YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.
Lausunto direktiiviehdotuksesta “Energy end-use and energy services”
Kauppa- ja teollisuusministeriö
Lausuntonaan Suomen Yrittäjät esittää direktiiviehdotuksesta seuraavaa:
Energiansäästö on yksi keskeinen keino energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Suomessa on vasta päivitetty kansallinen energiansäästöohjelma, jossa asetetaan eri energian loppukäyttösektoreille määrälliset tavoitteet niin sähkön kuin lämmönkin säästölle. Tavoitteen saavuttaminen merkitsisi noin 0,6 prosentin vuotuista energiansäästöä. Jo tämä tavoite on haasteellinen, mutta määrätietoisilla toimilla saavutettavissa.
Direktiiviehdotuksessa esitetään 1 prosentin vuotuista energiansäästöä. Tavoite on sama kaikille jäsenmaille. Suomen osalta tavoite on ylimitoitettu. EU:ssa ei tule asettaa jäsenmaille sitovia eikä edes ohjeellisia määrällisiä tavoitteita, vaan tavoitteet on jätettävä jäsenmaitten päätettäviksi.
Direktiiviehdotuksen säästöpotentiaaliarvio perustuu erilaisiin selvityksiin, joissa ilmeisesti säästöpotentiaalia on lähdetty arvioimaan elinkaariajattelun pohjalta. Käytännössä näin lasketun säästöpotentiaalin toteutukseen liittyy paljon epävarmuuksia. Esimerkkinä lämpöpumput, jotka kyllä saattavat olla koko pitoaikansa puitteissa muita lämmitysmuotoja edullisimpia, mutta investoinnin tekohetkellä takaisinmaksuaika voi tuntua aivan liian pitkältä. Toinen epävarmuus liittyy teollisuuteen, jossa tuotantoprosesseja muutetaan usein. Näissä tapauksissa energiansäästökohteen pitoaikaan liittyy suuri epävarmuus, ja tämä heikentää säästön houkuttelevuutta teoreettisiin laskelmiin verrattuna.
Direktiiviehdotus ei aseta esteitä jäsenmaitten kokonaisenergiankulutuksen kasvulle. Tämä periaate on tärkeä ja on välttämätöntä, että se toteutetaan myös mahdollisessa lopullisessa direktiivissä.
Direktiiviesityksen mukaan energian säästöllä voitaisiin kattaa puolet EU:n CO2-vähennystarpeesta Kioton sopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi. EU:n taakanjaossa Kioton velvoitteet on jaettu maakohtaisiksi tavoitteiksi. Maille on jätetty vapaus päättää, millä keinoilla ne tavoitteensa saavuttavat. Tällöin ei ole tarvetta laatia EU:n tasoista ohjeistusta energiansäästöstä perustellen sitä maan Kioto-tavoitteen saavuttamisella.
Direktiiviehdotuksen kohderyhmän rajaus
Direktiiviehdotuksen kohderyhmästä on rajattu ulkopuolelle ne toimijat, joita EU:n päästökauppa ja IPPC-direktiivi koskettavat suoraan. Rajaus on perusteltu. Yhteen toimintoon tulee kohdistaa ainoastaan yksi ohjauskeino. Monissa maissa on käytössä vapaaehtoisia sopimuksia energiansäästön edistämiseksi teollisuudessa. Esimerkiksi Suomessa KTM:n ja teollisuuden välinen energiansäästösopimus on osoittautunut tulokselliseksi keinoksi energiansäästön edistämisessä. Myönteiset tulokset vapaaehtoisista toimista ovat lisäperusteita sille, että teollisuutta rajataan direktiiviehdotuksen ulkopuolelle. Näiden myönteisten kokemusten perusteella muutoinkin pitää pyrkiä vapaaehtoisin sopimuksin tavoitteisiin eikä jäykällä säätelyllä, mitä nyt esitetään.
Tekninen toteutus
Direktiivin mukainen energiansäästöjen todentaminen vähänkään luotettavasti vaatisi suuren ja hyvin kalliin järjestelmän luomista ja ylläpitoa. Direktiivi koskisi pelkästään Suomessa miljoonia energian kulutuskohteita. Kuinka mitataan miljoonien energian käyttäjien energiansäästö? Varsinkin energian pienkäyttäjien osalta valtava energiansäästöpotentiaali löytyy kulutustottumuksien muuttamisesta. Miten voidaan mitata esimerkiksi auton ajotavan muuttumista energiaa säästävään suuntaan? Tavoitteena on luotettavasti osoitettu energiansäästöraportointi. Tämän luominen ja ylläpito vaatisi pelkästään Suomessa varovaisestikin arvioiden satojen ellei tuhansien henkilötyövuosien panostuksen. Direktiivin edellyttämä seurantajärjestelmä näyttäisi olevan ylimitoitettu saavutettaviin energiansäästöhyötyihin verrattuna.
Valtio joutuisi myös osaltaan järjestelmän maksumieheksi. Direktiivin myötä valtaosa nyt energiansäästöselvityksiin ja investointitukiin ohjatusta rahoituksesta jouduttaisiin käyttämään erilaisten raportointijärjestelmien ylläpitoon. Tämä ei ole tarkoituksenmukaista. Primääritavoitteen kannalta paljon mielekkäämpää on suunnata resurssit itse säästötoimintaan.
Direktiivin valmistelu on ilmeisesti tehty pitkälti teoreettiselta pohjalta ilman käytännön toteutuksen mahdollisuuksien ja kustannusten realistista arviointia. EU-vetoisen energiansäästöohjailun sijaan tulisi jatkossakin edetä kansalliselta pohjalta, jolloin parhaiten voidaan ottaa huomioon alueelliset erilaisuudet EU:n eri puolilla.
Suomessa energiavaltaisen teollisuuden osalta kannattaa jatkaa ja edelleen kehittää toimivaksi osoittautunutta energiansäästösopimusta. Kehitteillä oleva PK-energiaohjelma tulee näillä näkymin muodostamaan tuloksekkaan järjestelmän PK-sektorin energianhallintaan mukaan lukien energian säästö.
Asiakkaiden kustannukset kohoavat
Energian jakelijat ja jälleenmyyjät ollaan velvoittamassa tuottamaan energiapalveluita. Palveluvelvolliset saavat direktiivin mukaan periä kustannukset hinnoittelussaan, mikä puolestaan taas lisää asiakkaiden kustannuksia. Mikäli näin menetellään, tulee hinnoittelun olla kustannusperusteista ts. aiheuttamisperiaatteen mukaista.
Direktiivissä energian tai siirtopalvelun myyjät ollaan velvoittamassa toimittamaan lukuisa joukko energian käyttöön liittyvää yksityiskohtaista tietoa, esimerkkinä asiakkaan kuormituskäyrä. Mikäli viimemainittu toteutetaan, tulee asiakkailla olla rekisteröivä tuntimittaus. Tämä aiheuttaa valtavat kustannukset, ja mikäli tuntimittauksista ei ole asiakkaalle muuta hyötyä, tällaista velvoitetta ei esim. sähköverkkoyhtiöille tulisi sälyttää. Asiakkaat joutuvat kuitenkin viime kädessä maksamaan mittaroinnista aiheutuvat kustannukset.
Yksityiskohtaisia kommentteja
Direktiivissä esitetylle energiansäästölle annettavalle valkoiselle sertifikaatille ei ole riittäviä perusteita. Tällä hetkellä on jo käytössä uusiutuvilla energian lähteillä tuotetun sähkön edistämisdirektiiviin liittyvä uusiutuvasähkön alkuperätakuujärjestelmä. Valmistelussa olevaan yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon (CHP) edistämisdirektiiviin on myös tulossa CHP-alkuperätakuujärjestelmä. Erilaisia sertifikaattilajeja on jo ennestäänkin aivan riittävästi, eikä niitä pidä entisestään lisätä.
Verkkosidonnaiselle energialle esitetään käyttöönotettavaksi edistyksellisiä energiansäästöön kannustavia siirtotariffeja. Ehdotus ei kerro, minkälaisia tällaiset tariffit voisivat olla. Ennekuin säästöön kannustavia tariffivelvoitteita mahdollisesti asetetaan, tulee tarkemmin yksilöidä minkälaisia tällaiset edistykselliset tariffit voisivat olla.
Energiansäästöt esitetään huomioitavaksi takautuvasti aina vuodesta 1991 lähtien. Säästöjen takautuva todentaminen on käytännössä mahdotonta.
SUOMEN YRITTÄJÄT
Jussi Järventaus
toimitusjohtaja
Risto Suominen
johtaja