Lausunto koskien HE 50/2006, laki julkisista hankinnoista

Eduskunta
Sosiaali- ja terveysvaliokunta

Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki julkisista hankinnoista (hankintalaki), jossa säädettäisiin julkisten hankintojen kilpailuttamismenettelyistä ja niihin liittyvistä oikeusturvakeinoista. Lain tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä, selkeyttää hankintaviranomaisten ostoyhteistyön edellytyksiä ja turvata kaikille tarjoajille tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu julkisissa hankinnoissa.

Uudistettava hankinta laki luo selkeyttä julkisten hankintojen käytäntöihin ja osaltaan yhtenäistää hankintamenettelyjä. Lakiehdotus on perusteitaan ja tavoitteiltaan kannatettava.

Huomioita lain yksityiskohdista

Kansalliset kynnysarvot

Hallituksen lakiesityksessä julkisista hankinnoista vahvistetaan kansalliset kynnysarvot. Nämä kynnysarvot määrittelevät julkisten hankintojen kilpailuttamis- ja ilmoitusvelvollisuuden rajat. Tavara- ja palveluhankintojen kynnysarvoksi lakiesityksessä on määritelty 15 000 euroa, sosiaali-, terveys- ja eräiden koulutuspalvelujen 50 000 euroa ja urakoiden 100 000 euroa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen oma kynnysarvo on melko keinotekoinen ja tulee aiheuttamaan tulkintaongelmia siitä, mikä hankinta kuuluu sosiaalipalveluihin esimerkiksi tukipalvelujen osalta.

Nykyisen hankintalain mukaan kaikki vähäistä suuremmat hankinnat tulee kilpailuttaa. Oikeuskäytännössä vähäiseksi hankinnaksi on katsottu noin 2 500 euroa. Lakiuudistuksen myötä kilpailuttamisvelvollisuus siis supistuu voimassa olevan lain mukaisesta oleellisesti. Sen sijaan julkisten hankintayksiköiden tulee ilmoittaa hankinnoistaan laajemmin ja avoimemmin, kuin tähän asti.

Esitetyt kynnysarvot jäävät suhteellisen korkealle Suomen markkinoiden ja julkisten hankintojen nykyinen koko huomioiden. Kansallisten kynnysarvojen alapuolelle ja siten lain soveltamisalan ulkopuolelle jää laista tehdyn vaikuttavuusarvion mukaan yli 90 prosenttia julkisten hankintayksiköiden hankinnoista. Esitetyt kynnysarvot alittavia hankintoja tehtiin vuonna 2003 yli miljoona kappaletta. Niiden yhteisarvo oli lähes 1,4 miljardia euroa. Toisaalta lakiesityksen piiriin kuuluu pääosa julkisista hankinnoista (noin 90 %), jos mittarina käytetään hankintojen yhteenlaskettua arvoa. Kappalemääräisesti lain soveltamisalaan kuuluvia hankintoja oli vuonna 2003 vain reilut 40 000 kappaletta.

Jatkossa on tärkeää vaikuttaa siihen, että myös kynnysarvojen alapuolisissa hankinnoissa noudatetaan riittävää avoimuutta ja tehokkuutta niin, että myös pk-yritysten mahdollisuudet tavaroiden ja palvelujen tuottajana julkiselle sektorille turvataan.

Uudet kilpailuttamismenettelyt

Laki esityksen sisältämät uudet kilpailuttamismenettelyt luovat joustavuutta hankintojen toteuttamiseen. Uudet menettelyt eivät kuitenkaan tarkoita avoimesta kilpailusta luopumista. Ns. suora hankinta on edelleen äärimmäinen poikkeustapaus.

Uudet kilpailuttamismenettelyt, esimerkiksi kilpailullinen neuvottelumenettely, asettavat haasteita hankintaosaamisen lisäämiselle.

Vertailuperusteiden ilmoittaminen

Lakiesitys velvoittaa ilmoittamaan ennakolta vertailuperusteiden järjestyksen EU:n kyn-nysarvot alittavissa ja niiden painotukset EU:n kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa. Esitys yhtenäistää tarjouspyyntökäytäntöjä ja mahdollistaa nykyistä paremmin tarjousten kokonaistaloudellisuuden arvioinnin. Hankintaosaamisen merkitys tulee korostumaan myös tältä osin.

Julkisten hankintojen valvonta

Lakiesityksen suuri puute on, että se ei sisällä ehdotusta hankintojen valvonnan järjestämisestä eikä sanktioita kilpailuttamatta jättämisestä. Hallituksen on ryhdyttävä pikaisesti toimenpiteisiin, joilla korjataan tämä puute.

Kunnioittavasti

Ismo Partanen
Kehittämispäällikkö
Suomen Yrittäjät ry.