​Luonnos hallituksen esitykseksi siirto- ja jakelumaksujen korotuskattoa koskevaksi säännökseksi sähkö- ja maakaasumarkkinalakeihin

Työ- ja elinkeinoministeriölle

Esitysluonnoksessa ehdotetaan sähkö- ja maakaasumarkkinalakeihin säännöksiä, jotka rajoittaisivat verkkoyhtiöiden oikeutta tehdä sähkön ja maakaasun siirto- ja jakeluhintoihin korotuksia. Sallittu enimmäismäärä olisi enintään 15 % siirron ja jakelun verollisesta kokonaishinnasta 12 kuukauden pituisen tarkastelujakson aikana. Muutosten aiottu voimaantulo olisi 1.1.2017.

Esitysluonnoksen taustalla on alkuvuodesta 2016 kahden sähköverkkoyhtiön julkaisemat hinnankorotukset, jotka koettiin laajalti kohtuuttomiksi. Hinnankorotusilmoitusten seurauksena TEM pyysi valvovalta viranomaiselta Energiavirastolta ehdotuksia lainsäädäntötoimiksi, joilla hinnankorotuksiin voitaisiin puuttua nykyistä varhemmin.

Nyt lausuttavana oleva esitys korotuskatoksi ja niiden enimmäistiheydeksi on osa näitä ehdotuksia. Hinnankorotuskaton ja aikarajan lisäksi Energiavirasto nosti keskusteluun ehdotuksia mm. sähköverkkoyhtiöiden voitonjakoluonteisten erien (konserniavustukset, osingot) rajoittamisesta tai investointitarpeen arvioinnin kytkemisestä muutoin hinnankorotusten valvontaan. Näitä ehdotuksia ei esitysluonnokseen nyt sisälly.

Suomen Yrittäjät (SY) esittää lausuntonaan seuraavaa:

Lausunto

Suomen Yrittäjien mielestä on oikein rajata verkkoyhtiöiden hinnankorotusmahdollisuuksia. Nykylain sallimat hinnankorotusmahdollisuudet ovat jo johtaneet sähköä käyttävien yritysten kannalta olennaisiin ongelmiin. Kohtuuttomia tilanteita tuoreiden hinnankorotusten osalta osui erityisesti puutarha-alan sekä matkailu- ja ravitsemusalan yrityksiin. Näiden liiketoiminnalle on tyypillistä, että hinnat on ilmoitettava asiakkaille hyvin varhain, jolloin yllättävien lisäkustannusten vuoksi voidaan joutua sitoutumaan kannattamattomaan myyntiin. Lisäksi korotukset painottuivat tehotuoteasiakkaisiin. Näillä toimialoilla siirtotuotteen vaihto ei ollut mahdollista. Onkin perusteltua, että ehdotetut rajat hinnankorotuksille koskevat kuluttajien lisäksi yritysasiakkaita, sillä suhteessa sähköverkkoyhtiön kaltaiseen monopolitoimijaan kuluttajat ja yrittäjät ovat yhtä heikossa asemassa.

Vahva regulaatio on monopolitoiminnoille yleensä perusteltua. Asiakkaat eivät voi valita siirtoyhtiötään, vaikka itse sähkön toimittajan voikin kilpailuttaa. Monopolin purkaminen rinnakkaisia verkkoja rakentamalla ei olisi kansantaloudellisesti tarkoituksenmukaista, eivätkä muut kilpailun lisäämiskeinot ole teknisesti mahdollisia. Siirron hinnoittelua valvoo Energiavirasto sähkömarkkinalain mukaan. Hintavalvonta on jälkikäteisestä. Lisäksi nykyvalvonta keskittyy verkkoyhtiön tuottoasteen seuraamiseen, ei asiakashintojen kehittymiseen. Valvontaan ei tältä osin olisi tulossa muita muutoksia, kuin mahdollisuus Energiavirastolle poikkeuksellisesti sallia enimmäisrajoja suuremmat hinnankorotukset, mikäli se on välttämätöntä verkonhaltijan lakisääteisten velvoitteiden täyttämiseksi.

Luonnoksessa esitetyt korotuskatto ja enimmäistiheys mahdollistaisivat verkkoyhtiöiden tehdä vuosittain enimmäiskorotukset ilman että niihin liittyy investointitarvetta saati muutakaan liiketaloudellista perustetta. Tällä luodaan kannustin rahoittaa verkkoyhtiön toimintaa tekemällä enimmäiskorotukset enimmäistiheydellä. Yli sallitun tuottoasteen kertynyt tuotto tulee kyllä hyvittää asiakkaille, mutta vasta vuosien päästä. Sähkönkäyttäjien uhka joutua rahoittamaan verkkoyhtiöiden juoksevaa toimintaa on ehdotetun sääntelyn heikkous.

Esitettyä 15 prosentin korotuskattoa perustellaan kuluttajansuoja-asioista johdetulla oikeuskäytännöllä. 15 prosenttia ei vielä ole kohtuuton tästä näkökulmasta, mutta suuremmat korotukset yleensä ovat. Mielestämme näin suuren vuotuisen korotuksen nimenomainen salliminen ei ole perusteltua. Lukua tulisi perustella siitä lähtökohdasta, mikä on verkkoyhtiöiden rahoitustarve laissa vaadittavien investointien toteuttamiseksi.

Nykytilan ongelmia sekä esityksen tavoitteita perustellaan lakiluonnoksessa nyt lähes yksinomaan halulla välttää kuluttajariitoja. Asiaan vaikuttavat kuitenkin verkkoyhtiöiden velvoitteet investoida, ja sähköä käyttävien yritysten tarve ennakoida kustannuskehitystä.

Edellä sanotulla perusteella lakiluonnoksessa tulisi analysoida myös seuraavanlaisia vaihtoehtoja nyt ehdotetulle sääntelylle:

Vaihtoehdot:

1. Ei lakimuutoksia

Mikäli nyt ehdotettavia rajoituksia ei toteuteta, verkkoyhtiöille ei synny kannustinta hyödyntää korotusmahdollisuuksia täysimääräisesti. Tässä vaihtoehdossa on mahdollista, että kuluttajansuojariitojen ja sopimusriitojen määrä kasvaisi, mikäli korotuksia tehdään jatkossa paljon.

Alkuvuonna toteutettuja hinnankorotuksia perusteltiin nimenomaisesti investointitarpeella, jotta voitaisiin täyttää 2013 säädetyt toimitusvarmuusvaatimukset. Näin ollen on realistista odottaa verkkoyhtiöiltä lisää hinnankorotuksia sekä mahdollisesti vetoomuksia saada lisäaikaa investointien toimeenpanoon.

Mikäli lainsäädäntöä ei muuteta, yllättävät hinnankorotukset heikentävät yritysten kustannuskehitysten ennakoitavuutta ja voivat siten vaarantaa yritysten toimintaedellytyksiä. Tämän vuoksi

Hinnankorotusmahdollisuuksia tulee mielestämme rajoittaa lainsäädäntökeinoin.

2. Ennakollinen tariffihyväksyntä

Sähköverkkoyhtiöiden on 2013 voimaan tulleen lainsäädännön nojalla tehtävä merkittäviä investointeja mm. maakaapelointiin toimitusvarmuuden ylläpitämiseksi ja myrskytuhojen haittojen estämiseksi. Yhtiöiden on toimitettava Energiavirastolle investointisuunnitelmat ennakkoon.

Hinnankorotusten kohdentumista toimitusvarmuutta parantaviin investointeihin parantaisi parhaiten hinnankorotusten saattaminen luvanvaraisiksi. Tämä olisi luontevaa toteuttaa esimerkiksi velvoittamalla verkkoyhtiöt esittämään hinnankehityssuunnitelma yhdessä jo nykyisin annettavan investointisuunnitelman kanssa. Siten tulisi samalla viranomaisen arvioitavaksi, kohdistuvatko hinnankorotukset investointeihin esimerkiksi voitonjakoluonteisten erien sijaan. Mikäli hinnankorotukset painottuisivat tiettyihin käyttäjäryhmiin, samalla olisi selvitettävissä, hyötyvätkö nämä vastaavassa suhteessa parantuneesta sähkön toimitusvarmuudesta. Tämä lisäisi oikeudenmukaisuuden kokemusta sähkönkäyttäjissä.

Tämän vaihtoehdon mahdollinen vastustus liittyy käsityksemme mukaan huoleen resurssien riittävyydestä. Kuitenkin yhdistämällä ennakollinen hintavalvonta nykyiseen investointisuunnitelmien valvontaan uskomme mahdollisen lisäresurssitarpeen jäävän vähäiseksi. Tätä vaihtoehtoa nykytilan ongelmien korjauskeinona ei lakiluonnoksessa ole nyt käsitelty.

Hinnan ennakollisen hyväksymismenettelyn vaikutuksia tulisi arvioida tämän lainvalmistelun yhteydessä.

3. Kaavamainen korotuskatto ja enimmäistiheys eli nyt ehdotettu malli

Jos käyttämättä jäänyt korotusmahdollisuus ei siirry käytettäväksi myöhemmin, enimmäiskorotuksesta on taipumus tulla vähimmäiskorotus. Vaikka tasoitus tapahtuu jälkikäteisesti enimmäistuoton valvonnan muodossa, kassavirtanäkökulmasta verkkoyhtiölle voi jäädä kannustin enimmäiskorotusten toteuttamiseen täysimääräisenä.

Jos ennakolliseen hintavalvontaan siirtymistä ei voida toteuttaa, uskomme, että hinnankorotusten haittoja voidaan lieventää myös ehdotettua pienemmällä hinnankorotuskatolla. Jos nyt lausuttavana oleva malli halutaan toteuttaa, esitämme, että korotuskatto olisi 15 prosentin sijaan 5.

Lakiluonnokseen sisältyy mahdollisuus hakea Energiavirastolta poikkeusmahdollisuutta enimmäisrajoista, mikäli korkeammat korotukset ovat tarpeen verkkoyhtiöiden lakisääteisten velvoitteiden täyttämisen turvaamiseksi. Mahdollisuus on mielestämme perusteltu, sillä se tukee toimitusvarmuuden turvaamista. Tällä mahdollisuudella ehkäistään myös niitä tilanteita, joissa 5 prosentin korotuskatto jäisi investointivelvoitteiden tähden liian pieneksi.

Suomen Yrittäjät esittää, että vuotuiseksi korotuskatoksi säädetään ehdotetun 15 sijasta 5 prosenttia.

Suomen Yrittäjät

Mikael Pentikäinen Satu Grekin

toimitusjohtaja kilpailuasioiden päällikkö