Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi arvonlisäverolain 2 ja 149A §:n sekä kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa annetun lain 2 §:n muuttamisesta

Eduskunta
Valtiovarainvaliokunta
Verojaosto

Hallituksen esityksessä 363/2014 vp ehdotetaan muutettavaksi arvonlisäverolakia siten, että tilikauden liikevaihdon perustella laskettava verovelvollisuuden alaraja nostettaisiin 8 500 eurosta 10 000 euroon. Lisäksi verovelvollisuuden euromääräiseen alarajaan liittyvän veronhuojennuksen yläraja nostettaisiin 22 500 eurosta 30 000 euroon.

Kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa annettua lakia muutettaisiin vastaavasti siten, että lakia sovellettaisiin vain sellaiseen liike- ja ammattitoimintaan, jonka tilikauden liikevaihto ylittää 10 000 euroa.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2016 alusta alkaviin tilikausiin.

Suomen Yrittäjät (SY) esittää lausuntonaan seuraavaa:

Kannatamme esityksen hyväksymistä. Liukuvan alarajahuojennusalueen laajentaminen on perusteltu liikahdus oikeaan suuntaan. Muutos keventää pienten yritysten arvonlisäverorasitusta ja helpottaa siten niiden asemaa.

1. Arvonlisäveron rekisteröitymisvelvoitteen alaraja, eli vähäisen toiminnan raja:

Suomen Yrittäjät ei kannata vähäisen toiminnan rajan merkittävää nostoa nykyisestä 8 500 eurosta, koska sillä voisi olla kielteisiä kilpailuvaikutuksia erikokoisten yritysten välillä. Jos työvaltaisia kuluttajapalveluita kuten siivousta tai kauneudenhoitopalveluita myyvä pienyrittäjä kilpailee täysin ilman arvonlisäveroa esim. 1-2 henkeä työllistävän yrityksen kanssa, toisen mahdollisuus toimia täysin alv:n ulkopuolella heikentää työllistävän pienyrityksen mahdollisuutta kilpailla samoista töistä. Ei ole syytä luoda arvonlisäveroon liittyviä kasvuesteitä yrityksille, jotka muuten olisivat valmiita työllistämään, mutta esim. veroedun menetyksen vuoksi eivät sitä ehkä tekisi.

Nyt esitettävä liikevaihtorajan nostaminen 1 500 eurolla on silti hyväksyttävä inflaatiotarkistus. Asiaa koskevissa julkisissa puheenvuoroissa on esitetty liikevaihtorajan korottamista esimerkiksi 20 000 euroon tai jopa ylemmäs, mikä vaatisi luvan pyytämistä EU:sta. Mielestämme tästä tulisi pidättäytyä. Mitä korkeammalle raja nostetaan, sitä houkuttelevammaksi voi muuttua ajatus toimia yhden yrityksen sijaan useamman yrityksen kautta, joista jokainen alittaisi liikevaihtorajan.

Esimerkki: Oletetaan, että arvonlisäveron rekisteröitymisvelvoitteen alaraja olisi 30 000 euroa, eikä alarajahuojennusta olisi. Työvaltainen yritys X myy palvelua kuluttajille. X voi olla esimerkiksi kauneusalan tai korjauspalveluyrittäjä.

X:n työtunnin arvonlisäveroton hinta on 25 euroa. X:n liikevaihto on 29 000 euroa. X voi myydä palvelunsa 25 euron tuntihinnalla.

Kysyntä on hyvää, ja X pohtii laajentamista. Kasvun myötä X:n palvelun tuntihinnaksi tulisi alv:n vuoksi 31 euroa. Korkeampi hinta heikentäisi olennaisesti X:n houkuttelevuutta asiakkaan näkökulmasta, jos markkinoilla on myös yrityksiä, jotka voivat myydä 25 euron tuntihinnalla.

2. Liukuvan alarajahuojennuksen katon nosto

Arvonlisäveron liukuvan alarajahuojennuksen kattoa esitetään nostettavaksi nykyisestä 22 500 eurosta 30 000 euroon. Kannatamme esitystä. Muutoksen suunta on oikea. Muutos on kuitenkin pienehkö ja ehdotammekin uudeksi katoksi 50 000 euroa. Esityksemme kustannusvaikutus olisi arviomme mukaan noin 60 miljoonaa euroa hallituksen esitystä korkeampi.

Esitämme alarajahuojennuksen päättymisalueen nostoa ehdotetun 30 000 euron sijasta 50 000 euroon viimeistään seuraavan hallituskauden aikana.

Liukuva alarajahuojennus otettiin vuonna 2004 arvonlisäverolakiin Suomen Yrittäjien ehdotuksesta. Ennen alarajahuojennusta yritykset joutuivat kohtuuttomiin tilanteisiin, kun alv-velvollisuuden liikevaihtoraja ennakoimatta ylittyi. Lisäksi kilpailuhaitta kuluttajapalveluita myyvien työvaltaisten pientyritysten välillä liikevaihtorajan molemmilla puolilla oli merkittävä.

Liikevaihdon ollessa lähellä alarajahuojennuksen kattoa alarajahuojennus on käytännössä enää joitakin kymmeniä euroja. Yrityksen kasvattamiseen ja alarajahuojennuksesta luopumiseen ei tästä syystä ole merkittävää taloudellista estettä. Samoin kannustinta hajauttaa suuremman yrityksen toiminnot eri yrityksiin ei synny.

Esimerkki: Oletetaan, että oikeus liukuvaan alarajahuojennukseen päättyy 30 000 euron liikevaihtoon ― hallituksen esityksen mukaisesti. Yrityksen A liikevaihto on 28 500 euroa. Se perii ja tilittää verot kuten muutkin yritykset. A voi saada alarajahuojennuksena arvonlisäveroa takaisin 513 euroa.

Jos A:n liikevaihto olisi 29 500, se voi saada alarajahuojennuksena arvonlisäveroa takaisin 177 euroa.
Voidakseen toimia yleisenä pienyrityskannustimena huojennuksen ylärajan olisi oltava merkittävästi korkeampi. Ehdottamamme 50 000 euron liikevaihtokatto tarkoittaisi esimerkiksi yksiyrittävälle siivoojalle vuodessa 2 000 laskutettavaa työtuntia. Tällöin arvonlisäveroton tuntihinta olisi 25 euroa. Käytännössä tällaiset laskutettavat tuntimäärät ovat harvoin saavutettavissa ilman lisätyövoiman palkkaamista.

3. Maksuperusteinen arvonlisäverotus tulee sallia pienyrityksille mahdollisimman pian

Sopiessaan pienyrityspaketista 9.2.2015 hallitus päätti jatkaa maksuperusteisen arvonlisäverotuksen sallimisen valmistelua pienyrityksille siten, että seuraavan hallituksen olisi mahdollista ottaa järjestelmä käyttöön. Valtiovarainministeriössä valmistui joulukuussa selvitys, missä puollettiin järjestelmän käyttöönottoa yritysten maksuvalmiuden parantamiskeinona.

Mielestämme maksuperusteinen arvonlisäverotus tulisi ottaa käyttöön mahdollisimman pian. Arvonlisävero ei ole yrityksen vaan valtion tuloa. Sen vuoksi oikeudenmukaisina on, että valtio myös kantaisi maksun viivästymisen kustannuksen. Eduskunnan käsittelyssä oleva maksuaikalain tiukennus auttaa yrittäjiä, mutta maksuperusteinen alv tarvitaan myös.

Jos järjestelmä otettaisiin käyttöön selvityksessä puolletun symmetrisen mallin mukaisesti, sillä ei olisi kustannusvaikutuksia verotulojen viivästymisen korkoa 0,5 miljoonaa euroa enempää. Järjestelmä auttaisi kuitenkin enimmillään jopa 190 000 yritystä. Parhaissa tapauksessa maksuvalmiuskonkursseja onnistuttaisiin välttämään.

Koska asian jatkovalmistelulle on nyt varattu aikaa, SY:n mielestä tämä aika voitaisiin käyttää pyytämiseen EU:lta lupa nostaa maksuperusteisuuden liikevaihtorajaa VM:n selvityksessä ehdotetusta 500 000 eurosta alv-direktiivin sallimaan 2 miljoonaan euroon. SY:n selvityksen mukaan pidentyneistä maksuajoista kärsivät nimenomaan keskisuuret yritykset. Jos lupa saataisiin, voidaan tämän jälkeen kansallisesti ratkaista, millainen liikevaihtoraja meillä otetaan käyttöön.

Satu Grekin
veroasiantuntija