HE 140/204 laeiksi työttömyysturvalain, työttömyyskassalain sekä työttömyysturvaetuuksien rahoituksesta annetun lain 4 ja 5 §:n muuttamisesta, HE 169/2004 laiksi julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttami

30.9.2004

Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta

Suomen Yrittäjät esittää otsikossa mainitussa asiassa lausuntonaan kunnioittavasti seuraavaa:

Yrittäjän sosiaaliturvan kehittäminen

Esityksessä ehdotetaan parannettavaksi palkansaajasta yrittäjäksi siirtyvän työttömyysturvaa ja mahdollistettavaksi ansioperusteisen työttömyysturvan säilyttäminen yrittäjästä palkansaajaksi siirryttäessä. Muutokset liittyvät hallitusohjelmaan ja siihen liittyvään yrittäjyyden politiikkaohjelmaan, ja niiden tavoitteena on erityisesti alentaa yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä.

Suomen Yrittäjät pitää nyt esitettyjä muutoksia hyvänä lähtökohtana yrittäjän sosiaaliturvan kehittämiselle. Nyt esitettävien muutosten voimaansaattamisella voidaan vaikuttaa erityisesti sellaisiin väliinputoamistilanteisiin, joita aiheutuu muutoksista yrittäjä- ja palkansaajastatusten välillä. Samalla muutoksilla vähennetään niitä epävarmuustekijöitä, joka liittyvät yrittäjäuralle ryhtymiseen.

Nyt esitetyillä muutoksilla voidaan kuitenkin korvata vain statuksen muutoksiin liittyvät yrittäjän sosiaaliturvan ongelmakohdat. Yrittäjän työttömyysturvan edelleen avoimia ongelmakohtia, yrittäjän perheenjäsenen työttömyysturvaa sekä YEL-vakuutuuksen ja työttömyysturvan yhteensovittamista käsitellään tarkemmin oheisessa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle toimitettavassa muistiossa.

Lisäksi on huomattava, että yrittäjän sosiaaliturvaan liittyy edelleen monia muita kehittämistarpeita, joilla on vaikutuksia yrittäjäksi ryhtymisen kynnyksiin. Tällaisia kehittämistarpeita on muun muassa yritystoiminnan ja perhe-elämän yhteensovittamisessa, yrittäjän lyhytaikaisten sairauspoissaolojen korvaamisessa sekä yrittäjien työterveyshuollossa.

Starttirahajärjestelmän laajentaminen

Hallituksen esityksessä ehdotetaan määräaikaisena kokeiluna laajennettavaksi starttirahajärjestelmää siten, että myös palkkatyöstä tai työmarkkinoiden ulkopuolelta yrittäjäksi siirtyvien henkilöiden olisi mahdollista saada starttirahaa.

Suomen Yrittäjät näkee varsin myönteisenä starttirahajärjestelmän laajentamisen hallituksen esityksessä esitetyin tavoin. Starttirahan pysyvät työllisyysvaikutukset ovat osoittautuneet hyviksi, ja ne työttömät, jotka ovat ryhtyneet yrittäjiksi, työllistyvät varmemmin ja pitkäaikaisemmin kuin esimerkiksi työvoimapoliittisiin aktivointitoimiin osallistuneet. Starttirahan laajentaminen on kuitenkin hyvä toteuttaa ensi vaiheessa hallituksen esityksessä mainituin tavoin kokeiluna, jotta voidaan seurata laajentamisen mahdollisia kilpailuvaikutuksia.

Suomen Yrittäjät katsoo, että starttirahaa tulisi voida myöntää myös yrityksen omistajanvaihdostilanteessa eläkkeelle jäävän yrittäjän myydessä yrityksensä. Seuraavien kymmenen vuoden aikana arviolta 70 000 – 80 000 yritystä tulee tilanteeseen, jossa jatkajan löytäminen yritykselle tulee ajankohtaiseksi yrittäjän siirtyessä eläkkeelle. Omistajanvaihdosten onnistuminen on erittäin merkittävä asia talouden ja työllisyyden kannalta. Keskeisimpänä ongelmana omistajanvaihdosten onnistumisessa voidaan pitää jatkajan löytymistä yritykselle, ja liikkeen luovutuksen mielekkyyttä sekä luovuttajan että jatkajan kannalta. Starttirahajärjestelmän ulottaminen näihin tilanteisiin, myös silloin kun jatkaja kuuluu yrityksen henkilökuntaan, saattaisi helpottaa liikkeen luovutusta ja kannustaa jatkamiseen huolimatta siitä, että yrityksen taloudellinen kannattavuus saattaa väliaikaisesti heiketä yrittäjän vaihtumisen vuoksi.

Merja Berglund
työmarkkina-asiamies
Suomen Yrittäjät

Liite: Muistio koskien yrittäjän työttömyysturvan ongelmakohtia

Muistio 29.9.2004 / MB

Yrittäjän työttömyysturvan ongelmakohdat

Suomen Yrittäjien näkemyksen mukaan sosiaaliturvan eroja palkansaajan ja yrittäjän välillä on pyrittävä poistamaan kaikissa niissä asioissa, joissa eroavuutta ei voida perustella yritystoiminnan luonteesta ja siihen kuuluvasta yrittämisen riskistä johtuvilla seikoilla. Kun kysymys on esimerkiksi iästä, vanhemmuudesta tai sairastumisesta aiheutuvista riskeistä, tulisi yrittäjän olla yhtä lailla turvatussa asemassa kuin palkansaajankin. Tämän muistion tarkoitus on käsitellä niitä ongelmakohtia, joita yrittäjän työttömyysturvaan vielä jää, mikäli hallituksen esityksessä 140/2004 esitetyt korjaukset toteutetaan.

Yrittäjän perheenjäsenen työttömyysturva

Työttömyysturvalain 4 §:n mukaan henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysturvaan siltä ajalta, jona hän työllistyy päätoimisesti yrittäjänä tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään. Päätoimisesti yritystoiminnassa työllistyneen henkilön edellytetään lopettavan tai keskeyttävän yritystoimintansa vähintään 4 kuukaudeksi ennen kuin hän voi saada työttömyysturvaa. Säännöksen tavoitteena on ollut, ettei yritystoiminnan riskiä siirrettäisi sosiaaliturvajärjestelmälle. Lähtökohta on sinällään oikea. Nykyinen sääntely kuitenkin aiheuttaa sen, että yrittäjän perheenjäsen, joka ei välttämättä omista pientäkään osaa yrityksestä, jää työttömyysturvajärjestelmän ulkopuolelle.

Työttömyysturvalaissa ei ole eroteltu yrittäjän perheenjäsentä yrittäjästä, vaan heitä kohdellaan samojen säännösten mukaan. Työttömyysturvalain mukaan yrittäjäksi katsotaan ensinnäkin YEL-vakuutettu. Lisäksi yrittäjäksi katsotaan osaomistaja, jona pidetään henkilöä,
1) joka työskentelee johtavassa asemassa osakeyhtiössä, jossa hänellä itsellään on vähintään 15 prosenttia tai hänen perheenjäsenillään tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään 30 prosenttia osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaava määräämisvalta; tai
2) joka työskentelee osakeyhtiössä, jossa hänellä itsellään tai hänen perheenjäsenillään tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään puolet osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaava määräämisvalta; tai
3) joka edellä 1 tai 2 kohdassa säädetyllä tavalla työskentelee muussa yrityksessä tai yhteisössä, jossa hänellä tai hänen perheenjäsenillään tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa katsotaan olevan mainituissa kohdissa sanottua vastaava määräämisvalta.

Yritystoiminnan tai oman työn lopettamista tai neljän kuukauden keskeytystä ei työttömyysturvalain mukaan edellytetä, jos henkilön päätoiminen työllistyminen on ollut satunnaista. Henkilön päätoimisen työllistymisen katsotaan olleen satunnaista, jos hän on työttömyysturvalain tarkoittama perheenjäsen, jolla itsellään ei ole ollut määräysvaltaa yrityksessä ja joka on työllistynyt yrityksessä enintään kuuden kuukauden ajan.

Tyypillisessä perheyrityksessä molemmat puolisot työskentelevät säännöllisesti yrityksen palveluksessa ja usein se on myös molempien omistuksessa. Tässä tilanteessa työn väheneminen yrityksessä ei oikeuta toista puolisoa saamaan työttömyysturvaa. Ilman työtä jäänyt perheenjäsen, joka ei löydä uutta ulkopuolista työtä, on lähtökohtaisesti ikuisesti vailla työttömyysturvaa. Lainsäädäntö ei tunne mitään ”puhdistavaa” aikaa, jonka jälkeen perheen yrityksestä työttömäksi jäänyt voisi saada työttömyysturvaa. ”Puhdistautuminen” käy päinsä vain siten, että henkilö löytää vähintään 10 kuukaudeksi uutta työtä. Käytännössä yritystoiminnan taloudellisen kannattavuuden heikentyessä siten, ettei yritys enää pysty työllistämään kaikkia perheenjäseniä, on yrittäjäperheen päätettävä lopettaa koko liiketoimintansa, jotta voisivat saada sosiaaliturvaa toimeentuloaan varten. Jos kyseessä taas on yrittäjäperheen ulkopuolinen palkansaaja, voidaan työntekijä joko lomauttaa tai irtisanoa tuotannollisin ja taloudellisin perustein, jonka jälkeen palkansaaja saa työttömyyspäivärahaa 7 päivän omavastuuajan jälkeen.

Vuoden 2003 työttömyysturvalain säätämisen yhteydessä täsmennettiin yrittäjän perheenjäsenen työttömyysturvaa koskevaa säännöstä siten, että myös yrityksen osaomistajan katsotaan aina työllistyvän yrityksessä kunnes yrityksen toiminta on kokonaan lopetettu. Säännöstä on tulkittu lain säätämisen jälkeen siten, että yrittäjän perheenjäsen, joka aiemmin on työllistynyt yrityksessä, ei missään tapauksessa voi saada työttömyysturvaa, ellei hän ole työllistynyt vähintään 10 kuukautta palkansaajana perheen yrityksessä työllistymisen jälkeen. Käytännössä tilanne on johtanut siihen, että yrittäjän perheenjäsenen työttömyysturvan saamisen edellytykset kiristyivät uuden lain myötä entisestään.

Nykyinen sääntely kannustaa lopettamaan yritystoiminnan kokonaan silloinkin, kun yritys edelleen voisi työllistää edes toisen yrittäjäpuolisoista. Nykysääntelyllä on pyritty ehkäisemään niin työttömyysturvan väärinkäytöksiä kuin markkinoiden kilpailuvääristymiä, joten yrittäjän perheenjäsenen työttömyysturvaa ratkaistaessa tulee kehittää malli, joka ei kannusta sosiaaliturvan väärinkäyttämiseen. Suomen Yrittäjät on esittänyt mallia, jossa neljän kuukauden keskeytystä ei edellytettäisi sil-loin, kun yrityksen taloudellinen tilanne on objektiivisesti arvioitavien kriteerien mukaan heikentynyt niin, ettei yritys pysty enää työllistämään molempia puolisoita.

Työttömyysturvan ja eläkkeen määräytymisen yhteensovittaminen

Monelle palkansaaja-asemasta yrittäjäksi siirtyvälle on yllätys, että yrittäjä vastaa omasta sosiaaliturvastaan, ja että sosiaaliturvan säilyttäminen vaatii aktiivisia toimenpiteitä. Sosiaaliturvasäännösten erilaiset siirtymäajat ja yrittäjäkäsitteen vaihtelevuus vaikeuttavat tilannetta entisestään. Suurimmat ongelmat ovat eläkevakuutuksen ja työttömyysturvan eroavaisuuksissa.

Työttömyysturvalain mukaan yrittäjän työssäoloehdon täyttyminen edellyttää yritystoiminnan olleen laajuudeltaan olennaista. Valtioneuvoston asetuksen työttömyysturvalain toimeenpanosta mukaan yritystoiminta on olennaista niinä kuukausina, joina henkilöllä on voimassa yrittäjien eläkelain mukainen vakuutus toiminnasta, josta määritetty työtulo on vähintään 710 euroa kuukaudessa (8520 € vuodessa). Tämä alaraja koskee sekä ansiosidonnaista että työttömyysturvaa. Myös TEL-vakuutetun yrittäjän työansion on vastattava tätä summaa.

Yrittäjien eläkevakuutusta ei sen sijaan ole velvollisuutta ottaa yrittäjällä, jonka vuotuisen työtulon on arvioitava olevan alle 5504,14 € vuodessa (v. 2004).

Työttömyysturvan ja YEL-vakuutuksen saamisen erisuuruinen alaraja aiheuttaa sen, että yrittäjä saatetaan katsoa yrittäjäksi eläkevakuutuksessa ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevaksi työttö-myysturvassa. YEL-vakuutetuista yrittäjistä noin 25 %:lla työtulo on 5504,14 ja 8520 euron välillä.

Työttömyysturvalain mukainen olennainen yritystoiminta tulisi määritellä siten, että sellainen yritystoiminta johon yrittäjien eläkelain mukaan tulee ottaa YEL-vakuutus, olisi työttömyysturvalainkin mukaan olennaista.

Työttömyysturvalain mukaan ansiopäivärahassa yrittäjän työssäoloehtoon luetaan enintään kuusi kuukautta palkansaajakassan jäsenenä hankittua työssäoloehtoa ja vakuutettunaoloaikaa, jos palkansaajakassan jäsen kuukauden kuluessa yrittäjäksi ryhtymisestä ja palkansaajakassasta eroamisesta liittyy yrittäjäkassaan. Täysimääräisten etuuksien saavuttaminen edellyttää siis työttömyyskassan vaihtamista kuukauden kuluessa statuksen muuttumisesta.

Yrittäjän eläkevakuutus on sen sijaan otettava kuuden kuukauden kuluessa yrittäjäksi siirtymisestä. Varsin usein aloittava yrittäjä saa vakuutusyhtiön kautta tiedon tästä kuuden kuukauden aikarajasta ja olettaa, että voi järjestää koko sosiaaliturvansa mainitun ajan sisällä. Ajat tulisi yhtenäistää. Aiko-jen yhtenäistämistä on vastustettu mm. sillä perusteella, että myös palkansaajakassasta toiseen tulee työttömyysturvalain mukaan siirtyä kuukauden kuluessa edellisestä kassasta eroamisesta. Selvyyden vuoksi on syytä todeta, että siirtyminen tulisi jatkossakin sitoa 1 kk aikarajalla edellisestä kassasta eroamiseen, muttei yritystoiminnan aloittamiseen (esim. siten, että siirtymisen tulisi tapahtua 6 kk sisällä yritystoiminnan aloittamisesta JA 1 kk sisällä edellisestä kassasta eroamisesta).