Lausunto Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta, luonnos valtioneuvoston asetukseksi maankäyttö- ja rakennusasetuksen muuttamisesta sekä luonnoksista koskien maankäyttö- ja rakennusalain nojalla annettavia

Ympäristöministeriö

Lausunnossa korostamme erityisesti seuraavia seikkoja:

• Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaismuutos on tarpeen
• Perustuslakitarkastelu on toteutettu puutteellisesti
• Teknillisistä oppilaitoksista ennen ammattikorkeakouluja valmistuneiden insinöörien, rakennusarkkitehtien ja teknikoiden ammatinharjoittaminen ja työn tekemisen mahdollisuus on säilytettävä
• Pääsuunnittelijoiden pätevyyskysymys
• Alan toimijoiden pätevöitymisestä ja ammattitaidon ylläpidosta on huolehdittava
• Suunnittelijoiden kelpoisuusmenettelyä täsmennettävä rakennushankkeen osapuolten oikeusturvan takaamiseksi
• Rakennesuunnittelun vaativuusluokkien uudelleen määrittely ja päätökset valtioneuvostotasolla
• Esitysten taloudelliset, erityisesti yritystaloudelliset vaikutukset on arvioitu puutteellisesti
• Työnjohtajien pätevyyskysymys

Allekirjoittaneet järjestöt seuraavat rakennusalan kehitystä ja toimivat useilla rintamilla alan kehittämisen puolesta. Järjestöt ovat olleet aktiivisia ja ottaneet asiaan kantaa yhteislausunnoissaan sekä osallistumalla ministeriön valmistelevan työryhmän työhön. Järjestöt pitävätkin pitkään työn alla ollutta lakimuutosta tervetulleena etenkin sen perustuslaillisuustarkastelun ja maankäyttö- ja rakentamislainsäädännön ohjausjärjestelmän selkeyttämisen osalta.

Valitettavasti perustuslaillisuustarkastelu ulottuu vain säädöstekniselle tasolle eikä ota huomioon yksilön elinkeinon harjoittamisen oikeutta ja vapautta kuten perustuslain 18 § pykälässä säädetään. Sen mukaan ”jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.
Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön.” Lausuttavana olevat esitykset eivät toteuta tätä pykälää.

Tällaisenaan toteutuessaan ehdotukset aiheuttavat suhdanneherkälle rakennusalalle merkittävää haittaa toimijoiden pätevyyksien uudelleenmäärittelyn osalta. Lain tavoite rakentamisen ja suunnittelun laadun parantamisesta sinänsä on kannatettava mutta se ei toteudu rakennusalan insinöörien, rakennusarkkitehtien ja teknikoiden työllisyys- ja elinkeinotoiminnan harjoittamismahdollisuuksia heikentämällä.

Jää nähtäväksi ehkäiseekö rakennushankkeeseen ryhtyvän entistä laajempien velvollisuuksien määrittäminen suunnittelijoiden pätevyyksiin liittyen itse rakentamiseen ryhtymistä ja rakennushankkeiden käynnistymistä.

1 Pääsuunnittelijakysymys

Lakiehdotuksessa esitetään säädettäväksi, että rakennussuunnittelijana voi toimia myös pääsuunnittelija samoin kuin erityissuunnittelijana voi toimia myös pääsuunnittelija.

Pääsuunnittelijan tulee ehdotuksen mukaan kuitenkin täyttää rakennussuunnittelijan kelpoisuusvaatimukset. Pääsuunnittelijatehtävät ovat siten ohjattu yksinomaan rakennussuunnittelijalle, jolloin muiden suunnittelijoiden, kuten insinöörien, rakennusarkkitehtien ja teknikoiden mahdollisuudet pääsuunnittelijatehtäviin on estetty korkeakoulututkintovaatimuksella.

Tämä syrjii työmarkkinoilla toimivia, teknillisistä oppilaitoksista ennen ammattikorkeakouluja valmistuneita insinöörejä, rakennusarkkitehteja ja teknikoita. Heidän panoksensa pääsuunnittelijoina yhä useammassa kohteessa on rakennusalan avainkysymys. Tämä tulee huomioida paitsi suunnittelutehtävien vaativuuden arvioinnissa myös henkilöiden pätevyyksiä ja kelpoisuuksia näihin tehtäviin määriteltäessä. Pääsuunnittelijalle on myös määritelty laajat velvollisuudet, joita ilman insinöörien, rakennusarkkitehtien ja teknikoiden osaamista ei alalla pystytä toteuttamaan.

• Lakitekstin muoto kohdassa 120c § tulee muuttaa muotoon: ”erityissuunnittelija voi toimia myös pääsuunnittelijana”
• 120 e § kohdasta 4 on muutettava muotoon: ” Pääsuunnittelijalla tulee olla suunnittelutehtävän vaativuuden edellyttämä rakennusalan tutkinto sekä riittävä kokemus suunnittelualan tehtävistä. Lisäksi pääsuunnittelijalla tulee olla eri toimialojen suunnitelmien yhteensovittamisen kokemus ja taito”. Teksti ”Pääsuunnittelijan on täytettävä rakennussuunnittelijan kelpoisuusvaatimukset” on poistettava.
Ei ole tarkoituksenmukaista ohjata lailla pääsuunnittelijatehtäviä yhden ammattikunnan tehtäväksi ja pois niiltä ammattikunnilta jotka käytännössä nykyään niitä tekevät. Kytkentä rakennussuunnittelijan kelpoisuusvaatimuksiin on poistettava yhdenvertaisuussyistä.

2 Vaikutusarviointi, pätevyysvaatimusten tiukennokset ja yhdenvertaisuuden toteutuminen

Ehdotusten perustelumuistioissa todetaan, että niiden vaikutukset ovat vähäisiä, ehdotuksilla ei kiristetä nykyistä vaatimustasoa ja että ehdotuksilla ei ole taloudellisia vaikutuksia. Järjestöt toteavat, että ehdotusten vaikutusarviointi on selvästi jäänyt puutteelliseksi kansantaloudellisten, yritys- ja yksityistaloudellisten, sekä suunnittelu- ja työnjohtotehtävien vaativuusluokitussääntelyn sekä niihin liittyvän kelpoisuusvaatimussääntelyn osalta.

Järjestöt arvioivat, että koulutusvaatimuksen ja työkokemusvuosien osalta kelpoisuusvaatimuksia perusteettomasti tiukentamalla rakennusalan menestymisen edellytykset, alan työllisyys ja yritystoiminnan edellytykset heikkenevät.

Väliinputoajina työmarkkinoilla ovat teknillisistä oppilaitoksista ennen ammattikorkeakouluja valmistuneet insinöörit, rakennusarkkitehdit ja teknikot. Perustuslain 6 §:n 1. momentin mukainen yhdenvertaisuus ei näin ollen toteudu.

Ehdotuksessa ei ole huomioitu alan toimijoiden ikärakennetta, tutkintojärjestelmässä tapahtuneita muutoksia, alalla jo olevien yrittäjien mahdollisuuksia jatkaa elinkeinotoimintaansa eikä yrittäjien tarjoamien palveluiden alueellista saatavuutta. Myös alalle opiskelevien nuorten tuleva ammatinharjoittaminen on turvattava.

• Koska lain ja asetusten rakenne muuttuu oleellisesti, on niiden lopullista muotoilua varten perustettava laajapohjainen työryhmä, jossa alan järjestöjen asiantuntija ovat edustettuina.
• Ehdotuksista on laadittava kattava vaikutusarviointi puolueettoman tahon toimesta. Painopisteenä tulee olla suunnittelu- ja työnjohtotehtävien vaativuusluokitussääntely ja siihen liittyvä kelpoisuusvaatimussääntely sekä niiden vaikutukset, kuten yhdenvertaisuuden toteutuminen työmarkkinoilla.
• Vaikutusarviointiin on liitettävä kansantaloudellisten, yritystaloudellisten sekä yksityishenkilöille koituvien riskien analyysi.

3 Suunnittelijoiden kelpoisuudet, rakennussuunnittelu ja erityissuunnittelu

Järjestöt ovat nostaneet aiemmissa lausunnoissaan esiin lain ja rakentamismääräyskokoelman tulkinnoista johtuvien epäselvyyksien vaikutuksia alan toimijoihin sekä vaatineet lain ja määräysten täsmentämistä, kuten oikeudenmukaisia tulkintaohjeita henkilöpätevyyksien osalta.

Järjestöt eivät näe lakiehdotuksessa esitettyjä kelpoisuusvaatimusten tiukennuksia rakennusalan suunnittelua ja laatua parantavina, vaan ainoastaan alalla toimivien henkilöiden työllisyyttä ja yritystoiminnan edellytyksiä heikentävinä elementteinä. Myös suomalaisen ammattikorkeakoulutuksen laatu kyseenalaistetaan, mikäli ehdotukset toteutuvat esitetyllä tavalla.

120 e § on kirjattu rakennussuunnittelijan pätevyysvaatimukseksi kohdissa 1) erittäin vaativassa suunnittelutehtävässä ylempi korkeakoulututkinto ja 2) vaativassa suunnittelutehtävässä rakennusalan korkeakoulututkinto. Tämä kirjaus rajaa kyseisiä suunnittelutehtäviä nykyään suorittavat rakennusinsinöörit, -arkkitehdit ja teknikot pois kelvollisista suunnittelijoista.

Lain muotoilu on syrjivä ja rakennusinsinöörien, -arkkitehtien ja teknikoiden työmahdollisuuksia rajoittava. Esimerkiksi rakennusarkkitehteja työskentelee useita satoja edelleen vaativissa suunnittelutehtävissä ympäri Suomea. Lain muotoilu rajoittaa paitsi rakennusarkkitehtien, myös rakennussuunnittelua tekevien rakennusinsinöörien ja –teknikoiden työn saantia ja mahdollisuuksia jatkaa nykyisissä tehtävissään. Käytännössä se lopettaisi useita toimivia yrityksiä.

• Lain muotoilusta on poistettava 120 e § tekstistä kohdasta 1) sanat: ”ylempi korkeakoulu” TAI muotoiltava teksti seuraavasti: ”Suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon korkeakoulussa tai yliopistossa arkkitehtuurin koulutusohjelmassa ja on toiminut rakennussuunnittelijana vaativuusluokan A suunnittelutehtävissä vähintään viiden vuoden ajan ja osallistunut vaativuusluokan AA hankkeiden rakennussuunnitteluun. Suorittanut vähintään rakennusarkkitehti (AMK) tutkinnon tai rakennusarkkitehdin tutkinnon ammatillisella korkea-asteella tai teknillisessä oppilaitoksessa ja jolla on edellä mainittu kokemus sekä jolla voidaan katsoa olevan tehtävän vaatimat edellytykset. Korjauskohteiden suunnittelijalla tulee edellä mainitun koulutuksen lisäksi vastaavasti olla kokemusta vaativuusluokan A korjaussuunnittelusta vähintään viiden vuoden ajan ja suunnittelijan tulee olla osallistunut vaativuusluokan AA hankkeiden korjaussuunnitteluun”.

• Lain muotoilusta on poistettava 120 e § tekstistä kohdasta 2) sana: ”korkeakoulu” TAI muotoiltava teksti seuraavasti: ”Suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon korkeakoulussa tai yliopistossa arkkitehtuurin koulutusohjelmassa, suorittanut rakennusarkkitehti (AMK) tutkinnon tai rakennusarkkitehdin tutkinnon ammatillisella korkea-asteella tai teknillisessä oppilaitoksessa tai on aikaisemmin suorittanut vastaavan rakennussuunnittelun oppimäärän sisältävän rakennusalan muun tutkinnon (esimerkiksi on suorittanut talonrakennuksen opintosuunnan insinöörin tutkinnon teknillisessä oppilaitoksessa tai on ennen tämän säädöksen voimaan tuloa suorittanut rakennussuunnittelupainotteisen insinööri (AMK) tutkinnon) ja on osallistunut vaativuusluokan A hankkeiden rakennussuunnitteluun vähintään kolmen vuoden ajan. Korjauskohteiden suunnittelijan tulee edellä mainitun koulutuksen lisäksi olla osallistunut vaativuusluokan A hankkeiden korjaussuunnitteluun vähintään kolmen vuoden ajan.

• Vaihtoehtoisesti muotoilu voi olla: ”rakennussuunnitelman ja erityissuunnitelman laatijalla on oltava asianomaiseen suunnittelutehtävään soveltuva rakennusalan korkeakoulututkinto taikka aikaisempi rakennusalan ammatillisen korkea-asteen tai sitä vastaava aiempi tutkinto sekä riittävä kokemus kyseisen suunnittelualan tehtävistä. Pienehkön tai teknisiltä ominaisuuksiltaan tavanomaisen rakennuksen tai teknisen järjestelmän suunnittelijana voi hankkimaansa kokemusta vastaavasti toimia myös henkilö, joka on suorittanut talonrakennuksen tai asianomaisen erityisalan opintosuunnalla teknikon tai sitä vastaavan aiemman tutkinnon”.
Kun henkilöpätevyyksiä määritellään, pitää kaikissa tapauksissa ottaa tasapuolisesti huomioon henkilön hankkima koulutus ja työkokemus sekä mahdollisuus edetä pätevyysluokasta seuraavaan. Hallituksen esityksestä puuttuu johdonmukaisuus siinä, miten edellisestä pätevyysluokasta voidaan pätevöityä seuraavaksi vaativampaan luokkaan. Tämänkaltainen jatkopätevöityminen, siirtyminen vaativampiin tehtäviin kokemuksen ja koulutuksen myötä, on alan toimijoille tyypillistä. Esityksistä puuttuu myös näkemys siitä, miten jo alalla olevien pätevyys voidaan nostaa vaadittavalle tasolle täydennys- tai lisäkoulutuksen avulla.

• 120 § on lisättävä: ”Suunnittelija voi pätevöityä koulutuksen ja kokemuksen karttuessa kelpoisuusluokasta vaativampaan”.

Lakiehdotuksen tiukennokset kokemusvaatimusvuosissa eivät paranna suunnittelutyön laatua ja jää epäselväksi, miksi kokemusvuosivaatimuksia on kasvatettu. Oheiset tarkennukset taas parantaisivat alan toiminnan ja koulutuksen ennakoitavuutta sekä yksilön oikeusturvaa.

4 Rakentamisen suunnittelutehtävän vaativuusluokan määräytyminen

Järjestöt katsovat, että Ympäristöministeriölle ehdotuksessa annettu valtuutus määrätä asetuksella suunnittelutehtävien vaativuudesta ja kelpoisuuksien arvioinnista on käytännössä henkilöpätevyyksien määrittelyä ja sen pitäisi olla valtioneuvoston asetuksella määrättävää, ei ympäristöministeriön asetuksella.
Ympäristöministeriön asetuksenantovaltuutukseen sopii koordinoida rakentamismääräysten teknisiä määräyksiä. Laissa on oltava yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista perussäännös, joka sitoo ja rajaa asetuksenantajan toimivaltaa.

Asetusluonnoksessa on useita epämääräisiä ilmaisuja rakennusfysikaalisen suunnittelutehtävän, sisäilmaolosuhteiden suunnittelutehtävän sekä kiinteistön vesi- ja viemärilaitteiden suunnittelutehtävän vaativuusluokkien osalta. Epäselväksi jää, miten määritellään, mikä tehtävä on ”laaja” tai millaisten ”kohteiden käyttäjämäärät pieniä”.

5 Suunnittelijoiden kelpoisuudet, rakennesuunnitteluntehtävien vaativuusluokat

Kuten edellä todettiin, tehtävien vaativuusluokkien määrittely on käytännössä henkilöpätevyyksien määrittelyä. Ympäristöministeriön asetusluonnoksessa rakennesuunnittelusta ollaan monella yksityiskohtaisella tekstillä rajaamassa jopa ammattikorkeakouluista valmistuneet ja valmistuvat insinöörit työmahdollisuuksista. Sama koskee aiemmin teknillisistä oppilaitoksista valmistuneita insinöörejä ja teknikoita, jotka ovat olleet jo vuosikausia alan tehtävissä.

Esimerkiksi puurakenteiden suunnittelussa jo 16 m jännevälin ylittävien naulalevyristikoiden mitoittamiseen ja suunnitteluun eivät lakiesityksen ja sitä täydentävän asetusluonnoksen mukaan edes AMK-tutkinnon suorittaneet henkilöt ole kelvollisia. On kyseenalaista, mistä kyseinen raja-arvo on tekstiin tullut, sillä insinöörit ovat työssään joutuneet ratkomaan paljon suurempien puurakenteisten ristikkorakenteiden suunnitelmia.

Samanlaisia rajauksia ollaan ehdottamassa betonirakenteiden jänneväli- ja lujuusluokkien kautta sekä teräsrakenteiden osalta.

Tämä johtaa siihen, etteivät esimerkiksi puurakenteisia kattoristikoita valmistavat tehtaat eikä rakennelaskentaan erikoistuvat toimistot voi pitää edes AMK-tutkinnon suorittaneita insinöörejä palkkalistoillaan.

• Liite II Taulukko 1 ja 1.2.: raja-arvot on poistettava tai määriteltävä uudelleen siten, että nykyisin vallitseva tilanne otetaan paremmin huomioon kuulemalla alan järjestöjen kannat.

Lainsäädäntöä täydentävää asetusta ei saa laatia tuottamaan insinööreille laajaa työttömyyttä, heikentämään alan yritystoiminnan edellytyksiä eikä hankaloittamaan insinööriopiskelijoiden valmistumisen jälkeistä työnsaantia.

6 Suunnittelijoiden ilmoittaminen ja kelpoisuuden arviointi

120 f § määrätään suunnittelijoista ilmoittaminen rakennushankkeeseen ryhtyvälle ja kelpoisuuden arviointi rakennusvalvontaviranomaiselle. Jos suunnittelija ei rakennusvalvontaviranomaisen arvion mukaan täytä pätevyysvaatimuksia, viranomaisen velvollisuus on vaatia rakennushankkeeseen ryhtyvältä suunnittelijan vaihtamista. Kelpoisuudesta on ehdotuksen mukaan pyydettäessä tehtävä myös erillinen päätös. Koulutuksen ja kokemuksen arviointi eri vaativuusluokkien suunnittelutehtävissä on yksilön oikeusturvan ja ammatin harjoittamisen kannalta merkittävä kysymys.

Menettely on vastakkainen nykykäytännön kanssa, jossa suunnittelijoina toimivat henkilöt ja yritykset tarjoavat vapailla markkinoilla palveluitaan ja vastaavat itse ammattitaidostaan. Kustannuksia suunnittelusta on useimmiten syntynyt jo ennen rakennusvalvontaviranomaisen kanssa asioimista, joten kelpoisuuden evääminen jälkikäteinen lisää rakennushankkeeseen ryhtyvän kustannuksia ja aiheuttaa tarpeetonta ja moninkertaista työtä.

• 120 f § on lisättävä mahdollisuus vaatia puolueettomalta taholta oikaisua rakennusvalvontaviranomaisen päätöksestä, mikäli viranomainen toteaa, ettei suunnittelija hänen tukintansa mukaan täytä suunnittelijan kelpoisuusvaatimuksia.
• 120 f § on lisättävä riidanratkaisumenettely mahdollisissa riitatapauksissa.

7 Vastaavan työnjohtajan ja erityisalan työnjohtajan kelpoisuusvaatimukset

Lakiehdotuksen 122 c § vastaavan työnjohtajan ja erityisalan työnjohtajan kelpoisuusvaatimukset rajaavat korkeakoulututkintovaatimuksella yksiselitteisesti pois työmarkkinoilla näissä tehtävissä nykyään menestyksekkäästi toimivia rakennusalan ammattilaisia.

• Kohta 1 on muutettava muotoon: ”Erittäin vaativassa rakennushankkeessa tai sen erittäin vaativassa osassa on vastaavalla työnjohtajalle oltava vähintään tehtävään soveltuva teknillisen oppilaitoksen tai ammattikorkeakoulun rakennusosastolla tai rakennustekniikan koulutusohjelmassa suoritettu insinöörin tai rakennusmestari AMK taikka insinööri AMK tutkinto, kokemusta rakennustyön johtamisesta vähintään 5 vuotta sekä hyvä perehtyneisyys kyseisen alan työnjohtotehtävissä. Teknillisen oppilaitoksen rakennusosaston opintolinjalla suoritettu teknikon tutkinto tai aikaisempi sitä vastaava tutkinto tulevat kysymykseen, jos henkilö työtodistuksin ja muin selvityksin osoittaa toimineensa menestyksellisesti vaativuudeltaan vastaavissa tehtävissä.”

Herää kysymys, miksi suunnittelutehtävien vaativuusluokituksen logiikka ei ulotu asetusluonnoksen rakennustyönjohtotehtävien vaativuusluokitukseen. Saman 4-portaisen vaativuusluokituksen käyttäminen säädöksissä kautta linjan olisi suositeltavaa.

Järjestöt pitävät tärkeänä ehdottamiensa muutosten myötävaikutusta rakentamisen työllisyyteen, alan liiketoimintamahdollisuuksien paranemiseen sekä kansainvälisen kilpailukyvyn positiiviseen kehittymiseen.

Pertti Porokari, puheenjohtaja, Uusi Insinööriliitto UIL ry

Kimmo Sandberg, toimitusjohtaja, Rakennusinsinöörit ja -arkkitehdit RIA ry

Ahti Junttila, toimitusjohtaja, Rakennusmestarit ja –insinöörit AMK RKL ry

Hannu Sipilä, toiminnanjohtaja, Suomen LVI Liitto

Jussi Järventaus, toimitusjohtaja, Suomen Yrittäjät

Tarmo Pipatti, toimitusjohtaja, Rakennusteollisuus RT ry

Matti Mannonen, toimitusjohtaja, Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL ry

Mika-Matti Ojala, puheenjohtaja, Insinööriopiskelijaliitto IOL ry

TIEDOKSI:

Asuntoministeri Krista Kiuru

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen