Lausunto Euroopan komission digitaalisia sisämarkkinoita koskevasta strategiasta tekijänoikeus- ja kulttuuripolitiikkaa koskien

Opetus- ja kulttuuriministeriö

Opetus- ja kulttuurinministeriö on pyytänyt lausuntoa Euroopan komission tiedonannosta ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” tekijänoikeus- ja kulttuuripolitiikkaa koskien. Suomen Yrittäjät kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa ja esittää lausuntonaan seuraavaa.

Suomen Yrittäjät pitää myönteisenä, että komissio on ryhtynyt aktiivisiin toimiin digitaalisten sisämarkkinoiden luomiseksi. Digitalisaatio antaa eurooppalaisille toimijoille lähes rajattoman määrän mahdollisuuksia kehittää uudenlaisia tuotteita ja palveluja. Digitaalinen vallankumous on nopeaa ja edellyttää lainsäädännöltä joustavuutta. Jotta Eurooppa voisi hyötyä täysimääräisesti digitalisaation suomista mahdollisuuksista, EU:n olisi oltava ketterä toimivien puitteiden luomisessa. Suomen on oltava etulinjassa tukemassa sellaisia muutoksia, jotka antavat toimijoille mahdollisuuden hyödyntää digitaalisten sisämarkkinoiden luomia mahdollisuuksia.

On kuitenkin huomattava, että digitaaliset sisämarkkinat eivät ole yksiulotteinen ilmiö, vaan digitalisaation vaikutus ulottuu laajasti lähes kaikille elämänaloille. On toki luonnollista, että laajaa kokonaisuutta on jossain määrin tarpeen tarkastella pienemmissä osissa. Tästä huolimatta osakysymyksiä, kuten tekijänoikeus- ja kulttuuripolitiikkaa koskevia vaikutuksia, tarkasteltaessa digitaalisten sisämarkkinoiden kokonaiskuva pitäisi pitää koko ajan mielessä. Tekijänoikeussääntelyn tarkastelu ei siten saisi olla muusta digitaalisesta ympäristöstä erillään.

Digitaalisia sisämarkkinoita koskeva sääntely olisi oltava tarkoituksenmukaista ja teknologianeutraalia. Digitaalisiin sisämarkkinoihin kohdistuvaa sääntelyä on luotava vain, jos sille on aitoa tarvetta. Sääntelyn osalta on pidettävä tarkoin huolta siitä, että sillä puututaan niihin esteisiin, jotka estävät yrityksiä hyödyntämään digitalisaatiota kokonaisuudessaan eikä tosiasiassa muodosteta uusia esteitä. Jotta sääntely ei estäisi uudenlaisten innovaatioiden syntyä, sen olisi oltava teknologianeutraalia. Myös tekijänoikeutta koskevan sääntelyn pitäisi täyttää nämä vaatimukset.

Tekijänoikeuksiin perustuvan liiketoiminnan ongelmana voidaan pitää eri jäsenvaltioiden tekijänoikeusjärjestelmien hajanaisuutta. On siten erittäin kannatettavaa, että sääntelyä yhdenmukaistettaisiin EU:n tasolla. Komission tavoitteena on edistää tekijänoikeudella suojattujen sisältöjen rajat ylittävää käyttöä ja tarjontaa sekä yhdenmukaistaa tekijänoikeuden rajoituksia aineistojen käyttömahdollisuuksien helpottamiseksi digitaalisessa ympäristössä. Päähuomio sääntelyn uudistamisessa olisikin kiinnitettävä juuri teosten rajat ylittävän lisensioinnin helpottamiseen kustannustehokkaalla tavalla. Tältä osin voidaan todeta, että suoran lisensioinnin helpottamisen olisi oltava ensisijainen tavoite. Kollektiivilisensointi voisi tulla kysymykseen niissä tapauksissa, joissa suora lisensointi ei ole syystä tai toisesta tarkoituksenmukaista tai mahdollista.

Huomiota olisi kiinnitettävä myös tekijänoikeuden luovuttamiseen, erityisesti työsuhteiden osalta. Merkittävä osa tekijänoikeudellisesta materiaalista luodaan työsuhteessa, jolloin tekijänoikeus ei saisi olla erilaisessa asemassa suhteessa muihin immateriaalioikeudellisiin suojamuotoihin oikeuksien siirtymisen osalta. Yritystoiminnan näkökulmasta tekijänoikeus ei käytöltään eroa teollisoikeuksista, eikä sitä ole perusteltua käsitellä eri tavalla.

Suomen Yrittäjät suhtautuu varauksellisesti tavoitteeseen, jonka mukaan yritysten pitäisi tarjota tekijänoikeudella suojattua materiaalia rajat ylittävästi koko EU:n alueella. Tekijänoikeuden lisensiointi perustuu sopimusvapauteen. Olisi siten sekä oikeudenhaltijoiden että niiden käyttäjien näkökulmasta arveluttavaa, jos yrityksillä olisi velvoite siirtää materiaalia rajat ylittäen koko EU:n alueella. Tällöin yrityksiltä puuttuisi vapaus hankkia lisenssejä tekijänoikeuden suojaamaan materiaaliin oman liiketoimintansa kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Tekijänoikeuden lisensioinnin pitää olla jatkossakin osapuolten sopimusvapauden piirissä, jolloin lisenssin laajuus on käyttäjän ja oikeudenhaltijan keskenään neuvoteltavissa.

Vapaus sopia lisensoinnin laajuudesta on tärkeää erityisesti pienellä markkina-alueella toimivien käyttäjien näkökulmasta. Lisensointipakko voisi rajoittaa käyttäjien halukkuutta hankkia tarpeettoman laajoja lisenssejä, koska se merkitsisi todennäköisesti käyttäjille aiheutuvien kustannusten nousua. Kustannusten nousu voisi johtaa siihen, että erityisesti pienillä markkinoilla toimivien käyttäjien, eli nimenomaisesti suomalaisten yritysten, toimintamahdollisuudet kaventuisivat. Tämän vuoksi olisikin tärkeää, että valmistelussa arvioitaisiin myös se, voisiko sisällön siirtäminen rajojen yli komission tarkoittamalla tavalla johtaa kilpailun rajoittumiseen tai markkinoiden keskittymiseen.

Laillisesti hankitun sisällön siirrettävyys jäsenvaltiosta toiseen on kysymys, joka voitaisiin ratkaista markkinaehtoisesti. Tekijänoikeussääntely voisi toki mahdollistaa siirrettävyyden, mutta se ei saisi pakottaa siihen. Kuten edellä on todettu, tekijänoikeussääntelyn pitää ennemmin luoda mahdollisuuksia kuin rajoittaa niitä. Digitaalisen sisällön siirrettävyyden osalta pakollinen Euroopan-laajuinen lisensiointi voisi olla edellä kuvatusti haitallista erityisesti pienemmille käyttäjille. Tällöin myös sisältöjen kysyntä saattaisi vähentyä, mikä puolestaan aiheuttaisi haittaa erityisesti rajatulla markkina-alueella toimiville sisällöntuottajille. Jos sisältöjen kysyntä pienenee, olisi sillä suoraan negatiivisia vaikutuksia myös suomalaisten kulttuurintuottajien toimintaedellytyksiin

Suomen Yrittäjät

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Albert Mäkelä
lainopillinen asiamies