Koulutuspalveluiden arvonlisäverotus

Verohallinto

Suomen Yrittäjät (SY) kiittää lausuntopyynnöstä, ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Ohjeluonnos on varsin odotettu, ja herättänyt verovelvollisten joukossa hyvin laajaa mielenkiintoa. Yrittäjien näkemys on, että ensisijaisesti samankaltaisten koulutuspalveluiden arvonlisäverokohtelun tulisi olla neutraalia eri koulutuspalveluiden tarjoajien välillä. Lisäksi alv-kohtelun ei tulisi olla markkinoille tulon este. Alv-lainsäädäntö sekä –direktiivi asettavat tavoitteelle reunaehtoja, mutta niiden puitteissa tulisi kuitenkin näihin tavoitteisiin pyrkiä.

Ohjeluonnos on kirjoitettu hyvin ja noudattaa arvonlisäverolain henkeä sekä oikeuskäytäntöä. Ohjeen rakenne on selkeä. Huomautuksemme koskevat pääasiassa koulutussektorin toimivuuteen ja kilpailutilanteeseen liittyviä seikkoja.

Ohjeluonnoksen linjana vaikuttaisi olevan se, että verottomuuden edellytys on paitsi lupa koulutuksen järjestämiseen, myös se, että koulutuspalvelu on juuri sitä, mitä varten koulutuksenjärjestäjä on saanut valtionosuutta. Linja on mielestämme oikea. Mikäli nämä edellytykset eivät toteudu, vastaavaa toimintaa voisivat harjoittaa muutkin palvelutarjoavat. Nämä seikat puoltavat verollisuutta.

Mielestämme on oikein, että kilpailuolosuhteiden tulkitaan olevan olemassa riippumatta siitä, esiintyykö kilpailua juuri sillä hetkellä tosiasiassa. Riittävää on tällaisen mahdollisuuden olemassaolo. Ohjeluonnoksen sivun 13 alun ensihoitajia koskevassa kohdassa edellä mainittu linja vaikuttaisi kuitenkin horjuvan. Siinä tulkitaan verottomuutta puoltavaksi, mikäli vain yhdellä taholla on laista tai asetuksesta johtuva yksinoikeus koulutuksen toteuttamiseen. Sama toistuu sivun 15 toisessa ja kolmannessa kokonaisessa kappaleessa. Kohdat ovat alttiita kritiikille, ja niiden mahdollinen säilyttäminen vaatii lisää perusteluja. Nykyisessä muodossaan se ensinnäkin saa verovelvolliset tulkitsemaan verottomuutta laveammin kuin sen otsikon alta, mihin linjaus on kirjoitettu. Toiseksi se voi aiheuttaa markkinoille pääsyn esteen, minkä vuoksi kohdan pitävyys voi myöhemmin joutua testattavaksi oikeuskäytännössä.
Kilpailuolosuhteiden olemassaoloa selvitettäessä tarkastelun ei mielestämme tule rajoittua pelkän luvan olemassaoloon, vaan mieluummin niihin tekijöihin, joita yleishyödyllisten yhteisöjen verotusohjeessa (luku 2.3.2) on asetettu kriteereiksi.

Neutraalisuudesta

Eräs olennainen nykytilan epäkohta liittyy yritysten alihankintana myymiin koulutuspalveluihin. Jos ostajana eli koulutuksen ”pääurakoitsijana” on muu kuin alv-vähennykseen tai palautukseen oikeutettu taho, on sellainen palveluntarjoaja muita heikommassa asemassa markkinoilla, jonka myymät palvelut ovat arvonlisäverollisia. Esimerkki tällaisesta on kotimaisen pk-yrityksen ja ulkomaalainen yliopiston yhteistyönä tarjoamat koulutukset. Vaikka tällainen koulutus myytäisiin verolla yritykselle, jolla on verosta vähennysoikeus, on kokemuksemme mukaan tavanomaista, että vähennysketju jossakin kohtaa katkeaa ja piilevää arvonlisäveroa jää kustannukseksi. Tämä epäneutraalisuus on omiaan kyseenalaistamaan, onko Suomen AVL:n säännös vapauttaa vain kotimaiset tuetut ja tunnustetut oppilaitokset osittain verosta osaltaan syrjivää. Tämä kysymys on kuitenkin lainsäädännöllinen, eikä Verohallinnon ohjeistettavissa oleva seikka.

Yksityiskohtaisena huomautuksena toteamme, että käsityksemme mukaan psykoterapeuttien täydennyskoulutusta voi toteuttaa muukin taho kuin yliopisto (ohjeluonnoksen luku 3.1.1, sivu 11 ja 12). Asetus terveydenhuollon ammattihenkilöistä (564/1994) sallii yksityisten oppilaitosten toiminnan yliopistojen ohella, mitä myös tosiasiassa toteutetaan. Esitämme ohjeluonnosta muokattavaksi siten, että huomioidaan yksityisten mahdollisuus tulla markkinoille, ja siten tunnustetaan kilpailuolosuhteiden olemassaoloa. Tämä ehkä saattaa yliopistot tai niiden alihankkijat nykyistä laajemmin verolle, minkä vuoksi luvun 3.1.1. viimeistä virkettä tulisi uudelleenmuotilla vähemmän kategoriseksi. Kustannuskysymyksenä tätä ei kuitenkaan tulisi mielestämme nähdä yhtäältä yliopistojen alv-palautusoikeuden vuoksi ja toisaalta täydennyskoulutuksen luonteen vuoksi: Useimmiten täydennyskoulutusta ostaa vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen taho, jolla on arvonlisäverosta vähennysoikeus.

Satu Grekin
veroasiantuntija