Lausunto hallituksen tasa-arvo-ohjelmaluonnoksesta

Sosiaali- ja terveysministeriö
Talous- ja suunnitteluosasto

Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjät ry:ltä lausuntoa otsikkoaiheessa mainitusta asiasta. Esitämme lausuntonamme kunnioittavasti seuraavaa:

Kyseessä on luonnos hallituksen tasa-arvo-ohjelmaksi, jonka on tarkoitus valmistua syksyllä 2004.Tasa-arvo-ohjelman tarkoitus on konkretisoida ja vastuuttaa hallituksen tasa-arvotavoitteet.

Yleisesti voidaan sanoa, että Suomessa tasa-arvon toteuttamisessa on onnistuttu varsin hyvin, ja Suomi on monilta osin ollut edelläkävijä tasa-arvon mallimaana. Naisten asema niin perheessä kuin työelämässäkin on varsin poikkeuksellinen verrattuna muuhun maailmaan. Eroja naisten ja miesten asemassa edelleen on, mutta erot ovat valtaosin luonnollisia ja liittyvät erilaisiin valintoihin, joita miehet ja naiset tekevät. Yleisesti ei voidakaan sanoa, että jompikumpi sukupuoli olisi yhteiskunnassamme toista sukupuolta heikommassa asemassa, vaan että sukupuolten asemassa edelleen on joitakin eroja. Erilaisuus ei ole epätasa-arvoa, eikä työmarkkinoiden segregaatio välttämättä osoita eriarvoisuutta vaan eri sukupuolille tyypillisiä henkilökohtaisia valintoja niin työelämässä kuin ammatinvalinnassa. Segregaatiota ei voidakaan poistaa yhtäkkiä tai väkisin, vaan yhteiskunnan on pyrittävä luomaan tilanne, joka mahdollistaa sinänsä tasa-arvoiset valinnat kullekin yksilölle. Sekä koulutus-että sosiaaliturvajärjestelmämme lähtee hyvin voimakkaasti tasa-arvoisten valinnanmahdollisuuksien periaatteesta.

Tasa-arvokysymysten monimutkaisuuden vuoksi yksinkertaistettujen ja pelkistettyjen ratkaisujen hakemista ei voida pitää suotavana. Ennen yhteiskunnallisten ratkaisujen tekemistä jonkin yksittäisen tasa-arvokysymyksen muuttamiseksi tulee huomioida paitsi sukupuolten eroavaisuudet, myös se, aiheutuuko kyseisestä eroavaisuudesta jotakin sellaista haittaa, joka edellyttää yhteiskunnan puuttumista asiaan. Erityistä huomiota on syytä kiinnittää siihen, että työmarkkinoiden segregaatio ei välttämättä ole haitaksi kummallekaan sukupuolelle, ja että keskustelussa tulee muistaa kunkin henkilön oikeudet tehdä omaa elämäänsä koskevat päätökset sukupuolestaan riippumatta.

Tasa-arvolain työsuhdetta koskevien säännösten soveltamisalan laajentaminen

Ohjelmaluonnoksessa viitataan tasa-arvolain uudistukseen, joka on tarkoitus saattaa eduskunnan käsiteltäväksi syyskaudella 2004. Ohjelmaluonnoksessa todetaan, että lain soveltamisalaa esitetään laajennettavaksi soveltuvin osin työsuhdetta lähellä oleviin työn tekemisen muotoihin.

Tasa-arvolain uudistamistoimikunta esitti, että lain soveltamisalaa voitaisiin laajentaa siten, että muun muassa itsenäiset työnsuorittajat ja ammatinharjoittajat voitaisiin rinnastaa työntekijöihin riippumatta siitä, missä yhtiömuodossa toimintaa harjoitettaisiin. Suomen Yrittäjät ei voi hyväksyä tasa-arvolain työntekijää koskevien säännösten ulottamista työsopimuslain tarkoittamia työntekijöitä laajemmalle. On huomattava, että tasa-arvolain yleinen syrjintäkielto koskee jo nykyisellään myös yrittäjiä.

Työsuhteeseen liittyvän sääntelyn ulottaminen koskemaan myös yrittäjiä on varsin perustavanlaatuinen muutos, joka edellyttää syvällistä yhteiskunnallista keskusteltua siitä, mihin suuntaan yrittäjyys on muuttumassa ja mikä työsuhteen ja yrittäjyyden oikeastaan erottaa. Tasa-arvolain uudistamistoimikunnan mietinnön pohjalta jäi varsin epäselväksi se, mihin muutoksella pyrittäisiin ja mitä sillä saatettaisiin saavuttaa. Toimikunnan mietinnön pohjalta on myös mahdotonta arvioida keihin soveltamisalaa haluttaisiin laajentaa; toisaalla mietinnössä todettiin, että säännöksiä sovellettaisiin itsenäisiin työnsuorittajiin ja ammatinharjoittajiin, toisaalla todettiin, että kahden elinkeinonharjoittajan väliset suhteet eivät tulisi säännöksen piiriin. Tällä perusteella tasa-arvolakia sovellettaisiin vain yksityishenkilön ja elinkeinonharjoittajan välisessä suhteessa siten, että yksityishenkilöön sovellettaisiin työnantajaa koskevia määräyksiä ja elinkeinonharjoittajaan työntekijää koskevia määräyksiä.

Toimeksiantajan, varsinkin yksityishenkilön, on mahdotonta arvioida ja valvoa yrittäjänä toimivan henkilön työpanoksen määrää, sisältöä ja työn suorittamistapaa. Valvonta- ja ohjausmahdollisuuksien puuttuminen on olennainen tekijä, joka erottaa yrittäjälle annetun toimeksiannon työsuhteesta. Se on niinikään olennainen yrittäjätyön kannattavuuteen vaikuttava tekijä: yrittäjän ja työntekijän keskeinen ero toimeksiantajan näkökulmasta on se, että toimeksiantaja vastaa yrittäjälle vain sopimuksen mukaisen kauppahinnan maksamisesta, kun taas työntekijää kohtaan työnantajalla on varsin monia velvollisuuksia. Työsuhdetta koskevien säännösten ulottaminen koskemaan vaikkapa yksinyrittäjän ja toimeksiantajan välistä suhdetta asettaisi yksinyrittäjät epätasa-arvoiseen kilpailuasetelmaan myös suurempiin yrityksiin nähden, kun työsuhdetta koskevia säännöksiä ei sovellettaisi näiden suhteessa toimeksiantajaan.

Työnantajavelvollisuudet

Yhteiskunnallisessa tasa-arvokeskustelussa mielletään usein naisten ja miesten erilaisen aseman johtuvan enimmäkseen työnantajien tahallisesta syrjivästä toiminnasta. Myös hallituksen tasa-arvo-ohjelmaluonnoksesta osittain heijastuu tällainen ajattelu. Suomen Yrittäjät haluaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, että työelämän tasa-arvokysymykset ovat varsin monimutkaisia, eikä niiden lopulliseen ratkaisemiseen päästä työnantajille asetettavin hallinnollisin velvollisuuksin. Päinvastoin, työnantajavelvollisuudet saattavat jopa ohjata ei-toivottuun käyttäytymiseen, esimerkkinä työehtosopimuksiin perustuva velvollisuus maksaa palkkaa ensimmäisten äitiysvapaakuukausien ajalta.

Työelämän tasa-arvo-ongelmien pääasiallisena aiheuttajana on perusteltua pitää naisten ja miesten ohjautumista palkan ja muiden työsuhteen ehtojen osalta erilaisilla työurille. Naiset valikoituvat toimialoille ja työtehtäviin, jossa palkkataso on alempi, työsuhteet useammin epätyypillisiä ja johtavaan asemaan pääsy harvinaisempaa kuin miehille tyypillisillä toimialoilla ja tehtävissä. Erilaisuuteen ja eriarvoisuuteen valikoitumisen prosessi on pitkä ja monivaiheinen: jo opiskelualan valinta vaikuttaa tulevaan työuraan, niinikään perheiden sisällä tehtävät valinnat kotitöiden – ennen muuta lasten hoitovastuun – jakautumisesta.

Tasa-arvo-ongelmien monimutkaisuuden vuoksi niiden pelkistämistä ja korjauskeinojen hakemista yksittäisen työsuhteen tasolla on pidettävä ongelmallisena. Työnantaja, jonka palkanmaksuvara määräytyy toimialan tai tehtävän työn tuottavuuden perusteella, ei pysty korjaamaan palkkatasa-arvon puutteita omilla toimillaan. Työnantaja ei myöskään pysty välittömästi vaikuttamaan perheiden sisäiseen työnjakoon, saati lasten ja nuorten opintojen suuntautumiseen. Tällä asiaintilalla on olennainen vaikutus tasa-arvokysymysten arviointiin.

Yksittäisen työnantajan asema on otettava huomioon muun muassa työpaikkojen tasa-arvosuunnittelun vahvistamista valmisteltaessa ja sukupuolenmukaisten palkkaerojen pienentämisessä. Tasa-arvosuunnittelun sitominen erilaisiin muodollisiin edellytyksiin aiheuttaisi usein tarpeettomiakin hallinnollisia velvollisuuksia, jotka estäisivät varsinaiseen liiketoimintaan keskittymistä.

Ohjelmaluonnoksessa kiinnitetään huomiota myös sukupuolenmukaisten palkkaerojen pienentämiseen. Valtaosa sukupuolten välisistä palkkaeroista selittyy miesten ja naisten suuntautumisella eri toimialoille ja kyseisten toimialojen erilaisesta palkanmaksukyvystä. Suomen Yrittäjät katsoo, ettei tavoitteena tulisi pitää näiden luonnollisten palkkaerojen poistamista, vaan että jatkossakin henkilön palkan tulisi määräytyä ensisijaisesti hänen tehtäviensä vaativuuden, toimialan ja henkilön oman työn tuottavuuden sekä hänen kantamansa vastuun perusteella. Hallitusohjelman tavoite on hyvä niiltä osin kun pyritään toteuttamaan ”sama palkka samasta työstä” –periaatetta, mutta yli työehtosopimusrajojen tehtävälle työn vaativuuden arvioinnille emme näe tarvetta.

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen tukeminen

Hallituksen tasa-arvo-ohjelmaluonnoksessa viitataan tarpeeseen saattaa voimaan kolmikantaisesti sovittu osittaisen hoitovapaan laajentaminen. Osittaista hoitovapaata on laajennettu tämän hallituskauden aikana vuoden 2004 alusta. Samalla korotettiin osittaista hoitorahaa.

Osittaisen hoitorahan maksaminen on kuitenkin edelleen sidottu työ- tai virkasuhteeseen. Yrittäjäasemassa toimivia pienten lasten vanhempia sen avulla ei sen sijaan tueta perhe- ja työelämän yhteensovittamiseen. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on yrittäjällä usein palkansaajaa hankalampaa, ja se vaikuttaa myös nuorten ihmisten halukkuuteen ryhtyä yrittäjäksi. Erityisen hankalaksi yrittäjävanhempien perhe- ja työelämän yhteen sovittamisen tekee se, että yrittäjien työaika on säännönmukaisesti palkansaajan työaikaa pidempi, ja työtehtävät usein osuvat tavanomaisten työaikojen ulkopuolelle.

Yrittäjällä on oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen osittaiseen vanhempainrahaan silloin, kun omassa yrityksessä tehty työ vähenee 40-60 prosenttiin aiemmasta vähintään kahden kuukauden ajaksi. Suomen Yrittäjät on esittänyt, että vastaavasti myös oikeus osittaiseen hoitorahaan ulotettaisiin koskemaan myös yrittäjiä. Osittaisena hoitorahana suoritettavat etuudet kustannetaan verovaroin, joiden maksamiseen myös yrittäjät osallistuvat.

Luonnoksen mukaan perhevapaista aiheutuvia työnantajakustannuksia tasataan nykyistä enemmän. Suomen Yrittäjien näkemyksen mukaan työnantajalle ei tulisi aiheutua lainkaan välittömästi työntekijän sukupuoleen liittyviä kustannuksia, ja perhevapaisiin liittyvien kustannusten kasaantuminen äidin työnantajalle olisi purettava. Kokonaisuutena olisikin syytä miettiä, kuinka kustannuksia voitaisiin tasata niin, että väestönkasvu olisi koko yhteiskunnan yhteinen ja yhteisesti rahoittama asia, eikä lähinnä työnantajien vastuulle jäävä kysymys.

Naisyrittäjyyden tukeminen

Suomen Yrittäjät pitää varsin tärkeinä myös hallituksen toimia naisyrittäjyyden tukemiseksi.

Jussi Järventaus
Toimitusjohtaja

Merja Berglund
Työmarkkina-asiamies