Etusivu > Statement

Etsi

Emergency banner

Koronainfo yrittäjälle: yrittajat.fi/korona

Lausunto

Valtioneuvoston selonteko keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmasta vuoteen 2030

Eduskunnan talousvaliokunta

Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma (KAISU) on laadittu vuonna 2015 voimaan tulleen ilmastolain mukaisesti. Nyt laaditun suunnitelman tavoitteena on esittää ne päästövähennystoimet, joilla Suomi tulee vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä päästökaupan ulkopuolisella sektorilla (ei-päästökauppasektori) Suomelle EU:ssa asetetun 39 prosentin tavoitteen mukaisesti vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta. 

1. Kustannustehokkuus näkökulma päästöjenvähennyksissä

Ilmastonmuutos on yksi suurimmista kestämättömän talouskasvun aiheuttamista ongelmista. Sen hillinnän kustannusten on arvioitu olevan selvästi pienemmät kuin ilmastonmuutoksesta aiheutuvat haitat. Ilmastonmuutos heikentää maailman ja siten myös Suomen talouskehitystä ja aiheuttaa suoria taloudellisia menetyksiä, ja siten sen hillitseminen on myös pk-yritysten etu. Ilmastonmuutosta tulee hillitä, mutta sen tulee tapahtua pienimmin mahdollisin kustannuksin, jotta vältetään sekä kansantaloudelle että yrityksille koituvia turhia kustannuksia.

On positiivista, että keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma laaditaan, jotta yrityksille muodostuu kuva siitä, mihin päästöjenvähennystoimet ollaan todennäköisesti suuntaamassa, ja voidaan hahmotella miten ne vaikuttavat yritystoimintaan pidemmällä aikavälillä. Myös kansantaloudellisesti on järkevää hahmottaa päästövähennystavoitteiden kirjoa ja optimaalisinta keinovalikoimaa tavoitteiden saavuttamiseksi.  

Lähtökohtaisesti KAISU:ssa pyrittiin määrittelemään kustannustehokkaat keinot, joilla Suomi saavuttaisi sille asetetun 39 prosentin tavoitteen, joka on lähtökohtana hyvä. KAISU:ssa esitettyjä päästövähennystoimia ei ole kuitenkaan määritelty kustannustehokkuuden näkökulmasta parhaalla mahdollisella tavalla.

  • Vaikutusarvioiden mukaan (Valtioneuvoston kanslia, VTT, 07/2017) KAISU:n mukaisten päästövähennystoimenpiteiden keskimääräiset kustannukset nousevat noin 150 €/CO2 -tonni. Arvion mukaan vastaaviin päästöjenvähennyksiin pystyttäisiin pääsemään vuoden 2030 tasolla vuosittain 420 miljoonaa euroa halvemmilla kustannuksilla, jos päästöjenvähennystoimenpiteet olisi valittu kustannustehokkuuden mukaan. 

Liikennesektorille on KAISU:ssa asetettu suurempi päästöjenvähennystaakka, kuin mitä kustannustehokkuusnäkökulmasta olisi syytä asettaa. 

  • Esimerkiksi öljylämmityksessä (rakennusten erillislämmitys) olisi halvempaa päästöjenvähennyspotentiaalia, jota KAISU:ssa ei ole tuotu ilmi. Tämä tulisi nostaa KAISU:ssa ja sen myötä päästövähennysmahdollisuuksissa selkeästi esille. 

Taloudellisia ohjauskeinoja voidaan pitää keskeisimpinä ilmastopolitiikan ohjauskeinoina. Yksi syy kustannustehokkuusnäkökulman puuttumiseen KAISU:ssa on se, että siinä ei ole kartoitettu tai ainakaan esitetty kaikkia taloudellisen ohjauksen mahdollisuuksia päästöjenvähennystoimissa ja niiden mahdollisia kustannustehokkuuksia.     

  • Taloudelliset ohjauskeinot ja niiden vaikutukset pitäisi saada KAISU:n tarkasteluun mukaan, jotta kokonaiskäsitystä kustannustehokkaista keinoista vähentää päästöjä voitaisiin aidosti tarkastella. Kyseisessä tarkastelussa olisi syytä kiinnittää huomiota myös yritysten toimintaedellytyksiin.

Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaa tehdessä on hyvä muistaa, että teknologia kehittyy, vähennystoimien vaikuttavuuteen ja toteuttamiseen liittyy epävarmuustekijöitä ja päästöjen vähennyskeinojen valikoiman kustannustehokkuusjärjestys saattaa muuttua oleellisesti ajan kanssa.  

  • On järkevää pitää mahdollisuus päästöjenvähennystoimien tarkasteluihin tietyn väliajoin, jotta päästöjenvähennyspolut pystytään päivittämään yhteiskunnan kannalta tehokkaiksi. 

2. Joustokeinot kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä taakanjakosektorilla

KAISU:ssa mainitaan, että Suomi varautuu hyödyntämään taakanjakoasetusehdotuksen mukaista kertaluontoista joustomekanismia, jossa 2 % Suomen ei-päästökauppasektorin päästövähennystavoitteesta siirrettäisiin päästökaupan puolelle. 

  • Päästöjenvähennystoimet ovat ei-päästökauppasektorilla huomattavasti kalliimmat kuin päästökauppasektorilla, joten kyseinen jousto kannattaa ottaa käyttöön. Näin kustannustaakka päästöjenvähennystoimista niin pk-sektorille kuin koko kansantaloudellekin vähenisi selvästi. 

Päästöoikeudet ovat käytettävissä yliajan. Näin ollen nykyinen hinta heijastelee myös tulevia hintoja. Tällä hetkellä päästöoikeuden hinta on noin 7,3 euroa (EUA future 2017, ICE 16.8.2017), eikä päästökauppasektorilla ole mitään merkittävää poliittista riskiä näköpiirissä. Tästä voidaan tulkita, että KAISU:ssa mainittu päästöoikeuden keskimääräinen 23 €/tCO2 hinta-arvio vuosille 2020–2030 voi olla yliarvioitu.

  • Näkemyksemme mukaan 2 % jouston käytöstä koituisi KAISU:ssa mainittua 160 miljoonan euron kustannusta pienempi summa valtiontaloudelle.

Päästöjen vähennystoimiin liittyy useita epävarmuustekijöitä, kuten toimien tehokkuus ja talouden kasvu. Lisäksi useat keinot voivat osoittautua kalliimmiksi kuin mitä alun perin on arvioitu. 

  • Epävarmuustekijöistä johtuen myös muihin komission mahdollistamien joustokeinojen käyttöönottoon kannattaa varautua. Näin erillinen, yksityiskohtainen suunnitelma joustokeinojen mahdollisesta käyttöönotosta viimeistään heti velvoitekauden alussa on perusteltua tehdä. Näin voidaan välttyä tulevaisuudessa mahdollisilta äkillisiltä lisätoimenpiteiltä päästöjenvähennyksissä, jotka eivät ole välttämättä kansantalouden tai pk-yritysten kannalta suotuisia. 

3. Liikennesektorin huomiot

Liikenteelle ollaan asettamassa hyvin tiukat päästöjenvähennystavoitteet vuodelle 2030. Päästöjä pitäisi vähentää vuoteen 2030 mennessä jopa 50 prosenttia verrattuna vuoden 2005 tilanteeseen. Suurin osa päästöjenvähennystoimista kohdistuu tieliikenteeseen.

  • Liikennesektorille on suunnattu kustannustehokkuusmielessä liiallisesti päästöjenvähennystavoitteita. On kuitenkin hyvä, että liikennesektorilla päästöjenvähennystoimiksi on esitetty laaja skaala eri toimenpiteitä. On myös hyvä huomioida, että liikenteen päästöjenvähennystoimissa on laajasti epävarmuustekijöitä, joten päästöjenvähennystoimien suuntautumista enemmän muille sektoreille olisi siinäkin mielessä hyvä tarkastella laajemmin.

Yksi merkittävimmistä päästöjenvähennyskeinoista vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamiseksi liikennesektorilla on mainittu biopolttoaineiden sekoitusvelvoitteiden lisääminen. Tämä tulee kohdistumaan pääsääntöisesti dieselpolttoaineeseen. 

  • Sinänsä biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen käyttöönottoa kohtuullisissa määrin kannatettavana, koska se näyttäytyy kansantaloudellisesti kohtalaisen kannattavana vaihtoehtona liikenteen päästöjenvähennystavoitteiden suhteen lyhyellä aikavälillä. 

Biodiesel on kuitenkin normaalia dieseliä kalliimpaa ja jakeluvelvoitteen nosto dieselin osalta 40 prosenttiin tulee nostamaan reilusti dieselin hintaa. Samalla valtion verotulot vähenevät biodieselin pienemmästä verokannasta johtuen. Tämä tulee lisäämään painetta nostaa dieselin verotusta, joka lisäisi entisestään kuljetuskustannusten nousua. Vastaavaa kuljetuskustannusten nousua ei ole nähtävissä muissa Euroopan maissa.

  • Jatkossa pitää huomioida, että kuljetusalan kustannukset eivät nouse päästöjenvähennysten johdosta kohtuuttomasti, jotta kuljetusten kilpailukyky säilyy hyvänä. KAISU:un on kirjattu asianmukaisesti toteamusta, että päästövähennyskeinoista päätettäessä on kuitenkin samalla huomioitava näiden toimien aiheuttama mahdollinen kustannusten nousu erityisesti ammattiliikenteessä, sekä otettava käyttöön keinoja, joiden kautta tätä kustannusten nousua voidaan tarvittaessa kompensoida. On myös tärkeä ottaa huomioon, että polttoaineen hinnannousu vaikuttaa negatiivisesti myös muun muassa paljon omaa autoa liiketoiminnassaan tarvitseviin pieniin yrityksiin.

4. Jätesektorin huomiot

Jätteenpolton siirtäminen päästökaupan piiriin on kustannustehokas keino vähentää ei-päästökauppasektorin päästöjä ja samalla jätteenpolttoa ohjataan hintaohjauksen pariin. Näin jätehierarkiaa, jossa jätteiden pitäisi suuntautua ensisijaisesti uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen, voitaisiin toteuttaa paremmin ja sitä kautta luoda pk-yrityksille yhä enemmissä määrin liiketoimintamahdollisuuksia kiertotalouden saralla.

Kunnioittavasti

Suomen Yrittäjät


Sampo Seppänen
ekonomisti