Ilmoittajansuojelu eli whistleblowing

Työnantajalla on velvollisuus suojella ilmoittajaa vastatoimilta. Laissa kielletään vastatoimien kohdistaminen ilmoittajaan sen vuoksi, että ilmoittaja on tehnyt lain soveltamisalaan kuuluvan ilmoituksen joko yrityksen sisäiseen ilmoituskanavaan, Oikeuskanslerinviraston ylläpitämään keskitettyyn viranomaisen ilmoituskanavaan tai julkisuuteen. Vastatoimien kiellon lisäksi kiellettyä on myös ilmoittamisen estäminen tai sen yrittäminen.

Vähintään 50 työntekijän yrityksen on perustettava oma sisäinen ilmoituskanava ilmoitusten vastaanottoa varten. Ilmoituskanavan voi perustaa myös vapaaehtoisesti. Yrityksen on käsiteltävä ilmoituskanavaan tehdyt ilmoitukset ja toteutettava tarvittavat jatkotoimet. Ilmoituksen vastaanottamisesta on ilmoitettava ilmoituksen tekijälle 7 päivän määräajassa ja toteutettavista toimista 3 kuukauden määräajassa.

Työnantajan on myös tiedotettava työntekijöille ilmoituskanavan olemassaolosta ja siitä, missä asioissa ilmoitus voidaan tehdä.

Ilmoittajan suojan henkilöllinen soveltamisala on laaja. Suojaa voi saada ilmoittaja, joka on saanut ilmoitettavan tiedon työssään tai työn yhteydessä. Tyypillisesti ilmoittaja voikin olla yrityksessä työskentelevä työntekijä. Ilmoittajalta ja ilmoituksen kohteelta ei kuitenkaan edellytetä sopimussuhdetta, vaan ilmoittaja voi olla myös entinen työntekijä, vuokratyöntekijä tai harjoittelija. Lisäksi ilmoittajana voidaan suojata työnhakijaa, jos hän on saanut ilmoitettavan tiedon työnhakuprosessin aikana. Ilmoittajansuoja soveltuu myös vapaaehtoistyöntekijään.

Suoja ei rajoitu vain työntekijöihin, vaan suojaa voi saada myös itsenäinen ammatinharjoittaja tai toimeksiantosuhteessa oleva yrittäjä. Jos esimerkiksi yrittäjänä työtä tekevä henkilö tekee ilmoituksen epäillystä lainvastaisesta toiminnasta toimeksiantajayrityksensä ilmoituskanavaan, hän on oikeutettu suojaan, jos tieto on saatu toimeksiantajalle tehdyn työn yhteydessä. Suojelua voidaan soveltaa myös toimeksisaajien tai alihankkijayrityksen palveluksessa työskenteleviin henkilöihin, jos tällaisessa asemassa oleva henkilö tekee toimeksiantajayritystä koskevan ilmoituksen.

Suojelua voi saada myös yhteisön tai säätiö hallituksen tai hallintoneuvoston jäsen, osakkeenomistaja tai toimitusjohtaja, jos he ovat saaneen työssään tai työn yhteydessä sellaista tietoa yhteisön toiminnasta, jota ilmoitus koskee.

Varsinaisen ilmoittajan lisäksi suojaa voivat saada myös ilmoittajaan liittyvät avustavat henkilöt, jotka ovat työnsä vuoksi sellaisessa asemassa, että he voivat joutua vastatoimien kohteeksi. Suojaa voivat saada myös kolmannet henkilöt, joilla on yhteyksiä ilmoittajaan tai oikeushenkilöt, jotka ovat ilmoittajan omistuksessa tai joissa ilmoittaja työskentelee, ja jotka voivat asemansa vuoksi joutua vastatoimien kohteeksi.

Kaikista epäkohdista ilmoittaminen ei oikeuta ilmoittajansuojelulain mukaiseen suojaan. Suojaa saavat vain ne ilmoittajat, jotka ilmoittavat lain soveltamisalaan kuuluvien säännösten rikkomisesta. Lain soveltamisala kattaa seuraavat lainsäädännön alat:

1. julkiset hankinnat, lukuun ottamatta puolustus- ja turvallisuushankinnat;
2. finanssipalvelut, -tuotteet ja -markkinat;
3. rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen;
4. tuoteturvallisuus ja vaatimustenmukaisuus;
5. liikenneturvallisuus;
6. ympäristönsuojelu;
7. säteily- ja ydinturvallisuus;
8. elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuus sekä eläinten terveys ja hyvinvointi;
9. Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen 168 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu kansanterveys;
10. kuluttajansuoja;
11. yksityisyyden ja henkilötietojen suoja sekä verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuus.

Ilmoittajan suojelun edellytyksenä on, että ilmoitus koskee tekoa tai laiminlyöntiä, jotka on säädetty rangaistaviksi, joista voi seurata rangaistusluonteinen hallinnollinen seuraamus, tai jotka voivat vakavasti vaarantaa lainsäädännön yleisen edun mukaisten tavoitteiden toteutumista.

Ilmoittaminen koskee sekä kansallisen että EU-lainsäädännön rikkomista edellä mainituilta aloilta. Muista rikkomuksista tai laiminlyönneistä ilmoittaminen ei ole ilmoittajansuojelulain piirissä. Yritys voi ottaa myös muita kuin ilmoittajansuojelulain piiriin kuuluvia ilmoituksia vastaan ilmoituskanavassaan. Tällöin ilmoitusten käsittelyyn ei sovelleta ilmoittajansuojelulain mukaista ilmoittajan suojaa tai menettelysäännöksiä. Esimerkiksi työsuhteisiin liittyvät laiminlyönnit eivät ole ilmoittajansuojelulain piirissä.

Ilmoittajan suojelun edellytyksenä on, että ilmoittajalla on ilmoitushetkellä perusteltu syy uskoa, että rikkomista koskeva tieto pitää paikkansa. Laissa edellytetään ilmoittajalta vilpitöntä mieltä. Ilmoittajan ei tarvitse olla varma tiedon paikkansapitävyydestä eikä ilmoituksen tueksi tarvitse esittää näyttöä. Selvät huhupuheet eivät oikeuta suojaan.

Toiseksi ilmoittajalla on oltava perusteltu syy uskoa, että tieto kuuluu lain soveltamisalaan. Ilmoittajan tietoisuudelle ei voida lähtökohtaisesti asettaa korkeita vaatimuksia, vaan arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota siihen, mitä ilmoittajan voidaan olettaa ymmärtävän. Monesti voi olla epäselvää, onko kyse juuri ilmoittajansuojelulain soveltamisalaan kuuluvasta rikkomuksesta. Merkitystä voi olla myös sillä, mikä on työntekijän tai muun ilmoittajan asema ja miten ilmoittamisesta on tiedotettu yrityksessä.

Kolmas ilmoittajan suojan edellytys on, että ilmoitus tehdään oikeaan ilmoituskanavaan. Jos yrityksellä on sisäinen ilmoituskanava, ilmoitus on tehtävä ensisijaisesti siihen. Jos yrityksellä ei ole sisäistä ilmoituskanavaa, ilmoitus voidaan tehdä heti Oikeuskanslerinviraston ylläpitämään keskitettyyn viranomaiskanavaan.

Ilmoittajan suojelu tarkoittaa, että ilmoittajaan ei saa kohdistaa mitään epäedullisia toimia sen vuoksi, että hän on tehnyt lain mukaisen ilmoituksen tai julkistanut tiedon lain mukaisin edellytyksin.

Ilmoittajan suoja koostuu vastatoimien kiellosta ja kiellosta estää ilmoittaminen, ilmoittajan vastuuvapaudesta sekä hyvityksestä ja vahingonkorvauksesta.

Vastatoimien kielto tarkoittaa, ettei ilmoituksen kohde tai muu taho saa toteuttaa suoria tai välillisiä toimia, jonka syynä on ilmoittaminen tai tiedon julkistaminen ja joka aiheuttaa tai voi aiheuttaa ilmoittavalle henkilölle perusteetonta haittaa. Ilmoittajan täytyy siis voida tehdä ilmoitus havaitusta tai epäillystä rikkomuksesta ilman, että hän joutuu ilmoituksen perusteella epäedullisten toimien kohteeksi.

Kielletyt vastatoimet ovat sellaisia tekoja tai laiminlyöntejä, joihin on ryhdytty ilmoittamisen vuoksi ilman, että toimeen on asianmukaisia perusteita. Kielletyn vastatoimen on oltava syy-yhteydessä ilmoittamiseen, eli vastatoimi on kielletty, jos sen perusteena on tehty ilmoitus.

Työsuhteissa kiellettyjen vastatoimien käsite on laaja. Lain mukaan työnantajan tai tämän edustajan menettelyä tai päätöstä on pidettävä kiellettynä vastatoimena, jos työsuhteessa olevan henkilön palvelussuhteen ehtoja heikennetään, työsuhde päätetään, henkilö lomautetaan, taikka häntä kohdellaan muutoin epäedullisesti tai häneen kohdistetaan muita kielteisiä seurauksia. Edellytyksenä on, että toimet on tehty sen vuoksi, että ilmoittaja on ilmoittanut tai julkistanut rikkomista koskevan tiedon taikka osallistunut ilmoittamansa rikkomista koskevan asian selvittämiseen.

Lain luettelo kielletyistä vastatoimista ei ole tyhjentävä, vaan mikä tahansa teko tai laiminlyönti, joka voi aiheuuttaa ilmoittajalle haittaa, voi olla kielletty vastatoimi. Työehtojen heikentämisestä voi olla kyse esimerkiksi tilanteissa, joissa työntekijä siirretään alempiin työtehtäviin, työtehtävien vaihtaminen, työntekopaikan siirtäminen, palkanalennus ja työajan muuttaminen työntekijän kannalta epäedullisella tavalla. Epäedullinen kohtelu voi olla esimerkiksi pakottamista, pelottelua, ahdistelua tai hyljeksintää, syrjintää, ylennyksen lykkäämistä tai epäoikeudenmukaista kohtelua. Muita kielteisiä seurauksia voivat olla esimerkiksi koulutukseen pääsyn estäminen, kielteinen työsuorituksen arviointia tai kielteisen työtodistuksen antaminen, minkä tahansa kurinpitotoimen, varoituksen tai muun seuraamuksen, kuten taloudellisen seuraamuksen määrääminen tai toteuttaminen, määräaikaisen työsuhteen vakinaistamatta jättäminen, kun työntekijällä oli perusteltu luottamus siihen, että hänelle tarjottaisiin vakinaista työsuhdetta taikka määräaikaisen työsopimuksen uudistamatta jättäminen, kun se muutoin olisi uusittu.

Vastatoimien kielto ei kuitenkaan estä työnantajaa tekemästä toimenpiteitä direktio-oikeuden nojalla. Vain jos työnantajan toimille ei ole työnjohto-oikeudellisia tai muita asiallisia perusteita, sitä voidaan pitää kiellettynä vastatoimena. Esimerkiksi jos työsuhteen päättämiselle on ollut lain mukainen peruste, työnantajan ei katsota rikkovan vastatoimien kieltoa pelkästään sillä perusteella, että työsuhde on päätetty ilmoittamisen tai tietojen julkistamisen jälkeen. Jos kuitenkin työsuhteen päättäminen on seuraus ilmoittamisesta, kyseessä on kielletty vastatoimi.

Vastatoimien kielto soveltuu myös niissä tilanteissa, joissa ilmoittaja on itse elinkeinonharjoittaja, esimerkiksi itsenäisen ammatinharjoittajan asemassa. Vastatoimien kielto on voimassa myös yritysten välisissä suhteissa, jos ilmoittaja tekee lain soveltamisalaan kuuluvan ilmoituksen.

Kyse voi olla kielletystä vastatoimesta, jos ilmoittajalta esimerkiksi evätään tavaroiden tai palveluiden toimittaminen ilmoituksen kohteena olevalle tilaajalle, sopimussuhde päätetään ennenaikaisesti tai ilmoittajaan kohdistetaan muita kielteisiä seurauksia. Edellytyksenä on, että toimet on tehty sen vuoksi, että ilmoittaja on ilmoittanut tai julkistanut rikkomista koskevan tiedon taikka osallistunut ilmoittamansa rikkomista koskevan asian selvittämiseen.

Yrittäjää tai yritystä koskevia vastatoimia voivat olla myös esimerkiksi käyttöluvan tai muun luvan ennenaikainen peruuttaminen, liiketoimintamahdollisuuksien ja tulojen menettäminen, pakottaminen, pelottelu tai ahdistelu, mustalle listalle asettaminen tai boikotointi taikka maineen vahingoittaminen. Myös ilmoittajaan yhteydessä olevaan oikeushenkilöön kohdistuvat vastatoimet ovat kiellettyjä, eli vaikka ilmoittaja olisi yrityksessä työskentelevä työntekijä, työnantajana olevaan yhtiöön kohdistuvat vastatoimet ovat kiellettyjä.

Ilmoittajansuojelulaissa säädetään ilmoittajan vastuuvapaudesta. Se tarkoittaa, että Ilmoittajan ei katsota rikkovan mitään tietojen antamista, ilmaisemista, hankkimista tai julkistamista rajoittavaa velvoitetta, jos hänellä on ilmoittamishetkellä perusteltu syy uskoa, että tietojen ilmoittaminen tai julkistaminen on välttämätöntä rikkomisen paljastamiseksi.

Ilmoittaja voi siten ilmoittaa ilmoituskanavaan esimerkiksi salassapitosopimuksen estämättä tietoja, kunhan ne ovat välttämättömiä rikkomuksen paljastamiseksi. Vastuuvapaus ulottuu kaikkiin tilanteisiin, joissa salassapitovelvoite perustuu lakiin tai sopimukseen. Vastuuvapaus tarkoittaa, että edellä mainittujen edellytysten täyttyessä ilmoittajaan ei voida kohdistaa myöskään rikosoikeudellista vastuuta tai vahingonkorvausvastuuta tietojen ilmoittamisesta.

Vastuuvapauden edellytyksenä on tietojen välttämättömyys rikkomuksen paljastamisen kannalta. Jos ilmoittaja ilmoittaa muita kuin välttämättömiä tietoja ja samalla rikkoo esimerkiksi salassapitovelvoitetta, hän voi olla vastuussa salassapitovelvoitteen rikkomisesta.

Vastuuvapautta ei sovelleta, jos ilmoittaja on itse syyllistynyt rikokseen tietoja hankkiessaan. Jos esimerkiksi ilmoittaja on murtautunut yrityksen tietojärjestelmään tietoja saadakseen, kyse on yleensä rikoksesta, eikä tällaisia tietoja voida ilmoittaa ilmoituskanavaan vastuuvapauden turvin.

Vähintään 50 työntekijän yritysten on perustettava sisäinen ilmoituskanava ilmoittajansuojelulain mukaisia ilmoituksia varten. Pienemmissä yrityksissä ilmoituskanava voidaan perustaa vapaaehtoisesti. Myös toiminimiyritykset koosta riippumatta ovat perustamisvelvollisuuden ulkopuolella.

Jos yritys toimii rahanpesulain (laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä) soveltamisalalla, yrityksellä on oltava vähintään rahanpesulain mukainen ilmoituskanava yrityksen koosta riippumatta.

Alle 250 työntekijän yrityksissä sisäinen ilmoituskanava on perustettava 17.12.2023 mennessä. Suuremmissa yrityksissä sisäinen ilmoituskanava on perustettava kolmen kuukauden kuluessa lain voimaantulosta, eli maaliskuun 2023 loppuun mennessä.

Laissa ei säädetä sisäiselle ilmoituskanavalle teknisiä vaatimuksia. Ilmoituskanava voidaan järjestää usealla tavalla; olennaista on, että ilmoituskanavaan voidaan tehdä ilmoitus luottamuksellisesti ja ilmoituksia pääsevät käsittelemään vain tietyt, erikseen nimetyt henkilöt.

Ilmoituskanava voi olla esimerkiksi lukittava postilaatikko, erillinen sähköpostiosoite tai sähköinen järjestelmä. Ilmoituskanavan voi hankkia myös ulkopuoliselta palveluntarjoajalta. Yrityksen on nimettävä ilmoituksen käsittelystä vastaava henkilö (tai henkilöt), joiden on voitava hoitaa tehtävänsä puolueettomasti ja riippumattomasti.

Sisäiseen ilmoituskanavaan on voitava ilmoittaa kirjallisesti tai suullisesti. Jos suullinen ilmoittaminen halutaan sallia, sisäiselle ilmoituskanavalle on enemmän teknisiä vaatimuksia, eikä tällöin esimerkiksi lukollinen postilaatikko ole riittävä. Yritys voi myös itse päättää, otetaanko ilmoituskanavaan nimettömiä ilmoituksia.

Yrityksen omien työntekijöiden on voitava käyttää yrityksen omaa sisäistä ilmoituskanavaa. Yritys voi halutessaan sallia ilmoituskanavan käytön myös sen ulkopuolisille henkilöille, kuten esimerkiksi alihankkijoiden työntekijöille tai muille yrityksen tiloissa työskenteleville henkilöille.

Samaan konserniin kuuluvat yhtiöt voivat perustaa ja käyttää yhteistä ilmoituskanavaa.

Ilman konsernisuhdetta yritykset eivät voi käyttää yhteistä ilmoituskanavaa, mutta alle 250 työntekijä yritykset voivat lain mukaan jakaa ilmoitusten vastaanottamiseen, paikkansa pitävyyden selvittämiseen tai toteutettaviin tutkimuksiin osoitettuja resursseja keskenään. Yrityksillä on kuitenkin itsenäinen velvollisuus selvittää ilmoituksen aiheellisuus ja puuttua mahdolliseen rikkomukseen. Jos yritykset haluavat jakaa resurssejaan, on eri toimijoiden vastuista ja velvollisuuksista syytä sopia selvästi.

Rahanpesulainsäädännön soveltamisalalla (laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä) toimivilla yrityksillä rahanpesulain edellyttämä sisäinen ilmoituskanava on riittävä.

Rahanpesulainsäädännön mukaan esimerkiksi kaikilla tilitoimistoilla, kiinteistönvälitysliikkeillä, lakiasiaintoimistoilla sekä rahoitus- ja vakuutusalan toimijoilla koosta riippumatta on oltava käytössä rahanpesulain mukainen ilmoituskanava tai ne voivat hyödyntää kyseisellä toimialalla käytössä olevaa viranomaisen ilmoituskanavaa.

Valvontaviranomainen on voinut myös vapauttaa pienet yritykset tietyllä toimialalla ilmoituskanavan käytöstä kokonaan. Näiden yritysten ei siten tarvitse ottaa käyttöön erillistä sisäistä ilmoituskanavaa whistleblowing-lain perusteella

Työnantajan on tiedotettava sisäisen ilmoituskanavan olemassaolosta työntekijöilleen (ja mahdollisille muille ilmoituskanavan käyttöön oikeutetuille). Työnantajan on tiedotettava työntekijöille myös ulkoisesta viranomaisen ilmoituskanavasta, ilmoittamiseen liittyvistä menettelyistä ja ilmoittajan suojelun edellytyksistä.

Tiedot on esitettävä selkeässä muodossa ja siten, että ne ovat helposti ilmoittajien saatavilla. Työnantaja voi antaa tiedot esimerkiksi ilmoitustaululla, omilla verkkosivuillaan tai intranetissä.

Tiedottamisen on hyvä sisältää muun muassa se, mistä rikkomuksista kanavan kautta voi ilmoittaa ja mistä ei, otetaanko kanavaan nimettömiä ilmoituksia, kuka voi tehdä ilmoituksen ja miten se tehdään, mitä tietoja ilmoituksen tulee sisältää, miten ilmoitus tallennetaan ja miten sen sisältämiä tietoja käsitellään, sekä se, mikä taho on nimetty vastuulliseksi ilmoitusten käsittelystä.

Ilmoituksen käsittelystä vastaavan henkilön on seurattava sisäiseen ilmoituskanavaa. Vain ilmoituksen käsittelystä vastaava henkilö on oikeutettu saamaan tiedon tehdystä ilmoituksesta.

Ilmoituskanavaan tehty ilmoitus on kirjattava tai muuten dokumentoitava. Ilmoittajalle on toimitettava vastaanottoilmoitus 7 päivän kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Nimettömästi tehtyihin ilmoituksiin (jos sellaisia voi tehdä ilmoituskanavaan) ei tarvitse antaa vastaanottoilmoitusta.

Jos ilmoitus tehdään suullisesti, se on dokumentoitava. Jos ilmoittaja pyytää, ilmoitus on voitava tehdä suullisesti henkilökohtaisessa tapaamisessa. Ilmoittajalle on tällöin varattava mahdollisuus tarkastaa ja hyväksyä suullisesti tehdystä ilmoituksesta laadittu pöytäkirja.

Ilmoittajan ja ilmoituksen kohteen henkilöllisyys on pidettävä salassa ilmoitusta käsiteltäessä. Salassapitovelvollisuus koskee kaikki ilmoituksen käsittelyyn osallistuvia henkilöitä. Salassa on pidettävä myös muu tieto, josta ilmoittajan tai ilmoituksen kohteen henkilöllisyyden voi päätellä.

Ilmoituksen käsittelystä vastaavan henkilön on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin ilmoituksen paikkansa pitävyyden selvittämiseksi ja tarvittaessa rikkomukseen puuttumiseksi. Asian selvittäminen voi edellyttää esimerkiksi sisäistä tutkintaa tai arviointia tietyn menettelyn laillisuudesta. Asian selvittämisessä voi käyttää asiantuntija-apua.

Ilmoittajalle on annettava 3 kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottoilmoituksen toimittamisesta tieto siitä, mitä toimenpiteitä ilmoituksen perusteella toteutetaan.

Sisäiseen ilmoituskanavaan tehty ilmoitus antaa yritykselle mahdollisuuden selvittää ja korjata epäkohtia ennen kuin niistä voidaan ilmoittaa viranomaiselle tai julkisuuteen. Jos sisäisen ilmoituksen perusteella on havaittu aito epäkohta ja sen korjaamiseksi on tehty uskottavasti tehokkaita toimenpiteitä, ilmoittaja ei voi ilmoittaa asiasta viranomaiselle siten, että hän saisi ilmoittajansuojelulain mukaista suojaa.

Ilmoituskanavan kautta tulleet tiedot on poistettava 5 vuoden kuluttua ilmoituksen saapumisesta, jollei niiden säilyttäminen ole välttämätöntä lain mukaisten oikeuksien tai velvoitteiden toteuttamista varten.

Jos yrityksessä ei ole sisäistä ilmoituskanavaa tai ilmoittajalle ei ole annettu mahdollisuutta sen käyttöön, ilmoittaja voi tehdä ilmoituksen suoraan oikeuskanslerinviraston keskitettyyn ilmoituskanavaan. Jos esimerkiksi yrityksen sisäinen ilmoituskanava on vain sen omien työntekijöiden käytössä eikä yrityksessä työskentelevä alihankkijan työntekijä voi käyttää sitä, hän voisi tehdä ilmoituksen suoraan viranomaiselle.

Jos yrityksen sisäinen ilmoituskanava on olemassa ja sitä voidaan käyttää, ilmoitus pitää tehdä ensisijaisesti sisäiseen ilmoituskanavaan. Jos sisäisen ilmoittamisen jälkeen ilmoittajalla on perusteltu syy uskoa, ettei sisäisen ilmoituksen perusteella ole ryhdytty toimenpiteisiin tai että rikkomiseen ei voida puuttua tehokkaasti, ilmoittaja voi ilmoittaa asiasta myös viranomaisen ilmoituskanavaan. Myös silloin ilmoitus voidaan tehdä viranomaisen ilmoituskanavaan, jos ilmoittaja on vaarassa joutua vastatoimien kohteeksi.

Jos ilmoittajaan kohdistetaan kiellettyjä vastatoimia tai ilmoittaminen on estetty, seuraamuksena on hyvitys ja/tai vahingonkorvaus ilmoittajalle. Vastatoimen kohteeksi joutunut voi vaatia hyvitystä, vaikka ilmoittajan suojaa ei olisi rikottu tahallisesti. Hyvityksen kohdalla ei edellytetä myöskään, että ilmoittajalle olisi aiheutunut vastatoimista vahinkoa.

Hyvityksen määrästä ei ole säädetty laissa. Hyvityksen on kuitenkin oltava oikeudenmukaisessa suhteessa teon vakavuuteen ja siitä aiheutuneeseen haittaan. Arvioinnissa otetaan lain mukaan huomioon teon laatu, laajuus ja kesto. Hyvitystä voidaan kohtuullistaa tai se voidaan jättää määräämättä, jos hyvitys muodostuisi kohtuuttomaksi ottaen erityisesti huomioon kieltoa rikkoneen pyrkimykset estää tai poistaa menettelyn vaikutukset ja kiellon rikkojan taloudellinen asema.

Koska ilmoittajansuojelua koskeva hyvitys on uutta sääntelyä, siitä ei ole vielä soveltamiskäytäntöä. Todennäköisesti käytäntö muodostunee samankaltaiseksi kuin yhdenvertaisuuslain mukaisissa hyvitystapauksissa.

Vastatoimen kohteeksi joutunut voi vaatia samanaikaisesti sekä hyvitystä että vahingonkorvausta. Hyvityksestä poiketen vahingonkorvauksen edellytyksenä on, että vastatoimien kieltoa on loukattu tahallisesti. Vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää siten, että vastatoimen tekijällä on tieto tehdystä ilmoituksesta. Jos esimerkiksi työnantaja on tehnyt direktio-oikeuteensa perustuen toimenpiteitä ilman tietoa ilmoituksesta, vahingonkorvausvelvollisuutta ei ole.

Vahingonkorvauksessa on lähtökohtana täyden korvauksen periaate. Vahingonkorvaus edellyttää kuitenkin näyttöä konkreettisesta aiheutuneesta vahingosta ja sen määrästä. Korvaus kattaa lain mukaan myös taloudelliset vahingot eli varallisuusvahingot.

Jos työnantajan tekemä vastatoimi on työsuhteen päättäminen ja se katsotaan perusteettomaksi, korvaus määräytyy työsopimuslain säännösten mukaan.

Laissa suojataan myös ilmoituksen kohdetta perättömiltä tai selvästi perusteettomilta ilmoituksilta. Jos yrityksestä on tehty perätön ilmoitus, yritys voi vaatia ilmoittajalta vahingonkorvausta, jos perätön ilmoitus on aiheuttanut sille taloudellista vahinkoa.

Vahingonkorvauksen edellytyksenä on, että vääriä tietoja on ilmoitettu tai julkistettu tahallisesti. Vahingonkorvauksen saaminen edellyttää todellista aiheutunutta vahinkoa ja sitä, että ilmoittaja on tehnyt ilmoituksen tahallisesti. Jos ilmoittajalla on ollut perusteltu epäilys rikkomuksen olemassaolosta, kyse ei ole tahallisesta väärien tietojen ilmoittamisesta.

Tahallinen väärien tietojen ilmoittaminen tai julkistaminen on myös kriminalisoitu. Yritys voi siten tehdä rikosilmoituksen, jos sitä koskevia tietoja on ilmoitettu tai julkistettu ja tiedot ovat virheellisiä tai perättömiä. Ilmoittajan suojelusta annetun lain rikkominen on asianomistajarikos, eli syyte voidaan lähtökohtaisesti nostaa vain, jos rikoksen kohteena oleva yritys vaatii ilmoittajalle rangaistusta.

Rikosilmoitusta pohdittaessa on syytä arvioida perättömän ilmoituksen aiheuttamaa haittaa, sillä rikosasian käsittely tuomioistuimessa on lähtökohtaisesti julkista. Vain liikesalaisuutena pidettävät tiedot voidaan lähtökohtaisesti pitää salassa myös tuomioistuimessa.

Ilmoituksen kohde ei voi vaatia hyvitystä perättömän ilmoituksen vuoksi.