Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta perintö- ja lahjaverolain sekä tuloverolain 47 §:n muuttamisesta

Valtiovarainministeriö
Vero-osasto

Esitettävät muutokset

Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan perintö- ja lahjaverolakia muutettavaksi siten, että maatilojen ja muiden yritysten sukupolvenvaihdosten verotusta kevennetään. Kevennys toteutettaisiin siten, että nykyinen 60 prosentin huojennus arvostamislain mukaisesta arvosta (jäljempänä verotusarvo) laskettuna kasvaisi 80 prosenttiin. Perintö- ja lahjavero tulisi siten määrättäväksi maatilan tai muun yrityksen arvosta, joka olisi 20 prosenttia verotusarvosta. Veronhuojennus laajennettaisiin lisäksi koskemaan myös metsätilaa. Veronhuojennusetu menetetään jatkossakin, mikäli jatkaja luovuttaa saamansa yrityksen viiden vuoden kuluessa. Huojennusedun menetystä koskevaa säännöstä ehdotetaan muutettavaksi koskemaan myös yrityksen toiminnan lakkaamis- ja supistumistilanteita. Luovutusvoiton laskemista koskevia tuloverolain säännöksiä esitetään muutettavaksi siten, että todellisena maatilan tai yrityksen hankintamenona veronhuojennustilanteissa pidetään huojennettua arvoa täyden verotusarvon sijasta.

Lausunto

Arvio sukupolvenvaihdoshuojennuksen perusmallista

Suomen Yrittäjät kannattaa luonnoksessa esitettyä ratkaisua, jossa maatilojen ja muiden yritysten sukupolvenvaihdosten veronhuojennus kasvatetaan nykyisestä 60 prosentista 80 prosenttiin täyden verosta vapauttamisen sijasta. Hallituksen ohjelmakirjauksen toteuttaminen siten, että vain tietylle osalle yrityksen omaisuudesta olisi myönnetty täysi verovapaus, olisi merkinnyt yritysten taseomaisuuden erottelua ja tapauskohtaista arviointia. Täyden verovapauden toteuttaminen olisi johtanut väistämättä siihen, että osalla jatkajia verotus olisi kiristynyt merkittävästikin nykytilanteeseen verrattuna.

Esitysluonnoksen peruslähtökohtana on nykyisen tulkintalinjan jatkaminen huojennuksen kohteena olevasta omaisuudesta. Periaate on selkeästi ilmaistu HE-luonnoksen sivulla 8 kohdassa 4.1. ”Maatila ja muu yritys”. Tämä periaate kuitenkin kumoutuu esitysluonnoksen perusteluosassa, jonka teksti aiheuttaa tarpeettomia epäselvyyksiä siitä, mitä lopulta tulee sisällyttää veronhuojennuksen kohteena olevaan yrityksen omaisuuteen. Esitysluonnoksesta huokuu selkeästi esille kanta siitä, että yrityksen liiketoiminnan kerryttämät varat voisivat joltakin osin olla yrityksen liiketoiminnan kannalta ylimääräisiä – joihin veronhuojennusta ei voitaisi myöntää. Esitysluonnoksessa myös korostetaan tulolähdejakoa ja arvioidaan niitä edellytyksiä, joiden vallitessa henkilökohtaisen tulolähteen varat eivät veronhuojennukseen oikeuttaisi. Hallituksen esityksen perusteluosaa sekä perintö- ja lahjaverolakiin ehdotettavaa uutta 55 a § 1 momentin 6 kohdan sanamuotoa on ehdottomasti kehitettävä. Näin estetään epäselvän sääntelyn aiheuttamista vaihtelevista tulkinnoista johtuva epävarma oikeustila – tämä ei voine olla lain valmistelijoiden tahto. Esitämme, että epäselvyys osakeyhtiön osakkeen arvostamisessa poistetaan muuttamalla esitysluonnoksen 55 a §:n 1 momentin 6 kohdan sanamuotoa viittaamalla suoraan arvostamislaissa tarkoitettuun osakkeen matemaattiseen arvoon tai sitä alempaan vertailuarvoon. Vastaavasti noteeratun yhtiön osake arvostettaisiin arvostamislain 4 §:ssä tarkoitettuun vertailuarvoon.

Eräitä havaintoja sukupolvenvaihdoshuojennuksen osalta

Metsätilojen veronhuojennuksen edellytykset

Metsätilojen kohdalla veronhuojennuksen saamiseksi edellytetään sitä, että jatkajalla on lakisääteinen velvollisuus ottaa itselleen MYEL vakuutus. Vakuuttamisvelvollisuuden edellytykset edellyttänevät eläkeyhtiöltä ennakkoon hankittua arviota. Tämä todennäköisesti haittaa merkittävässä määrin metsätilan sukupolvenvaihdoksen suunnittelua. Vakuuttamisvelvoitteeseen liittyy myös tiettyjen hehtaarirajojen ylittäminen. Tämä johtaa siihen, että aiemman omistuksen lisäksi saatu pienikin metsäalue oikeuttaisi veronhuojennukseen, mikä ei voine olla tarkoitus. Selkeämpää olisikin säätää huojennusedun saamiselle yksiselitteiset hehtaarirajat.

Huojennuksen muista edellytyksistä

Huojennusedun saamiselta edellytetään jatkossakin aktiivista osallistumista lahjaksi tai perinnöksi saadun yrityksen toimintaan. Tähän periaatteeseen sopisi myös se, että yhdellä kertaa lahjaksi tai perinnöksi saadun omistusosuuden suuruudelle ei asetettaisi ratkaisevaa merkitystä, vaan aktiivinen osallistuminen yrityksen johtotehtäviin oikeuttaisi jatkajan saamaan veronhuojennuksen hyväkseen nykyistä väljemmin omistuskriteerein.

Veronhuojennusetu on kytketty tilanteisiin, joissa jatkaja ryhtyy aidosti harjoittamaan yritystoimintaa perintönä tai lahjaksi saadulla yritysomaisuudella vähintään viisi vuotta. Tämä veronhuojennusedun menettämistä koskeva säännös on syytä säilyttää, kuten esityksessä on tehtykin. Huojennusedun menettäminen tilanteessa, jossa yrityksen toiminta ajetaan tietoisesti ja suunnitelmallisesti alas ennen viiden vuoden karenssiajan kulumista on kannatettava. Muutoksen voidaan kuitenkin todeta vastaavan jo nykyistä käytäntöä. Lopulliseen esitykseen tulee kuitenkin selventää sitä, mitä tarkoitetaan yrityksen toiminnan muulla kuin tilapäisellä lakkaamisella tai olennaisella supistumisella. Myös näissä tilanteissa huojennusetu esitetään menetettäväksi. Määritelmät ovat tältä osin epämääräisiä ja liian avoimia. Prosenttiosuuksien muutoksiin tai ajanjaksojen pituuksiin perustuvat sääntelyt eivät liene mahdollisia, mutta hallituksen esityksen perusteluissa voitaneen sanottuja määritelmiä selventää esimerkkitapausten valossa. Tulkinnoissa tulee ottaa myös huomioon vähemmistöosakkaiden alisteinen asema suhteessa enemmistöosakkaisiin nähden. Metsätilojen osalta lienee syytä tarkentaa huojennusedun menettämisen edellytyksiä. Ei liene kohtuullista, että pienenkin osan luovutus aiheuttaisi huojennusedun menettämisen.

Luovutusvoittoverotus

Esitysluonnoksen mukaan tuloverolain säännösten nojalla laskettavan luovutusvoiton verotus kiristyisi. Kiristys voi tapauksesta riippuen olla merkittäväkin. On kuitenkin sinänsä johdonmukaista, että luovutusvoittoa verotuksessa laskettaessa pidetään hankintamenona saantohetken verotuksessa käytettyä arvoa. Luovutusvoiton määrän laskeminen voitaisiin kuitenkin toteuttaa sukupolvenvaihdostilanteissa samalla tavoin kuin ositusten jälkeisissä luovutuksissa ja luovutettaessa lahjana saatua omaisuutta vuoden sisällä lahjoituksesta. Näissä tilanteissa voidaan hankintamenona käyttää myös saantomiehen (eli lahjanantajan tai omaisuutta osituksessa luovuttaneen puolison) hankintamenoa. Tätä luovutusvoiton laskentatapaa noudattaen lahjana tai perintönä saadun yrityksen hankintameno olisi korkein seuraavista:
– se todellinen määrä, josta perintö- tai lahjavero on määrätty (huojennettu tai huojennusedun menettämisen johdosta käypä arvo),
– hankintameno-olettaman mukainen arvo tai
– saantomiehen hankintamenon mukainen arvo.
Samanlaisella sääntelyllä estetään tulkintaongelmat tilanteessa, jossa näyttäisi soveltuvan hankintamenon määrittäminen yhtä useammalla tavalla.

Voimaantulo

Uusia säännöksiä sovellettaisiin esitysluonnoksen mukaan niihin lahjoihin ja perimystilanteisiin, jotka tapahtuvat lain voimaantulon jälkeen. Vuonna 2004 toteutetussa huojennusedun merkittävässä laajentamisessa verovelvollisen vaatiessa uusia säännöksiä voitiin soveltaa jo voimaantulovuoden alusta. Uudistusta odottaneiden sukupolvenvaihdosten jouduttamiseksi olisi perusteltua saattaa uudistus voimaan samalla tavalla takautuvana jo vuoden 2008 alusta verovelvollisen niin vaatiessa.

Säätämisjärjestyksestä

Esitysluonnoksessa on pohdittu ehdotusten suhdetta yhdenvertaisuusperiaatteeseen ja lainsäätämisjärjestystä. Todettakoon, että vuonna 2004 toteutettu uudistus huojensi nyt esitettyä enemmän yritysten sukupolvenvaihdosten verotusta. Tuossa yhteydessä ei nähty tarpeelliseksi kyseenalaistaa tavallista lainsäätämisjärjestystä. Vastaavasti voitaneen menetellä tässäkin tilanteessa.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Leena Romppainen
varatuomari, veroasiantuntija