Kuntapalveluilla vaikutusta yritysten kilpailukykyyn

Sisäasiainministeriö
Kuntaosasto

Tausta

Sisäasiainministeriö käynnisti 11.5.2005 kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeen, jonka tavoitteena on aikaansaada riittävän vahva rakenteellinen ja taloudellinen pohja kuntien vastuulla olevien palveluiden järjestämiseksi ja tuottamiseksi. Suomen Yrittäjät pitää hanketta erittäin tärkeänä niin kansalaisten kuin yritystenkin kannalta. Toivomme, että hanke etenee suunnitellulla tavalla ja aikataulussa.

Käsityksemme mukaan mahdollisuutta jättäytyä nykyisiin kunta- ja palvelurakenteisiin ei ole. Kuntapalveluiden tehokkuuden nostamiseen on pyrittävä määrätietoisesti ja ilman tarpeettomia viivytyksiä. Suomen Yrittäjät tarkastelee uudistushanketta lähinnä yritysten ja yrittäjyyden näkökulmasta. Tehokkaasti ja monipuolisesti tuotetut julkiset palvelut, joista osa on kuntien ja osa yksityisen sektorin tuottamia, ovat osa yritystemme kilpailukykyä. Kansallisen kilpailukyvyn parantumisen tulisikin olla tämän hankkeen keskeinen tavoite.

Sisäasiainministeriö luettelee hankkeen asettamiskirjeessään toimintaympäristössämme näkyviä muutostrendejä. Tällaisia ovat mm. globalisaatio, kiristynyt kansainvälinen kilpailu, EU:n yhdentymiskehitys, teknologian nopea kehittyminen, väestön ikääntyminen ja työelämässä tapahtuvat muutokset. Myös kuntapalveluiden käyttäjien kasvavat vaatimukset on todettu. Arvioidaan, että nämä vaatimukset liittyvät sekä palveluiden laatuun että määrään. Näiden muutostrendien joukkoon haluamme lisätä ainakin yhden tekijän – kysymys on yrittäjyyden merkityksen kasvusta yhteiskunnassa. Yrittämisen edellytysten suotuisalla kehityksellä on useiden selvitysten mukaan suora yhteys hyvinvointitasoomme, joka näkyy mm. uusina työpaikkoina ja kansalaisten lisääntyneenä ostovoimana.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa kysymys on ensisijaisesti kuntien palveluista ja niiden tuotantotavoista. Tämä havainto johtaa helposti ajatteluun, jossa tarkastellaan pelkästään kuntien nykyisin tuottamia palveluja. Oleellista on kuitenkin myös pohtia sitä kysymystä, missä määrin julkinen sektori ylipäätänsä vastaa alueellisista ja paikallisista palveluista jatkossa ja mitkä palvelut jäävät kansalaisten ja yritysten omalle vastuulle. Asiasta käytävä keskustelu on välttämätöntä ottaen huomioon mm. kansainvälisen ja jopa kansallisenkin verokilpailun asettamat vaatimukset.

Toimintaympäristön muutoksiin pystyttävä reagoimaan

Peruspalveluohjelmaa valmisteleva ministeriryhmä on tuonut kunnissa käytävää keskustelua ja valmistelua varten kolme eri mallia, jotka ovat peruskuntamalli, piirimalli ja aluekuntamalli. Vaikka ministeriryhmä itsekin toteaa, että mallit eivät ole tarkoitettu sellaisenaan ja kaikissa osissa maata toteutettaviksi, se on koonnut keskusteluun tyypillisimmät ominaispiirteet, jotka kuhunkin malliin liittyvät.

Suomen Yrittäjien jäsenkunnan kannalta arvioituna näyttää siltä, että mikään esitetyistä malleista ei nouse selvästi muiden edelle. Kun aluejärjestöiltämme kysyttiin, mikä esitetyistä kuntamalleista lisättynä vastausvaihtoehdoilla ”jokin muu malli” tuntuu sopivimmalta jatkovalmistelun pohjaksi, vastaukseksi saatiin: Vastanneista lähes puolet oli vaihtoehdon ”jokin muu malli” kannalla. Seuraaviksi tulivat peruskuntamalli ja piirimalli. Aluekuntamalli sai selvästi vähiten kannatusta kunta- ja palvelurakenneuudistuksen jatkotyön pohjaksi. Eniten kannatusta saaneen vastausvaihtoehdon takana olevat aluejärjestöt peräävät mallia, joka pystyy mahdollisimman herkästi reagoimaan yritystoiminnan toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin ja ottamaan huomioon varsin suuret alueelliset eroavaisuudet. Viimeksi mainittuihin tavoitteisiin Suomen Yrittäjien on helppo yhtyä. Alueelliset erot voitaneen kuitenkin huomioida soveltamalla sellaisia kuntamalleja, jotka parhaiten sopivat kullekin alueelle. Todettakoon vielä, että useat niistä aluejärjestöistä, jotka kannattivat kyselyssä ”jokin muu malli” –vaihtoehtoa, pitivät toiseksi parhaana vaihtoehtona peruskuntamallia.

Mallien haasteet ja vahvuudet

Mitä muutoin esitettyihin kolmeen kuntamalliin tulee, voidaan todeta, että peruskuntamallin heikkoutena saattaa olla se, että vapaaehtoisuuteen perustuvia kuntien yhdistymisiä ei tapahdu riittävästi tai ainakaan riittävän nopeassa tahdissa. Piirimallin ongelmana on se, että siinä haetaan ratkaisua kunta- ja palvelurakenteisiin lähinnä sosiaali- ja terveyshuollon palvelujen järjestämisestä saatujen kokemusten perusteella. Kysymykseksi jää, missä määrin piirimalli soveltuu esim. opetus- ja kunnallisteknisten palvelujen tuotantoon. Muu palvelutuotanto, joka edustaa noin puolta kuntien menotaloudesta, uhkaa jäädä tässä mallissa vanhojen rakenteiden ja järjestelyjen varaan. Vaarana on, että aluekuntamalli toisi uuden hallintoportaan entisten lisäksi, ellei ainakin kuntayhtymätason toiminnot samalla poistu. Tärkeät asiat hoidettaisiin aluekunnissa. Epäselväksi jää, mikä olisi lähikuntien motiivi niiden tehtäväksi jääneiden asioiden hoitamisessa.
Peruskuntamallin vahvuutena on se, että kuntalaisilla on suora vaikuttamismahdollisuus kuntansa asioihin. Positiivista piiri- ja aluekuntamalleissa on puolestaan se, että kuntien riskinsietokyky paranee ja palveluiden tuotannon yksikkökustannukset voivat pienentyä.

Lähtökohtia kaikille malleille

Riippumatta siitä, minkä kuntamallin pohjalta uudistushankkeen jatkovalmistelu tapahtuu, haluamme esittää tälle työlle seuraavia lähtökohtia:

– Työn tuottavuus kunnissa on ollut viime vuosina selvästi heikompaa kuin maassa keskimäärin. Kysymys on lähinnä palvelutuotannon organisoimiseen liittyvistä ongelmista. Kuromalla kiinni tämä jälkeenjääneisyys päästään mittaviin kustannussäästöihin.

– Kuntien palvelut tulee tuottaa jatkossa järkevän kokoisissa, tehokkaissa ja toimintakykyisissä yksiköissä. Kuntakoon suurentumisella on mahdollista luoda edellytyksiä tuottaa palvelut tehokkaammin ja halvemmalla. Tehokkuuden nostamisella voidaan myös monipuolistaa palvelutarjontaa ja parantaa sen laatua. Todettakoon, että Tanskassa kuntakoko nousee selvästi. Siellä nykyisestä noin vajaasta 300 kunnasta ollaan siirtymässä noin 100 kuntaan. – Kuntakokoasiaa voitaneen lähestyä ns. työssäkäyntialueiden pohjalta. Kysymys on alueista, joista käsin kansalainen käy työssä, hoitaa asioita, harrastaa jne. Parhaat tulokset kuntakoon suurentumista koskevassa asiassa saadaan vapaaehtoisuutta ja kuntaliitosten toimintakykyisyyttä korostavien tavoitteiden kautta.

– Kuntauudistuksella ei saa aiheuttaa uusia hallinnollisia portaita eikä byrokratiaa. Mikäli tämä tavoite ei toteudu, uudistukselta ei voida odottaa tehokkuutta eikä tarvittavia kustannussäästöjä.

– Kuntauudistukseen tulisi liittää myös muun julkisen hallinnon tarkastelu ja jopa sen osittainen purkaminen. Tähän päästään, kun väliportaan hallinnon, kuten läänien, maakunnan liittojen, TE-keskusten ja eräiden kuntayhtymien toiminnat otetaan tarkastelun alle.

– Suomen Yrittäjien mielestä kunnat eivät selviä jatkossa järjestämisvastuullaan olevien palveluiden tuottamisesta ilman yksityisen sektorin oleellisesti laajempaa käyttöä. Lähtökohtaisesti yksityinen palvelutuotanto on asetettava tasavertaiseen asemaan julkisen palvelutuotannon kanssa. Tämä edellyttää mm. kuntien kustannuslaskentatason nostamista nykyisestään ja tilaaja-tuottaja-mallin ottamista laajempaan käyttöön. Kohtuullista on myös odottaa, että julkinen sektori ei harjoita kilpailevaa elinkeinotoimintaa yksityisen sektorin kanssa ja aiheuta siten kilpailuhaittoja yrityksille.

– Yhteiskunnan tuki voidaan kohdentaa esim. palveluseteleiden avulla palvelun käyttäjälle. Asiakkaalle syntyy tällöin valinnan mahdollisuus eri tuottajien välillä. Tämä ylläpitää kilpailua ja myös vähentää yksittäisen palveluyrityksen riippuvuutta kunnasta verrattuna tilanteeseen, jossa kunta asiakkaan puolesta ostaisi palvelun yrittäjältä.

– Valintojen tekeminen yksityisen ja julkisen palvelutuotannon välillä helpottuu, jos niin kunnan kuin valtionkin rooli palveluiden rahoittajana, järjestäjänä ja tuottajana selkiytetään.

– Mielestämme joitakin kuntien järjestämisvastuulla olevia palveluita tulisi siirtää valtion rahoitettavaksi. Esitämme harkittavaksi, tulisiko esim. lastensuojelu, päihdehuolto ja erikoissairaanhoito siirtää valtion vastuulle. Tämä helpottaisi erityisesti pienten kuntien asemaa.

– Kuten edellä on todettu, julkiset palvelut ovat merkittävä asia myös yritysten kilpailukyvyn kannalta. Päällekkäisen palvelutuotannon välttämiseksi ja aukkojen syntymisen estämiseksi esitämme harkittavaksi, tulisiko jollakin taholla olla julkisten palveluiden koordinoijan rooli esim. yrityspalveluiden osalta.

– Esitämme myös selvitettäväksi, missä määrin ainakin peruspalveluille tulisi asettaa minimivaatimukset.

– Toiminnan tuloksellisuuden ja laadun varmistamiseksi kaikkien kuntien tulisi määritellä ja ottaa käyttöön vertailukelpoiset taloudelliset ja toiminnalliset mittarit, joiden avulla voidaan arvioida kunnan menestymisen edellytyksiä nyt ja tulevaisuudessa. Talousmittareita voisivat olla esimerkiksi velkamäärä asukasta kohden, toimintakate, investointien omarahoitusosuus, maksuvalmius ja taloudelliset vastuut. Toiminnallisia mittareita taas voisivat olla erilaiset palvelujen saatavuutta ja laatua seuraavat tekijät.

– Jotta palvelutaso pystytään pitämään yritysten kilpailukyvyn vaatimalla tasolla, tulee kaikissa kuntamalleissa huolehtia siitä, että yrittäjien osallistuminen asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon on varmistettu.

Kuten kirjeemme alussa totesimme, pidämme kunta- ja palvelurakenneuudistusta erittäin tärkeänä ja kannatettavana asiana. Suomen Yrittäjät haluaa olla jatkovalmisteluissa mukana sekä keskusjärjestönä että aluejärjestöjensä kautta.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Martti Pallari
johtaja