Joronjäljen yrittäjä Auvo Puurtinen ajaa öisin taksia, nukkuu hetken ja lähtee sitten valmistamaan hotelliaamiaista: ”Olen kehittänyt itseni niin, että jaksan”  

Auvo Puurtinen, 68, on juuri tarjoillut hotellivieraille itse valmistamansa pippuripihvit. Muun muassa pihveistään Puurtinen tuli kuuluisaksi vuonna 2014 esitetyn Kuppilat kuntoon, Jyrki Sukula! -tv-sarjan jaksossa, jossa Sukula vieraili Puurtisen hotellissa Joroisissa.

Jakson esittämisen jälkeen paikalliset asukkaat hylkäsivät Joronjäljen. Syynä oli Sukulan vähemmän mairitteleva arvio Puurtisen kokkauksista.

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin.

– Muu Suomi löysi ohjelman ansiosta Joroisiin ja asiakasmäärä moninkertaistui. Ohjelman suosio poikii asiakkaita vieläkin, Puurtinen kertoo.

Puurtisen kokkailuista tuli nähtävyys. Hotelliin alkoi ilmestyä ryhmiä, jotka halusivat syödä nimenomaan pippuripihviä ja poronkäristystä eli ruokia, jotka Sukula oli ohjelmassaan lytännyt.

– Ihmiset tykkäsivät aitoudestani. En leikkinyt ohjelmassa mitään isoa johtajaa. Nykyään ihmiset sanovat, etteivät ole koskaan syöneet näin hyvää ruokaa. Teen kaiken ihan oikeasta tavarasta, pakasteita en käytä.

Väärinkäsityksestä hotelliyrittäjäksi

Puurtisesta tuli hotelliyrittäjä vahingossa. Hän perusti 90-luvun alkupuolella sukellustarvikkeiden maahantuontiyrityksen, joka kasvatti nopeasti asiakaskuntaansa. Yrittäjä kiersi vuosikausia alan messuilla.

Eräällä työreissullaan hän pysähtyi Joroisissa ja tutustui hotellin johtajaan. Myöhemmin Puurtinen piipahti hotellissa useampaan otteeseen.

– Hotellin omistajalla oli asiat huonosti. Hän tarjosi minulle aina ilmaisen lounaan ja kertoi vaikeuksistaan.

Keskusteluiden seurauksena omistaja ymmärsi, että Puurtinen oli tehnyt hotellista tarjouksen.

– Se oli väärinkäsitys, mutta sitten mietin, että voinhan minä yhden hotellin pelastaa. En kylläkään uskaltanut kertoa sitä kotona vaimolle.

Puurtinen kysyi pankista lainaa. Ensin se luvattiin, mutta kun pankki perehtyi tarkemmin tappiota tuottavan hotellin tietoihin, lainapäätös peruttiin.

– Pankinjohtaja sanoi haluavansa suojella minua. Sanoin, että kyllä minä keinot keksin.

Lopputuloksena Puurtinen ajoi sukellusvälinekauppaa alas sen verran, että sai rahoitettua hotellikaupan.

Joronjäljen omistus siirtyi Puurtiselle vuonna 2009, aprillipäivänä.

”Pankinjohtaja sanoi haluavansa suojella minua. Sanoin, että kyllä minä keinot keksin.”

Auvo Puurtinen, yrittäjä

”Takataskusta löydyttävä uusia ässiä”

Puurtinen tekee kaikki hotellin työt itse, sillä työntekijöitä ei ole. Aamuviideltä Puurtinen ilmestyy keittiöön ja kokkaa hotellissa asuville keikkatyömiehille aamiaisen. Hän on saattanut lopettaa työt ravintolassa aamuyöllä.

Aamiaisen jälkeen hän siivoaa huoneet ja hoitaa hotellin muita juoksevia asioita. Samaan aikaan pitäisi ehtiä palvelemaan ihmisiä vastaanotossa.

Yrittäjä siivoaa huoneet ja pesee pyykit. Äskettäin hän hankki jokaiseen kerrokseen oman höyrypesurin, jolla pesuhuoneiden seinien puhdistus onnistuu ilman kemikaaleja.

Iltaisin ja öisin Puurtinen ajaa taksia ja kuskaa ihmisiä kotiin baarista. Auton hän on liisannut.

– Eihän asiakkaita voi pihallekaan jättää, kun kylältä ei oikein saa taksia.

Puurtinen pitää salaisuutenaan pieniä rahavirtoja erilaisista liiketoiminnoista. Hän vuokraa asiakkailleen vanhemman ikäpolven autoja, joiden rahallinen arvo on parisen tuhatta euroa mutta jotka palvelevat hyvin siirtymisessä paikasta toiseen. Vuokrahinta vuorokaudesta on vain muutaman euron.

Juuri työ pitää Puurtisen liikkeessä. Hän kertoo olevansa onnellinen.

– Tykkään touhuta. Jyrki Sukula kertoi kerran, että olen hänen esikuvansa. Sellainen antaa minulle virtaa.

Puurtinen laskee tekevänsä 140-tuntista työviikkoa.

– Kotona pitäisi käydä joka päivä,  mutta ihan joka päivä en välttämättä ehdi. Olen kehittänyt itseni niin, että jaksan.

Tämä tarkoittaa kymmenen minuutin taukoja, joiden aikana Puurtinen siirtyy vaaka-asentoon.

– Laitan kädet ristiin rinnan päälle ja annan moottorin levätä. Sanon aina, että jos veri ei kierrä, se voi pysähtyä.

Puurtinen laskee tekevänsä 140-tuntista työviikkoa.

Äskettäin mediassa uutisoitiin Puurtisen uusimmasta aluevaltauksesta. Hotellin alakerran yökerhon tiloihin on perustettu vaatekauppa, työnimeltä Auvon Housut ja Hame. Tilaa on 300 neliötä.

– Jos menisin samalla kaavalla koko ajan, liiketoiminta menisi alaspäin. Uutta pitää keksiä koko ajan, jotta firma pysyy pystyssä. Takataskusta pitää löytyä uusia ässiä.

Vaateliikkeen kohdalla uusi ässä näyttää olleen valttikortti, sillä asiakkaita on riittänyt alusta alkaen.

– Ihmiset kantavat sylillisiä vaatteita ulos. Pystyn pitämään edulliset hinnat, kun henkilöstökulut ovat nolla euroa.

Kauppamiehenä Puurtinen on maksimoinut katteet, sillä hän hankkii myytävät tuotteet lopettavien yritysten varastoista. Usein matkaan tarttuu kokonainen varasto.

– Edellisen varaston hain Kuopiosta. Maksoin 40 000 euroa ja myyn sen 100 000 eurolla asiakkaille. Kyseisestä varastosta on enää neljäsosa jäljellä.

Jatkuvaa remonttia

Hotelli Joronjälki ei ole tällä hetkellä julkisessa myynnissä, mutta Puurtinen on avoin ehdotuksille. Viime aikoina kiinnostus on tosin ollut vaisua.

– Ennen sotaa oli venäläisiä, jotka halusivat ostaa hotellin. Heillä oli sellainen tavoite, että olisi pitänyt ottaa vastaan salkullinen käteistä. Siihen en suostunut, koska sellaisesta jää kiinni.

Hotellissa on 43 huonetta ja paljon tilaa. Puurtinen on huomannut, että remontoitavaa riittää.

– Tässä on niin paljon työtä, että liikaa aikaa en voi käyttää myyntiin ja kuntotarkastuksiin.

Äskettäin Puurtinen remontoi ikkunat ja ovet. Jokin aika sitten hän hankki 70 000 euron ilmavesilämpöpumpun. Korjaustarvetta olisi katossa ja putkissa.

Taloudellisesti Puurtinen on pärjännyt, mutta kuluja on pitänyt viime aikoina karsia kovalla kädellä. 

– Periaatteessa olen ajanut toimintaa alas niin paljon kun voin. Siksi kulut eivät ole pahemmin nousseet.

”Ennen sotaa oli venäläisiä, jotka halusivat ostaa hotellin. Heillä oli sellainen tavoite, että olisi pitänyt ottaa vastaan salkullinen käteistä.”

Auvo Puurtinen

Sähkönsäästöä

Kun hotellin sähkölasku nousi viime talvena liikaa, Puurtinen käytti ”kikkakolmosta”. Hän sai vaihdettua sähköyhtiötä siirtämällä sopimuksen toisen yrityksensä nimiin.

– Kilowatin hinta laski 40 sentistä alle 10 senttiin. Piti käyttää järeämpiä aseita eli järkeä.

Hotellin aulassa on viileä, sillä Puurtinen lämmittää tiloja säästellen. Hän on nimennyt käytännön ”täsmälämmitykseksi”. Asiakkaalle luovutettava hotellihuone lämmitetään etukäteen, mutta tyhjät huoneet pidetään viileinä.

Välillä rahatilanne on saanut positiivisen Puurtisenkin mietteliääksi.

– Se on tiukka paikka, kun rahat loppuvat ja laskupino on iso. Onneksi pankit luottavat, koska olen aina hoitanut asiani. Varoitan pankkia jo ennakkoon, jos on tulossa tiukka talvi.

Asenne on peräisin yrittäjäperheestä, jossa Puurtinen kasvoi lapsuutensa.

– Olen nähnyt 50-luvulta asti, miten koville yrittäjä voi joutua. Kaikesta pitää selvitä ja nousta ylös. Minut on kasvatettu siihen. Vahvuuteni on lehmänhermot. Minua ei saa suuttumaan. Saa vaikka tökkiä heinähangolla takapuoleen.