Lausunto liikennepoliittisesta selonteosta

Liikenne- ja viestintäministeriö

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjiltä lausuntoa eduskunnalle annettavaa liikennepoliittista selontekoa varten. Selonteon keskeisenä tavoitteena on lisätä pitkäjänteisyyttä liikennepolitiikkaan. Siinä otetaan kantaa mm. liikennepolitiikan pitkän aikavälin linjauksiin, vaalikauden väyläinvestointiohjelmaan, 10-15 vuoden aikajänteellä tapahtuvaan liikenteen ja infrastruktuurin kehittämis- ja investointiohjelmaan sekä budjettirahoitusta täydentävien rahoitusmallien käyttöön väyläinvestoinneissa.

Selonteossa pyritään väyläpainotteisuuden sijasta koko liikennejärjestelmän kattavaan tarkasteluun, mitä pidämme hyvin perusteltuna ja järkevänä lähestymiskulmana. Selonteossa tulisi ottaa kantaa myös väyläviraston perustamiseen, mikä olisi perusteltua yhtenäisen näkemyksen aikaansaamiseksi eri kuljetusmuotojen asemasta kuljetusten kokonaisuudessa.

Selonteossa tullaan tarkastelemaan seuraavia yksityiskohtaisia asiakokonaisuuksia:

– Joukkoliikenne ja kevyt liikenne
– Runkoväylästö ja sen kehittäminen
– Perusväylänpito ja vähäliikenteiset väylät
– Kaupunkiliikenne
– Liikenteen ja liikkumisen hallinta
– Ilmastonmuutoksen hillintä
– Liikenneturvallisuus
– Logistiikka ja kilpailukyky
– Rahoitusratkaisut.

Näihin yksityiskohtaisiin asiakokonaisuuksiin liittyen lausuntopyynnössä pyydetään näkemyksiä erikseen asetettuihin kysymyksiin.

Onko muita poliittisen tason merkittäviä liikenteeseen liittyviä kysymyksiä, joita selonteossa tulisi käsitellä?

Yksityiskohtaisissa asiakokonaisuuksissa ei erikseen ole esitetty maankäyttöä ja kaavoituspolitiikkaa tarkasteltavina asiakokonaisuuksina. Tämä olisi kuitenkin välttämätöntä siitä syystä, että maankäytöllä tullaan merkittävästi vaikuttamaan kuljetustarpeeseen Suomessa tulevaisuudessa. Tällä hetkellä on selvästikin kuljetustarve lisääntymässä mm. Uudellamaalla siitä syystä, että maankäytön ratkaisuista johtuen väestö on hajaantumassa laajalle alueelle. Tavoitteena tulisi olla tiiviiden kaupunkikokonaisuuksien muodostuminen, jolloin liikennetarpeet olisivat merkittävästi pienempiä ja voitaisiin paremmin hoitaa julkisia liikennevälineitä käyttäen kuin hyvin hajaantuneessa rakenteessa, jolloin vaihtoehdoksi käytännössä jää hyvin usein vain yksityisautoilu. Tämä näkyy myös raportista, jossa pääkaupunkiseutu alkaa rakenteeltaan lähestyä Yhdysvaltain taajamia, kun sen sijaan Euroopan keskeiset taajamat ovat selvästi tiiviimmin rakennettuja ja täten kuljetustarpeeltaan huomattavasti edullisempia kuin pääkaupunkiseutu Suomessa. Maankäyttö- ja kaavoitusasiat eivät sinänsä kuulu liikenne- ja viestintäministeriön toimialaan, mutta näillä alueilla tehtävillä päätöksillä on välitön ja merkittävä vaikutus liikenne- ja kuljetustarpeisiin.

Mitkä ovat keskeiset ihmisten jokapäiväistä liikkumista koskevat ongelmat ja mitä toimia niiden parantamiseksi tulisi tehdä?

Keskeiset ihmisten jokapäiväistä liikkumista koskevat ongelmat liittyvät hyvin vahvasti väestörakenteeseen. Taajama-alueilla kaupunkirakenteen hajanaistuessa lisääntyvät kuljetustarpeet ja siitä aiheutuu ruuhkia sekä työmatkoihin ja asiointimatkoihin käytettävien kuljetusaikojen pidentymistä. Tehokkain keino näiden ongelmien vähentämiseksi on kaupunkirakenteen tiivistäminen kaavoituksen ja maankäytön toimenpitein sekä julkisen liikenteen väylien järkevä luominen ja tehokas ylläpito.

Haja-asutusalueilla väestökato aiheuttaa suurimmat ongelmat kuljetustarpeisiin. Väestöpohjan nopeasti vähentyessä kuljetustarpeet lisääntyvät ja julkisen kuljetusverkon ylläpito tulee entistä kalliimmaksi. Väestökatoalueilla julkista liikennettä ylläpitävät yksityiset linja-autoliikennöitsijät ovat taloudellisissa vaikeuksissa ja linjaverkko näin jatkuvasti on vähentymässä. Tähän ongelmaan pitäisi hakea vastauksia normaalia linja-autoliikennettä kevyemmistä julkisista liikennevaihtoehdoista, jotka olisivat jossakin nykyisen taksiliikenteen ja linja-autoliikenteen välimaastossa kevyemmällä ja joustavammalla kalustolla hoidettavia liikenneyhteyksiä. Samalla myöskin tulee hakea uutta tehokkuutta käyttäen hyväksi nykyaikaisia tiedonvälityskeinoja keräämällä asiakkaita julkisen liikenteen piiriin internetin tai mobiililiikenteen avulla.

Mitkä ovat keskeiset elinkeinoelämän kuljetusten toimintavarmuutta koskevat ongelmat ja mitä toimia niiden parantamiseksi tulisi tehdä?

Tarkasteltaessa kuljetusmääriä ja tarpeita niiden kansantaloudellisen merkityksen kannalta keskeisiä ovat elinkeinoelämän raskaat kuljetustarpeet. Tällaisia esiintyy metsäteollisuuden, kaivosteollisuuden, metalliteollisuuden sekä kaupan erilaisissa kuljetuksissa. Lisäksi erityisesti palvelusektorin näkökulmasta on tärkeätä ihmisten sujuva ja nopea liikkuminen. Nopeasti esiin nousevana keskeisenä elinkeinoelämän kuljetustarpeena on kotimaisen puunkäytön merkittävä lisääminen Venäjältä saatavan tuontipuun vähentyessä. Tämä aiheuttaa tarpeita erityisesti alempi asteisille tieverkoille, niiden kunnolle ja käytettävyydelle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että näiden kuljetusten turvaamiseksi myös vähäliikenteisten väylien ylläpidosta on pidettävä huolta.

Millä liikenteeseen liittyvillä toimilla voidaan eniten vaikuttaa ilmastonmuutokseen?

Asutusrakenteen tiivistämisellä voidaan tehokkaammin vaikuttaa kuljetustarpeeseen ja näin muodoin myös ilmastonmuutokseen. Tässä suhteessa kehitys on Suomessa mennyt viime vuosikymmeninä pikemminkin väärään suuntaan taajamien hajaantuessa laajemmalle alueelle ja kuljetustarpeiden lisääntyessä. Kaavoitus ja maankäyttö tulee ehdottomasti olla mukana selonteossa, vaikkakin ne kuuluvat eri ministeriön toimialaan. Toinen merkittävä asia, jolla voidaan ilmastonmuutokseen vaikuttaa, on liikennetarpeiden hoitaminen mahdollisimman joustavasti käyttäen julkisia liikennevälineitä. Raideliikenteen ohella keskeisessä asemassa ovat linja-autoliikenne sekä taksiliikenne. Liikennesuunnittelussa tulisi saada aikaan sellaisia joustavia ja tehokkaita ketjuja, joissa asiakkaiden tarpeisiin vastataan joustavasti niin, että tarvetta yksityisautoiluun voidaan vähentää.

Veropolitiikalla voidaan myös vaikuttaa ilmastonmuutokseen ohjaamalla auton käyttöä pois bensiinikäyttöisistä autoista vähemmän päästöjä aiheuttaviin dieselkäyttöisiin autoihin.

Mitkä ovat tärkeimmät liikennejärjestelmän kehittämishankkeet tärkeysjärjestyksessä ja mitkä ovat niiden keskeisimmät perustelut?

Liikennejärjestelmän kehittämishankkeiden tärkeysjärjestystä asetettaessa lähtökohtana tulee olla Suomen elinkeinotoiminnan kilpailukyky sekä Suomen ilmastopoliittiset sitoumukset kansainvälisellä tasolla. Ilmastopoliittisiin sitoumuksiin, Kioto sekä EU:n tavoite vähentää päästöjä 20 %:lla vuoden 1990-tasosta, tulee pyrkiä mahdollisimman vähän Suomen kilpailukykyä heikentävillä toimenpiteillä. Liikenteen osalta tämä tarkoittaa seuraavaa:

– Teiden kunto ja liikenteen sujuvuus ovat keskeisiä tekijöitä elinkeinotoiminnan kilpailukyvylle. Hyvässä kunnossa olevat tiet ja liikenteen sujuvuus myös vähentävät liikenteen päästöjä. Perustienpidon rahoituksen jälkeenjääneisyys, 140 milj.euroa vuodessa, tulee korjata selonteon käsittelyn yhteydessä tälle vaalikaudelle.
– Alempiasteisesta tieverkostosta tulee pitää huolta siitäkin syystä, että valtaosa bioenergiasta saadaan metsäteollisuuden prosesseista ja metsästä saatavasta biomassasta. Näiden käytön edellytyksenä on kunnossa oleva alempiasteinen tieverkko. Lisäksi puunkäytön lisääntyminen Venäjän tuontipuun vähentyessä edellyttää perustienpidon osalta alemman tieverkon tason nostoa eräiltä osin, mikä tarkoittaa noin 30 milj.euron investointia vuodessa sekä yksityistienpidon avustusten kasvattamista 10 milj.eurolla per vuosi.

Mitä rahoitustapoja väylähankkeiden rahoittamiseksi voitaisiin valtion budjettirahoituksen lisäksi käyttää?

Budjettirahoituksen lisäksi käytettävissä ovat mm. public-private –rahoitusratkaisut, kauttakulkuliikenteeseen kohdistettavat kauttakulkumaksut sekä liikenteen verotuksen kautta saatavat lisäverotulot.

Public-private –ratkaisuista on Suomessakin jo hyviä kokemuksia, ja näitä tulisi ennakkoluulottomasti jatkaa. Näin voidaan selvästikin nopeuttaa liikenteen sujuvuutta parantavia investointeja Suomen liikenneverkossa.

Kauttakulkuliikenteeseen kohdistettavat kauttakulkumaksut ovat perusteltuja lähinnä Venäjälle suuntautuvan massiivisen kauttakulkuliikenteen liikenneväylille asettaman rasituksen kompensoimiseksi. Liikenne on jo nyt kasvanut siihen mittaan, että siitä aiheutuu sekä väylästön kulumisen kautta että väylästön tukkeutumisen kautta asiakkaille haittaa ajoaikojen pidentyessä. Näin ollen on perusteltua, että tällainen kauttakulku myös osallistuu liikenneväylien investointeihin.

Hallitusohjelmassa on todettu, että energiaverotusta kiristetään 300 milj.eurolla. Tästä ilmeisesti merkittävä osa tulee kohdistumaan myös liikenteen yhteydessä käytettävään energiaan, jolloin on perusteltua, että näin saatavia uusia verotuloja käytetään liikenteen sujuvuuden parantamiseen tekemällä tätä tarkoittavia investointeja liikenneverkkoon.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Risto Suominen
johtaja