Lausunto hallituksen esityksestä (HE 161/2014 vp) laeiksi tilaajavastuulain ja lähetetyistä työntekijöistä annetun lain muuttamisesta

Eduskunta
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta

Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on pyytänyt Suomen Yrittäjiltä lausuntoa tilaajavastuulain ja lähetetyistä työntekijöistä annetun lain muuttamista koskevasta hallituksen esityksestä. Suomen Yrittäjät osallistui tilaajavastuulain toimivuutta ja muutostarpeita selvittäneen kolmikantaisen TIVA-työryhmän työhön, jonka mietinnön perusteella hallituksen esitys on laadittu. Suomen Yrittäjät esittää kunnioittavasti lausuntonaan seuraavaa.

Tilaajan ennakollinen selvitysvelvollisuus on oikea tapa järjestää tilaajan vastuu

Suomen Yrittäjät on tyytyväinen hallituksen esityksessä esitettyyn johtopäätökseen siitä, että oikea tapa järjestää tilaajan vastuu on edelleenkin tilaajan ennakollinen selvitysvelvollisuus. TIVA-työryhmän väliraportissa (TEM raportteja 23/2013) esiteltiin erilaisia sääntelymalleja tilaajan ja sopimuskumppanin yhteisvastuusta. Työryhmässä päädyttiin kuitenkin kehittämään tilaajavastuuta nykyisen kaltaisena sopimuksen tekemistä edeltävänä tilaajan selvitysvelvollisuutena.

Ehdotettava tilaajan ennakollisen selvitysvelvollisuuden täsmentäminen ja seuraamusjärjestelmän kehittäminen ovat mielestämme keinoina riittäviä ja asianmukaisia. Ennakollinen selvitysvelvollisuus antaa tilaajalle mahdollisuuden arvioida sopimuskumppanin luotettavuutta. Tilaaja voi aina kieltäytyä sopimuksen tekemisestä sopimuskumppanin kanssa, vaikka sopimuskumppani toimittaisikin tilaajavastuulain mukaiset selvitykset. Tilaajan on saatujen selvitysten perusteella viime kädessä itse päätettävä, tekeekö se sopimuksen. Jos selvitysten perusteella tilaajan on pitänyt käsittää, ettei sopimuskumppani täytä lakisääteisiä velvoitteitaan, se ei saisi tehdä sopimusta. Tilaaja on siis vastuussa, jos hän tekee sopimuksen sellaisen sopimuskumppanin kanssa, jolla ei ole tarkoitus noudattaa lakisääteisiä maksuvelvoitteitaan. Tällaisessa tilanteessa tilaaja voi joutua maksamaan laiminlyöntimaksua tilaajavastuulain 9 §:n mukaisesti.

Työryhmässä esillä ollut yhteisvastuujärjestelmä olisi ongelmallinen esimerkiksi sopimusvapauden ja valvonnan näkökulmista. On siten hyvä, ettei sellaista Suomen oikeusjärjestelmään poikkeuksellista vastuurakennelmaa esitetä säädettäväksi. Yhteisvastuuseen liittyvien juridisten ongelmien lisäksi ei voida esittää varmaa näyttöä siitä, että taloudellinen yhteisvastuu ehkäisisi harmaata taloutta lainkaan tehokkaammin kuin sopimuskumppanin tietojen etukäteinen selvittämisvelvollisuus. On myös mielestämme selvää, ettei asianmukaisesti toimineeseen tilaajaan saisi koskaan kohdistua haitallisia seuraamuksia siitä syystä, ettei tilaajan sopimuskumppani ole noudattanut omia velvoitteitaan. Tämä periaate on syytä muistaa tilaajavastuulakia ja rajat ylittävien palvelujen tarjoamista tarkasteltaessa myös tulevaisuudessa.

Selvitysvelvollisuuden laajentaminen ei ole tarpeen

Tilaajan selvitysvelvollisuutta ehdotetaan laajennettavan myös selvityksen hankkimiseen siitä, onko sopimuskumppani järjestänyt lakisääteisen työterveyshuollon. Tältä osin (samoin kuin sovellettavan työehtosopimuksen selvittämisen kohdalla) selvitykseksi riittäisi sopimuskumppanin itse laatima kirjallinen selvitys, josta ilmenisi, miten työterveyshuolto on järjestetty tai aiotaan järjestää.

Emme pidä selvitysvelvollisuuden laajentamista tarpeellisena. Ehdotus työterveyshuollon järjestämisen selvittämisen lisäämisestä tilaajavastuulakiin perustuu 22.3.2012 tehtyihin työmarkkinakeskusjärjestöjen työurasopimuksen linjauksiin. On huomattava, etteivät pienet yritykset olleet edustettuina työurasopimusta tehtäessä.

Tilaajavastuulain tavoitteena on harmaan talouden torjunta. Selvitysvelvollisuuden laajentaminen sopimuskumppanin työterveyshuollon selvittämiseen ei ole mielestämme tarpeen tilaajavastuulain tavoitteiden toteutumiseksi, koska työterveyshuollon järjestämisellä ei ole vaikutusta verojen ja muiden vastaavien maksuvelvoitteiden suorittamiseen.

Lisäksi on huomattava, että kaikki yritykset eivät ole kyenneet järjestämään työterveyshuoltoa yrityksestä itsestään riippumattomista syistä. Tällainen tilanne on usein nimenomaisesti pienillä yrityksillä, jotka eivät käytännössä saa tarvitsemiaan työterveyshuoltopalveluja. Ehdotetun säännöksen mukaan tällaisen yrityksen kanssa ei voitaisi tehdä sopimusta, mikä rajoittaisi siten pienten yritysten toimintamahdollisuuksia.

Tilaajan vastuun selkeyttäminen on perusteltua

Tilaajavastuulain soveltamisalan tarkistaminen

Tilaajavastuulain soveltamisalan euromääräisen alarajan korottaminen 9000 euroon on perusteltua. Laiminlyöntimaksujen korottamisen ohella on oikeasuhtaista, että myös soveltamisalan euromääräistä alarajaa korotetaan. Tämä helpottaa myös erityisesti pienten yritysten hallinnollista taakkaa, kun niiden ei tarvitse pyytää tilaajavastuulain mukaisia selvityksiä, jos tilaajavastuulaissa tarkoitetun alihankintasopimuksen vastikkeen arvo ilman arvonlisäveroa on alle 9000 euroa.

Verovelkaa koskeva selvitys

Ehdotettu verovelkaselvitystä koskeva muutos on mielestämme oikeanlainen. Pelkkä järjestelemättömän verovelan olemassaolo ei tarkoita sitä, että tilaajan sopimuskumppani ei olisi halukas huolehtimaan lakisääteisistä maksuvelvoitteistaan. Yhdymme tältä osin hallituksen esityksessä todettuun, jonka mukaan maksuvaikeuksien syinä voivat olla esimerkiksi suhdannevaihtelut tai viivästykset yrityksen omien saatavien maksuissa.

Jos järjestelemättömästä verovelasta ei ole tehty maksusuunnitelmaa, aiheuttaa se nykyisen soveltamiskäytännön mukaisesti laiminlyöntimaksun tilaajalle, joka tekee sopimuksen tällaisen yrityksen kanssa. Tällainen soveltamiskäytäntö on tilaajavastuulain sanamuodon vastainen. On siten erittäin tärkeää, että oikeustilaa selvennetään ehdotuksen mukaisesti. Tilaajavastuulain tarkoituksen mukaisesti tilaajan tulee itse voida harkita, tekeekö se sopimuksen verovelkaisen sopimuskumppanin kanssa. Katsomme, ettei yritystä saisi kuitenkaan pitää kategorisesti epäluotettavana sillä perusteella, että se on merkitty hallituksen esityksessä 204/2013 vp tarkoitettuun verovelkarekisteriin.

Selvitys ulkomaisen sopimuskumppanin työntekijöiden sosiaaliturvasta

Esityksen mukaan tilaajan ulkomaisen sopimuskumppanin olisi selvitettävä lähettämiensä työntekijöiden sosiaaliturvan määräytyminen viimeistään ennen sopimuksen mukaisen työn aloittamista. Tältä osin kyse on nykyisen soveltamiskäytännön kirjaamisesta lakiin. Soveltamiskäytäntö ulkomaisen sopimuskumppanin työntekijöitä koskevien todistusten osalta on ollut järkevä, koska sopimusta tehtäessä ei välttämättä voida vielä tietää, ketkä sopimuskumppanin työntekijöistä tulevat Suomeen. Selvitysten vaatiminen ennen sopimuksen tekemistä ei ole tarkoituksenmukaista, koska ennen varsinaisen työn aloittamista ei usein vielä ole varmuutta Suomeen lähetettävien työntekijöiden määrästä ja henkilöistä.

Ehdotettu muutos on nykytilaa selkeyttävä ja siten kannatettava. Tilaajavastuulain mukaisen selvitysvelvollisuuden tarkoitus toteutuu asianmukaisesti, kun selvitykset voidaan antaa sopimuksen tekemisen jälkeen, mutta ennen kuin työntekijä aloittaa työnteon.

Lähetettyjen työntekijöiden valvontaviranomaisesta tiedottaminen

Lähetetyistä työntekijöistä annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että työn teettäjän (=tilaajan) on annettava ulkomaiselle sopimuskumppanille kirjallisesti tieto lain noudattamista valvovasta viranomaisesta (ehdotettu 8 c §). Kirjallisen tiedon olisi oltava todennettavissa sopimuksen alaisen työn keston ajan. Käytännössä kyse on siis tiedon antamisesta Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueesta ja sen yhteystiedoista. Tämä tiedonantovelvollisuus on sanktioitu lain 9 a §:n rangaistussäännöksellä.

Ehdotettu muutos on lainvalmistelussa aiemmin esitettyä mallia huomattavasti oikeasuhtaisempi. Vaikka kyse on työn teettäjälle asetettavasta lisävelvoitteesta, ei tiedon antamisesta aiheudu kuin hyvin lievää hallinnollista taakkaa. Velvoite voidaan hallituksen esityksen mukaan täyttää esimerkiksi sähköpostitse. Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin rikosoikeudellista sanktiota voidaan kuitenkin pitää suhteettoman ankarana, ottaen huomioon mahdollisen laiminlyönnin vähäinen luonne.

Esityksen mukaan tiedonantovelvoite koskisi vain niitä tilanteita, joissa lähetetyn työntekijän työ kuuluu myös tilaajavastuulain soveltamisalaan. Lisäksi tiedonantovelvollisuutta ei ehdotuksen mukaan olisi silloin, kun työn teettäjän ja sopimuskumppanin sopimussuhdetta voidaan pitää vakiintuneena aikaisempien sopimussuhteiden johdosta. Tältä osin hallituksen esityksessä viitataan tilaajavastuulain 5 §:n 4 momentin 3 kohdassa säädettyyn sopimussuhteen vakiintumiseen. On erittäin myönteistä, että hallituksen esityksessä tiedonantovelvoite on kytketty tilaajavastuulain soveltamiseen ja sopimussuhteen vakiintumiseen. Muutoin lisävelvoite soveltuisi kaikkiin lähetettyjen työntekijöiden käytön moninaisiin tilanteisiin, mitä ei voida pitää oikeasuhtaisena. Ei olisi loogista, että tilaajavastuusta aiheutuvia velvoitteita sovellettaisiin eri tavalla, jos sopimuskumppani on ulkomainen yritys, joka lähettää työntekijöitään Suomeen.

Lopuksi

Ehdotetut muutokset lisäävät jonkin verran yritysten hallinnollista taakkaa. Ilman selvitysvelvollisuuden laajentamista työterveyshuollon järjestämiseen hallinnollinen taakka voisi kuitenkin jopa vähentyä ehdotettujen muutosten seurauksena. Tilaajavastuulain toimivuuden edellytyksenä on, että lain noudattamisesta aiheutuva hallinnollinen taakka yrityksille on mahdollisimman kevyt. Huolta on pidettävä myös siitä, että yrityksillä on tosiasiallinen mahdollisuus hankkia selvitykset itse kustannustehokkaalla tavalla. Ulkomaisten sopimuskumppanien kohdalla selvitysten pyytämisen tai hankkimisen aiheuttama hallinnollinen taakka on suurempi. Toivottavaa olisi, että lakia valvova viranomainen edistäisi jatkossakin omalla toiminnallaan tietoisuutta niistä selvityksistä, jotka ulkomaisten yritysten osalta täyttävät tilaajavastuulain vaatimukset.

Erityisesti muilla kuin rakennus- ja kuljetusalalla ja pienissä yrityksissä tilaajavastuulain velvoitteet tunnetaan luonnostaan heikommin kuin suuremmissa yrityksissä. Olemme tyytyväisiä siihen, että lakiehdotuksella puututaan voimassa olevan lain sanamuodosta poikkeaviin soveltamiskäytäntöihin ja kirjataan niitä lakiin. Ehdotus lisää siten oikeusvarmuutta ja selkeyttää yritysten toimintaympäristöä.

Pidämme lisäksi erittäin myönteisenä sitä, että tilaajavastuulakiin ehdotetaan säännöstä, jossa viitataan tilaajan velvollisuuksien osalta lähetetyistä työntekijöistä annetun lain säännöksiin. Ehdotettu viittaussäännös on omiaan lisäämään selkeyttä käsillä olevaan varsin monimutkaiseen säännöskokonaisuuteen. Tilaajan vastuuta koskeva sääntely koetaan usein hankalaksi sekä tilaajan että tämän sopimuskumppanin puolelta. Kaikki sääntelyä selkeyttävät toimet ovatkin erittäin tervetulleita ja tarpeellisia.

Suomen Yrittäjät

Albert Mäkelä
lainopillinen asiamies