Konepaja Tekopan eläköitymismalli yrittäjästä vain omistajaksi

Koulukaverit Harry Suntioinen ja Ossi Virtanen huomasivat koneistusosille olevan kysyntää ja perustivat vuonna 1994 alihankintakoneistuksiin erikoistuneen konepaja Tekopan Karkkilaan. Kun eläköityminen aikanaan lähestyi, he palkkasivat pätevän toimitusjohtajan ja tuotantopäällikön, ja jäivät itse operatiivisesta toiminnasta sivummalle.

Yritys aloitti toimintansa noin 200 m² tilassa. Aluksi työtä tehtiin iltaisin ja viikonloppuisin. Kysynnän kasvaessa varsinainen päivätyö aloitettiin vuoden 1995 alussa.

– Kumpikin sijoitti vähäiset rahavaransa käytettyihin koneisiin. Konehankinnoissa pyrittiin siihen, että pystyttiin tekemään mahdollisimman monipuolisia tilauksia. Ensimmäiset kaksi työntekijää palkattiin ensimmäisellä tilikaudella, Harry Suntioinen kertoo.

Toimitila kävi heti alkumetreillä ahtaaksi, jonka vuoksi pihan toiselta puolelta vuokrattiin noin 300 m² halli. Samalla hankittiin ensimmäinen uusi työstökeskus.

Työstökeskuksen hankinnan myötä työntekijöiden määrä oli noussut ja tilantarve kasvoi edelleen. Kesäkuussa 1997 Tekopa osti oman, 600 m² hallin ja rakensi vielä 630 m² kylmävaraston. Vuosituhannen vaihtuessa tilanahtaus oli taas kerran edessä. Vuonna 2004 Tekopa vuokrasi Componentalta Ylä-Emali nimisen kiinteistön, joka lunastettiin omaksi vuonna 2018. Tehdyllä kaupalla tiloja on yli 3000 m² kahdessa paikassa, josta noin 1000 m² on vuokrattuna. Tällä hetkellä Tekopa työllistää 18 henkilöä.

Työvoiman saatavuus vaikeutuu

Kun Tekopa perustettiin, Högforsin vuonna 1977 lopetetun konepajakoulun käyneitä koneistajia oli vielä työmarkkinoilla. Tämän vuoksi työvoiman saanti oli jokseenkin kohtuullista. Konepajakoulun lopetus oli paikkakunnalle ja sen yrittäjille suuri menetys.

– Kun konepajakoulun käyneelle kaverille antoi piirustuksen käteen ja sanoi, että tee piirustuksessa oleva kappale, syntyi valmista. Koululaisille maksettiin pientä palkkaakin, mikä puolestaan innosti opiskelemaan, Suntioinen muistelee.

– Harvassa on niitä nuoria, jotka itsenäisesti hakevat sitä tietoa mitä koneistamisessa tarvitaan. Niitäkin toki löytyy. Oppisopimus on myös vaihtoehto mitä olemme käyttäneet. Oppisopimus on yrityksille kallista, koska se sitoo suurelta osin yhden ammattimiehen työpanoksen.

– Konepajakoulua yritettiin herätellä henkiin uudelleen noin 20 vuotta sitten. Hankkeessa olivat mukana muun muassa Nurmen konepaja, Merimet, Componenta, Hitsaus ja rakennustyö Aho, Sew, Moventas, Verax, Tekopa ja Karkkilan yrityskeskus. Yritykset lupautuivat maksamaan puolet koulun kustannuksista, mutta hanke torpattiin, tekaistuin perustein, Suntioinen muistelee.

– Ammattitaitoisen työvoiman saanti on todella haastavaa. Eräänkin yrityksen ilmoitustaululla lukee, että joka saa taloon ammattitaitoisen koneistajan, maksetaan 1000 euron palkkio. Nykyisin työvoimapulaa ratkaistaan osittain myös maahanmuutolla.

Högforsin konepajakoulun käyneistä tuli paikkakunnalle merkittäviä yrittäjiä. Mainittakoon muun muassa Reijo Nurmi, joka perusti Nurmen konepajan, Jari Aho perusti Hitsaus ja rakennustyö Ahon ja Seppo Meri perusti Merimetin. Ossi Virtanenkin oli konepajakoulun käynyt, kuten Autokehän perustanut Aimo Liljegren.

Paikallista verkostoitumista hyvässä hengessä

Tekopan asiakaskunta koostuu useista eri teollisuuden toimijoista, esimerkiksi teollisuusvaihteiden, elintarviketeollisuuden, maanrakennuskoneiden ja -laitteiden, palokaluston, raskaiden ajoneuvojen ja ajoneuvojen akselistojen valmistajista. Paikkakunnalla on useita koneistusalan yrityksiä, joilla on sama asiakaskunta.

­– Kilpailuakin on, mutta on todettu, että vahva verkottuminen on pitkässä juoksussa niin asiakkaiden kuin yrittäjänkin etu. Verkottumisella on saavutettu toimitusvarmuutta ja monipuolisuutta, toteaa Suntioinen, jonka yritys on Karkkilan Yrittäjien jäsen.

Työllisyystilanne on joidenkin asiakkaiden kohdalla todella hyvä. Yrittäjänä on kuitenkin hyvä tiedostaa tosiasia, että jos jonkun asiakkaan markkinaosuus nousee yli 30%, piilee siinä omat riskinsä. Näitäkin asiakkaita on palveltava ja siinä verkostoituminen on oiva työkalu.

Kasvuyritykselle tärkeät avustukset

Yrityksille kohdennetut investointiavustukset ovat tärkeä osa yrityksen kasvua ja sitä kautta työpaikkojen muodostumista. Avustusten suuruus vaihtelee ollen keskimäärin noin 20% – 30% investoinnin arvosta. Koneita hankkiessa avustus on tärkeä osa omarahoitusosuutta, joka mahdollistaa investoinnin tekemisen. Pitkässä juoksussa valtio saa antamansa avustuksen moninkertaisena takaisin.

Investointeja ei kuitenkaan tehdä hetken mielijohteesta, vaan sitä edeltää aina selvitystyö hankkeesta: kohteen työllisyysnäkymät, kustannukset, työvoima, takaisinmaksuaika, riskit, rahoitus ja niin edelleen. Selvitystyön jälkeen asia esitellään yhtiön hallitukselle, joka tekee asiasta lopullisen investointipäätöksen.

Kaikella on aikansa

Kaikella on aikansa, niin myös yhtiön perustajilla. Eläkeiän lähestyessä Ossi Virtanen sairastui vakavasti. Oli aika pohtia yhtiön jatkoa. Yhtiöstä oli tehty kaksi ostotarjoustakin.

– Päädyimme yksimieliseen ratkaisuun, että kutsumme yhtiön pitkäaikaisen työntekijän Marianne Vepsäläisen toimitusjohtajaksi. Samassa yhteydessä Jarno Hellgren nimitettiin tuotantopäälliköksi. Marianne aloitti toimitusjohtajana vuoden 2020 alussa. Ossi Virtanen menehtyi heinäkuussa 2022 64 vuoden ikäisenä.

Onnellisena eläkkeellä

Harry Suntioisella ja Ossi Virtasella oli ikäeroa neljä päivää. Harry jäi eläkkeelle tammikuussa 2021 jatkaen yhtiön hallituksen puheenjohtajana. Suntioisen ja Virtasen perheet omistavat edelleen yrityksen puoliksi.

– En halunnut myydä yhtiötä, koska sen työntekijät ovat kasvaneet tässä yhtiössä. Katsoin itselläni olevan myös jonkinlaisen yhteiskuntavastuunkin asiasta, Suntioinen toteaa.

Mutta ei täysiverinen yrittäjä ole suinkaan malttanut olla kokonaan poissa luomastaan yrityksestä.

– Kiinteistöissä riittää tarkasteltavaa. Operatiiviseen toimintaan en ole halunnut suoraan puuttua. Jos jokin on pielessä, kommunikoin asiasta johdon kautta. Mutta päivittäin tulee oltua Marianneen ja Jarnoon yhteydessä erinäköisten asioiden tiimoilla.

Teksti ja kuva: Jukka Nissinen