Joulupukin savolainen alihankkija

Jouluaattoaamuna yrittäjän kodin ovikello soi. Ovella on hieman hätäinen asiakas, joka pyytää nöyrästi saada yhtä historiapeliä lapsenlapselle. Hän maksaa pelin hinnan ja antaa vielä kahvipaketin päälle kiitokseksi. Näin on tapahtunut joka vuosi niin pitkälle kuin Suomen Historiapelit Oy:n yrittäjä Pekka Kärkkäinen muistaa.

Joulu on kaikkein tuottavin aika myydä suomalaisia historiallisia lautapelejä, joita pelataan kuin Afrikan tähteä, noppaa heittäen. Isovanhemmat antavat lahjaksi pelin, jota voi pelata lapsenlapsen kanssa ja jopa löytää pelistä yhtymäkohtia omaan elämään aikojen takaa. Somedigiaikana ihmiset haluavat sosiaalista läsnäoloa, pelien pelaaminen jouluna on myös perinne.

Tänäkin vuonna merkittävä myyntipaikka on Helsingin Senaatintori, jossa järjestetään Tuomaan markkinat. Kojun ympärillä häärii vierasmaalaisia turisteja. Peleistä Suomi-, Helsinki- ja Sibelius -pelit ovat kolmikielisiä: suomi, ruotsi, englanti. Suomi-peli on kaikista yrityksen tuottamista 20 pelistä myydyin.

Yrittäjä Kärkkäinen istuu joulukuisessa räntäsateessa kojussaan shortsit jalassa, päässään hassu hattu pitkillä korvilla. Lämpimässä suihkussa mies ei ole käynyt sitten 1990-luvun. No, hänhän onkin savolainen.

– Myyntiä saa aikaiseksi, jos löytää asiakkaan kanssa yhteisen sävelen. Pitää saada asiakkaan huomio, vaikkapa tällaisella hatulla. Että syntyy yhteys, Kärkkäinen toteaa.

– Joku vuosi sitten kojulle saapui pariskunta, jolla oli yllään urheilutakit, joita ei Suomessa myydä. Aihetta tuntevana kysyin, että oletteko ostaneet takit Ranskasta vai Espanjasta. Sanoivat että Espanjasta. Loppupeleissä ostivat kaikki pelit.

– Huumori on tärkeää. Olen 100 % savolainen, siitä pääsee vitsillä aloittamaan, ja myös lopettamaan kauniisti, jotta asiakas voi suuremmalla todennäköisyydellä palata takaisin ostamaan.

Myynnistä suurin osa tapahtuu kasvotusten erilaisissa tapahtumissa. Toinen myyntikanava on internet. Verkkokaupan ja kojukaupan suhde on noin 70/30 kasvotusten tapahtuvan kaupan eduksi. Lähikauppaaminen on tärkeää ja sen riski on sää. Aikoinaan korona romahdutti myynnin hetkeksi.

– Heinäkuussa myymme pelejä Savonlinnassa, joka on puolittaista lomaa. Sitten on joitakin pienempiä tapahtumia siellä täällä. Tuote myy pitkälti itse itseään ja sillä on oma ostajakuntansa.

Alun perin oppaita

Yrityksen virallinen nimi on Tieto V.I.P Oy, mutta sillä on kaksi aputoiminimeä – Suomen Historiapelit ja Tuusulanjärven Kulttuurimatkat.

Pekka Kärkkäisen kanssa yrittäjänä on hänen vaimonsa Tarja Vuokkovaara. Kolmas merkittävä ’pelintekijä’ on graafikko Heli Tiensuu, joka antaa peleille ulkoasut.

Yritys aloitti toimintansa vuonna 1995 aivan toisella alalla, kun se valmisti yrityksille vierailukarttoja, joita ne saattoivat lähettää asiakkaille ulkomaille, että osaavat tulla yritykseen. Internetin yleistyminen romutti sen bisneksen.

Sekä Pekka että Tarja ovat myös oppaita Tuusulanjärven kulttuuriympäristössä ja järjestävät opastettuja kiertomatkoja ruokailuineen päivineen.

– Tarja sai noin vuonna 2005 sattumien kautta idean tehdä lautapeli Tuusulanjärven alueesta ja taiteilijayhteisöstä. Olen itse harrastanut historiaa siitä asti kun opin lukemaan viisivuotiaana.

– Hämmästyin valtavasti kun jengi halusi ostaa peliä. Päätimme alkaa tekemään niitä lisää. Minä hoidan pelien historiaosuudet ja Tarja pelien säännöt. Parhaimpana vuonna syntyi kolme peliä, mutta se oli raskasta. Peli vuodessa on sopiva tahti. Olemme tehneet pelejä myös tilaustöinä yrityksille.

Tuusulanjärven taiteilijayhteisön joulunvietosta Pekka tietää kertoa, että joulut olivat hienoja perhetapahtumia. Suvirantaan ja Halosenniemeen tuotiin yli viisimetriset joulukuuset, kun sellaiset sinne mahtuivat.

Pekka on itse kiinnostunut erityisesti toisen maailmansodan historiasta. Kaimansa Pekka Halosen nousu yläsavolaisesta maalaistorpasta kansakunnan kaapin päälle omilla kyvyillään on yksityiskohta, jonka hän haluaa nostaa esiin historiasta.

Pekan ja Tarjan perheessä ei pelata historiapelejä joulun aikaan, vaan korttipeliä nimeltä ’Rymy’.

– Historiasta voi oppia, mutta oppia ei suostuta ottamaan vastaan. Ihminen toistaa aina samat virheet, savolainen yrittäjä toteaa. Vastuu jää kuulijalle.

Teksti ja kuva: Jukka Nissinen