YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.

JÄSEN, oletko jo ladannut Yrittäjät-sovelluksen puhelimeesi? Lataa sovellus Androidille tai Applelle.

27.5.2009 klo 12:45
Lausunto

Lausunto ehdotuksesta maksupalvelulaiksi

Oikeusministeriölle

Oikeusministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjiltä lausuntoa hallituksen esityksen luonnoksesta maksupalvelulaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Suomen Yrittäjät esittää lausuntonaan asiassa kohteliaimmin seuraavaa.

Yksi keskeisimmistä ja periaatteellisesti merkittävimmistä kysymyksistä maksupalvelulain valmistelussa on pakottavien säännösten soveltamisala. Työryhmä on päätynyt siihen ratkaisuun, että pakottavaa sääntelyä ei ole tarkoituksenmukaista ulottaa koskemaan yritysten välisiä sopimussuhteita miltään osin, vaikka sääntelyn pohjana oleva maksupalveludirektiivi sen sallisi.

Suomen Yrittäjät katsoo, että lain jatkovalmistelussa lähtökohtana tulee olla pakottavan sääntelyn ulottaminen myös sellaisiin yritysten välisiin sopimuksiin, joissa toinen osapuoli on kuluttajaan rinnastettavassa asemassa. Maksupalvelulain soveltamistilanteet ovat analogisia esimerkiksi vakuutussopimuslain kanssa. Näin ollen sopimusvapauteen kajoamiselle on riittävät perusteet. Pienillä yrityksillä on suojan tarvetta suhteessa suurempiin sopijakumppaneihinsa tyypillisesti sellaisissa sopimussuhteissa, joita nyt ehdotetaan säänneltäviksi. Sen vuoksi esitämme, että maksupalveludirektiivin mukaista mahdollisuutta ulottaa sääntely koskemaan direktiivin mukaisesti määriteltäviä mikroyrityksiä on käytettävä hyväksi.

Positiivisena lakiehdotuksen uudistuksena pidämme säännöstä, jonka nojalla maksupalvelun käyttäjille on annettava etukäteen tieto maksupalveluista perittävistä kuluista. Tämä parantaa hinnoittelun läpinäkyvyyttä. Muun muassa hinnoittelun läpinäkyvyyden parantamista koskeva sääntely on perusteltua ulottaa pakottavana myös yritysten välisiin sopimuksiin silloin, kun kyse on yllä kuvatulla tavalla pienestä yrityksestä sopimusosapuolena.

Kannatamme lakiehdotuksen linjausta siitä, ettei kotimaan maksutapahtumissa sovelleta vuoden 2012 alkuun saakka maksupalveludirektiivin sallimaa mahdollisuutta sopia enintään 3 työpäivän määräajasta, vaan maksutapahtumat olisi heti lain voimaantulosta lähtien toteutettava yhdessä työpäivässä. Sen sijaan pankeilla on siirtymäaika käytettävissä rajat ylittävissä tilisiirroissa ja aluksi tilisiirrot tulisi toteuttaa kolmen työpäivän kuluessa ja vuoden 2012 alusta lähtien yhdessä työpäivässä. Siirtymäsäännös on rajat ylittävissä tilisiirroissa perusteltu.

Suomen Yrittäjät katsoo, että lakiesityksen 48 § on laajempi kuin direktiivin 69 artiklan kohta 3, jossa direktiivin mukainen sopimisoikeus on rajattu vain suoraveloitukseen.

SEPA on muodostumassa korttimaksuja vastaanottaville yrityksille kalliiksi uudistukseksi. Kotimaisten pankkikorttien poistuessa markkinoilta ovat korttimaksuja vastaanottavien yritysten kulut kasvamassa merkittävästi nykyisestä. Tilannetta heikentäisi entisestään lakiesityksen 49 §:n tulkinta tapahtumahyvityksen suoritusajankohdan määräytymisestä. Käytännössä korttimaksuja vastaanottavilla yrityksillä ei olisi mitään todellista mahdollisuutta sopia tilitysajoista, vaan debit-korttien tilitysaika pitenisi nykyisestä 1 päivästä.

Uudistus uhkaakin heikentää erityisesti pienyritysten toimintaedellytyksiä maksamisen kulujen kohdistuessa jatkossa entistä suuremmin pieniin yrityksiin, joiden neuvotteluasema on erityisen heikko.

Tilannetta ei korjaa edes 60 §:än sisältyvä, sinänsä asianmukainen uudistus, joka mahdollistaa jatkossa sen, että korttimaksujen vastaanottaja voi laskuttaa asiakkaaltaan enintään korttimaksun kustannuksista aiheutuvat lisäkulut. Pienyrittäjien erityisen korkeat maksamisen kustannukset heikentävät niiden hintakilpailukykyä.

Lakiesityksen 60 §:n mukaan asiakkaalta veloitettava summa ei saa olla kortin käytöstä aiheutuvaa maksua suurempi. Nykyisellään korttimaksamisen kustannukset ovat olleet yrittäjillä luonnollinen osa kiinteitä kustannuksia, jotka lasketaan tuotteiden ja palveluiden hinnoitteluun samalla tavoin kuin liiketilan ylläpitokustannukset tai vaikkapa sähkölasku. Tärkeää on, etteivät korkeat luottokorttikustannukset jää pienyritysten maksettavaksi, vaan yrityksillä on mahdollisuus laskuttaa asiakkaaltaan kaikki todelliset korttimaksun kustannuksista aiheutuvat lisäkulut. Siten lakiesityksen perusteluista on poistettava perusteettomana kielto periä kulut maksupäätteiden hankkimisesta ja kiinteistä kuukausimaksuista.

Lakiuudistuksen 60 §:n hyödyntäminen maksukäytännössä lisää korttimaksujen läpinäkyvyyttä ja edistää kilpailua eri maksuvälineiden välillä sekä ohjaa kuluttajia käyttämään maksuvälineenä edullisimpia kortteja.

Pidämme myös tärkeänä, että SEPAn kansallisessa siirtymäsuunnitelmassa mainittu periaate, jonka mukaan korttimaksuja vastaanottava yritys saa päättää itsenäisesti, mitä kortteja ja kortin ominaisuuksia yritys hyväksyy maksuvälineiksi, tulisi kirjata maksupalvelulakiin.

Lakiluonnoksessa ei ole esitetty riittävällä tavalla, millaisia vaikutuksia lainsäädännöllä tulee olemaan niiltä osin kuin pienyrityksiin ja kuluttajiin kohdistuva sääntely poikkeaa toisistaan.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Elina Rimppi
lainopillinen asiamies