Lausunto Euroopan komission Vihreästä kirjasta koskien yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita

Kauppa ja teollisuusministeriö

Lausunnossamme esitämme kommenttimme noudattaen Vihreän kirjan otsikointia ja alanumerointia

1. Tausta ja tavoitteet

Vihreän kirjan tavoitteena on selvittää pääasialliset esteet kilpailusääntöjen rikkomisen tehokkaammalle vahingonkorvausjärjestelmälle ja asettaa erilaisia vaihtoehtoja asian lisäpohdinnalle ja mahdollisille tehostamistoimille sekä jatkokanteiden että erillisten kanteiden osalta. Kilpailusääntöjen rikkomista koskevia vahingonkorvauskanteiden käsittelysääntöjä on vihreän kirjan mukaan kehitetty huonosti jäsenvaltioissa ja asiasta ei ole myöskään annettu yhteisön sääntöjä.

Asiasta on mielestämme hyvä tehdä laaja selvitys, jossa vahingonkorvausten käsittelyä koskeva lainsäädäntö ja eri tahojen näkemykset tulevat esiin.

2. 1. Mahdollisuus tutustua todisteisiin.

A.1 – 3. Osapuolen hallussa olevien asiakirjojen ilmaisemisvelvollisuus jolla kantaja pyrkii saamaan todisteet vaatimuksensa perusteista voi helposti johtaa myös sellaisten tietojen siirtymiseen toiselle osapuolelle, joilla ei ole mitään tekemistä vahingonkorvausasian kanssa. Niiden asiakirjojen rajaaminen, jotka voitaisiin vaatia esitettäväksi, tulisi olemaan hyvin vaikeaa. Osapuolen tutustuttua esitettyihin asiakirjoihin on myös vaikea valvoa sitä, että liikesalaisuuksiksi tai muuten luottamuksellisiksi katsottavat tiedot jäävät salaisiksi.

A. 4 – 5. Todisteiden säilyttämisvaatimus on vaikeasti kohdennettavissa. Miten rajataan tarpeelliset todisteet ja miten määrätään sanktio asiakirjojen hävittämisestä, ellei niiden sisällöstä ole tietoa? Toinen kysymys liittyy siihen, mitkä asiakirjat ovat lopullisia ja noudatettavia siten, että niitä voidaan pitää osapuolen todellisina tahdonilmaisuina ja siten riittäviä todisteina.

B. 6 . Kilpailuviranomaisien hallussa olevien asiakirjojen luovuttamista toiselle osapuolelle vapaasti tutustuttavaksi koskee sama ylimääräisten tietojen siirtymisvaara ja salassapito-ongelma kuin kohdassa A 1. –3. Mikäli tutustumisoikeus sallittaisiin, tulisi luoda säännöt ja rangaistusuhka luottamuksellisten tietojen ja liikesalaisuuksien paljastamisesta. Koska kansalliset säännökset asiasta eroavat toisistaan ja tietojen paljastaminen voi tapahtua toisessa jäsenvaltiossa kuin missä tiedot on saatu, asiaa koskeva sääntely tulisi olla yhteneväinen koko yhteisön alueella.

B 7. Kansallisten tuomioistuinten mahdollisuus tutustuta komission hallussa oleviin tietoihin lienee hankalaa ja kallista menettelyä.

C. 8 – 9. Kilpailurikkomus ei aina aiheuta kolmannelle vahinkoa. Mikäli todistustakkaa käännettäisiin jouduttaisiin tilanteeseen, jossa tulisi osoittaa, ettei vahinkoa ole syntynyt. Tämä on vastoin yleistä oikeuskäsitystä ja voi todellisuudessa olla mahdoton tehtävä.

C 10. Silloin, kun osapuoli kieltäytyisi esittämästä asiakirjaa tulisi kuitenkin varmistua ensinnä siitä, että kyseinen todiste on yleensä olemassa. Näyttökysymys voi olla vaikea.

Asiakirjojen esittämisvelvollisuus voi aiheuttaa kokeiluluonteisia oikeudenkäyntejä. Myös tietojen pysyminen luottamuksellisina on niin suuri ongelma, että esittämisvelvollisuuden hyödyt ja haitat tulee tarkasti arvioida ja punnita ennen mahdollisten sääntöjen laatimista.

2.2. Tuottamusedellytys

D. 11 – 13. Rikkomuksiin liittyvien vahingonkorvauskanteiden todisteiden tulisi todistaa rikkomuksen tuottamuksellisuus. Mikäli pelkkä kilpailuoikeudellisten sääntöjen rikkominen aiheuttaisi kilpailuviranomaisen määräämien sanktioiden lisäksi vahingonkorvausvelvollisuuden voisi se aiheuttaa ylivarovaisuutta yritysten kilpailutoimissa ja jopa jarruttaa kyseessä olevan alan kehittymistä.

2.3. Vahingonkorvaukset

E 14 – 17. Vahinkojen korvauksen määrittely tulisi tehdä todellisen vahingon mukaan. Mikäli korvaus perustuisi muuhun seikkaan, kuten esimerkiksi loukkaajan saamaan etuun, olisi se sanktion luonteinen ja voisi johtaa samanlaisiin suurimittaisiin prosesseihin kuin Yhdysvalloissa, joissa asia usein suurten kustannusten ja negatiivisen julkisuuden estämiseksi sovitaan selvittämättä edes syyllisyyttä. Kilpailuviranomaisten määräämät sanktiot ovat sopivampia ja sen asiantuntemus parempi varsinaisen rikkomuksen ”rankaisemiseen”.

F 18. – 20. Taloudellisten mallien ja komission julkaisemien suuntaviivojen laatiminen niin selkeiksi, että ne soveltuvat yksittäisiin vahingon arviointitilanteisiin, voi olla vaikeaa. Yksittäisen rikkomuksen aiheuttama vahinko voi ilmetä niin monilla tavoin. Mallit voivat johtaa siihen, että vahingon todellista määrää ei edes pyrittäisi selvittämään. Loukkaajan vastuu ja vahingon syntyminen olisi niiden asiayhteyden vuoksi hyvä käsitellä samassa menettelyssä.

2.4. Vaikutusten siirto ja epäsuoran ostajan asema

G 21. – 24. Vaikutusten siirtoon liittyviin vahingonkorvausvaatimuksiin liittyy niin paljon epävarmuustekijöitä vahingon aiheutumisen suhteen, että tällaista menettelyä ei tulisi luoda. Silloin, kun suora ostaja nostaa kanteen rikkojaa kohtaan voisi vaikutusten siirtoon vetoava ostaja olla asiassa osallisena. Tuolloin oikeus voisi ottaa huomioon, paljonko rikkomuksella on ollut vaikutuksia toiselle ostajalle. Tällainen oikeudenkäynti paisunee kuitenkin niin suureksi, että sen hallinta on vaikeaa ja sen tuoma hyöty vähäinen.

2.5. Kuluttajien edun puolustaminen

H 25. – 26. Joukkokanteen osalta katsomme, että sen käyttömahdollisuus kilpailuoikeuden rikkomusasiassa johtaisi todennäköisesti suurimittaisiin oikeudenkäynteihin Yhdysvaltain mallin mukaan. Kuluttaja olisi todennäköisesti yleensä toinen ostaja joka vetoaisi vaikutusten siirtoon ja vahingon näyttökysymys olisi hyvin hankala. Joukkokanne ei siten sovellu kilpailuoikeuden rikkomisasioihin.

2.6. Toimista aiheutuvat kustannukset

I 27. Kustannusten osalta olisi aiheettomien vahingonkorvauskanteiden varalta hyvä antaa oikeudelle mahdollisuus määrätä häviäjä aina maksamaan kohtuullinen korvaus vastapuolen oikeudenkäyntikuluista.

2.7. Julkisen ja yksityisen täytäntöönpanon yhteensovittaminen

Seuraamuksista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevan pyynnön esittäjä voi vapautua tuntuvista kilpailuoikeudellisista seuraamuksista. Hakijan vapauttaminen myös yksityisoikeudellisista vahingonkorvauksista johtaisi siihen, että vahingonkärsijät joutuisivat eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, kenen asiakkaita tai yhteistyökumppaneita ne ovat olleet. Vahingonkorvausvelvollisuutta ei tulisi sen vuoksi poistaa. Mikäli korvausta vahingosta voisi vaatia vain todellisten vahinkojen mukaan, on epätodennäköistä, että korvausvelvollisuuden olemassaolo heikentäisi vapauttamissäännöksillä tavoiteltua kartellien paljastumista.

2.8. Toimivaltakysymykset ja sovellettava laki

K 31 – 34. Toimivaltakysymysten ratkaisemiseen ja kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuviin vahingonkorvauksiin sovellettava lainsäädäntö tulisi olla kaikissa jäsenvaltioissa yhteneväinen. Kantajan mahdollisuus valita jäsenvaltioiden välillä sen perusteella, missä katsoo menestyvänsä parhaiten, tulee estää.

2.9. Muita seikkoja

L 35. Tuomioistuinten mahdollisuus selvittää kilpailulainsäädännön rikkomisasiassa tosiseikat ja arvioida esitetty näyttö on varmaankin eri maissa eri tasolla. Asiantuntijajäsenen käyttömahdollisuus toisi kilpailuoikeuden tuntemusta tuomioistuimen kokoonpanoon.

M 36. Vanhentumisajan katkeamiselle on olemassa jo kansalliset säännökset. Vanhentumisajan alkaminen voi kilpailuoikeuden rikkomistapauksessa olla kuitenkin vaikeasti määriteltävissä. Tältä osin voisi olla hyvä luoda selkeät ja yhtenevät määritelmät.

N. Syy–yhteyden olemassaolo kilpailurikkomuksen ja vahingon välillä tulisi aina osoittaa. Mikäli katsotaan, että syy-yhteyskäsitettä on tarpeen helpottaa, se ei saa kuitenkaan johtaa käännetyn todistustaakan mukaiseen vastuuseen.

O. Ei muuta kommentoitavaa.

Suomen Yrittäjät

Martti Pallari
johtaja

Anja Tuomola
lainopillinen asiamies