YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.
Muut kannanotot
Ohjelmistoyrittäjien, Palvelualojen työnantajat PALTA:n, Suomen Yrittäjien ja Teknologiateollisuuden kannanotto 3.9.2018:
Tietopolitiikka ja digitalisaatio tarvitsevat oman vastuuministerin
Tiedon hyödyntämiseen perustuvat toimintamallit ja digitaalisten ratkaisujen edistäminen ovat tällä hetkellä valtioneuvostossa usean eri ministeriön ja ministerin vastuulla. Istuvan hallituksen tavoitteeksi otettu yhtenäinen valtioneuvosto ei ole onnistunut tarttumaan näihin keskeisiin politiikka-alueisiin riittävän hallitulla otteella. Merkittävä haaste on se, että julkisen hallinnon ja yksityisten tahojen digitalisaatiota valmistellaan eri ministeriöissä ilman strategista kokonaisjohtajuutta.
Digitalisaatio, tekoäly ja käynnissä oleva tietopolitiikan suunnittelu ovat lähitulevaisuuden suuria muutostekijöitä, joiden ripeä ja täysimääräinen valjastaminen on Suomelle merkittävä kasvun ja uudistumisen mahdollisuus. Näistä ilmiöistä hyötyminen edellyttää selkeämpää johtajuutta ja kokonaisnäkemystä sekä määritellympiä vastuu- ja toimivaltasuhteita valtionhallinnossa.
Kuluvalla hallituskaudella on otettu edistysaskeleita julkisen hallinnon ja palveluiden digitalisoinnissa ja poikkihallinnollisen yhdessä tekemisen harjoittelussa. Mainittavimpana asiana on rakennettu kansallinen palveluarkkitehtuuri, jonka avulla tiedon siirto julkisten organisaatioiden ja palvelujen välillä on tulevaisuudessa helpompaa. Myös digitalisaatiota hidastavaa sääntelyä on purettu. Maamme osaamispääoma, infrastruktuuri ja vakaus huomioiden meillä on erinomaiset edellytykset vieläkin tuloksekkaamman digipolitiikan tekemiseen.
Tulevaisuudessa korostuu erityisesti yksityisen ja julkisen sektorin kyky tehdä yhteistyötä ja jakaa tietoaineistoja. Tätä ei voida riittävästi turvata eikä edistää nykyisellä hallintomallilla. Digitalisoituva Suomi tarvitsee määrätietoisempaa poliittista johtajuutta ja hallitumpaa suuntaa, sekä elimellisempää julkisten ja yksityisten toimijoiden kumppanuutta.
Koska digitalisaatio on horisontaalinen, kaikkia politiikan sektoreita ja hallinnonaloja koskeva ilmiö, esitämme:
- Tietopolitiikan johtaminen ja useaan eri sektoriin vaikuttavien digitalisaatiohankkeiden koordinointi keskitetään seuraavassa hallituksessa yhdelle vastuuministerille.
- Vastuuministeri sijoitetaan esikuntineen valtioneuvoston kansliaan ja samalla luodaan ministerin johdettavaksi hallinnonrajat ylittävä, digitalisaatiosta eri ministeriöissä vastaavien virkahenkilöiden yhteistoimintamalli.
- Uusi Digi- ja väestötietovirasto asetetaan vastuuministerin ohjauksen alaisuuteen.
- Tärkeimmille julkisille digitalisaatiohankkeille luodaan läpinäkyvä ja reaaliaikainen seurantajärjestelmä.
Järjestämällä tietopolitiikan ja digitalisaation toimivaltuudet ajan tasalle valtionhallinnossa luomme Suomelle ja suomalaisille yrityksille nykyistä paremmat edellytykset ottaa tehokkaasti ja vastuullisesti käyttöön älykkäitä ratkaisuja sekä niiden avaamia uusia liiketoimintamalleja ja kehittyneempiä julkisia palveluja.
Suomen Yrittäjien kannanotto 29.6.2018:
Yrittäjien evästyksiä budjettiriiheen
Yleistä
Reaalitalouden hyvä vire on kasvattanut verotuloja ja julkisen talouden tilanne on parantunut, mutta on yhä alijäämäinen. Samalla väestön ikääntyminen lisää julkisia menoja ja kiihtyvällä tahdilla tulevaisuudessa. Tämän hetkinen talouskasvu on siis suhdanneluonteista ja siten ohimenevää. Tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia, jotka lisäävät talouden tuotantokapasiteettia tulevaisuudessa.
Vaikka kansantalouden tilanne on parantunut, julkisia menoja lisäävien tai merkittävästi veroja alentavien finanssipoliittisten päätösten aika ei ole nyt. Julkisen talouden haasteista johtuen hallituksen tulisi tehdä ensi vuodeksi lievästi kiristävä budjetti, joka luo pohjaa tulevalle kasvulle.
Yrittäjien tavoitteena on jo pitkään ollut julkisten palvelujen tehokkuuden ja laadun parantaminen. Tästä hyötyisi koko kansakunta. Tällä hetkellä yksityisen sektorin toimintaa tai markkinoille pääsyä on rajoitettu tai jopa kokonaan estetty joillakin aloilla. Esimerkiksi julkisen sektorin infra-hankkeissa ja niiden ylläpidossa olisi tehostamista, samoin kuntien ruokahuollossa tai vapaa-ajan palveluissa.
Hallituksella on mahdollisuus karsia ja kohdentaa uudelleen julkisia menoja siten, että päästäisiin noin 100–200 miljoonaa ylijäämäiseen ehdotukseen. Hallituksella on tietoa julkisista menoista, joiden taloudellinen vaikutus on rajallinen tai jopa negatiivinen. Näitä ovat esimerkiksi kilpailua vääristävät yritys- ja energiatuet, joiden uudistaminen voitaisiin aloittaa jo nyt. Laajempi yritystukireformi jää seuraavalle hallitukselle. Lisäksi hallintokustannuksia tulisi tarkastella kriittisesti.
Seuraavassa esitellään Suomen Yrittäjien ehdotukset budjettiriiheen. Lista lisäisi menoja lievästi, mutta jos yllä esitetyt leikkaukset toteutetaan, se tehostaa ja leikkaa valtion menoja.
Yrittäjien ehdotukset
Yrittäjän perheenjäsenen asema työttömyysturvassa parannettava
Kehysriihipäätös ei ratkaise yrittäjän perheenjäsenen työttömyysturvan ongelmaa: yrityksestä ei-omistava yrittäjän kanssa samassa taloudessa asuva ja perheyrityksessä työskentelevä katsotaan kaikessa muussa lainsäädännössä työntekijäksi, mutta työttömyysturvassa yrittäjäksi.
Jotta hänet voitaisiin katsoa työttömäksi ja hänellä olisi oikeus työttömyysetuuteen, hänen työnsä tulisi päättyä työttömyysturvalain yrittäjiä koskevissa pykälissä määritellyllä tavalla. Pääsääntönä on koko yritystoiminnan lopettaminen. Yrittäjästatus työttömyysturvassa tarkoittaa myös sitä, että tosiasiallisesti ilman työtä olevalla henkilöllä ei ole oikeutta työttömien työllistämistä edistäviin palveluihin.
Selvitysten perusteella perheyrityksissä työskentelee noin 22 000 yrittäjän kanssa samassa taloudessa asuvaa perheenjäsentä, joilla ei ole omistusta yrityksestä. Asia tulisi ratkaista siten, että ei-omistavat perheenjäsenet poistetaan työttömyysturvalain yrittäjä-käsitteen alta ja heitä kohdeltaisiin kaikessa lainsäädännössä samalla statuksella. Muutoksesta aiheutuvat kustannusvaikutukset olisivat äärimmilläänkin työttömyysturvan kokonaiskustannuksiin nähden minimaaliset ja parhaimmillaan sekä työttömyysturvan että valtiontalouden näkökulmasta positiiviset.
Tarvitaan selvitys uutta alkua vaikeuttavista lainsäädännön esteistä
Lainsäädännössä ja käytännöissä on useita esteitä yritystoiminnan jatkamiseksi, jos yritys on tehnyt konkurssin. Esteitä on esimerkiksi verotuksessa, maksukyvyttömyysmenettelyissä ja luottotieto-sääntelyssä. Kokonaisselvitystä yrittäjän uuden alun ongelmista ja esteistä ei ole Suomessa tehty. Tällä hallituskaudella tulisi vielä käynnistää poikkihallinnollinen selvitys siitä, miten yrittäjän uuden alun esteitä voitaisiin poistaa. Selvitys toimisi pohjana lainsäädäntöuudistuksille, joita tulisi tehdä seuraavalla hallituskaudella.
Liikunta ja kulttuuriseteli myös toiminimiyrittäjille
Yritysmuoto asettaa yrittäjät eriarvoiseen asemaan hyvinvoinnin ja työssäjaksamisen tukemisessa. Osakeyhtiössä tai henkilöyhtiössä työtä tekevä yrittäjä voi maksaa itselleen rahapalkkaa ja luontoisetua. Halutessaan hän saa omaehtoisen kulttuuri- ja liikuntatoiminnan rajatusti verovapaasti kuten muutkin yrityksen työntekijät. Yrittäjä on palkansaajiensa kanssa samalla viivalla.
Liikkeen- tai ammatinharjoittaja (toiminimiyrittäjä) ei voi olla itsensä työntekijä ja palkansaaja. Siksi omaehtoisen liikunta- ja kulttuuritoiminnan kustannuksetkaan eivät ole verovapaita. Toiminimiyrittäjä vastaa itse yrityksensä toiminnasta, jolloin hyvinvoinnin ja jaksamisen merkitys korostuu. Liikunta- ja kulttuurisetelin mahdollistaminen toiminimi-yrittäjille tukisi yrittäjien hyvinvointia ja työkykyä.
Pk-yrityksille rahoituksen neuvontapalvelut
Pankkien sääntely on vähentänyt niiden mahdollisuuksia rahoittaa pk-yrityksiä. Markkinatyhjiöön on syntynyt paljon uusia markkinatoimijoita. Rahoituslähteiden monipuolistuminen on parantanut rahoituksen saatavuutta, mutta vaatii rahoitusosaamista. Sitä on pk-yrityksissä vähän. Käytännössä pk-yrityksen rahoituksen järjestäminen edellyttää rahoituskonsultointipalvelujen hankkimista.
Rahoituskonsultointipalvelujen käyttö nostaa pk-yrityksen kasvussa olleita rahoituskustannuksia. Lisäksi palvelujen saatavuudessa ja laadussa on suuria eroja. Olisi perusteltua järjestää pk-yrityksille rahoituspalvelujen hankintaan neuvontapalveluja. Tämä voidaan tehdä jo olemassa olevan verkoston kautta suuntaamalla henkilöresursseja.
Rahoitusta perusasteen varassa olevien osaamispalveluihin
Hallituksen kehysriihessä sovittujen yritysten osaavan työvoiman saatavuutta helpottavien toimenpiteiden lisäksi tulee suunnata rahoitusta vailla toisen asteen tutkintoa olevien yli 25-vuotiaiden (yli 500 000 henkilöä) ohjaus- ja osaamispalveluihin. Heidän työllistymisensä vaatii merkittävää osaamistason lisäystä (yleensä toisen asteen tutkinto). Tämä on tehtävissä suuntaamalla erillismääräraha vailla tutkintoa olevien yli 25-vuotiaiden ammatilliseen tutkinto- tai tutkinnon osa -tavoitteiseen koulutukseen sekä kehittämällä Ohjaamo-palveluita koskemaan koko työikäistä väestöä.
Innovaatioseteli vakinaistettava
Vuodesta 2016 Tekesin (nyt Business Finlandin) kasvuhakuisille pk-yrityksille myöntämä innovaatioseteli (5000 euroa + alv) on osoittautunut hyväksi tavaksi edistää yritysten kehitys- ja innovaatiotoimintaa. Hallitus on päättänyt jatkaa innovaatiosetelikokeilua 2019 loppuun. Yritystukia purettaessa tulee huolehtia TKI-rahoitusmahdollisuuksien riittävyydestä sekä kattavasta kohdennuksesta erikokoisille ja eri kasvuvaiheessa oleville yrityksille. Tämän vuoksi on tärkeää vakinaistaa innovaatioseteli, kasvattaa siihen varattua määrärahaa ja ottaa sen piiriin osakeyhtiömuotoisten yritysten lisäksi myös kasvuhakuiset toiminimiyrittäjät.
Hankintaneuvonnan jatkorahoitus turvattava
Julkiset hankinnat ovat merkittävä elinkeino- ja yrittäjäpoliittinen kysymys. Uutta hankintalakia on jalkautettu hankintaneuvonnalla eri puolilla maata. Neuvonta on kohdistunut julkisiin toimijoihin ja yrityksiin. Työtä on yhä paljon. Siksi on tärkeää turvata hankintaneuvonnan rahoitus lähivuosina.
Sote-uudistuksen onnistumisen varmistettava
Tarvitaan useita kohdennettuja toimenpiteitä varmistamaan sote- ja maakuntauudistuksen onnistuminen sekä turvaamaan monipuolinen elinkeinorakenne siirtymäkauden aikana ja valinnanvapauden käynnistyessä. Uusien toimijoiden tuleminen sote-alalle, erityisesti sote-keskuksiksi, vaatii yritykseltä ja yrittäjältä alkuvaiheessa huomattavia taloudellisia satsauksia. Rahoituksen saatavuus on turvattava tekemällä sote-toimialasta Finnveran erityinen painopistealue. Lisäksi TEM:n on esimerkiksi ELY-keskusten kautta suunnattava kehittämispalveluita ja rahoitusta sote-alalle.
KKV:n ja Luovan resurssit on turvattava siten, että ne pystyvät valvomaan tasapuolisia kilpailuolosuhteita tehokkaasti. Tämä on erityisen tärkeää, kun valinnanvapauspilotit ja valinnanvapaus käynnistyvät. Sote-keskusten kilpailuvalvonnan lisäksi asiakassetelit ja henkilökohtainen budjetti luovat tarpeen uusille keinoille. On erityisen tärkeää valvoa neutraalin palveluohjauksen toteutumista.
Resurssien lisäksi tarvitaan lainsäädäntötoimia, jotka turvaavat kilpailua ja valinnanvapauden edellyttämää monituottajamallia. Tällainen olisi pientä toimijaa alihankintasuhteen kohtuuttomilta ehdoilta suojaava säännös, jota TEM sote-alan kilpailulainsäädännön yhteydessä on valmistellut.
Business Finlandin resursointi turvattava
Hallitus käynnisti suuren määrän Team Finland -kasvuohjelmia, joiden budjetti oli yhteensä 43 miljoonaa euroa. Business Finlandin perustamisen jälkeen Finpron ohjelmat on yhdistetty Tekes-ohjelmiin. On epäselvää, mitkä ohjelmat jatkuvat tai miten yritykset pääsevät näihin mukaan. Olisi lyhytnäköistä, jos hallituskauden loppuessa ohjelmat ajetaan alas ja syntyneet verkostot hajoavat. Hallituksen tulisi kohdentaa rahoitusta kasvuohjelmien jatkoon. Yleisemmin hallituksen tulisi pitkällä aikavälillä turvata T&K-panostusten osuuden nostaminen.
Omistajavaihdoshankkeen rahoitus varmistettava
Suomessa on kymmeniä tuhansia yrittäjiä joko lähestymässä eläkeikää tai etsimässä uutta omistajaa. Jos omistajavaihdos epäonnistuu, voidaan menettää merkittävä määrä työpaikkoja. Omistajavaihdoshankkeen rahoitus on tärkeää varmistaa aiempien päätösten mukaisesti lähivuosille.
Suomen Yrittäjien kannanotto 29.3.2018:
Näillä keinoin työllisyysaste 75 prosenttiin
Tilannekuva
Suomen talous on tällä hetkellä hyvässä kasvussa, mikä heijastuu myös työllisyyskehityksessä. Samalla on havaittavissa, että työvoimapula rajoittaa kasvua yli puolella yrityksiä, Suomi lähestyy rakenteellisen työttömyyden tasoa ja Suomen julkisen talouden ongelmat jatkuvat lähivuosina. Talouden virkoamisen johdosta velkasuhde voi väliaikaisesti parantua, mutta tähän ei missään nimessä saa tuudittautua.
Tässä tilanteessa on olennaista tehdä toimia, jotka turvaavat kasvun jatkuvuuden, vahvistavat työllisyyttä ja suomalaista osaamista sekä tasapainottavat julkista taloutta. Työllisyysaste pitää nostaa tulevalla vaalikaudella vähintään 75 prosenttiin. Se vaatii työmarkkinauudistuksia. Pikkutemput eivät riitä. Julkisen talouden tilanteen vuoksi julkisia menoja pitää vähentää ja välttää merkittäviä verohelpotuksia.
Suomen Yrittäjät esittää seuraavia toimenpiteitä hallituksen harkintaan kevään 2018 kehysriiheen:
Talous- ja työmarkkinapolitiikka
Julkisia menoja karsittava
Julkisen talouden sopeuttamista tulee jatkaa määrätietoisemmin. Reaalitaloudellisen tilanteen paraneminen ei ole peruste luopua julkisen talouden tervehdyttämisestä. Olisi vastuutonta talouspolitiikkaa, jos hyvän taloudellisen kehityksen vallitessa rakenteita ei muuteta.
Se, että suhdannetilanteen paranemisen seurauksena julkisen talouden alijäämä voi jopa kääntyä hetkellisesti ylijäämäiseksi, ei saisi johtaa haluttomuuteen tehdä reformeja. Ikääntymisestä johtuvat menopaineet ovat tulevaisuudessa merkittävät.
Hallituksen tulisi päättää vielä noin 200 miljoonaan euron lisäleikkauksista kohdistuen menoihin, joiden taloudellinen vaikutus on rajallinen tai jopa negatiivinen. Tällaisia kohteita on mm. hallinnossa ja julkisen vallan toiminnassa sektoreilla, joita markkinat hoitavat tehokkaammin.
Henkilöperusteista irtisanomista helpotettava
Työsopimuslaki edellyttää, että työsopimuksen irtisanomiselle on oltava asialliset ja painavat perusteet. Kynnys irtisanomiselle on käytännössä erittäin korkea. Liian tiukaksi asetettu yksilöperuste vaikuttaa haitallisesti varsinkin pienimpien yritysten palkkaushalukkuuteen. Epäonnistuneen rekrytoinnin seuraukset ovat yritykselle sitä vahingollisemmat, mitä pienemmästä yrityksestä on kysymys.
Henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen sääntelyä on muutettava mikroyritysten osalta niin, että sopimuksen päättämiseen riittäisi asiallinen syy tai hyväksyttävä peruste. Henkilöperusteisen irtisanomisen helpottamisella olisi merkittävä työllisyysvaikutus.
Paikallisen sopimisen kiellot poistettava
Työsopimuslaki (13:8), työaikalaki (40a §), vuosilomalaki (31 §) ja opinto-vapaalaki (13 §) sisältävät paikallisen sopimisen kiellot yleissitovaa työehtosopimusta noudattaville yrityksille. Kiellot merkitsevät sitä, että jos työehtosopimusosapuolet ovat sallineet paikallisen sopimisen tietyistä laissa säädetyistä asioista, sopiminen on mahdollista vain työnantajaliittojen jäsenille.
Kiellot on poistettava, jotta järjestäytymättömät yritykset pääsevät tasa-arvoiseen asemaan järjestäytyneiden yritysten kanssa. Kieltojen poistamisella poistetaan samalla lähes 50 sopimista estävää normia.
Paikallista sopimista edistettävä lainsäädäntömuutoksilla
Paikallisen sopimisen mahdollisuuksia on vahvistettava lainsäädäntömuutoksilla työllisyyden ja kasvun turvaamiseksi. Työpaikan osapuolille on annettava tilaa yhdessä sopien löytää järkeviä ratkaisuja työn tekemiseen, palkkaukseen ja työaikojen sekä erilaisten vapaiden järjestelemiseen niin, että se on järkevintä työntekijöiden tarpeiden sekä yrityksen tuotannon ja toiminnan tehokkuuden kannalta. Tämä lisää tuottavuutta.
Uudistusten ainespuut ovat hallitusohjelmassa. Yleissitovaa työehtosopimusta noudattaville yrityksille on annettava käyttöön samat joustot, joita järjestäytyneet yritykset voivat hyödyntää. Lainsäädäntö ei saa syrjiä myöskään järjestäytymättömiä työntekijöitä. Sopiminen ei voi käytännössä toimia, jos vain ammattiliittoon kuuluvat työntekijät saavat osallistua sopimiseen ja työntekijöiden edustajan valintaan. Sopiminen on työpaikan yhteinen asia eikä osaa työntekijöistä voida syrjiä sen ulkopuolelle.
Työaikalakia uudistettava
Työaikalain uudistamisessa olennaisin asia on paikallisen sopimisen edistäminen tavalla, joka asettaa järjestäytymättömät yritykset samaan asemaan järjestäytyneiden kanssa tavalla, joka ei syrji myöskään järjestäytymättömiä työntekijöitä. Työaikalainsäädäntöön esitetty luottamusmiespakkoa merkitsevä malli, joka edellyttäisi työntekijöiltä järjestäytymistä, ei tuo työaikasääntelyä nykyaikaan ja on perusoikeudellisesti ongelmallinen.
Paikallisen sopimisen osalta työ- ja elinkeinoministeriön asettaman työryhmän mietinnön toteuttaminen merkitsisi sitä, että lainsäädäntöön lukittaisiin pitkälle tulevaisuuteen malli, joka sulkisi osan työntekijöistä kokonaan sopimisen ulkopuolelle. Tämä vaikeuttaisi työpaikkatason sopimista. Noin 60 prosenttia työntekijöistä kuuluu ammattiliittoon ja järjestäytyminen on ollut laskussa. Alle 30-vuotiaista palkansaajista ja työttömistä vain joka kolmas kuuluu liittoon. Alle 10 työntekijän yrityksissä lähes puolet työntekijöistä (44 %) ei kuulu ammattiliittoon.
Jos laissa velvoitettaisiin noudattamaan luottamusmiesjärjestelmää, se merkitsisi yleissitovuuden laajentamista. Tämä jäykistäisi työmarkkinoita entisestään.
Paikallisen sopimisen edistäminen on tehtävä tavalla, joka ei edellytä työntekijän järjestäytymistä liittoon, mutta toisaalta antaa työntekijälle oikeuden järjestäytyä. Perustuslaki turvaa yhdistymisvapauden, johon kuuluu sekä oikeus kuulua yhdistykseen, mutta olla myös kuulumatta. Laki tuntee työntekijöiden edustajan eli luottamusvaltuutetun, jonka valintaan voivat osallistua kaikki työntekijät. Luottamusvaltuutetulla on myös luottamusmiestä vastaava korotettu irtisanomissuoja.
Vuosilomalakiin kokonaisuudistus
Voimassa oleva vuosilomalaki on varsin monimutkainen johtuen osittain vanhasta, ansaintakynnyksiin perustuvasta loman ansainnasta sekä erityisesti erilaisista vuosilomapalkan laskentasäännöistä ja vuosiloman pitämistä koskevista säännöistä.
Käynnissä olevan vuosiloman uudistamisen tavoitteena tulee olla vuosilomasääntelyn kokonaisuudistus, jolla yksinkertaistetaan sääntelyä ja helpotetaan lain soveltamista. Vuosilomalain uudistukset tulee toteuttaa työnantajayritysten kannalta kustannusneutraalisti, eivätkä ne saa lisätä työllistämiskynnystä tai alentaa työllisyyttä.
Yt-lain alarajaa nostettava
Yhteistoimintalakia sovelletaan, jos työntekijöitä on vähintään 20. Laki lisää työnantajan hallinnollista taakkaa muodollistamalla tarpeettomasti yhteistyötä työpaikoilla. Työ- ja elinkeinoministeriön Työolobarometrin mukaan pienissä yrityksissä yhteistyö ja tiedonkulku työntekijöiden ja työnantajan välillä ovat kunnossa. Työpaikan yhteistyön määrämuotoisuudelle ei ole hyväksyttävää perustetta.
Pienet alle 50 työntekijän yritykset tulisi jättää määrämuotoisen yhteistoiminnan soveltamisen ulkopuolelle ja ulottaa yt-laki koskemaan ainoastaan vähintään 50 henkilöä työllistäviä yrityksiä.
Yrittäjän perheenjäsenen sosiaaliturvaa kohennettava
Työttömyysturvassa yrittäjäksi katsotaan yrittäjän kanssa samassa taloudessa asuvat perheenjäsenet, jotka työllistyvät yrityksessä. He ovat muun työ- ja sosiaalivakuutuslainsäädännön silmissä työntekijöitä ja usein vakuuttavat itsensä palkansaajien työttömyyskassassa. Kun heidän työnsä yrityksessä päättyy, he eivät usein pääse yrittäjästatuksen vuoksi ansiosidonnaiselle työttömyysetuudelle, koska ovat tietämättään väärinvakuutettuna palkansaajakassassa.
Yrittäjän käsite tulee muuttaa työttömyysturvassa vastaamaan yrittäjän eläkelain määritelmää. Ongelma koskee ainakin noin 22000 yrittäjän ei-omistavaa perheenjäsentä. Lisäksi lukuisat yrittäjät eivät tällä hetkellä uskalla rekrytoida työtöntä perheenjäsentään sosiaaliturvan menettämisen pelossa.
Omistajavaihdoksia edistettävä
Pienten ja keskisuurten yritysten yritysmarkkinat eivät toimi hyvin. Haaste on suuri työpaikkojen säilymiseen ja alueellisen elinvoiman kannalta: Seuraavan kymmenen vuoden kuluessa omistajanvaihdostilanteeseen tulee noin 60 000 yritystä, joissa työskentelee noin 250 000 henkilöä. Toteutumaton omistajanvaihdos vaarantaa moninkertaisesti työpaikkoja välillisten vaikutusten vuoksi. Kyse on myös yritystoiminnan uudistumisesta ja sitä kautta kasvusta. On tarpeen toteuttaa mm. seuraavat toimet:
Luovutusvoittoverotuksessa otetaan käyttöön sama maksuperiaate kuin muussakin henkilöverotuksessa: maksut ja verot toteutuvat samana vuonna.
Yrityksen työntekijöille, jotka siirtyvät yrityksensä omistajiksi, tehdään mahdolliseksi hankkia yritysosakkeita muita sijoittajia alemmalla arvostuksella ilman veroseuraamuksia.
Sääntelyn keventäminen
Yksi yhdestä -hanke laajennettava
Yritysten hallinnollisen taakan vähentäminen vauhdittaa investointeja ja tuotannon kasvua sekä parantaa työvoiman tuottavuutta. Tästä syystä on tärkeää arvioida kattavasti sääntelyn vaikutuksia pienille ja keskisuurille yrityksille. 2017 toteutettu ”yksi yhdestä” -pilotti tulee laajentaa kaikkiin ministeriöihin ja asiakokonaisuuksiin, mukaan lukein työoikeudelliset hankkeet. Tavoitteena on, etteivät yrityksille sääntelystä aiheutuvat kustannukset nouse.
Yrityksille sääntelystä aiheutuvat kustannukset ovat miljardiluokkaa. Yritysten sääntelykustannusten vähentämiseksi tarvitaan pitkällä tähtäimellä nykyistä kunnianhimoisempi tavoite: yhden uuden kustannuksen ilmaantuessa tulee poistaa kaksi olemassa olevaa kustannusta aiheuttavaa velvoitetta, yksi kahdesta -malli.
Usein sääntelystä aiheutuvat kustannukset ja hallinnollinen taakka kohdistuvat suhteellisesti raskaimmin pienyrityksiin. Kansallisessa lainsäädännön valmistelussa tulisi ottaa käyttöön pk-yritystesti osaksi kaikkea lainsäädäntövalmistelua. Lisäksi tulee asettaa määrällinen sääntelykustannusten vähentämistavoite.
Osakeyhtiöiden vähimmäispääoma poistettava
Yksityisten osakeyhtiöiden vähimmäispääoman poistamisella vapautettaisiin noin 700 miljoonaa euroa muihin yritysten tarpeisiin. Nykyinen vähimmäispääomavaatimus ja siihen liittyvät hallinnolliset vaatimukset rajoittavat yritysten perustamista erityisesti palvelualoilla.
Tilintarkastusvelvollisuuden raja-arvoja nostettava
Tilintarkastusvelvollisuuden alarajaa tulee nostaa. Suomella on EU:n jäsenmaista toiseksi matalimmat rajat Maltan jälkeen. Mikäli mikroyritykset rajattaisiin tilintarkastusvelvollisuuden ulkopuolelle, 30 000 yritystä olisi tilintarkastusvelvollisuuden piirissä.
Julkisuudessa on esitetty, että tilintarkastusvelvoitteen keventäminen nostaisi harmaata taloutta. Tällä hetkellä kaikista yrityksistämme noin 80 prosenttia on lakisääteisen velvollisuuden ulkopuolella, mikä ei tue harmaan talouden kasvun lisääntymistä koskevaa väitettä. Yritykset, jotka yhä pitävät tilintarkastusta tarpeellisena, voisivat jatkossakin valita tilintarkastajan, vaikka se ei olisi lakisääteistä.
Rajojen nostaminen olisi linjassa tilintarkastusdirektiiviin ja tilinpäätösdirektiiviin perustuvien pien- ja mikroyrityksiin kohdistuvien muiden helpotusten kanssa.
Yrityssaatavien perintäkuluille enimmäismäärät
Saatavien perinnästä annettua lakia tulee muuttaa siten, että myös yrityssaatavien perintäkuluille säädetään enimmäismäärät. Perintäkulujen määrän tulisi olla kohtuullinen suhteessa saatavan suuruuteen. Lakimuutos säästäisi yritysten kustannuksia ja selkeyttäisi oikeustilaa. Selkeät säännöt palvelisivat myös velkojan oikeusturvaa.
Pakollisesta velkakonversiosta luovuttava
Valtiovarainministeriön työryhmä on esittänyt, että yrityksen velkasaneerauksessa pitäisi voida muuttaa saneerausvelkoja velallisyhtiön osakkeiksi. Velallinen voisi järjestelyssä menettää vastustuksesta huolimatta 90 prosenttia osakkeistaan velkojalle, myös pienemmissä yrityksissä. Valtioneuvoston teettämän vertailun valossa pakollista pk-yritysten velkakonversiota ei ole Saksaa lukuun ottamatta muissakaan verrokkimaissa. Pakolliseen konversioon tähtäävää valmistelua ei tule kansallisesti aloittaa.
Yrittäjän uutta alkua helpotettava
Euroopan komissio ehdotti vuonna 2016 direktiiviä yritysten varhaisen vaiheen uudelleenjärjestelyjä ja yrittäjien vapautumista velkavastuusta. Aloitteen tavoitteet ovat yrittäjille myönteisiä. Mitä aikaisemmassa vaiheessa tilapäisiin talousvaikeuksiin puututaan, sitä todennäköisempää on pelastaa yritystoiminta ja työpaikat, mutta myös kasvattaa velkojan perintäastetta.
Jos rehellisesti toiminut yrittäjä menee konkurssiin, lainsäädännössämme ja käytännöissämme on useita esteitä uuden yritystoiminnan perustamiseksi. Esteitä on esimerkiksi verotuksessa, maksukyvyttömyysmenettelyissä, sosiaaliturvassa ja luottotietolaissa. Vastuuministeriössä tulee käynnistää selvitykset, miten yrittäjän uuden alun esteet voitaisiin poistaa.
Sakon muuntorangaistus rikoslakiin
Myymälävarkauksien ja näpistysten määrät ovat viime vuosina kasvaneet. Varkaushävikin kokonaiskustannukset kaupoille ovat noin 550 miljoonaa euroa vuodessa. Osa myymälävarkaista jää ilman seuraamuksia tekemistään rikoksista. Kun näpistykseen syyllistynyt jättää poliisin määräämän sakon maksamatta, on rikos ollut mahdollista toteuttaa ilman seuraamuksia. Yleinen oikeustaju edellyttää, että lainsäätäjä korjaa asian pikaisesti.
On perusteltua palauttaa poliisin rangaistusmääräysmenettelyyn liittyvä sakon muuntorangaistus rikoslakiin. Näpistyksissä ei ole kyse pelkästään tappiosta kauppiaalle, vaan hävikin maksavat rehelliset asiakkaat korkeampina hintoina. Muutos edistäisi myös yleistä lainkuuliaisuutta.
Suomen Yrittäjien kannanotto hallituksen puoliväliriiheen 6.3.2017:
Talouden rakenteita on uudistettava kasvun vauhdittamiseksi
Suomen talous on virkoamassa. Kotitalouksien luottamus omaan sekä kansantalouden tilaan on kohonnut ja yrittäjien näkemykset talouden tilasta ovat parantuneet. Kasvunäkymät ovat vaatimattomat ja julkisen talouden tilanne ei kohene riittävästi. Hallitus ei saavuta työllisyystavoitetta nykyisillä toimenpiteillä ja tehdyillä päätöksillä. Työllisyysastetta voitaisiin nostaa keskipitkällä aikavälillä tuntuvasti, mikäli hallitus tekee rohkeita muutoksia työmarkkinoille. Välttämätöntä olisi paikallisen sopimisen aito lisääminen ja työllistämisen kynnystä alentavat reformit.
Suomen Yrittäjät antaa arvoa monille hallituksen talouspoliittisille päätöksille. Kilpailukykysopimus osaltaan parantaa ulkoista kilpailukykyä. Sote- päätös antaa mahdollisuuden tehokkuuden nostamiselle. Myös uusi hankintalaki, yrittäjävähennys ja laki maksuperusteisesta arvonlisäverotuksesta ovat tärkeitä. Talouskasvun kiihdyttämiseksi hallituksen tulee jatkaa talouden rakenteiden määrätietoista uudistamista.
Ehdotamme seuraavia toimenpiteitä hallituksen puoliväliriiheen:
Julkisen talouden sopeuttamista tulee jatkaa
Julkisen talouden pitkään jatkuneen alijäämäisen kehityksen ennustetaan jatkuvan. Julkisen velan määrä nousee ja suhde bruttokansantuotteeseen noussee seuraavien muutaman vuoden aikana. Ikärakenteestamme johtuen 2020-luvulla julkisiin menoihin kohdistuu lisäyspaineita. Talouskriisien ennustaminen on mahdotonta, mutta on mahdollista, että seuraavan vuosikymmenen aikana kohtaamme talouskriisin. Alhaisen kasvun ja lisääntyvien menopaineiden hallinta tulee olemaan hankalaa.
Hallituksen tulisi jo tällä kaudella aloittaa järjestelmällinen julkisten menojen ja verotukien arviointi. Julkisten menojen karsiminen ei ole poliittisesti helppoa. Olisi kuitenkin syytä arvioida menoja talouskasvun kannalta.
Kaikki julkiset menot eivät ole välttämättömiä. Suomen Yrittäjien tavoitteena on julkisten palvelujen tehokkuuden ja laadun parantaminen. Tästä hyötyisi koko kansakunta. Tällä hetkellä yksityisen sektorin toimintaa tai markkinoille pääsyä on rajoitettu tai jopa kokonaan estetty joillakin aloilla. Esimerkiksi julkisen sektorin infrahankkeissa ja niiden ylläpidossa olisi tehostamista, samoin esimerkiksi kuntien ruokahuollossa tai vapaa-ajan palveluissa.
Tulee aloittaa julkisten menojen ja verotukien karsiminen siten, että tämän hallituskauden aikana päätetään noin miljardin euron lisäleikkauksista. On järkevää laatia lista menoista ja tuista, joiden taloudellinen vaikutus on rajallinen tai jopa negatiivinen. Esimerkkejä näistä ovat kilpailua vääristävät energiatuet sekä muut yritystuet sekä julkiseen infraan liittyvät asiat. Lisäksi pitää kriittisesti tarkastella hallintoa sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan toimintoja.
Yritysrahoitusta on syytä monipuolistaa
Finanssikriisin jälkeen pankkien sääntelyä on lisätty voimakkaasti. Pk-yritysten kasvun turvaamiseksi tulee yritysrahoitusta monipuolistaa. Riskirahoituksen lisääntymistä haittaa rahoitusmarkkinoiden poukkoileva sääntely. Verotuksen monimutkaisuus ja ennakoimattomat muutokset heikentävät tilannetta.
Pk-yritysten kasvun ja kansainvälistymisen rahoituksen turvaamiseksi tulee sujuvoittaa sääntelyä. Erityisesti verosääntelyn osalta tulee varmistaa johdonmukaisuus, ennakoitavuus ja tasapuolisuus. Esimerkiksi säätiöillä ja muilla yleishyödylliset yhteisöillä tulisi olla mahdollisuus osallistua pk-yritysten rahoitukseen.
Euroopan komissio on antanut uusia sääntelyehdotuksia, joilla voi olla merkittäviä vaikutuksia pankkien toimintaedellytyksiin pk-yritysten rahoituksessa. Yritysrahoituksen monipuolistamisesta huolimatta on välttämätöntä huolehtia pankkien toimintaedellytyksistä yritysrahoituksessa. Merkittävä osa pk-yrityksistä tulee jatkossakin toimimaan pankkirahoituksen avulla. Tämän varmistamiseksi eurooppalaista sääntelyä tulee kehittää ja kansallista ylisääntelyä välttää.
Liikenneverkon kehittämiseen tulee panostaa
Hallitus on tehnyt hyviä linjauksia liikenteen palvelujen uudistamisen ja teknologiamurroksen huomioimisessa. Teknologian ja palvelujen kehityksestä huolimatta tarvitaan kunnollisia väyliä. Uusia avauksia tieverkon parantamiseksi tulee tehdä. Pelkona on, etteivät nykyiset varat riitä ylläpitämään ja kehittämään Suomen liikenneinfrastruktuuria. On tehtävä laaja parlamentaarinen selvitys, jossa tarkasteltaisiin, miten turvata kestävä rahoitus liikenneverkon perusväylänpidolle ja verkon kehittämiseen tarvittavien investointien takaamiseksi sekä tarkastella liikenneinfrastruktuurin tulevia tarpeita ja toimivuutta yritysten toimintaedellytyksiä silmällä pitäen.
Yritysten riskinottohalua ja -kykyä lisää veromuutoksin
Talouskasvun vuoksi on välttämätöntä kannustaa riskin ottamiseen. Riski tulee huomioida myös verotuksessa. VM:n verotyöryhmän julkistamia osinkoverotuksen muutosehdotuksia ei tule toteuttaa, sillä muutokset heikentäisivät merkittävästi yrittäjyyden, kasvun ja työllistämisen kannusteita. Investointeja, kasvua ja työllistämistä miettiessään yrittäjän tulee voida luottaa, että talous- ja veropolitiikka tukevat yritystoimintaa. Uudistusten yritysvaikutukset on siksi selvitettävä huolellisesti.
Yhteisöverotuksen taso on tällä hetkellä tyydyttävä, mutta rakenne ei kannusta riittävästi kasvuun. Pelkkä yhteisöveron alentaminen esimerkiksi 17–18 prosenttiin ei olisi riittävä investointien aikaansaamiseksi. On myös esitetty, että yhteisöverolla olisi suurempi vaikutus investointeihin kuin osinkoverotuksella. Yrittäjillä näin ei ole. Yritys on perustettu tuottamaan tuloa omistajalleen, ja yrityksen ja omistajan kokonaisverotus on ratkaiseva.
Monella pienyrityksellä on ongelmana, että yrityksen käyttöpääoma menee veroihin, eikä yritys kykene kasvamaan niin paljon kuin haluaisi. Yrityksillä pitäisi olla mahdollisuus varautua kasvuun siten, että tulosta voi siirtää esimerkiksi varaukseen investointeja ja käyttömenoja varten. Verotuksen myöhentäminen ei vähennä verokertymää pysyvästi, koska kyse on tulon jaksotuksesta. Veropohjan tulee muutoin edelleen olla laaja ja verokantojen matalia. Laajasta veropohjastakin tulee kuitenkin voida poiketa, kun tarvitaan investointeja ja kasvua.
Hallituksen tulee tehdä päätös verotuksen myöhentämiseksi ensi vaiheessa varauksella. Joustavalla varauksella haetaan yrityksille tarpeellista käyttöpääomaa. Kun yritys tekee tuloksesta esimerkiksi 20-25 prosentin varauksen, verotusta voidaan lykätä ja purkaa varausta joustavasti investointeihin, palkkoihin, tuotekehityskuluihin ja muihin kuluihin. Joustava varaus on hyödyllinen myös tappiontasauksen täydentäjänä. Kun varaus tehdään, sitä ei pidä rahoittaa korottamalla muita veroja, koska se söisi varauksen tuoman kasvunosteen. Selvitysten mukaan 20 prosentin varaus maksaisi käyttöönottovaiheessa valtiolle noin 550-650 miljoonaa euroa, mutta pidemmällä aikavälillä uudistus lisää verotuloja kasvun myötä.
Arvonlisäverokantoja ei tule korottaa, sillä korotus haittaisi kasvua, joka on edelleen vahvasti kotimarkkinavetoista. Hallituksen tulee selvittää myös mahdollisuus nostaa arvonlisäverollisen toiminnan raja 20 000 euroon ja liukuvan huojennuksen raja 50 000 euroon. Näin poistetaan yrittäjyyden ja kasvun esteitä, jotka johtuvat ahtaasta verollisen toiminnan rajasta. Liukuva huojennusalue tulee säilyttää myös rajaa nostettaessa. Arvonlisäveron alarajan korotus kannustaisi pienyrittäjyyteen, joka kasvaa, koska työmarkkinoilla ei ole kyetty toteuttaman riittäviä joustoja. Muutos keventäisi arviomme mukaan pienyritysten alv-taakkaa noin 160 miljoonalla eurolla ja helpottaisi noin 200 000 pienintä toimijaa.
Paikallisessa sopimisessa pitää päästä eteenpäin
Suomen työehtojen sääntelyjärjestelmä on joustamaton ja sisältää vain vähän mahdollisuuksia sopia toisin lain säännöksistä ja työehtosopimusten määräyksistä. Lisäksi työnantajaliittoon kuulumattomille järjestäytymättömille yrityksille on asetettu olennaisesti tiukemmat sopimissäännöt kuin järjestäytyneille. Paikallista sopimista on edistettävä hallitusohjelman mukaisesti. Työpaikkasopimisen lisäämiseksi ja työllistämisen kynnyksen alentamiseksi työmarkkinajärjestelmää voidaan uudistaa seuraavasti:
- Käydään läpi keskeinen työlainsäädäntö ja arvioidaan mahdollisuus lieventää sääntelyn pakottavuutta ja lisätä sopimisen vapautta. Työpaikkasopiminen ei voi aidosti lisääntyä ilman lainsäätäjän omia työlainsäädäntöön kohdistuvia toimenpiteitä, joilla toisin sopimisen mahdollisuutta säännöksistä lisätään.
- Modernisoidaan suomalainen yleissitovuusjärjestelmä siten, että se rajataan koskemaan vain työehtosopimuksen vähimmäispalkkaa. Muilta osin palkkauksessa noudatetaan sopimusvapauden periaatetta ja markkinaehtoisuutta sekä työajoissa työlainsäädäntöä; tai vaihtoehtoisesti annetaan lainsäädännöllä mahdollisuus poiketa yrittäjän ja työntekijöiden valitseman edustajan tai koko henkilöstön kesken tehdyllä sopimuksella yleissitovan työehtosopimuksen määräyksistä; perälautana pakottava työlainsäädäntö ja työehtosopimuksen mukainen palkan vähimmäistaso. Mikäli paikallista sopimista voidaan näin edistää, lisätään tietyn kokoisissa yrityksissä henkilöstön osallistumista yritysten päätöksentekoon.
- Alennetaan henkilöperusteisen irtisanomisen kynnystä enintään 10 henkilöä työllistävissä yrityksissä työllistämisen helpottamiseksi.
Yrittäjän sairausajan toimeentulon turvaaminen
Yrittäjä on aina työkyvyttömyytensä ensimmäiset neljä päivää omalla vastuulla poissa työstä ja ilman toimeentuloa, sillä sairauspäivärahaa maksetaan vasta viidennestä päivästä. Yrittäjälle riski lyhyen sairauden pitkittymisestä ja terveyden menettämisestä on suuri. Suomen Yrittäjien kyselyn (2016) mukaan lähes 72 prosenttia vastaajista on harjoittanut yritystoimintaa sairaana viimeisen 12 kuukauden aikana, joka viides jopa yli 10 päivää. Yrittäjän sairaus voi kaataa koko yrityksen ja työpaikkoja.
Yrittäjien mahdollisuutta jäädä sairauslomalle tulee edistää siten, että omavastuuaika sairauspäivärahassa lyhennetään sairastumispäivään. Suomen Yrittäjien arvion mukaan muutoksesta aiheutuvat lisäkustannukset sairausvakuutusjärjestelmälle olisivat enimmillään noin 10 miljoonaa euroa. Muutos vähentäisi riskiä yrittäjien työkyvyttömyysjaksojen pitkittymisestä ja työkyvyn menettämisestä. Tästä tulisi yhteiskunnalle mittavia säästöjä.
Omistajanvaihdosten edistäminen ja yritysmarkkinoiden synnyttäminen
Uusien yrittäjien löytyminen jo toiminnassa oleviin yrityksiin on tärkeää koko Suomelle. Seuraavan kymmenen vuoden kuluessa omistajanvaihdostilanteeseen tulee noin 60 000 yritystä, joissa työskentelee noin 250 000 henkilöä. Toteutumaton omistajanvaihdos vaarantaa moninkertaisesti työpaikkoja välillisten vaikutusten vuoksi. Omistajanvaihdosten sujuvuutta voidaan edistää hyvällä talous- ja yrittäjäpolitiikalla. On tarpeen toteuttaa mm. seuraavat toimet, jotka vaikuttavat omistajanvaihdosten edellytyksiin:
- Yrityksen työntekijöille, jotka siirtyvät yrityksensä omistajiksi, tehdään mahdolliseksi hankkia yritysosakkeita muita sijoittajia alemmalla arvostuksella ilman veroseuraamuksia.
- Finnveran riittävät toimintaedellytykset omistajanvaihdosten rahoittajana turvataan.
Kasvuyrittäjyyttä ja pk-yritysten kansainvälistymistä tuettava
Kestävä kasvu edellyttää, että yhteiskunta tukee uuden teknologian ja uusien palveluiden käyttöönottoa. Julkisen TKI-järjestelmän vastuulla on, että uudistamisen edellyttämä osaaminen on helposti käytettävissä ja saatavissa pk-yrityksissä. Niiden mahdollisuuksia osallistua tutkimukseen ja tuotekehitykseen on vahvistettava kilpailukyvyn ja tuottavuuden vuoksi.
Tekes on rakentanut pk-yritysten tarpeista lähtevän rahoituspaketin innovaatiotoiminnan, digiosaamisen ja viennin edistämiseen. Nämä palvelut jatkuvat kokeiluluontoisesti 30.6.2017 asti. Kansainvälistymisen edistämisresurssien riittävyyteen on syytä kiinnittää huomiota. Resurssit on kohdennettava tehokkaasti pienten, kansainvälistymispotentiaalia omaavien yritysten tukemiseen. Kasvuyrittäjyyden ja pk-yritysten kansainvälistymisen tukemiseksi toteutetaan seuraavat toimet:
- Julkista avustusmuotoista TKI-rahoitusta lisätään purkamalla jo sovittuja leikkauksia. Lisäystarve on noin 100 miljoonaa euroa. Rahoitus tulee ohjata TEKESille, josta innovaatiokentän muut toimijat, kuten VTT ja yliopistot, saavat kohdennettua resursseja yhteistyöhön pk-sektorin kanssa.
- Tällä hetkellä osa palveluista – kuten innovaatioseteli – ei ole yli 100 000 toiminimiyrittäjän ulottuvilla. Kasvuyrityspalvelut mahdollistetaan myös rahoituskriteerit täyttäville toiminimiyrittäjille sekä puretaan muutkin rajoitukset, jotka estävät pieniltä yrityksiltä tuen saannin pelkästään niiden organisaatiomuodon tai vähäisen liikevaihdon johdosta.
- Tutkimuksen keinoin edesautetaan uuden yrittäjyyden ja olemassa olevan yritystoiminnan uusiutumista. Vaikuttavuuden lisäämiseksi korkeakoulujen tulee panostaa yhdessä tekemiseen, vuorovaikutukseen ja osaaviin, elinkeinoelämää tunteviin ihmisiin.
Sääntelyn järkeistämisen kunnianhimoa on lisättävä
Hallitus on työskennellyt aktiivisesti sääntelyn järkeistämiseksi. Vaikuttavimmat hankkeet ovat olleet kauppojen aukiolosääntelyn kumoaminen ja liikennepalveluita koskeva kokonaisuudistus. Hallitus on myös sitoutunut pilotoimaan yksi sisään, yksi ulos –menetelmää, joka tarkoittaa, että jos uusia velvoitteita säädettäessä aiheutuu uusia kustannuksia, on vastaava kustannussäästö saatava aikaan toisaalla.
Sääntely-ympäristön järkeistämistä on jatkettava määrätietoisesti. On haettava keinoja, joilla koko sääntelyjärjestelmää saadaan parannettua pysyvästi. Yrittäjille raskaimpia sääntelyn osa-alueita ovat verotukseen, taloushallintoon, työnantajatoimintaan ja ympäristön käyttöön liittyvät kysymykset. On käynnistettävä monivuotinen projekti, jolla on seuraavat tavoitteet:
- Asetetaan tavoitteeksi sääntelystä yrityksille aiheutuvien noudattamiskustannusten vähentäminen 25 prosentilla seuraavien viiden vuoden aikana.
- Yksi sisään, yksi ulos -mallin pilotoinnin jälkeen laajennetaan malli koskemaan kaikkea säädösvalmistelua vuoden 2018 alusta lähtien.
- Otetaan säädösvalmistelussa käyttöön pk-yritystesti.
Suomen Yrittäjien kannanotto 7.10.2016:
Aikuiskoulutustuen käyttäminen työttömien opiskelun tukena
1. Yhteenveto
Suomen Yrittäjät ehdottaa aikuiskoulutustuen käyttämistä työttömien opiskelun tukena. Esityksen keskeiset elementit ovat seuraavat:
- Aikuiskoulutustukeen olisi oikeutettu myös sen ehdot täyttävä työtön henkilö, ei ainoastaan työssä oleva.
- Esitys on mahdollista toteuttaa kustannusneutraalisti ja vähäisin lainsääntömuutoksin nykyrakenteita hyödyntäen.
- Esityksessä valtio vastaisi työttömien aikuiskoulutustuen perusosasta ja käytetyt aikuiskoulutustukipäivät kuluttaisivat henkilön työttömyyspäivärahan enimmäisaikaan luettavia päiviä.
- Esitys toteutuessaan kannustaisi työtöntä kouluttautumaan itseään kiinnostavaan tutkintoon tai suorittamaan sellaisen osia ja siten parantamaan työmarkkinakelpoisuuttaan ilman, että toimeentulo kärsisi. Erityisesti perusturvalla olevien osalta toimeentulo olisi jopa parempi, mikä lisäisi kannustavuutta.
- Esitys kannustaisi työtöntä hakeutumaan nimenomaisesti työllistymistään edistävään koulutukseen, kun aikuiskoulutustukipäivät kuluttaisivat työttömyyspäivärahan enimmäisaikaa.
- Valtiolle esitys olisi lähes kustannusneutraali. Vaikka valtio rahoittaisi työttömien henkilöiden työmarkkinakelpoisuuden parantamista aktiivisella työvoimapolitiikalla etuuden perusosan verran, tulisi ehdotetussa mallissa säästöä perusturvamenoissa, koska aikuiskoulutustuen perusosa ollaan laskemassa 15 % vuonna 2017.
- Työttömyysetuuden rinnalla maksettavien Kelan etuuksien osalta menot saattaisivat hieman kasvaa.
- Myös työttömyysvakuutusrahastolle esitys olisi lähellä kustannusneutraalia. Menojen lisäystä tulisi lähinnä siltä osin, kun tällä hetkellä perusturvaetuuksilla oleville henkilöille tulisi oikeus aikuiskoulutustukeen. Menoa kuitenkin rajoittaa aikuiskoulutustuen saamiselle asetetut muut edellytykset (8 vuoden vakuutettu työhistoria, opiskelu julkisen viranomaisen valvonnan alaisessa oppilaitoksessa). Tältä osin olisi syytä pohtia TVR:n Kelalle tilittämän työttömyysvakuutusmaksutulon osuuden hyödyntämistä.
- PK-yrittäjän näkökulmasta malli tuottaisi työmarkkinoille nykyaikaisella koulutuksella varustettuja ammattiosaajia.
2. Aikuiskoulutustuki
2.1. Myöntämisedellytykset
Aikuiskoulutustuen maksaa Koulutusrahasto. Etuuden tarkoitus on mahdollistaa työelämässä oleville osaamisensa uudistaminen, syventäminen ja laajentaminen sekä siirtyminen uuteen ammattiin. Koulutusrahasto myöntää aikuiskoulutustukea tutkintoon johtavaan opiskeluun, tutkinnon osion suorittamiseen sekä ammatilliseen lisä- ja täydennyskoulutukseen julkisen viranomaisen valvonnan alaisessa oppilaitoksessa. Oppilaitoksen tulee toimia Suomessa. Opintojen tulee tukiaikana olla päätoimisia.
Aikuiskoulutustuen saamisen ehtona on voimassa olevan työ- tai virkasuhteen lisäksi:
- hakija on ollut työelämässä yhteensä vähintään kahdeksan vuotta [1] ja
- ollut nykyisen työnantajan palveluksessa tai toiminut yrittäjänä vähintään vuoden ennen tuettavan opiskelun alkua ja
- jää palkattomalle opintovapaalle yhdenjaksoisesti vähintään kahdeksi kuukaudeksi tai opiskelee lyhyemmillä opintojaksoilla tai osa-aikaisesti yhteensä vähintään 43 päivän ajan ja
- ei saa opiskeluun muuta tukea.
2.2. Kesto ja määrä
Aikuiskoulutustukea maksetaan yhteensä enintään 19 kuukauden ajalta ja sen määrä vastaa ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan määrää ilman korotusosia. Tuen perusosa on vuonna 2016 peruspäivärahan suuruinen (eli 702,62 euroa/kk, 32,68 euroa/pv).
Aikuiskoulutustuen perusosa pienenee 15 prosenttia 1.8.2017 alkaen. Lisäksi kaikissa 1.1.2017 tai sen jälkeen saapuvien hakemusten osalta tuen enimmäiskesto lyhenee neljällä kuukaudella 15 kuukauteen.
2.3. Rahoitus
Aikuiskoulutustuen perusosa maksetaan valtion varoista. Ansio-osan ja rahaston hallintokulujen rahoituksesta vastaa Työttömyysvakuutusrahasto (TVR).
Vuoden 2017 alusta lukien työntekijän aikuiskoulutustuesta vastaa kokonaisuudessaan TVR.
3. Nykytilanne
3.1. Aikuiskoulutuksen määrät
Vuonna 2015 Koulutusrahastossa ratkaistiin hieman yli 35 000 aikuiskoulutustukihakemusta. Ratkaisuista hieman vajaa 31 000 oli hakijalle myönteisiä. Aikuiskoulutustuen käyttö on ollut 2010-luvulla vahvassa nousussa.[2] Vuonna 2016 aikuiskoulutustukea myönnettäneen tulevan lakimuutoksen johdosta erityisen paljon.
Aikuiskoulutustukea maksettiin vuonna 2015 136 miljoonaa euroa. Perusosan osuus oli tästä vajaa puolet (63 miljoonaa euroa).
3.2. Työttömyysturva
Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2016 heinäkuussa 214 000. Saman kuukauden lopussa TE-toimistoissa oli 378 400 työtöntä työnhakijaa. Elokuun 2016 aikana työttömyysetuuksia sai lähes 200 000 henkilöä.
Vuonna 2015 työttömyysetuuksia maksettiin kokonaisuudessaan hieman yli 5 miljardia euroa. Tästä passiiviajan turvaa oli lähes 4 miljardia euroa.[3]
Kelan tilaston mukaan ansiopäivärahan saajien määrät ovat liikkuneet viimeisen vuoden aikana 160 000–190 000 henkilössä, peruspäivärahan noin 40 000 henkilössä ja työmarkkinatuen 190 000–200 000 henkilössä.
Keskimääräinen työttömyyskorvaus 1-8/2016 on ollut 47,57 euroa, josta peruspäivärahan osuus on 32,68 euroa eli ansio-osaksi jää 14,89 euroa.
3.3. Opiskelu työttömyysturvalla
Päätoiminen opiskelija ei pääsäännön mukaan voi saada työttömyysturvaa. TE-toimiston tarjoaman työvoimakoulutuksen ajalta työnhakijan toimeentulo turvataan kuitenkin työttömyysetuudella. Ammatillisen työvoimakoulutuksen tavoitteena on usein suorittaa perus-, ammatti- tai erikoisammattitutkinto tai tutkinnon osa. Monilla eri ammattialoilla järjestetään lisäksi jatko- tai täydennyskoulutusta.
Vuonna 2015 ammatillisen työvoimakoulutuksen suoritti noin 12 000 työnhakijaa.[4]
Työttömyysetuudella voidaan tukea myös työnhakijan omaehtoista koulutusta. Ennen koulutusta TE-toimisto kuitenkin arvioi, täyttyvätkö edellytykset opiskelua suunnittelevan koulutustarpeelle ja omaehtoisen opiskelun tukemiselle. Työttömyysetuutta voi saada opiskelun ajalta 25-vuotias henkilö, jos työnhaku TE-toimistossa on voimassa ja TE-toimiston arvion mukaan henkilö on koulutuksen tarpeessa ja opiskelu parantaa hänen ammattitaitoaan. Opintojen tulee olla päätoimisia ja johtaa ammatilliseen perustutkintoon, ammattitutkintoon tai erikoisammattitutkintoon, alempaan tai ylempään korkeakoulututkintoon yliopistossa tai korkeakoulussa taikka mainittujen tutkintojen osien suorittamiseen.
4. Aikuiskoulutustuen muuttaminen myös työttömän tueksi koulutuksen ajalta
Vaikka työvoimaa on tarjolla paljon, koetaan pk-yrityksissä työvoiman saatavuus yhtenä merkittävimmistä työllistämisen esteistä.[5] Työttömillä oleva osaaminen ja työnantajien tarpeet eivät tällä hetkellä riittävällä tavalla kohtaa. Ongelman ratkaisemiseksi myös työttömänä aloitettua/jatkettua koulutusta pitäisi tukea sen lisäksi, että vahvistetaan työssä olevien henkilöiden osaamista.
Työttömyysturvajärjestelmän tarkoituksena on tarjota henkilölle toimeentulon turvaa tilanteessa, jossa hän on sitä vailla työttömyyden tai työn vähäisyyden vuoksi. Opiskelijan toimeentulo puolestaan turvataan pääsääntöisesti opintososiaalisilla etuuksilla.
SY:ssä on pohdittu aikuiskoulutustuen uudistamista siten, että etuutta voisi saada myös työtön henkilö samoilla ehdoilla kuin mitä sitä tällä hetkellä myönnetään työssä olevalle henkilölle. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että voimassa olevan työsuhteen tai yrittäjäsuhteen sekä opintovapaalle jäämisen ehdoista luovuttaisiin. Etuuden saamisen muut edellytykset täyttävä työttömäksi jäänyt yrittäjä tai työntekijä voisi opiskella tutkintoon tähtäävässä koulutuksessa tai suorittaa sellaisen osan saaden opiskelun ajalta aikuiskoulutustukea.
Työssä olevat eivät ole kovin laajasti käyttäneet mahdollisuutta aikuiskoulutustukeen. Työttömällä henkilöllä on usein intressi kehittää omaa ammatillista osaamistaan, joten oletettavaa on, että mikäli muutos tehtäisiin, niin aikuiskoulutustuen käyttömäärät lisääntyisivät. Uudistus olisi järkevintä toteuttaa mahdollisimman kustannusneutraalisti.
- Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan vuoden 2015 lopussa
- ei-eläkkeellä olevia
- 18–65-vuotiaita henkilöitä
- joilla on työhistoriaa vähintään 8 vuotta
oli hieman yli 1,9 miljoonaa. Näistä työsuhteessa vakuutettuina työskentelystään ko. hetkellä oli noin 1,7 miljoonaa henkilöä. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että aikuiskoulutustuen ulottaminen koskemaan myös työttömiä henkilöitä tarkoittaisi, että etuuteen oikeutettujen piiri laajenisi noin 200 000 hengellä.
Erityisen kannustavaa työttömän aikuiskoulutustuelle siirtyminen olisi nyt Kelan työttömyysturvaetuudella oleville, sillä heidän aikuiskoulutustukensa voisi ansio-osan vuoksi olla jopa työttömyysetuutta korkeampi. Tästä saattaisi seurata jossain määrin etuuskulujen kasvua TVR:lle.[6]
Passiiviajan työttömyysetuuksien käyttömäärät kuitenkin pienenisivät, kun henkilöt siirtyisivät työttömyysetuudelta aikuiskoulutustuelle. Myös aikuiskoulutustuen ansiopäivärahaa hieman matalampi taso tarkoittaisi käytännössä säästöä ansiopäivärahalla olevien etuuskuluissa. Toisaalta työttömyysetuuden rinnalla maksettavien Kelan etuuksien osalta kulut saattaisivat hieman kasvaa.
Vuoden 2017 alusta aikuiskoulutuen rahoitus siirtyy työssä olevan henkilön osalta kokonaisuudessaan työttömyysvakuutusrahaston vastuulle pl. yrittäjät, joiden perusosan tasoisen aikuiskoulutustuen rahoittaa edelleen valtio. Koska aikuiskoulutustuen perusosa on määrältään keskimääräistä työttömyysetuutta pienempi, aiheuttaisi muutos todennäköisesti lisäkustannuksia työttömyysvakuutusrahastolle. Koska kyse olisi työttömien henkilöiden työmarkkinakelpoisuuden parantamisesta aktiivisella työvoimapolitiikalla ja nykyrakenteita hyödyntäen, olisi perusteltua, että valtio osallistuisi heidän aikuiskoulutustukensa rahoittamiseen siltä osin, kun kyse on tuen perusosasta. Tämä ei nostaisi valtion menoja, koska valtio rahoittaa jo nyt työttömien työttömyyspäivärahasta peruspäivärahaa vastaavan määrän ja aikuiskoulutustuen perusosa tulee jatkossa olemaan 15 % peruspäivärahaa matalammalla tasolla.[7]
Edelleen olisi perusteltua, että työttömänä nostettu aikuiskoulutustuki kuluttaisi henkilön työttömyyspäivärahan enimmäisaikaan luettavia päiviä, koska hänen työmarkkinakelpoisuutensa paranisi koulutuksen myötä. Tämä ohjaisi henkilöä myös hakeutumaan koulutukseen, josta on hyötyä työllistymisen kannalta. Lisäksi tällöin muutos olisi myös työttömyysvakuutusrahaston näkökulmasta kustannusneutraali.
[1] Kaikki työsuhteet, joista työnantajalla on ollut vakuuttamisvelvollisuus, ja lisäksi eläkevakuutettu yritystoiminta. 31.12.2006 saakka työ- ja virkasuhteiden sekä yrittäjätoiminnan kestoajan mukaan. 1.1.2007 jälkeiseltä ajalta lasketaan vuosiansioiden perusteella kalenterivuosittain. Kertyvien työhistoriakuukausien lukumäärä saadaan jakamalla kalenterivuoden ansiot vuosittain vahvistettavalla jakajalla.
[2] Lähde: Koulutusrahasto: Edunsaajien lukumäärät ja maksetut aikuiskoulutustuet 2001-2015
[3] Ansiopäiväraha n. 2,5 miljardia, peruspäiväraha n. 0,3 miljardia ja työmarkkinatuki n. 1,2 miljardia. Lähde: Kela: Suomen työttömyysturvaetuuksien kuukausitilasto elokuussa 2016.
[4] Lähde: Työpoliittinen aikakauskirja 2/2016.
[5] Lähde: TEM: Pk-yritykset ja työvoiman kohtaanto.
[6] Toisaalta TVR tilittää palkansaajien työttömyysvakuutusmaksutulosta Kelalle vuosittain määrän, joka vastaa työttömyyskassoihin kuulumattomien palkansaajien osuutta kaikista palkansaajista. Vuonna 2015 Kela maksoi työttömyysturvaetuuksia n. 2,1 miljardia euroa. TVR osuus etuuskuluista oli 121 miljoonaa eli n. 6 %. Tämän osalta voitaisiin selvittää erän käyttöä työttömän aikuiskoulutustuen ansio-osan rahoittamiseen. Lähde: Kelan toimintakertomus 2015
[7] Toisaalta jos kovin moni työmarkkinatuella oleva pitkään työttömänä ollut henkilö lähtisi muutoksen jälkeen opiskelemaan, olisi sillä valtion etuusmenoja nostava vaikutus, sillä valtio maksaa 50 % yli 300 pv ja 30 % yli 1 000 pv työmarkkinatukea saaneiden etuusmenoista. Lopusta vastaa kunta.
Suomen Yrittäjien kannanotto 29.9.2016:
Työtä Suomeen – muutoksia rakenteisiin
1. Ennakoitu talouskasvu ei tuo helpotusta työmarkkinoille
Vaikka talous on piristynyt hieman ja monen pk-yrittäjän näkymät ovat toiveikkaat, Suomen taloustilanne pysyy lähivuodet heikkona. Alustavien tilastojen mukaan Suomen kansantalous kasvoi viime vuonna vain 0,2 prosenttia kolmen taantumavuoden jälkeen. Konsensusnäkemyksen mukaan kuluvan ja seuraavien parin vuoden ajan talouskasvu on noin prosentin luokkaa ja kasvu tulee miltei kokonaan kotimaisesta kysynnästä eli pääosin yksityisestä kulutuksesta ja yksityisistä investoinneista.
Heikko reaalitalouden kehitys tarkoittaa myös, että julkisen talouden heikkoon tilanteeseen ei ole odotettavissa käännettä ja työmarkkinoiden ongelmat jatkuvat. Suomen talouden ehdottomasti suurin ongelma on reaalitalouden heikko kehitys. Vienti on kasvanut ja kasvaa hitaammin kuin maailmankauppa. Se tarkoittaa, että Suomi menettää markkinaosuuksia. Markkinaosuuksien menettämisen taustalla on Suomen akuutti kilpailukykyongelma. Kilpailukykysopimus on liike oikeaan suuntaan, mutta täysin riittämätön. Sopimus ei muuta työmarkkinoiden rakennetta olennaisesti joustavampaan suuntaan eikä siten vaikuta siihen, että yritysten tarvitsema tuotantopanos olisi saatavilla kilpailukykyisin ehdoin.
On selvää, että tällä hallituskaudella ei saavuteta hallituksen tavoitetta 72 prosentin työllisyysasteesta. Työttömyysasteen trendin aleneminen on pysähtynyt ja pitkäaikaistyöttömyyden kasvu on voimakkaassa nousussa. Työttömyyden kustannuksista on muodostumassa yhteiskunnalle ennalta arvioitua suurempi lasku. Yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita on jo liki 130 000 ja määrä on noussut vajaalla 20 000 vuodessa. Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu on ollut voimakkainta parhaassa työiässä olevien keskuudessa, eli 25–54 -vuotiaissa. Niin kutsuttu laaja työttömyys, eli työttömien työnhakijoiden ja aktivointipalveluissa olevien henkilöiden kokonaismäärä, on jo yli 450 000 henkeä.
Tilastokeskuksen otospohjaisia työttömyyslukuja tulkittaessa on hyvä muistaa, että osa työttömistä on luopunut aktiivisesta työnhausta. Tilastokeskuksen työttömyyskäsite edellyttää aktiivista työnhakua viimeisten 4 viikon aikana ja siten ei-aktiiviset työttömät luokitellaan piilotyöttömiksi. Työvoiman ulkopuolella on tällä hetkellä noin 1,37 miljoonaa ihmistä, mikä on 25 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Työvoiman ulkopuolisista piilotyöttömiä on jo 165 000, ja nousua vuodentakaisesta on noin 22 000.
2. Työllisyysasteen nostaminen strategiseksi tavoitteeksi
Työelämän lainsäädännön kehittämisessä strategiseksi tavoitteeksi on otettava työllistämisen helpottaminen ja työllisyysasteen nostaminen. On oivallettava, että työ- ja sosiaalilainsäädäntö on myös markkinoiden toiminnan sääntelyä, joka vaikuttaa kysyntään, tarjontaan ja työmarkkinoiden dynamiikkaan.
Suomen vaikean työttömyystilanteen korjaaminen ja alhaisen työllisyysasteen nostaminen vaativat rohkeita muutoksia työmarkkinoiden rakenteisiin. Muuten Suomi ei voi menestyä. Suomen työmarkkinat eivät jousta, sääntelyjärjestelmä on monimutkainen ja työehdoista sopimisen vapaus vähäistä. Palkanmuodostus on Maailman talousfoorumi WEF:n selvitysten mukaan maailman jäykintä.
Työehtosopimusten yleissitovuusjärjestelmä on ainutlaatuisen tiukka eikä vastaavaa tunneta missään muussa Euroopan maassa. Järjestelmä on myös perusoikeuksien kannalta kyseenalainen muun muassa siitä syystä, että työnantajaliittoon kuuluvat yritykset voivat sopia järjestäytymättömiä yrityksiä vapaammin poikkeuksia työehtosopimuksen määräyksiin. Yritysten eriarvoisuus työehtosopimusten sallimassa paikallisessa sopimisessa on korjattava tavalla, joka ei syrji myöskään työntekijäliittoon järjestäytymättömiä työntekijöitä.
3. Työn teettäminen helpommaksi
3.1 Sopimisen vapautta lisättävä
Lainsäädäntöä on kehitettävä siten, että kaikissa yrityksissä ja kaikilla työpaikoilla on mahdollisuus sopia työehtosopimuksesta poikkeavista järjestelyistä yhdessä henkilöstön tai sen valitseman edustajan ja työnantajan kesken. Suomen Yrittäjät on arvioinut Pk-yritysbarometrin tietojen perusteella, että työpaikkasopimisen merkittävä laajentaminen synnyttäisi Suomeen jopa 65 000 uutta työpaikkaa muutaman vuoden sisällä. Työpaikkasopimisen vaikutuksia on mahdollista selvittää myös kokeilemalla muutaman vuoden ajan mallia, jossa yrityksille annetaan mahdollisuus yhdessä työntekijöiden kanssa poiketa työehtosopimusten määräyksistä.
Valtaosa Suomen työnantajayrityksistä on hyvin pieniä. Yleissitovaa työehtosopimusta noudattavassa noin 50 000 työnantajayrityksessä on keskimäärin viisi työntekijää. Yritykset ovat erilaisia, ja myös kotimarkkinoilla toimivat yritykset kohtaavat globaalin kilpailun haasteet. Yritykset ja niiden työntekijät tarvitsevat enemmän vapautta järjestää työn tekemistä ja työehtoja yhteisesti sovittavalla tavalla. Jäykät rakenteet ja vähäinen sopimisen vapaus eivät anna tarpeellisia työkaluja muuttuvaan kilpailutilanteeseen vastaamiseksi.
Työehtojen määräytymisessä on siksi otettava harppaus kohti paikallista sopimista muun Euroopan tapaan. Sekä kansainvälisesti että Suomessa tehtyjen selvitysten mukaan esimerkiksi Saksan keskeinen menestystekijä ja merkittävin työllisyyttä parantanut muutos on ollut paikallisen sopimisen merkittävä lisääminen.
3.2 Työllistämisen riskiä alennettava
Yksi keskeisin työlainsäädäntöön liittyvä rekrytoinnin este on liian tiukaksi asetettu yksilöperusteinen irtisanomissuoja. Jokainen työntekijä on pienessä yrityksessä tärkeä avainhenkilö, ja sen vuoksi myös palkkaamisen suhteellinen riski on huomattavan korkea.
Palkkaamista voi helpottaa suoraan lainsäädännöllä lieventämällä työsopimuslaissa olevia työntekijän henkilöön liittyvää irtisanomisperustetta alle 30 henkeä työllistävissä yrityksissä. Muutoksella todennäköisesti saavutetaan nopeasti näkyviä myönteisiä vaikutuksia pienten yritysten palkkaamishalukkuuteen ja sitä kautta työllisyyteen.
3.3 Työlainsäädäntö normienpurun painopisteeksi
Työlainsäädännön joustavuuden lisääminen on määriteltävä normienpurun painopisteeksi. Koko työlainsäädäntö on arvioitava siitä näkökulmasta, miltä osin nykyisille pakottaville säännöksille on tarvetta. Pakottavuutta on lievennettävä niin, että muutetaan ehdottomia säännöksiä ja työehtosopimusosapuolten välillä sovittavia säännöksiä suoraan työnantajan ja työntekijän välillä toisin sovittaviksi. Tällöin voitaisiin nykyistä laajemmin sopia esimerkiksi sairausajan palkanmaksusta sekä yli- ja sunnuntaityökorvauksista
4. Työn tekeminen kannustavaksi
4.1 Kannustinloukut purettava
Työsuhde syntyy ainoastaan, jos palkkaaminen on yritykselle taloudellisesti järkevää ja jos henkilön kannattaa ottaa työtä vastaan. Nyt paljon työtä jää tekemättä sen vuoksi, että työehtosopimusten edellyttämä palkkataso on yksilön tuottavuuteen nähden liian korkea. Tämä johtaa työttömyyden lisääntymiseen kaikkine huonoine seurannaisvaikutuksineen.
Nykyisessä palkkatukijärjestelmässä lähtökohtana on, että tuetaan työnantajaa. Rakenteita on muutettava niin, että tulonsiirto suunnataan suoraan yksilölle. Tällöin yritys voi maksaa palkkaa henkilön tuottavuuden mukaan, ja tarvittaessa toimeentuloa täydennetään tulonsiirroilla. Tämä vähentää yritykseltä palkkaukseen liittyvää byrokratiaa, helpottaa siten työllistämistä ja parantaa työllisyyttä. Tulonsiirrosta voidaan vähitellen luopua, kun työntekijän tuottavuus ja sitä kautta palkka nousee.
Työn vastaanottamisen kannustamiseksi on pikaisesti selvitettävä, mitkä kohdat sosiaaliturvajärjestelmässä hidastavat työllistymistä. Kannustinloukut on purettava, jotta työn vastaanottaminen on aina kannattavaa.
4.2 Työttömyysturvajärjestelmää kehitettävä
Työttömyysturvajärjestelmää on muutettava aktivoivaan suuntaan. On kehitettävä työttömälle maksettavia sosiaalietuuksia opiskelun ajalta sekä porrastettava työttömyysturvan tasoa työttömyyden keston perusteella. Porrastaminen aktivoi työnhakuun ja on myös taloudellisesti tehokasta työvoimapolitiikkaa.
5. Lisää väyliä työelämään
5.1 Oppisopimusmalli nuorille ja koulutussopimus käyttöön
Yritykset solmivat vain vähän oppisopimuksia nuorten kanssa. Vuonna 2014 oppisopimuksista 4,1 prosenttia tehtiin alle 19-vuotiaille. Keskeinen syy matalaan lukuun on se, että oppisopimuspalkkaus ei vastaa opiskelijan osaamista. Tämän vuoksi vailla ammatillista koulutusta olevien nuorten oppisopimuspalkkaus on sidottava osaamisen kehittymiseen. Oppisopimuskoulutus säilyisi edelleen työsopimussuhteisena.
Nuorten uusi oppisopimusmalli madaltaisi olennaisesti yrittäjien kynnystä kouluttaa ja työllistää. Nuori saisi ammatin ja osaamiseen kehittymiseen sidottua palkkaa. Yhteiskunnalle malli olisi lähes kustannusneutraali. Valtion maksama valtionosuus palautuisi veroina, tuottavuutena ja työllisyytenä jo koulutuksen aikana.
Oppisopimuksen lisäksi vuoden 2018 alusta käyttöönotettava koulutussopimus on tärkeä väylä kohti työelämää. Koulutussopimus voi esimerkiksi olla osa yhdistelmää, jossa voi olla myös oppilaitoksessa tapahtuvaa opiskelua tai oppisopimuskoulutusta. Tavoitteena on lisätä opintojen työelämälähtöisyyttä ja helpottaa työllistymistä opintojen päätyttyä. Koulutussopimuksen voimaantulo on kytketty ammatillisen koulutuksen kokonaisuudistukseen. Koulutussopimuksen hyödyntämistä maahanmuuttajien kotouttamisessa tulisi kuitenkin aikaistaa niin, että se otettaisiin käyttöön jo 2017.
5.2 Kotoutusopimus maahanmuuttajille
Maahanmuuttajien integrointi osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja työelämää on otettava työvoimapolitiikan yhdeksi painopisteeksi. Suomeen saapui viime vuonna yli 32 000 turvanpaikanhakijaa. Heistä merkittävä osa saa oleskeluluvan Suomesta. Osa oleskeluluvan saaneista työllistyy avoimille työmarkkinoille.
On kuitenkin luotava myös muita väyliä työelämään. Maahanmuuttajia varten on luotava erityinen kotoutussopimusmalli. Siinä oleskeluluvan saanut henkilö ja yritys solmivat kotoutussopimuksen, jonka puitteissa henkilö tulee määräajaksi yritykseen oppimaan kieltä, kulttuuria ja suomalaista työelämää. Kotoutussopimus ei synnytä osapuolten välille työsuhdetta, vaan henkilö saa sopimuksen voimassaolon ajalta työmarkkinatukea. Sen lisäksi yritys voi kuitenkin halutessaan maksaa sovitun määrän palkkaa. Kotoutussopimuksen päätyttyä henkilön valmiudet työllistyä avoimille työmarkkinoille olisivat huomattavasti paremmat. Kotoutussopimusmalli toteuttaisi osaltaan myös hallituksen periaatepäätöksellä linjaamaa valtion kotouttamisohjelmaa.
6. Vauhtia investointeihin
Pk-yritysbarometrin mukaan yritysten rahoituksen hakuaikomukset kasvavat hieman seuraavan vuoden aikana. Rahoituksen hakuaikomusten taustalla ovat havainnot talouden noususta ja sitä seuraava investointiaktiviteetin kasvu.
Pk-yritysten rahoituksen turvaamisessa riittää yhä haasteita. Pankki-toiminnan tiukka sääntely, normaalia vähäisempi luottojen kysyntä sekä yritysten heikentynyt luottokelpoisuus näkyvät pk-yritysten ulkoisessa rahoituksessa. Syksyn Pk-yritysbarometrin mukaan harvemmalla kuin joka toisella yrityksellä on lainaa pankista tai muusta rahoituslaitoksesta.
Barometri kertoo, että joka kymmenes pk-yritys ei ole hakenut rahoitusta, vaikka tarve rahoitukselle on ollut. Merkittävä osa rahoitusta tarvitsevista pk-yrityksistä jättää hakematta sitä. Syynä ovat ensisijaisesti kireät vakuus- ja lainavaatimukset.
Rahoituksen ehdoilla ja saatavuudella on suora vaikutus siihen, miten yritykset kykenevät toteuttamaan erilaisia hankkeita. Pk-yritysbarometri osoittaa, että vajaa viidennes yritysten suunnittelemista hankkeista jäi toteutumatta tai toteutui suunnitellusta poiketen rahoituksen saatavuuteen ja ehtoihin liittyneiden vaikeuksien vuoksi.
Vaikka vähitellen vaikuttaisi siltä, että luottopolitiikan suurimmat muutokset olisivat ohi, lähes puolet barometrin vastaajista raportoi, että luottopolitiikka on edelleen kiristynyt. Rahoittajien luottopolitiikka on muuttunut hyvin laajasti. Marginaalien nousun ja aiempaa kovempien vakuusvaatimusten ohella myös oman pääoman vaatimus on kasvanut ja lainavaatimukset ovat kiristyneet.
Veropolitiikassa Suomen Yrittäjät ehdottaa joustavaa investointi- ja toimintavarausta. Yritysverotukseen tulee luoda laajapohjainen ja joustava varaus, joka voisi olla askel kohti pidemmälle menevää rakenneuudistusta yritysverotuksen myöhentämiseksi. Joustavalla varauksella haetaan yrityksille tarpeellista käyttöpääomaa.
On olennaista, että pk-yritysten lisääntyvään rahoituksen tarpeeseen pystytään vastaamaan. Näin osaltaan turvataan kasvun mahdollisuudet ja uusien investointien myötä syntyvät työpaikat.
Suomen Yrittäjien kannanotto 25.8.2016:
10 keinoa talouskasvuun ja parempaan työllisyyteen
Talouskasvu on lähtenyt Suomessa käyntiin, mutta valitettavan hitaasti. Kun ulkomaankauppa ei vedä ja maailmatalouden kasvu hiipuu, tulee kiinnittää erityistä huomiota vahvana kasvun lähteenä toimiviin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.
Investoinnit tukevat talouskasvua välittömästi, ja niillä on tärkeä rooli pidemmän aikavälin kasvun edellytysten muodostumisessa. Näin ollen investoinnit on perusteltua ottaa huomioon talouspoliittisissa päätöksissä.
Suomen talouden viime vuosien vaikeudet ovat pitkäaikaisia ja vain osin suhdanneluonteisia. Tämä korostaa tarvetta politiikalle, joka tukee kasvun ja investointien pitkän aikavälin edellytyksiä.
Suomen Yrittäjät esittää kymmenen uudistusta, joilla talouskasvu ja työllisyys saataisiin vauhtiin.
Paikallista sopimista edistettävä lakimuutoksin
Hallitusohjelman mukaan hallitus toteuttaa erityisesti pk-yritysten työllistämishalukkuutta lisääviä uudistuksia uusien työpaikkojen luomiseksi. Tavoite on, että yrityksissä kyetään nykyistä laajemmin paikallisesti sopimaan kilpailukyvyn parantamisesta, työllisyyden vahvistamisesta ja työsuhteen ehdoista kuten palkoista ja työajoista. Suomen Yrittäjät on arvioinut Pk-yritysbarometriin pohjautuvien tietojen perusteella, että työpaikkasopimisen olennaisella laajentamisella saavutettaisiin 60 000 – 65 000 uutta työpaikkaa.
Hallituksen tavoittelema työllisyysasteen nostaminen edellyttää rakenteellisia muutoksia
Suomen jäykkään työehtojen määräytymisjärjestelmään. Siksi on tärkeä tehdä hallitusohjelman mukaisesti lainsäädäntömuutokset, joilla mahdollistetaan työehtosopimuksen työaikoja, palkkausta ja eri korvauksia koskevista määräyksistä poikkeaminen työpaikkakohtaisella sopimuksella.
Työsopimuslain muutoksella helpotettava henkilöperusteista irtisanomista pienyrityksissä
Irtisanominen henkilöön liittyvällä perusteella on osoittautunut käytännössä vaikeaksi. Lain mukaan perusteen on oltava ”painava ja asiallinen”. Pelko virherekrytoinnista vaikeuttaa työllistämistä. Epäonnistuneen rekrytoinnin seuraukset ovat yritykselle sitä vahingollisemmat mitä pienemmästä yrityksestä on kysymys.
Siksi on tärkeä helpottaa henkilöperusteista irtisanomista alle 30 henkilöä työllistävissä yrityksissä. Sääntelyä tulisi muuttaa niin, että työsopimuksen päättämiseen henkilöperusteella riittäisi asiallinen syy tai hyväksyttävä peruste. Näin pienyrityksissä uskallettaisiin palkata rohkeammin uusia työntekijöitä.
Työn vastaanottamiseen kannustettava
Hallitus on esittänyt työttömyysturvajärjestelmään muutoksia, joilla työn vastaanottamista pyritään nopeuttamaan ja työttömyysjaksoja lyhentämään mm. tiukentamalla työttömien velvollisuutta hakea tarjottua työtä ja velvollisuutta osallistua työllistymisedellytyksiä parantaviin toimenpiteisiin työttömyydenetuuden menettämisen uhalla.
Työttömyysturvajärjestelmää on edelleen tärkeää kehittää, jotta yhä useampi työtön päivittäisi osaamistaan ja saisi töitä. Kannattaa esimerkiksi kehittää työttömälle maksettavia sosiaalietuuksia opiskelun ajalta sekä porrastaa työttömyysturvan tasoa työttömyyden keston perusteella.
Työn vastaanottamisen kannustamiseksi tulee selvittää, mitkä kohdat sosiaaliturvajärjestelmässämme hidastavat työllistymistä ja purkaa niitä siten, että työnteko on aina kannattavaa.
Sääntelyn järkeistämisen kunnianhimoa lisättävä
Hallitus on käynnistänyt määrätietoisen työn lainsäädännön järkeistämiseksi. Hallituksella on norminpurussa oikeat tavoitteet, mutta kunnianhimon astetta on lisättävä. Turhan sääntelyn aiheuttamat ylimääräiset kustannukset kohdentuvat erityisen raskaasti pieniin yrityksiin. Siksi hallituksen on käynnistettävä erityisesti pk-yrityksiä rasittavaa taakkaa helpottava operaatio normienpurku.
Osana operaatio normienpurkua on otettava käyttöön konkreettinen sääntelyn kustannusrasituksen vähentämiseen tähtäävä tavoite. Tällainen on yksi sisään, kaksi ulos -periaate: uuden sääntelyn kustannukset on kompensoitava vähintään kaksinkertaisella kulujen keventämisellä. Vain konkreettisen tavoitteen kautta saadaan sääntelyn kokonaiskustannusten kasvu taittumaan.
Työlainsäädännön joustavuuden lisääminen on määriteltävä normienpurun painopisteeksi. Koko työlainsäädäntö on arvioitava siitä näkökulmasta, miltä osin nykyisille pakottaville säännöksille on tarvetta. Pakottavuutta on lievennettävä niin, että muutetaan ehdottomia säännöksiä työnantajan ja työntekijän välillä toisin sovittaviksi. Tällöin voitaisiin nykyistä laajemmin sopia esimerkiksi sairausajan palkanmaksusta sekä yli- ja sunnuntaityökorvauksista.
Koulutussopimusta aikaistettava
Koulutussopimuksella alennetaan nuorten ja maahanmuuttajien työllistämiskynnystä. Se luo työpaikkoja ja vähentää syrjäytymistä. Koulutussopimus on tulossa voimaan 1.1.2018 osana ammatillisen koulutuksen kokonaisuudistusta. Koulutussopimuksen hyödyntämistä maahanmuuttajien kotouttamisessa tulisi aikaistaa niin, että se otettaisiin käyttöön jo 2017.
Pääkaupunkiseudun asuntorakentamista kiihdytettävä
Asuntotuotantotarve kasvaa kasvukeskuksissa koko ajan. Työllistymistä ja talouden kasvua ei pidä vaarantaa alimitoitetulla asuntorakentamisella. Asuminen on kalleinta pääkaupunkiseudulla, jossa lisäksi asumiskustannukset nousevat nopeimmin.
Kustannustason nousua pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa ruokkii myös muuttoliikkeen ja liian vähäisen asuntorakentamisen epäsuhta. Kunnilla on kaavoituksessa monopoliasema. Kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämisen keskeinen este on tonttipula, joka olisi ratkaistavissa poliittisella päätöksenteolla.
Kilpailua ja markkinalähtöisyyttä lisättävä
Kilpailuedellytysten parantaminen vaatii erityisesti kilpailuneutraliteetista huolehtimista. Kilpailuneutraliteetti tarkoittaa tasapuolista kilpailuasetelmaa julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan välillä.
Julkisten hankintojen uudistamista koskevan lakiesityksen käsittelyssä on painotettava kilpailuneutraliteettia ja pk-yritysten tasapuolista asemaa muiden tarjoajien kanssa. Avaimia kilpailuneutraliteetin vahvistamiseksi ja markkinalähtöisyyden lisäämiseksi ovat julkisten hankintojen jakaminen osiin, tiukka suhtautuminen sidosyksikköhankintoihin ja neuvonnan lisääminen.
Julkisten hankintojen arvo pelkästään Suomessa on 35 miljardia euroa vuodessa. Liian suuret yksittäiset hankinnat ovat pk-yrityksille usein tarjouskilpailuihin osallistumisen este. Lakiesityksen käsittelyssä ja uuden lain täytäntöönpanossa on huolehdittava siitä, että tavoite hankintojen jakamisesta toteutuu läpi linjan, suurista hankinnoista pieniin.
Samalla tulee varmistaa, että yrityksille on tarjolla neuvontaa hankintalakiin liittyvissä asioissa. Se hyödyttää tilaajia, tarjoajia ja veronmaksajia. Vuoropuhelua edistävä neuvonta varmistaa paremmat tarjouspyynnöt ja tarjoukset eli tuottaa enemmän hyötyä kilpailusta.
Postin yleispalveluvelvoitteen alaisen postin volyymi laskee 10 prosentin ja 70 miljoonan euron vuosivauhtia. Valtio ei subventoi Postia, joten nykyisillä palveluvelvoitteilla Postille syntyy kannustin hakea tuottoja muusta toiminnasta. Pulmallista julkisen talouden kannalta on, että eri toimijat kulkevat samat reitit (esimerkiksi kunnan kotihoito ja Posti), ja kumpaakin reittiä tuetaan.
Valtiolla tulee säilyttää ainoastaan järjestämisvastuu Postin yleispalveluista. Jakelupalvelun tuottaminen tulee avata kilpailulle. Palvelut on kilpailutettava riittävän pienissä osissa, jotta markkinoille pääseminen mahdollistuisi myös pienille toimijoille.
Tarvitaan joustava investointi- ja toimintavaraus
Yritysverotuksen lykkääminen voitonjakohetkeen tai investointeihin kannustava varaus edistäisivät investointeja ja työllisyyttä. Yritysverotukseen tulisi tehdä laajapohjainen ja joustava investointi- ja toimintavaraus, joka voisi olla askel kohti pidemmälle menevää rakenneuudistusta yritysverotuksen myöhentämiseksi.
Joustavalla varauksella haetaan yrityksille tarpeellista käyttöpääomaa. Kun yritys tekee tuloksesta esimerkiksi 30 prosentin varauksen, verotusta voidaan lykätä ja purkaa varausta joustavasti investointeihin, palkkoihin, tuotekehityskuluihin ja muihin kuluihin. Joustava varaus on hyödyllinen myös nykyisen tappiontasauksen täydentäjä. Kun varaus tehdään, sitä ei pidä rahoittaa korottamalla muita veroja, koska se söisi varauksen tuoman kasvunosteen.
Varauksella voisi edistää pienten yritysten rekrytointeja, kun ensimmäisen työntekijän palkkauskulut voisi purkaa varauksesta korotettuna.
Omistajavaihdoksia edistettävä
Suomessa on noin 78 000 yli 55-vuotiasta yrittäjää. 39 prosenttia näistä aikoo myydä yrityksensä ulkopuolisille ja 23 prosentissa toiveena on sukupolvenvaihdos. On yhteiskunnallisesti perusteltua luoda kannusteet sellaisiksi, että omistajan- ja sukupolvenvaihdos mahdollisimman monessa tapauksessa onnistuu. Omistajanvaihdosten verokohtelu on tässä avainasemassa.
Yrityksen työntekijät tuntevat yrityksen markkinat. Työntekijälle tapahtuviin osakeluovutuksiin liittyy kuitenkin eräitä ongelmia. Jos luovutus on alihintainen, etu verotetaan työntekijän ansiotulona, mikä voi olla progression vuoksi kireää. Jos osakkeet luovutetaan käypään hintaan, työntekijän voi olla vaikeaa saada rahoitusta. Tulisi mahdollistaa osakkeiden tai osuuksien hankinta yrityksen työntekijöille muuta sijoittajaa alemmalla arvostuksella ilman veroseuraamuksia. Uudistuksella voitaisiin edistää yritysten myyntiä toimintaa jatkaville työntekijöille.
Eräs keino luovutuksiin rohkaisemiseksi on luovutusvoittoverotuksen muuttaminen suoritusperusteisesta pääsääntöisesti maksuperusteiseksi. Tämä merkitsisi samaa pääsääntöä kuin muussakin henkilöverotuksessa: maksu ja verot samana vuonna. Apua voisi tuoda myös varainsiirtoveron poisto omistajanvaihdosten vauhdittamiseksi. Vaihtoehtona varainsiirtoveron maksuajan koroton pidennys tai muuttaminen myös maksuperusteiseksi keventäisivät veroseuraamuksia.
Pk-yritysrahoitusta syytä kehittää
Raha- ja finanssipolitiikka ovat Suomessa osaltaan tukeneet investointien kehitystä vuonna 2008 alkaneiden talousvaikeuksien aikana, mutta rahoitusolosuhteet näyttävät viime vuosina kehittyneen heikommin pienten ja keskisuurten yritysten kuin suurten yritysten kohdalla. Pienten ja keskisuurten yritysten rahoitusolosuhteita on kiristänyt pankkien vakavaraisuusvaatimusten tiukentuminen. Tämän vuoksi olisi perusteltua pienentää pk-yritysluottojen riskipainoja jatkossakin.
Erityisen tärkeää on vaikuttaa siihen, että pk-yritysten riskipainolievennys saa jatkoa. Vuoden 2014 alusta voimaan tulleen vakavaraisuusasetuksen (Capital Re-quirements Regulation, CRR 501 artikla) mukaan tietyt kriteerit täyttävien pk-yritysten luottojen riskipainoja voidaan skaalata lähes neljäsosalla perustason vaatimusta lievemmäksi. Riskipainolievennys ei ole pysyvä, vaan komission on tehtävä tammikuun alkuun 2017 mennessä arvio lievennyksen jatkamistarpeesta. Säännös on uudistuksen harvoja osa-alueita, joka lievennyksen kautta yrittää tasapainottaa kiristyvistä vaatimuksista aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia.
Yritysten investointipäätökset määräytyvät pitkälti tulevaisuutta koskevien odotusten perusteella. Tilanteessa, jossa kasvuodotukset ovat matalia pitkälle eteenpäin, aikaisempaa joustamattomampi luotonanto, missä vakuusvaatimukset kasvavat ja sopimusvakuuksien käyttö lisääntyy, johtaa tilanteeseen, jossa investointien tuotto-odotus ei ole riittävä suhteessa rahoituskuluihin. Tämän lievittämiseksi tulisi selvittää mahdollisuudet hyödyntää pk-sektorilla korkotukea investointien edistämiseksi.
Suomen Yrittäjien ja Perheyritysten liiton kannanotto 26.4.2016:
Kilpailukykysopimus ja paikallinen sopiminen – luottamusmiespakko perustuslain vastainen
Osana paikallisen sopimisen edistämistä hallitus on sitoutunut turvaamaan yleissitovaa työehtosopimusta noudattavalle työnantajalle samanlaisen mahdollisuuden poiketa työehtosopimusten määräyksistä paikallisella sopimuksella kuin normaalisitovaa työehtosopimusta noudattavilla työnantajilla jo on.
Työmarkkinajärjestöt saavuttivat neuvottelutuloksen kilpailukykysopimuksesta helmikuussa 2016. Järjestöt tulkitsevat sopimustaan niin, että työnantajaliittoon kuulumattomassa yrityksessä vain luottamusmies voi tehdä paikallisen sopimuksen, jos työehtosopimuksessa paikallisen sopimuksen osapuoleksi on määrätty luottamusmies.
Yhdistymisvapaus vaarassa
Suomen Yrittäjät ja Perheyritysten liitto vastustavat tätä tulkintaa, sillä se rajoittaa työntekijöiden ja yrittäjien yhdistymisvapautta ja tuhoaa tärkeän tavoitteen työpaikkasopimisen lisäämisestä ja sitä kautta työllisyyden parantamisesta.
Työmarkkinajärjestöjen tulkinnan mukaan paikallinen sopimus syntyisi työnantajan ja ammattiliiton kesken, ei työpaikan osapuolten välille. Suomen noin 90 000 työnantajayrityksestä työnantajaliittoihin kuuluu vain 20 000 yritystä. Liittojen ulkopuolella on siis 70 000 yritystä.
– On tärkeää, että pitkään vallinnut vääryys oikaistaan ja poistetaan liittoon kuulumattomilta yrityksiltä kielto tehdä paikallisia sopimuksia. On kuitenkin mahdotonta hyväksyä, että sopimusosapuoleksi hyväksyttäisiin vain ammattiliittoon kuuluva luottamusmies, jos työehtosopimus sitä edellyttää, Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Jyrki Mäkynen sanoo.
Jos työmarkkinajärjestöjen tulkinta hyväksytään, työntekijöistä osan olisi siis pakko kuulua työntekijäliittoon, jos työntekijät ja työnantaja haluaisivat käyttää hyväkseen mahdollisuutta sopia työehtosopimuksesta poiketen. Myös työnantajan olisi järjestäydyttävä tai sovittava ammattiliiton kanssa siitä, että sitoutuu noudattamaan luottamusmiesjärjestelmää. Ilman järjestäytymistä työpaikan osapuolet menettäisivät nykyisetkin kapeat oikeudet sopia työpaikalla esimerkiksi säännöllisestä työajasta työaikalain mukaan.
– Tämä tulkinta on räikeässä ristiriidassa perustuslain kanssa. Perustuslaki takaa ihmisille yhdistymisvapauden. Nykyjärjestelmässä työaika- ja työsopimuslain mukaan sopimuksen osapuoleksi kelpaa myös luottamusvaltuutettu, henkilöstön valitsema muu edustaja tai henkilöstö yhdessä. Nykyjärjestelmä on myös henkilöstön kannalta järkevä, Jyrki Mäkynen toteaa.
Kyse työllistämisestä ja investoinneista
Perheyritysten liiton puheenjohtajan Heikki Kovasen mukaan suomalaisten omistajayrittäjien on eri yhteyksissä toivottu näyttävän suuntaa investoinneissa ja työllistämisessä.
– Paikallisen sopimisen edistäminen on keskeinen väline tämän tavoitteen saavuttamisessa siitä riippumatta, kuuluvatko yritykset ja työntekijät liittoihin vai eivät. Pidämme ristiriitaisena, että samaan aikaan ollaan ajamassa läpi uudistusta, joka päinvastoin kaventaisi yritysten ja työntekijöiden mahdollisuuksia demokraattiseen edustukseen ja paikalliseen sopimiseen, Kovanen huomauttaa.
Pienissä yrityksissä luottamus kunnossa – sopimiseen hyvät mahdollisuudet
Suurin osa suomalaisyrityksistä on alle kymmenen hengen mikroyrityksiä, joissa yrittäjä tekee samaa työtä työntekijöidensä rinnalla. Pienissä ja keskisuurissa suomalaisyrityksissä työntekijöiden ja työnantajien välit ovat erittäin hyvät ja luottamukselliset, ja tieto kulkee. Tämä antaa hyvät mahdollisuudet sopia asioista.
Suomen Yrittäjät ja Perheyritysten liitto osoittavat tukensa hallitukselle sen pyrkiessä lisäämään mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen yhdistymisvapauden turvaavalla tavalla. Työntekijöiden demokraattisesti valitsema luottamusvaltuutettu tai muu henkilöstön edustaja on hyväksyttävä tasavertaisena neuvottelukumppanina paikallisesta sopimisesta neuvoteltaessa.
Lisätietoja:
Suomen Yrittäjien kannanotot 9.5.2015:
Sääntelyä järkeistettävä – Suomen Yrittäjien ehdotuksia
Sääntely on yritysten toiminnalle joko myönteinen kilpailutekijä tai kielteinen kilpailuhaitta. Sääntelypolitiikan pyrkimyksenä pitää olla, että sääntely tukee tehokkaasti yritystoiminnan kilpailukykyä ja aiheuttaa mahdollisimman vähän turhia kustannuksia.
Suomen Yrittäjät on jo pitkään tehnyt esityksiä sääntelyjärjestelmän yleiseksi parantamiseksi. Olemme esittäneet säädösvalmistelujärjestelmän rakenteiden ja menettelyiden uudistamista siten, että lopputuotteet eli säädökset olisivat tarkoituksenmukaisempia. Myönteistä kehitystä onkin tapahtunut. Sääntelyn sujuvoittaminen on yksi pääministeri Sipilän hallituksen kärkihankkeista, ja hallitus on jo asettanut lainsäädännön arviointineuvoston huolehtimaan hallituksen esitysten vaikutusarviointien laadunvarmistuksesta.
Olemme myös kiinnittäneet huomiota sellaisiin yksittäisiin säädöksiin, säännöksiin ja viranomaismenettelyihin, joita tulisi muuttaa yritystoiminnan edellytysten parantamiseksi. Tällaisia aloitteita sisältyy mm. vaaliohjemaamme #työn_tekijä. Lisäksi olemme tehneet erikseen aloitteita EU-lainsäädännön ja kotimaisen lainsäädännön järkeistämiseksi.
Tähän asiakirjaan on koottu sääntelyn järkeistämistä koskevat aloitteet, jotka on mahdollista toteuttaa tällä vaalikaudella. Suurin osa aloitteista koskee sääntelyn keventämistä, mutta joukossa on myös esityksiä sääntelyn tiukentamiseksi. Kaikki sääntely ei ole pahasta yrittäjyydelle, vaan joissakin tapauksissa yrittämisen todellisen vapauden ja kilpailun toimivuuden varmistaminen edellyttää lisäsääntelyä.
Pääosa ehdotuksista perustuu Suomen Yrittäjien jäseniltä saatuun palautteeseen. Suomen Yrittäjät avasi maaliskuussa verkkosivuilleen kanavan (http://yrittajat.fi/saantelyn-jarkeistaminen ), jonka kautta yrittäjät ovat antaneet palautetta sääntelystä sekä ehdotuksia sääntelyn muutostarpeista. Ehdotuksia tuli yhteensä noin 160. Ne liittyvät pääasiassa työlainsäädäntöön, verotukseen, erilaisiin viranomaisten lupamenettelyihin sekä toimialakohtaisiin säädöksiin. Tässä asiakirjassa esiin nostetut muutostarpeet perustuvat kyselyn kautta tulleisiin vastauksiin, aiempiin vastaaviin jäseniltä saatuihin ehdotuksiin sekä SY:n asiantuntijoiden näkemyksiin.
Esitykset yritystoiminnalle haitallisesta sääntelystä eivät ole tyhjentäviä. Yrittäjäjärjestön työ jatkuu jäsenyritysten näkemyksiä kuunnellen. Muistion esimerkit konkretisoivat, millaisia lainsäädäntöön liittyviä epäkohtia sekä ongelmia pienet ja keskisuuret yritykset tällä hetkellä kohtaavat.
Muistioon on kerätty pääasiassa sellaisia kokonaisuuksia, joista erillisiä lainsäädäntöhankkeita ei ole vielä käynnissä. Lisäksi muistiossa tuodaan esille muutama esimerkki viranomaisten muuttuneesta laintulkintakäytännöstä, mikä on ollut omiaan vaikeuttamaan yritystoimintaa.
1. Kunnianhimoinen tavoite sääntelykustannusten vähentämiseksi
Esitys: Otetaan käyttöön yksi sisään, kaksi ulos -periaate
Sääntelyjärjestelmän järkeistämiseksi on alettu tehdä töitä aikaisempaa tehokkaammin ja määrätietoisemmin. Työ on kuitenkin edelleenkin jossakin määrin hajanaista. Yhteinen iso tavoite on riittävän selvä: sääntelyä on järkeistettävä. Sen käytännöllinen, tuloksellinen toteuttaminen vaatii kuitenkin konkreettisemman maalin.
Yrityksiä rasittaa yksittäisten lakien ja määräysten lisäksi kasautuva sääntelytaakka. Sääntelyä on jo niin paljon, että sitä voidaan pitää järjestelmäriskinä. Sääntelykuorma ei rohkaise ryhtymään yrittäjäksi eikä kannusta yrittäjiä kasvattamaan yrityksiään.
Suomessa tarvitaan käytännönläheinen tavoite sääntelykustannusten keventämiseksi. On annettava ”norminpurkulaki”. EU on jo toteuttanut hankkeen, jossa tavoitteeksi asetettiin yritysten hallinnollisen taakan vähentäminen 25 prosentilla. Suomi epäonnistui tavoitteen kansallisessa toteuttamisessa täysin. On asetettava määrällinen tavoite, joka ohjaa lainsäätäjän toimintaa tavoiteltuun suuntaan.
Tehokas ja samalla joustava ratkaisu olisi niin sanottu yksi sisään, kaksi ulos –periaatteen käyttöönottaminen lainvalmistelua ohjaavaksi sitovaksi tavoitteeksi. Periaate tarkoittaa, että kun uusi lainsäädäntö aiheuttaa yrityksille tietyn euromääräisen kustannuksen, on samalla kevennettävä kustannuksia vähintään kaksinkertainen määrä. Periaatetta on sovellettu käytäntöön ainakin Saksassa ja Isossa-Britanniassa.
2. Verotus
2.1 Yle-veron kertaantuvuuden poistaminen omistajavetoisissa pk-yrityksissä
Esitys: Yle-verosta annettua lakia (31.8.2012/484) tulee muuttaa siten, että vero ei kertaannu omistajavetoisen pk-yrityksen ja sen omistajien kesken. Saman YEL-yrittäjän osalta vain kotitalouden maksaman maksun tulee olla riittävä.
Yle-vero on korvannut televisiomaksun vuodesta 2013. Vero on 0,68 prosenttia ansio- ja pääomatuloista, vuonna 2016 enintään 143 euroa, ja alle 70 euron veroa ei peritä. Yrityksen Yle-vero on 140 euroa, jos verotettava tulo on 50 000 euroa ja ylittävältä osalta 0,35 prosenttia, enintään 3 000 euroa vuodessa. Enimmäismäärän maksavat yhtiöt, joiden verotettava tulo ylittää 868 000 euroa. Veroa ei peritä elinkeinonharjoittajilta ja henkilöyhtiöiltä.
Pk-yritysten näkökulmasta ongelma on, että veron kertaantumista yrityksen ja sen omistajien välillä ei ole estetty. Yrittäjäperheen maksettavaksi tulee kotitalouksilta sekä osakeyhtiömuotoiselta yritykseltä perittävä Yle-vero. Konsernirakenteissa vero voi nousta useampikertaiseksi. Suomen Yrittäjien arvion mukaan osakeyhtiöille verosta aiheutuva vuotuinen bruttovaikutus on 15 miljoonaa euroa. Veron nettovaikutus jää kuitenkin tätä pienemmäksi yhtiöiden vähennysoikeuden myötä. Muutoksen vaikutukset olisivat Yleisradion toiminnan kannalta niin vähäisiä, ettei se vaarantaisi sen rahoitusta.
Yle-veron kertaantuminen tulee estää, sillä omistajaveroisissa pk-yrityksissä vero mielletään vahvasti useampikertaiseksi. Poistoon voitaisiin käyttää esim. YEL-yrittäjämääritelmää, jolloin saman YEL-yrittäjän osalta vain kotitalouden maksaman maksun olisi riittävä. Verohallinnolta löytyy rekisteröity YEL-tieto, jota voitaisiin hyödyntää päällekkäisyyden poistamisessa. YEL-vakuutetun henkilön Yle-vero määräytyy lisäksi ansio- ja pääomatulon yhteismäärästä tai tätä korkeammasta YEL-työtulon määrästä. Perustetta tulee korjata siten, että vero määräytyy todellisten ansio- ja pääomatulojen perusteella, koska vain näiden määrä kuvaa yrittäjän todellista käytettävissä olevaa tuloa.
2.2 Palkka vai työkorvaus konevaltaisilla aloilla
Esitys: Kuljetus- tai koneyrityspalvelua voidaan myydä yrittäjänä silloinkin, kun työ suoritetaan toimeksiantajan kalustolla.
Verohallinto on päivittänyt ohjettaan siitä, milloin alihankkijan tekemä työ on tehty yrittäjänä ja milloin työsuhteessa. Ohjetta on päivitetty muutoksilla, jotka vahvistavat pienyritysten mahdollisuutta toimia yrittäjänä eikä vain palkansaajana. Ohjeen mukaan yleensä kyse on toimeksiantosuhteesta, kun työn tekee yritys tai yrittäjä, joka on hoitanut yritystoiminnan aloittamiseen ja yrittäjänä toimimiseen liittyvät velvoitteet. Kyse on verotuksen pitkäaikaisesta ongelmasta, jossa yrittäjämallien monipuolistuminen on vasta vähitellen hyväksytty laajemmin myös verotuksessa.
Tietyillä toimialoilla toiminnan harjoittaminen edellyttää kalliiden koneiden ja laitteiden hankkimista. Ohjeen mukaan tällaisilla toimialoilla henkilön katsotaan kuitenkin edelleen yleensä olevan työsuhteessa, jos hän ei itse omista tai hallitse leasing- tai muun vuokrasopimuksen perusteella toiminnassa tarvittavia koneita ja laitteita. Esimerkiksi kuljettaja työskentelee työsuhteessa, jos hän ei omista tai ole vuokrannut itselleen työssä käyttämäänsä ajoneuvoa. Sama koskee koneyrittäjää, joka ei omista tai ole vuokrannut esimerkiksi kaivinkonetta tai muuta työkonetta.
Kuljetus- ja konealallakin verkostoidutaan enenevässä määrin. Työt ovat usein lyhytaikaisia ja edellyttävät joustavuutta. Kaikkea työtä ei tehdä perinteisessä työsuhteessa, vaan kuljettajia joudutaan kutsumaan töihin tarpeen mukaan ajamaan toimeksiantajien koneita ja kulkuneuvoja. Konevuokraamot ovat alkaneet vuokrata työkoneita ja ajoneuvoja myös lyhytaikaisiin töihin. Myös tällöin on tyypillistä, että tarvitaan ammattitaitoinen henkilö tai toinen saman alan yritys käyttämään tilapäisesti konetta tai kulkuneuvoa. Verohallinnon mukaan koneen käyttäjä katsotaan yrittäjäksi vain silloin, jos hän vuokraa itse joko ulkopuoliselta tai toimeksiantajaltaan laitteen, jolla työ tehdään. Konevuokraussuhteiden rakentaminen vain verotuksen vuoksi ei ole taloudellisesti tarkoituksenmukaista.
Tilaajavastuumääräykset ja rakennusalalle voimaan tullut ilmoitusvelvollisuus ovat torjuneet työkone- ja kuljetusaloilla harmaata taloutta tehokkaasti. Kuljettajilta edellytetään myös korkeaa ammattitaitoa ja liikennealalla ammattipätevyyttä. Toimeksiantajien on kuljetusalalla otettava huomioon myös loma- ja työaikarajoitukset, joka käytännössä asettaa monessa tapauksessa suuren haasteen toimeksiantojen hoitamiselle. Palvelun tarjoajan on myös tunnettava vastuunsa, koska hänen haltuunsa on uskottu toimeksiantajan elinkeinotoiminnan kannalta elintärkeä kalusto.
Nykyisin voidaan toimia yrittäjänä lukuisissa ammateissa kuten kirvesmiehenä, maalarina, siivoojana, atk-henkilönä, kampaajana, kirjanpitäjänä ym., mutta ei kuljettajana, vaikka kyse on vastaavasta ammattitoiminnasta. Esimerkiksi ennakonpidätysten varmempi karttuminen yrittäjätuloihin verrattuna ei ole riittävä syy kuljetusalalla asettaa verotuksellista palkkatyötä yrittäjätyön edelle, jos yrittäjyyden tunnusmerkit täyttyvät. Henkilöillä tulee siksi myös kuljetus- ja konealoilla olla oikeus tulla katsotuksi yrittäjäksi, vaikka hän ei omista tai ole vuokrannut itselleen työn suorittamiseen tarvittavaa kalustoa.
3. Työlainsäädäntö
3.1 Paikallinen sopiminen
Esitys: Paikallisen sopimisen mahdollisuuksia tulee laajentaa lainsäädäntömuutoksilla.
Lainsäädäntömuutoksilla pitäisi mahdollistaa, että työpaikalla voitaisiin työpaikkakohtaisella sopimuksella poiketa työehtosopimuksen työaikoja, palkkoja ja eri korvauksia koskevista määräyksistä. Tällä olisi merkittävä vaikutus pk-yritysten työllistämismahdollisuuksiin. Pk-yritysbarometrin vastausten perusteella paikallista sopimista laajentavien toimenpiteiden vaikutus perusuraan verrattuna olisi noin 60 000 – 65 000 uutta työpaikkaa. Tehtäessä lainsäädäntömuutoksia on lisäksi varmistettava, että työntekijöillä on mahdollisuus valita edustaja riippumatta siitä, kuuluuko henkilö ammattiliittoon.
Lisäksi työlainsäädännön pakottavuutta tulee lieventää säännösmuutoksilla. Koko työlainsäädäntö tulee käydä läpi ja arvioida, miltä osin nykyisille pakottaville säännöksille on enää tarvetta. Pakottavuutta voidaan lieventää niin, että muutetaan pakottavia ja ns. puolipakottavia säännöksiä työnantajan ja työntekijän välillä toisin sovittaviksi.
3.2 Työsuhteen päättäminen henkilöön liittyvällä perusteella
Esitys: Lievennetään työsopimuslaissa (26.1.2001/55) olevia työntekijän henkilöön liittyviä irtisanomisperusteita.
Työsopimuslaki edellyttää, että työsopimuksen irtisanomiselle on oltava asialliset ja painavat perusteet. Kynnys irtisanomiselle on käytännössä erittäin korkea. Liian tiukaksi asetettu yksilöperuste vaikuttaa haitallisesti varsinkin pienimpien yritysten palkkaushalukkuuteen, koska epäonnistuneen rekrytoinnin seuraukset ovat yritykselle sitä vahingollisemmat mitä pienemmästä yrityksestä on kysymys.
Palkkaamista voi helpottaa lainsäädännöllä lieventämällä työsopimuslaissa olevia työntekijän henkilöön liittyviä irtisanomisperusteita. Henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen sääntelyä tulisi muuttaa niin, että sopimuksen päättämiseen riittäisi asiallinen syy (tai vaihtoehtoisesti hyväksyttävä peruste). Muutoksella saavutettaisiin todennäköisesti hyvinkin nopeasti näkyviä myönteisiä vaikutuksia pienten yritysten haluun palkata työntekijöitä.
3.3 Työaika- ja vuosilomalain uudistukset
Esitys: Työaikalain (9.8.1996/605) kokonaisuudistuksessa tulee joustavoittaa työaikajärjestelyjä ja mahdollisuuksia sopia työajoista nykyistä enemmän työpaikoilla. Lisäksi työaikalaista tulee poistaa työnantajan velvollisuus maksaa sunnuntaityöstä kaksinkertaista palkkaa.
Hallitusohjelman täytäntöönpanosuunnitelmassa on työaikalain ja vuosilomalain (18.3.2005/162) kokonaisuudistukset, joilla pyritään yksinkertaistamaan sääntelyä sekä vähentämään kustannuksia. Työaikalaki on jäykkä lukuun ottamatta liukuvaa työaikaa koskevaa sääntelyä. Työpaikoille pitäisi antaa laajempi mahdollisuus järjestellä työaikoja työpaikan osapuolten ja liiketoiminnan tarpeista. Erityisesti tarpeet koskevat keskimääräisen työajan mahdollistamista, nykyistä joustavampaa liukuvan työajan sääntelyä sekä lakiperusteista mahdollisuutta työaikapankkiin.
Myös sunnuntaikorvausta koskeva työaikalain sääntely pitää arvioida. Työaikalakia olisi syytä muuttaa niin, ettei sunnuntaityöstä ole velvollisuutta maksaa kaksinkertaista palkkaa. Kaksinkertaisesta kustannusrasituksesta luopuminen parantaisi palveluiden saatavuutta ja lisäisi kilpailua. Lisäksi tehtyjen työtuntien määrä yhteiskunnassa lisääntyisi. Tämä helpottaisi työllistämistä ja alentaisi kustannuksia sekä lisäisi tuottavuutta.
Vaikka työehtosopimuksissa nykyisin tyypillisesti määrätään sunnuntaityöstä kaksinkertainen palkka, lainsäädäntö todennäköisesti ohjaisi myös työehtosopimusten sisältöä pidemmällä aikavälillä. Muutos hyödyttäisi myös niitä noin 20 000 työnantajayritystä, jotka eivät ole velvollisia noudattamaan työehtosopimuksia ja parantaisi näiden kustannuskilpailukykyä. Vaikutus olisi 5000 – 10 000 työpaikkaa.
3.4 Työnantajayritysten suunnitteluvelvoitteet
Esitys: Yhteistoimintalain (30.3.2007/334) soveltamisalarajaa tulee nostaa ja työnantajayritysten suunnitteluvelvoitteita tulee karsia sekä yksinkertaistaa.
Työnantajayrityksillä on lukuisia suunnitelmien laatimisvelvoitteita. Osa näistä velvoitteista vähenisi nostamalla yhteistoimintalain soveltamisrajaa.
Yhteistoimintalakia sovelletaan, jos työntekijöitä on vähintään 20. Laki lisää työnantajan hallinnollista taakkaa muodollistamalla tarpeettomasti yhteistyötä työpaikoilla. Työ- ja elinkeinoministeriön Työolobarometrin mukaan pienissä yrityksissä yhteistyö ja tiedonkulku työntekijöiden ja työnantajan välillä ovat kunnossa. Työpaikan yhteistyön määrämuotoisuudelle ei ole osoitettavissa hyväksyttävää perustetta. Pienet alle 50 työntekijän yritykset tulisi jättää kokonaan määrämuotoisen yhteistoiminnan soveltamisen ulkopuolelle ja ulottaa yt-laki koskemaan ainoastaan vähintään 50 henkilöä työllistäviä yrityksiä.
Yleisesti velvoitteet koskevat useimmissa tapauksissa yrityksiä, joissa työntekijämäärä ylittää tietyn rajan, ja jotka siten toimivat myös yhdenlaisina kasvun kynnyksinä. Tällaisten velvoitteiden tarkoituksenmukaisuus on syytä punnita. Velvoitteiden ja niiden noudattamisen valvonnan tulisi olla oikeasuhtaisia, eikä ylimääräisten kustannusten aiheuttaminen ole perusteltua.
3.5 YEL-yrittäjän sairauspäivärahan omavastuuaika
Esitys: Lyhennetään YEL-yrittäjän omavastuuaikaa sairauspäivärahassa yhteen päivään.
YEL-yrittäjän omavastuuaika sairauspäivärahassa tulisi lyhentää sairastumispäivään. Tällä hetkellä yrittäjän omavastuuaika on sairastumispäivä ja sitä seuraavat kolme arkipäivää. Yrittäjä on siis sairastumisensa ensimmäiset neljä päivää työkyvyttömänä omalla vastuullaan poissa työstä ja ilman toimeentuloa. Järjestelmä aiheuttaa merkittävän taloudellisen riskin etenkin yksinyrittäjälle, jonka kaikki toimeentulo tulee omasta työstä. SY:n arvion mukaan tästä aiheutuisi muutoksesta yhteensä etuuskuluja järjestelmälle noin 4 miljoonaa euroa.
4. Yrityslainsäädäntö
4.1 Maksukyvyttömyyslainsäädännön kehittäminen yrityssaneerauksen osalta
Esitys: Yrityssaneerauslakia (25.1.1993/47) tulee kehittää siten, että myös pienempien yritysten mahdollisuudet hakeutua yrityssaneeraukseen paranevat.
Saneerausmenettelyn kehittämiseksi tulee pohtia keinoja, joilla yrityssaneerauslain mukaisen nopeutetun menettelyn edellytyksiä voitaisiin kehittää ja yksinkertaistaa. Tavoitteena tulee olla, että myös pienemmät yritykset pystyisivät nykyistä useammassa tapauksessa ohjautumaan yrityssaneeraukseen ja näin välttämään mahdolliset turhat ja menettelyltään raskaat konkurssit.
Tilastokeskuksen mukaan vireille pantujen konkurssien määrä on vakiintunut viime vuosina noin 3000:een. Sen sijaan vireille pantujen yrityssaneeraushakemusten määrä on asettunut vuositasolla reiluun 500:aan. Konkursseja ei voi eikä pidä poistaa kokonaan, koska ne osaltaan turvaavat markkinoiden tervettä toimintaa poistamalla kannattamattomia yrityksiä markkinoilta. On kuitenkin perusteltua selvittää, miten jatkamiskelpoiset yritykset välttäisivät perusteettomat konkurssit. Jos konkursseja kyettäisiin vähentämään esimerkiksi viidellä prosentilla, säästyttäisiin kymmenien miljoonien eurojen menetyksiltä veroissa ja julkisissa maksuissa.
Yrityssaneerauslakia uudistettaessa tulee selvittää, voitaisiinko laissa säätää niin kutsutusta ”rauhoitusajasta”, jonka piiriin yritys voisi hakeutua ennen varsinaisen saneerausmenettelyn aloittamista (nk. stay). Tämä edesauttaisi niiden keinojen löytämistä, joiden avulla yritystä koskevan elvytysprosessin volyymi voitaisiin mitoittaa sekä yksittäisen yrityksen että sen velkojien tarpeiden mukaiseksi. Lailla säännelty rauhoitusaika tulisi luoda nimenomaan selvitystarkoitukseen eli yritykselle tarjolla olevien vaihtoehtojen kartoittamiseen. Tämä tarjoaisi yritykselle oikeussuojaa ja toisaalta edesauttaisi yritysten hakeutumista oikeaan maksukyvyttömyysmenettelyyn.
4.2 Oikeudenkäyntimaksujen kohtuullistaminen
Esitys: Oikeudenkäyntimaksujen kohtuullistamista tulisi harkita erityisesti käräjäoikeuden, hallinto-oikeuden, vakuutusoikeuden ja markkinaoikeuden osalta. Oikeudenkäyntimaksut tulisi palauttaa samalle tasolle kuin ennen joulukuussa 2015 hyväksyttyä lainmuutosta, jolla säädettiin uusi tuomioistuinmaksulaki (1455/2015). Etenkin julkisten hankintojen arvoon sidottujen markkinaoikeusasioiden osalta oikeudenkäyntimaksut tulee palauttaa lainmuutosta edeltävälle tasolle tai enintään puoleen verrattuna voimassa olevan tuomioistuinmaksulain 2 §:n sääntelyyn.
Uuden tuomioistuinmaksulain nojalla oikeudenkäyntimaksut nousivat erittäin merkittävällä tavalla. Lisäksi lainmuutoksen myötä useat ennen maksutta käsitellyt asiaryhmät muutettiin maksulliseksi.
Korkeat oikeudenkäyntimaksut yhdistettynä siihen, ettei yrittäjien osalta ole mahdollisuutta oikeusapuun, saattavat muodostaa tosiasiallisen esteen oikeussuojakeinojen käyttämiselle. Nykyinen sääntely heikentää pk-yritysten oikeussuojaa ja haittaa samalla vakavasti markkinoiden toimintaa.
Erityisesti markkinaoikeuden julkisia hankintoja koskevien ja immateriaalioikeudellisten asioiden osalta korkeat oikeudenkäyntimaksut heikentävät hallitusohjelman pk-yritysmyönteisten tavoitteiden vastaisesti pienten yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin ja lisäävät yrityksille aiheutuvia kustannuksia sekä haittaavat koko markkinoiden toimintaa.
Tavanomaisten tavara- ja palveluhankintojen kansallinen kynnysarvo on vielä tällä hetkellä 30 000 euroa. Osa markkinaoikeuteen tehdyistä valituksista on sellaisia, joissa jutun intressi on lähellä kansallista kynnysarvoa. Tällaisissa tapauksissa oikeudenkäyntimaksun suuruus on siis yli 6 prosenttia jutun intressistä, mikä on kohtuutonta. Lisäksi oikeudenkäyntimaksujen tulisi olla kohtuullisessa mittakaavassa pienten yritysten taloudelliseen asemaan, jotta maksusta ei muodostu tosiasiallista estettä oikeussuojan käytölle. Vaikka kynnysarvot ovatkin nousemassa jo annetun hallituksen esityksen perusteella, oikeudenkäyntimaksujen kohtuuttomuus on edelleen ilmeinen.
4.3 Perintälainsäädännön muuttaminen
Esitys: Saatavien perinnästä annettua lakia (513/1999) tulee muuttaa siten, että myös yrityssaatavien perintäkuluille säädetään enimmäismäärät.
Nykyinen perintälaki on tullut voimaan vuonna 1999. Lakia on voimaantulon jälkeen muutettu useita kertoja, mutta perintälain aiempien muutosten yhteydessä ei ole päädytty säätämään yritysperinnän kulujen taksoittamisesta. Suomen Yrittäjät esittää perintälainsäädännön muuttamista kohtuuttoman suurien perintäkulujen hillitsemiseksi ja oikeustilan selventämiseksi.
Perintätoiminnan lainmukaisuutta valvova Etelä-Suomen aluehallintovirasto (AVI) on viime vuosina antanut lukuisia yritysperinnän kuluja koskevia päätöksiä, joissa perintätoimistojen perintäkulut on todettu kohtuuttomiksi. Vaikka perintälain kuluttajasaatavia koskevia perintäkulujen enimmäismääriä ei sovelleta yrityssaatavien perintään, AVI on ratkaisukäytännössään katsonut, että niillä on merkitystä arvioitaessa perintäkulujen kohtuullista määrää. AVI on valvontakäytännössään todennut, että mikäli perintäyhtiö ei pysty näyttämään toteen, että perinnän toimenpiteet eroaisivat kuluttajaperintään verrattuna, ei ole perusteltua vaatia niistä kuluttajaperintää suurempia kustannuksia.
On kuitenkin hyvä huomata, ettei AVI:lla ole toimivaltaa alentaa perintäkuluja. AVI voi ainoastaan antaa perintätoimistolle asiasta varoituksen tai peruuttaa toimiluvan. Vuonna 2015 AVI antoi yhteensä 11 varoitusta.
Onkin ilmeistä, ettei oikeustila yritysperinnän osalta ole selvä. Kaikilla tulee olla samat ja selvät pelisäännöt, joiden mukaan perintää harjoitetaan. Perintäkulujen määrän tulisi olla kohtuullinen suhteessa saatavan suuruuteen riippumatta siitä, onko velallinen kuluttaja vai yrittäjä. Perintälain tarkoituksena ei ole ollut, että velalliselta perittävät kulut määrättäisiin kaavamaisena osuutena saatavan pääoman määrästä tai muutoin suoraan suhteutettuna saatavan suuruuteen. Saatavan suuruus ei vaikuta suoraan perintäprosessiin tai vaadittavaan työmäärään.
Ehdottamamme lakimuutos säästäisi yritysten kustannuksia. Muutos myös selkeyttäisi oikeustilaa valvontaviranomaisen kannalta. Aiempaa selkeämmät ja yksiselitteiset säännöt vähentäisivät tarvetta kohtuuttomia perintäkuluja koskevien kanteluiden käsittelylle, ja näin ollen uudistus vähentäisi viranomaisten työmäärää ja vapauttaisi resursseja muuhun työhön. Selkeät säännöt palvelisivat myös velkojan oikeusturvaa. SY on tehnyt asiasta aloitteen oikeusministeriölle.
4.4 Osakeyhtiön vähimmäispääomasta luopuminen
Esitys: Osakeyhtiölakia (21.7.2006/624) tulee muuttaa siten, että osakeyhtiön vähimmäispääomavaatimuksesta luovutaan.
Oikeusministeriön arviomuistiossa ”Osakeyhtiölain muutostarve” todetaan, ettei nykyisellä 2500 euron pääomavaatimuksella ole merkitystä velkojiensuojan kannalta. Sen sijaan velkojiensuojan kannalta merkitystä on ajantasaisilla tilinpäätöstiedoilla, muilla avoimuusvaatimuksilla, varojenjaon edellytyksillä sekä johdon ja osakkaiden vastuulla.
Vähimmäispääomavaatimus rajoittaa tai viivästyttää uusien yritysten perustamista. Vaatimus vaikuttaa erityisesti sellaiseen yritystoimintaan, joka perustuu osakkaiden palveluiden tarjontaan. Lisäksi vähimmäispääomavaatimuksesta luopuminen yksinkertaistaisi osakeyhtiön sähköistä rekisteröintiä. Samalla tulisi luopua vaatimuksista toimittaa liitteitä osakepääoman maksusta kaupparekisteriin sekä tehdä tarvittavat muutokset oman pääoman menettämisen rekisteröintiä koskeviin säännöksiin.
4.5 Tilintarkastusvelvollisuuden raja-arvojen nostaminen
Esitys: Tilintarkastusvelvollisuuden raja-arvoja nostetaan merkittävästi.
Osakeyhtiön perustamisen helpottaminen ja siihen liittyvien kustannusten alentaminen on tärkeää. Tämän lisäksi tulee huolehtia myös siitä, että yritysten toiminnan harjoittamiseen liittyvää turhaa byrokratiaa puretaan, ja sääntelyn järkeistämistä tarkastellaan erityisesti pienten yritysten näkökulmasta. Oikeusministeriön osakeyhtiön muutostarpeita käsittelevässä arviossa esitetään, että tilintarkastusvelvollisuuden rajoja nostetaan, mitä voidaan pitää kannatettavana.
Voimassa olevan tilintarkastuslain (18.9.2015/1141) raja-arvot (liikevaihto, tase, henkilöstön määrä) tilintarkastusvelvollisuuden syntymiselle ovat huomattavasti tiukemmat kuin tilintarkastusdirektiivin vähimmäisvaatimusten mukaiset raja-arvot. Suomessa rajat ovat niin matalat, että myös pienet yhtiön ovat lain nojalla tilintarkastusvelvollisuuden piirissä. Raja-arvojen korottamista valmistellaan työ- ja elinkeinoministeriön alaisessa työryhmässä. Työryhmän tulisi arvioida, voisiko rajoja nostaa niin, että pienet yritykset voisivat oman päätöksensä mukaisesti joko jättää tilinpäätöksen tilintarkastamatta tai vaihtoehtoisesti kehittää nykyisen menetelmän rinnalla vaihtoehtoisia, kevyempiä menettelyjä.
4.6 Digitalisaation hyödyntäminen ja viranomaisen yhteistoiminnan parantaminen
Esitys: Viranomaisille toimitetaan sama tieto vain yhteen kertaan. Eri viranomaisilla, jotka tarvitsevat samaa tietoa, on mahdollisuus saada jo toimitettu tieto sähköisestä järjestelmästä.
Hallitusohjelmassa on todettu, että julkinen hallinto sitoutuu kysymään samaa tietoa kansalaisilta ja yrityksiltä vain kerran. Tämä tulee toteuttaa. Lisäksi tulee vahvistaa kansalaisten sekä yritysten oikeutta valvoa ja päättää itseään koskevien tietojen käytöstä, samalla varmistaen tietojen sujuva siirtyminen viranomaisten välillä.
Lainsäädännöllä tulee varmistaa, että viranomaiset päivittävät jatkossa rekisteritietonsa Patentti- ja rekisterihallituksesta (PRH) sähköisen rajapinnan välityksellä kansallista palveluväylää hyödyntäen. Lisäksi tulee luopua lainsäädännössä olevista vaatimuksista toimittaa kaupparekisteriotteita viranomaisille.
Uudistuksia tehtäessä pitää pidättäytyä luomasta rekisteröidyille uusia velvoitteita ja palveluille tulee löytää yrityskoko sekä asiointikanava (paperi vs. sähköinen) huomioonottava rahoitusratkaisu. Uudistuksella parannetaan tuottavuutta, kevennetään yritysten tiedonantovelvoitteita sekä parannetaan tiedon luotettavuutta.
4.7 Kuluttajalainsäädännön velvoitteet ja sääntelytaakan kokonaisarviointi
Esitys: Kuluttajansuojalain etämyyntiä koskevaa sääntelyä on järkevöitettävä pienen yritysten toimintamahdollisuuksien edistämiseksi. Digitaalisten sisämarkkinoiden tehostamiseksi myös muusta kuluttajaoikeudellisesta sääntelystä – jo olemassa olevasta ja suunnitteilla olevasta — aiheutuvaa sääntelytaakkaa tulee arvioida kokonaisuutena kriittisesti sääntelyn järkevöittämisen näkökulmasta.
Esimerkiksi kuluttajansuojalaissa (38/1978) asetut raskaat, kuluttajien oikeuksista annettuun direktiiviin (2011/83/EU) perustuvat, etämyyntiä koskevat tiedonantovelvoitteet ovat huomattavan laajoja. Tiedonantovelvoitteista aiheutuu hallinnollista taakkaa erityisesti pienille verkkokauppaliiketoimintaa harjoittaville yrittäjille.
Kasuistisen ja sektorikohtaisen kuluttajasääntelyn sijasta kuluttajaoikeudellista sääntelykokonaisuutta tulisi kehittää mahdollisimman pitkälle horisontaaliseen ja teknologianeutraalin yleissääntelyn suuntaan. Esimerkiksi verkkokauppaa koskevassa sääntelyssä sääntelytaakan arviointi olisi erittäin tarpeellista niin nykyisten kuluttajien oikeuksista annettuun direktiiviin perustuvan sääntelyn kuin myös komission joulukuussa ehdottomien sektorikohtaisten tavaran etäkauppaa ja digitaalisen sisällön kauppaa koskevien direktiiviehdotusten osalta (komission ehdotukset COM(2015) 635 final ja COM(2015) 634 final).
4.8 Väestönsuojien rakentamisvelvoite
Esitys: Poistetaan yrityksiltä velvollisuus väestönsuojien rakentamiseen.
Yrityksen on rakennettava väestösuoja, jos rakennuksen tai rakennusryhmän kerrosala on vähintään 1500 neliömetriä. Järjestelmä on yrityksille kohtuuton ja rasittaa myös pienten yritysten laajenemista. Vaikka väestösuojaa edellyttävää kerrosalaa onkin aiemmin nostettu, on Suomessa päästävä järjestelmään, jossa yhteiskunta huolehtii tarvittavien väestösuojien rakentamisesta. Hallitusohjelmassa on todettu, että säädösten sujuvoittamisen kärkihankkeen yhteydessä käynnistetään valtion ja kuntien rakentamisen normitalkoot muiden kustannusten ja byrokratian keventämiseksi, esimerkiksi väestönsuojien ja pysäköintipaikkojen rakentamisen osalta. Yrityksiä koskevista velvoitteista tulee luopua pikaisesti.
4.9 Yhden luukun periaate
Esitys: Investointien vauhdittamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi toteutetaan nopeasti ympäristöasioiden yhden luukun toimintamalli. Myös ilmoitusmenettelyjen liittämistä malliin tulee ryhtyä valmistelemaan siten, että yrityksen tarvitsee jatkossa antaa sama tieto viranomaisille vain kerran. Yhden luukun periaatteen tehokkuuden takaamiseksi malliin sisällytetään kaavamuutosten hankekohtainen toteuttaminen.
Ympäristöministeriön tilaama selvitys ”Ympäristömenettelyjen yhden luukun palveluiden toteuttamisvaihtoehdot” julkaistiin kesäkuussa. Selvityshankkeen tavoitteena ei ollut norminpurku, vaan menettelytapasäännösten sujuvoittaminen ja kehittäminen. Tästä huolimatta raportissa esitettyjä ratkaisuja voidaan pitää yritysten taakkaa vähentävinä ja investointeja tukevina toimenpiteinä.
Selvityksen johtopäätöksenä esitetään yhden luukun mallin sisältävän ympäristölupa-, maa-aineslupa- ja vesilupa-asiat. Näihin ydinmenettelyihin yhdistettäviä asioita ovat luonnonsuojelulain mukaiset poikkeukset, osittain YVA- ja mm. rakennus-, kaivos- ja kemikaaliturvallisuusluvat. Selvityksen johtopäätökset ovat myönteisiä, koska Suomessa on edelleen verrattain paljon ympäristöluvan varaisia toimintoja. Esitysten jatkovalmistelusta tai sen laajuudesta ei kuitenkaan ole olemassa suunnitelmaa.
Yhden luukun malli ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla, jos järjestelmän ulkopuolelle jätetään erilaiset ympäristöoikeudelliset ja kemikaaleihin liittyvät ilmoitusmenettelyt sekä hankekohtaiset maankäyttöratkaisut. Selvityksen laatijoilla on ollut esityksiä viimeksi mainitun osalta, mutta niitä ei ole hankkeen ohjausryhmän toimesta saatettu osaksi kokonaisselvitystä. Tätä voidaan pitää valitettavana ja kokonaisjärjestelmän kannalta puutteena. Uusi lausunnolla oleva maankäyttö- ja rakennuslain muutosesitys (22.6.2016) ei sisällöltään vastaa tähän tarpeeseen tai tuo maankäytön suunnittelua osaksi yhden luukun periaatetta.
5. Yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluita koskevat normit
Esitys: Yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluja sääteleviä lakeja (ns. valvontalait) uudistetaan sosiaali- ja terveysministeriön vetämänä. Työssä on mahdollista edistää hallitusohjelman mukaisia tavoitteita, jotka liittyvät normien purkuun ja yksinkertaistamiseen sekä joilla ohjaus-, valvonta- ja lupaprosesseja voidaan uudistaa ja digitalisaatiota edistää. Tämä mahdollisuuden hyödyntäminen on varmistettava.
Useilla nykyisillä normeilla, mitoituksilla ja sijoitusohjeilla estetään järkevät, kustannustehokkaat ja tarkoituksenmukaiset tavat tuottaa palveluita. Haaste on yhteinen sekä kuntien omassa tuotannossa että yritysten ja järjestöjen tuottamissa palveluissa. Kaikilla tuottajilla on ongelmia normien noudattamisessa, joten vaatimusten tarpeellisuus tulee arvioida.
Myös julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin palveluntuottamisen eriarvoisuus on haaste. Palveluiden tuottamista ohjaava lainsäädäntö ja valvonta tulee saada tasapuoliseksi. Tavoitteena tulee olla järkevä ja kansalaisten tarpeita tyydyttävä palvelutuotanto. Siksi kaavamaisiin mitoituksiin, lisävelvoitteisiin ja lisätehtäviin johtaneita normeja ja velvoitteita pitää poistaa tai keventää.
Sääntelyn yleisen yksinkertaistamisen lisäksi alla on tiivistetty yksittäisiä esiin nousseita esityksiä:
Lakia yksityisestä terveydenhuollosta (151/1990) tulee muuttaa siten, että sivutoimipisteen avaamiseksi ei käyttöönottotarkastusta tarvitsisi tehdä etukäteen, vaan toiminta voitaisiin aloittaa pelkän ilmoituksen jälkeen. Sama koskee toimipaikan vaihdosta.
AVIen yksityisen terveydenhuollon toimipisteiltä edellyttämät tilavaatimukset ja tulkinta yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain osalta ovat vähimmäispinta-alavaatimusten osalta liian kovat. Ohjeistusta tulisi keventää ja harkintaa lisätä tilavaatimuksissa. Määräävänä tekijänä tulisi olla toiminnan laajuus, esim. toimenpidehuone pienten toimenpiteiden hoitamiseen esim. apteekeissa. Nykyinen prosessi estää usein terveyspalveluyrityksen perustamismahdollisuuden esimerkiksi apteekkien yhteyteen.
Lisäksi haasteita on erityisesti yksityisten sosiaali- ja terveyspalveluiden valvonnassa. Aluehallintovirastot maan eri osissa ovat edellyttäneet erilaisia kriteerejä esimerkiksi palveluasumiselle, vaikka lainsäädäntö ei edellytä tiukkojen mitoituksien (esimerkiksi henkilöstömäärä) noudattamista.
6. Aluehallintovirastojen valvontatoimenpiteet ja -maksut
Esitys: Useiden toimialojen yritysten velvoitteena on suorittaa maksuja erilaista viranomaistoimista. Niihin tulisi suhtautua pidättyväisesti ja niiden oikeudenmukainen kohdentuminen on varmistettava.
Tältä osin viittaamme aluehallintovirastojen käynnistämään HAVI-hankkeeseen ja sen helmikuussa 2016 julkaistussa loppuraportissa esitettyihin huomioihin. Valvontaketjuja tulee yksinkertaistaa ja lupamenettelyt tulee korvata ilmoitusmenettelyin, ellei asiassa ole erityistä perustetta toimia toisin.
Nykyisessä lupa- ja valvontajärjestelmässä on liikaa erillisiä toimijoita ja tasoja, mikä tekee kokonaisuuden epäselväksi asiakkaalle. Esimerkiksi monilla aloilla aluehallintovirastojen alueellinen lupa ja Valviran valtakunnallinen lupa asettavat erikokoiset toimijat eriarvoiseen asemaan. Operatiivista valvontaa olisikin järkevää toteuttaa vain yhdellä tasolla. Tehtävät tulee keskittää siten, että niiden hoitaminen on mahdollisimman tarkoituksenmukaista ja kustannustehokasta.
7. Viranomaisten ohjeistukset ja käytännöt
7.1 Kansaneläkelaitoksen ohjeistukset Kela-korvaukseen perusteista
Esitys: Muuttaessaan ammatin tai julkisen palvelun koulutuspohjavaatimuksia, säilytetään jo markkinoilla olevien yrittäjien tai työntekijöiden mahdollisuus harjoittaa ammattiaan. Uudet koulutusvaatimukset koskisivat markkinoille tulevia henkilöitä.
Kansaneläkelaitos on nostanut Kela-korvauksen perustana olevan hoidon tai palvelun toteuttajan koulutuspohjavaatimusta esim. fysioterapian sekä viittomakielen tulkkauksen kohdalla niin, että useat pitkään ammattia harjoittaneet henkilöt ovat menettäneet tai ovat menettämässä mahdollisuutensa ammatinharjoittamiseen.
Molemmissa yllä mainituissa esimerkeissä uusien koulutuspohjavaatimusten ulkopuolelle jäävä ammatinharjoittajien joukko on lukumäärältään varsin pieni. Lisäksi monet ovat niin iäkkäitä, että uusien koulutusvaatimusten täyttäminen lisäkoulutuksen avulla on käytännössä hyödytöntä tai mahdotonta. Uusien koulutuspohjavaatimusten käyttöönotto lopettaa käytännössä näiden pitkään alalla toimineiden ammatinharjoittajien mahdollisuudet ammatinharjoittamiseen.
7.2 Julkisten kilpailutusten kriteeristöt
Esitys: Julkisessa kilpailutuksessa vältetään poissulkevia kriteerejä silloin, kun niille ei ole erityistä perustetta. Käytetään julkisen hankinnan sijaan esim. palveluseteleitä tai muita asiakasvalintaan perustuvia malleja.
Esimerkiksi kilpailuttaessaan yritysten konsultointipalveluiden toteuttajia työ- ja elinkeinoministeriö asetti poissulkevaksi vaatimukseksi konsulteille vähintään korkea-asteen tutkinnon. Tämä esti lukuisien esimerkiksi opistoasteen tutkinnon suorittaneiden kokeneiden konsulttien osallistumisen kilpailutukseen.
7.3 Liian yksityiskohtaiset kaavamääräykset
Esitys: Kaavoittajat tekevät yritystoiminnan ja asumisen tarpeisiin riittävän väljiä kaavaratkaisuja.
Maankäytön suunnittelussa on liikkumavaraa sen suhteen, miten yksityiskohtaisia kaavamerkinnät ovat. Esimerkiksi uuden rakennuksen hinnasta jopa kolmannes voi muodostua kaavoittajan ratkaisuista. On arvioitu, että määräykset esimerkiksi autopaikoista, julkisivuista, parvekkeista ja esteettömyydestä nostavat huomattavasti rakentamisen kustannuksia ja voivat johtaa siihen, että tarjouskilpailuun ei pääse osalliseksi kaikki kilpailutukseen mukaan haluavat yritykset. Liian yksityiskohtaisista kaavamerkinnöistä aiheutuu haittaa suoraan sekä yrityksille että kohtuuhintaista asuntoa tarvitseville työntekijöille.
8. Lopuksi
Jatkamme työskentelyämme sääntelyn järkeistämiseksi. Julkistamme sääntelyn kehittämistä koskevan arvion ja arvioon pohjautuvat toimenpidesuositukset kahdesti vaalikauden aikana.
Järjestelmän rakenteiden ja valmisteluprosessien on muututtava, jotta kokonaiskuva sääntelykustannusten suunnasta on riittävän kirkas. Kirkastuvan kuvan kautta on mahdollista suunnata yksittäisiin säädöksiin liittyvät toimenpiteet tarkoituksenmukaisesti. Ilman tällaista kuvaa hyvää tarkoittava toiminta uhkaa hajota sarjaksi sinänsä tarpeellisia mutta vaikutuksiltaan rajallisia muutoksia.