyä uudestaan 50-luvun puolella, joskin aluksi varsinainen kylpeminen oli vielä taustalla. Samalla hypättiin toiselle puolelle järveä, silloiseen Tuomarlan ja nykyiseen Kylpylän kaupunginosaan. Meijeriliitto oli etsinyt jäsenistölleen lomakotia ja saanut vihiä Ikaalisissa myynnissä olevasta vanhasta käräjätuvasta. Tuomarla vihittiin käyttöön heinäkuussa 1957 yli 450 meijeriammattilaisen ja yhteistyökumppanin voimin.

Kekkonenkin kävi kylässä

Varsinaisen kylpylätoiminta päästiin aloittamaan vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Vuonna 1964 joulukuussa valmistuikin uusi päärakennus. Paikan nimeksi tuli Ikaalisten Kylpylä- ja kuntoutuslaitos. Sen omisti Terveyskylpyläliitto ry, ja jäseniä olivat edelleen Meijeriväen Liiton jäsenet. Rakennuksessa oli pieni ravintola, 21 hotellihuonetta, hoitotilat, savihoitolaosasto, sauna, voimistelusali ja uimahalli. Majoitustiloja oli tuolloin tarjolla jo yli sadalle hengelle.

Kylpylä sai sen aikaisista sulista hattuunsa se komeimman mahdollisen keväällä 1967, jolloin tasavallan presidentti Urho Kekkonen vieraili kylpylässä peräti neljän päivän ajan. 1970-luvulla alueelle rakennetiin paljon uutta. 138 huoneen Kylpylä-Hotelli valmistui 1973 ja 7-kerroksinen ja 144 huoneen Hotelli Terme kaksi vuotta myöhemmin. Samalla vuosikymmenellä kylpylässä aloitettiin myös sotainvalidien ja -veteraanien kuntoutus, josta tuli Ikaalisten kylpylälle hyvin tärkeä toimintamuoto.

Viihdekylpyläbuumi näkyi myös Ikaalisissa

Hotelli- ja ravintolatoiminta keskitettiin vuonna 1985 Kylpyläkasino Oy:lle, hoito- ja vapaa-ajantoiminnot jäivät Terveyskylpyläliitolle, jonka hallitus päätti myydä Ikaalisten Terveyskylpyläliiton toiminnan viisi vuotta myöhemmin. Vuonna 1991 tammikuussa Ikaalisten kylpylä siirtyi kokonaisuudessaan Kylpyläkasino Oy:lle. Sen omistivat veljekset Kari ja Jussi Uoti.

1980- ja 1990-lukujen taitteeseen ajoittuu myös yrityksen historian suurin investointi eli kylpyläkeskus Maininki. Sen osalta investointipäätös oli tehty 1987, ja se avasi ovensa asiakkaille maaliskuussa 1990. Samoihin aikoihin Suomessa aukesi useampikin ”viihdekylpylä”, kuten Nokian ja Oulun Edenit. Mainingin todellinen vetonaula oli vesitropiikki, jossa vieraili sen ensimmäisen 10 kuukauden aikana peräti 128 000 polskuttelijaa. Muutenkin vapaa-ajan oheispalveluiden määrä lisääntyi. Kylpylän yhteyteen rakennettiin yli 3500 neliömetriä erilaisia liikuntapaikkoja: palloilusali, kuntosali, 2 squash-kenttää sekä 4-ratainen keilahalli.

Holtittomat hetket

Pinnan alla näkymät olivat kuitenkin huomattavasti sakeammat. Loppuvuodesta 1992 tehty tilintarkastus kertoi, että yhtiö oli menettänyt monimutkaisissa, vakuutuksettomissa velkajärjestelyissä lyhyessä ajassa kymmeniä miljoonia markkoja. Seuraavan vuoden tammikuussa Kylpyläkasino Oy asetettiin konkurssiin, jota sille haki Kansallis-Osake-Pankki. Se kuitenkin keskeytyi, kun Tampereen käräjäoikeus vahvisti yrityksen velkasaneerausohjelman 1994.

Varsinainen kylpylätoiminta jatkui koko ajan Ikaalisten kylpylä Oy:n pyörittämänä. Uotin veljesten lyhyt mutta tapahtumarikas ajanjakso Ikaalisissa päättyi lokakuussa 1994, kun veljekset syrjäytettiin pysyvästi kylpylätoiminnasta. Kylpylän toiminta ja kaikki omaisuus palautettiin Ikaalisten Kylpyläkasino Oy:lle. Uudeksi kylpyläkonsernin pääomistajaksi tuli omaisuudentoimiyhtiö eli ”roskapankki” Arsenal.

Suosio oli suuri

Varsinaiseen kylpylätoimintaan yrityksen konkurssi- ja saneerausuutisointi ei pahemmin vaikuttanut. Kylpylähotelli onnistui kasvattamaan suosiotaan, ja sen ympärivuotinen käyttöaste oli 90-luvulla 70 prosentin paremmalla puolen, mikä oli selkeästi koko maan keskiarvon yläpuolella. Isot tapahtumat, kuten FIN5- rastiviikko ja Sata-Häme Soi, toivat talon täyteen käyttäjiä. Erinäiset tapahtumat toivat mukavasti myös näkyvyyttä. Esimerkiksi vuoden 1996 Miss Suomi -kisat, joissa valtakunnan kauneimmaksi valittiin Lola Odusoga, televisioitiin jättiyleisölle juuri Ikaalisten kylpylästä.

Useamman ketjun hoteisiin

Kehitystyötäkin tehtiin. Titi-Nalle löysi Kylpylän kupeesta itselleen kodin 2001, ja 2004 Ikaalisten kylpylässä avattiin Suomen ensimmäinen vesipuisto Aqua Park. Samaisena vuonna myös Maininkia laajennettiin ja se kunnostettiin kokonaan. Uudet omistajat kylpylä sai 2006, kun sen osti Restel-yhtiö, jolle kylpylä oli tuolloin jo neljäs laatuaan.

Seuraavan kerran logot seinällä vaihtuivat huhtikuussa 2012, jolloin Ikaalisten kylpylä siirtyi osaksi Rantasipi-ketjua. Ja viimeisimmän kerran ennen tämän vuoden uutista operaattorina toimi Scandic Hotels. Hotelli päätyi Scandic Hotelsin harteille, kun se osti Restel-ketjulta Cumulus-hotellit, joihin oli jo 2017 sulautettu aiemmin Rantasipi-hotellit. Scandic Hotelsin toiminta tiloissa päättyi 22. marraskuuta 2020.

Teksti: Ville Kulmala

Kuva: Sosiaalineuvos Heikki Norrin kokoelmat

Lähteenä on käytetty Merle Uljaksen marraskuussa 2014 valmistunutta opinnäytetyötä ”PIENESTÄ SAUNASTA TUNNETUKSI KYLPYLÄKSI Kylpylätoiminta Ikaalisissa 1884–2014”

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 11.5.2021