Yksinyrittäjä-palkinnon saava Jukka Naukkarinen arvostaa hyvien yhteistyökumppaneiden merkitystä – Puhelimessa on yli tuhat yhteystietoa
Raija Anttila
Anjalankosken Yrittäjien Yksinyrittäjä-palkinnon saavalla Jukka Naukkarisella on hengästyttävän monta roolia: yrittäjä, sijaisperheen isä, työssäoppijoiden ohjaaja, Kylähullu ja Kyläpäällikkö. Lisäksi hänellä riittää aikaa toimia esimerkiksi LähiTapiola Vellamon hallituksessa ja 20 prosenttisella työpanoksella Kylältä kylille, Kylähullun tapaan Kaakkois-Suomessa -hankkeessa.
– Monessa ehtii ja haluaa olla mukana, kun on hyviä yhteistyökumppaneita, Naukkarinen hymyilee.
Yrittäjäkipinän Naukkarinen arvelee saaneensa verenperintönä maanviljelijöinä toimineilta vanhemmiltaan. Sisaruksia on seitsemän, joista kuusi toimii tavalla tai toisella yrittäjänä.
Naukkarinen aloitti työtaipaleensa vieraan palveluksessa. Oman yrityksen, Sähköpalvelu Jukka Naukkarisen hän perusti vuonna 1998. Esimakua yrittäjän elämään mies sai kuitenkin jo paljon aikaisemmin tehtyään sukupolvenvaihdoksen Ummeljoella olevasta kotitilastaan 1983. Nyt valtaosa tilan pelloista on vuokrattu, ja omissa maataloustöissä Naukkarinen käyttää yhteistyökumppaneitten apua. Sijaisperheen arkea pyörittää Satu-vaimo.
Jukka Naukkarinen opiskeli peruskoulun jälkeen sähkölaitosasentajaksi. Valmistuttuaan hän pääsi kuitenkin varsin pian Myllykoski Oy:lle vakituiseen työsuhteeseen apumieheksi paperikoneelle.
– Neljän vuoden aikana sain elää todeksi tehdastyön ja vuorotyön ihanuudet.
Tehdastyön ohessa Naukkarinen teki myös sähkötöitä yhteistyössä toisen sähköalan yrittäjän kanssa. Kun yhteistyöurakoitsija kuoli 1996, Naukkarinen suoritti sähköasentajan ammattitutkinnon ja perusti oman yrityksen.
– Töitä on riittänyt. Työmaat ovat valtaosin noin tunnin ajomatkan säteellä kotoa, Naukkarinen selvittää ja kertoo, että esimerkiksi haastattelupäivänä hän oli ensin sijaisperheen isän roolissa eli söi lasten kanssa aamupalaa ja laittoi heidät koulukyytitaksiin. Sen jälkeen hän hyppäsi autoon ja huristeli ensimmäiselle työmaalleen, suunnittelemaan grillin sähkötöitä.
Grilliltä matka jatkui ratsutilalle valaistusta korjaamaan, sieltä lounaalle, toimittajan tentattavaksi ja iltapäiväksi vielä sähköasentajan töihin.
– Viihdyn hyvin työssäni. Se on monipuolista sekä vaihtelevaa, ja saan olla päivän mittaan tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.
Yhteiskuntavastuu on asia, jota Naukkarinen kertoo miettineensä paljon. Hän kokee kantavansa oman kortensa kekoon, jotta yrityksissä riittää ammattitaitoisia työntekijöitä myös tulevaisuudessa.
– Minulla on ollut tähän mennessä KSAOsta 82 sähköasentajaopiskelijaa työssäoppimisjaksoilla. Lisäksi yrityksessäni on ollut oppimassa saksalaisia, Kouvolassa harjoitteluvaihdossa olevia opiskelijoita.
Käytännön työtaitojen lisäksi Naukkarinen haluaa opettaa opiskelijoille työelämän pelisääntöjä.
– Esimerkiksi sitä, että kun sovitaan työpäivän alkavan kello 8, se myös alkaa silloin. Välillä tuntuu, että nykyajan nuoret eivät ymmärrä kellosta mitään. Kun minä opiskelin ammattikoulussa, koulupäivä pituus oli kahdeksasta neljään, eli normaalimittaisen työpäivän verran. Opinnot kestivät silloin kaksi vuotta. Nyt opiskellaan vuosi enemmän, mutta varsinaiset koulupäivät kestävät vain muutaman tunnin, Naukkarinen harmittelee.
Oman työpäivänsä Naukkarinen pyrkii päättämään viimeistään kello 17, jotta hänellä jää aikaa perheelle ja harrastustoiminnalle.
– Pitäähän sitä ehtiä myös hullutella ja yrittää aktivoida kyläläisiä, jotta ihmiset viihtyisivät ja saisivat mukavaa tekemistä. Yhteisiä asioita ehdin mukavasti hoidella työmatkojen aikana. Puhelimessani on yli tuhat yhteystietoa, joten yhteistyökumppaneita riittää.
Oma kotikylä on luonnollisesti lähellä Kyläpäällikön sydäntä. Parhaillaan mies on yhteistyökumppaneittensa kanssa suunnittelemassa kylällä olevalle Rainionmäelle luontopolkua.
– Asia on vielä vaiheessa, sillä osa luonnontilassa olevasta metsäalueesta kuuluu jakokunnalle ja osa yksityisille maanomistajille. Ensin täytyy neuvotella heidän kanssaan ja ryhtyä vasta sitten tuumasta toimeen. Rainionmäki on mielenkiintoinen paikka. Sieltä on muun muassa löytynyt ikivanha tervahauta.
– Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, palautamme sen jossakin vaiheessa käyttökuntoon. Alueelle tehdään peikkometsän. Jo nyt metsästä löytyy pari mielenkiintoista puuveistosta, ja geokätköjäkin sinne on piilotettu, Naukkarinen vinkkaa.
