Lausunto työpanokseen perustuvan osingon verotuksesta

Valtiovarainministeriö

Tausta

Valtiovarainministeriö esittää tuloverolakiin, elinkeinoverolakiin ja ennakkoperintälakiin muutoksia, joiden nojalla työpanokseen perustuvia osinkoja verotettaisiin ansiotulona. Säännökset koskisivat ensimmäisen kerran keväällä 2010 jaettavia osinkoja. Muutos ei koskisi yhden miehen yhtiöitä eikä yhtiöitä, jotka jakavat osakkailleen osinkoja omistusosuuden perusteella. Yhtiöt voisivat vähentää palkan omassa verotuksessaan.

Lausunto

Suomen Yrittäjät ei kannata VM:n ehdotusta työperäisten osinkojen verottamisesta aina ansiotulona. U udistuksella, vaikka se sisältönsä mukaan säilyttäisikin muutoin yhtiöverotuksen perusrakenteen nykyisellään, vaikeutettaisiin tarpeettomasti tuloksen jakamista sellaisissa muutaman osakkaan yhtiöissä, joissa osakkailla on aito yrittäjävastuu ja tulos olisi edelleen oikeudenmukaista jakaa myös työpanoksen perusteella.

Työperäisten osinkojen verotuksen korjaamiseksi on haettu ratkaisumalleja KHO:n annettua ns. lääkäriyhtiöratkaisun (KHO 6/2008). Asia on nostettu veropoliittiseksi ongelmaksi, koska julkisuudessa syntyneen käsityksen mukaan tosiasiallista palkkatuloa voidaan osakasyrittäjämalleilla muuntaa helposti pääomatuloksi. Vaikka ilmiön tosiasiallista laajuutta ei ole kyetty osoittamaan toteen millään luotettaviksi todistettavilla laskelmilla ja ongelman laajuudesta ja sisällöstä vallitsee tämän vuoksi varsin erilaisia käsityksiä, paineet tehdä asialle jotakin ovat olleet huomattavat.

SY katsoo, että myös sellasille osakeyhtiön osakasyrittäjille, joilla on aito yrittäjävastuu yrityksen toiminnasta ja jotka ovat liittyneet yhteen liiketoiminnan harjoittamista varten, tulee vielä hakea vastaavaa erillisratkaisua kuin yhden miehen osakeyhtiölle ehdotetaan. Tällaisten, usein muutaman osakkaan omistamien yhtiöiden näkökulmasta olisi johdonmukaista, että osakkailla olisi edelleen mahdollisuus myös liittyä yhteen ja harjoittaa toimintaa yhtiönä yhdessä muiden osakkaiden kanssa ja jakaa tällöin myös osinkoja samassa suhteessa, jolla ovat osallistuneet yhtiön tuloksen muodostumiseen.

Hyvät liikeideat monistuvat osakasyrittämisessä, jolla saadaan lisää vahvuutta ja taloudellisia hyötyjä pienyrittämiseen. Sallimalla osakasyrittäjämallien kehittyminen saadaan Suomeen lisää kasvuyrityksiä. Katsomme, että seuraavalla tavoin täydennettynä esityksellä olisi edellytykset toimia työperäisten osinkojen verotuksen perusratkaisuna.

Työperäisten osinkojen sääntely nykyisin

Uudessa osakeyhtiölaissa osakkeet ja osakeannit on irrotettu yhtiöön tehdyistä pääomapanoksista. Tämä tarkoittaa, että vapaata omaa pääomaa voidaan osakeyhtiölain mukaan jakaa osakkeenomistajien suostumuksella myös muulla kuin tehtyjen sijoitusten perusteella (OYL 13 luku 6 § 4 mom.). Yhtiöjärjestyksen määräyksillä voidaan siten sopia, että yhtiön tuotto jaetaan osakkaille myös osakkaiden yhtiön hyväksi tekemien työpanosten mukaan. Myös Verohallinto on ottanut tällaisiin osakkuusyrittäjämalleihin verotuskäytännössä myönteisen kannan. Jos osinko perustuu yhtiöjärjestyksen riittävän selvään säännökseen, eikä voiton jakamista jätetä esim. osakkaiden kesken muutoin sovittavaksi, menettelyä ei Verohallinnon ohjeen mukaan pidetä veronkiertona (Uuden osakeyhtiölain vaikutuksista verotukseen 8.3.2007).

On myös huomattava se Verohallinnon ohjeissakin todettu seikka, että osinko joka tapauksessa muuntuu pääomatuloksi vasta yritykseen sijoitettujen nettovarojen puitteissa, ei pelkän osingonjaon nojalla. Tällaisissa osakkuus-yrityksissä ei siksi synny myöskään veroetua siihen nähden, että kukin omistaja toimisi yksin omassa osakeyhtiössä. Huomautamme, että myös Yritysverotuksen kehittämistyöryhmä 2005 ehdotti aikanaan nykyisenlaisen sääntelyn hyväksymistä työpanoksen nojalla suoritetun osingonjaon perusratkaisuksi. Tätäkin taustaa vasten on epäjohdonmukaista, että erityisesti palvelualojen osakkuusyrittäjyyttä joustavoittaneen kehityksen ei annettaisi nykytilanteessa jatkua.

Ns. lääkäriyhtiörakenteita, joita esiintyy tosin muillakin toimialoilla kuin terveydenhuollossa, syytetään keinotekoisista järjestelyistä eläkevakuutusmaksujen kiertämiseksi ja tosiasiallisen palkkatulon muuntamisesta osingoiksi. Näille yhtiöille on myös tyypillistä, että osakkaat omistavat usein holdingyhtiön, joka on osakkaana osinkoa jakavassa yhtiössä.

SY katsoo, että myös ratkaisu tulisi kohdistaa vain sellaisiin moitittaviin tilanteisiin, joissa työskennellään kuin työntekijät ja joissa myös verosuunnittelumahdollisuus liittyy käytännössä tilanteisiin, joissa hyödynnetään holdingyhtiöitä osinkojen saamiseksi. Kriteerit rajoitusten soveltamiselle tulisi siten hakea palkka- ja yrittäjätyön rajauksesta ja tähän liittyvistä veronkiertotilanteista.

Verohallinnon 21.6.2005 antamassa ohjeessa Palkkaa vai työkorvausta (Dnro 2118/31/2004) on lueteltu tekijät, jotka puoltavat yrittäjätuloksi katsomista. Näitä ovat mm. toiminnan laajuus ja ulospäin suuntautuneisuus sekä huolehtiminen omasta sosiaalivakuuttamisesta. Ohjeessa on mainittu myös työsuhteeksi katsomista puoltavia tekijöitä, kuten taloudellisen riskin puuttuminen ja luontois- ja sosiaalietujen antaminen.

Samoilla kriteereillä tulisi arvioida myös nyt esitettävän työperäisen osingon verotussäännöksen soveltumista. Sen sijaan VM:n esittämä työperäisten osinkojen laaja kielto on tilapäisenä erillisratkaisunakin omiaan ohjaamaan tulevia ratkaisuja ja toimimaan suunnannäyttäjänä myös tuleville osinkoveroratkaisuille.

Korjausehdotus

VM:n säännösehdotuksessa esitetään, että “ Riippumatta siitä mitä muualla laissa osingon veronalaisuudesta säädetään, osinko on ansiotuloa, jos osingon jakoperusteena on yhtiöjärjestyksen määräyksen, yhtiökokouksen päätöksen, osakassopimuksen tai muun sopimuksen mukaan osingonsaajan tai tämän intressipiiriin kuuluvan henkilön työpanos.

Ehdotamme, että säännöstä täydennetään ehdolla, jossa ansiotulona verottamisen lisäedellytykseksi todetaan, että “ — ja työ on tehty olosuhteissa, jotka työn luonne, suorittajan taloudellinen riski ja muut seikat huomioon ottaen vastaavat työsopimuslain (26.1.2001/55) mukaista työsuhdetta “ (ks. liite).

Kuten esityksessä ehdotetaan, osinko voitaisiin verottaa tällaisissa tilanteissa suoraan osakkaan verotuksessa myös sellasissa välillisen omistuksen tilanteissa, joissa osingonsaajana olisi osakkaan omistama yhtiö.

Lopuksi

Esitämme siten ehdotuksen täydentämistä osakkuusyrittäjyyttä koskevalla erillismääräyksellä. Muutoin on näköpiirissä, että tiukennus kannustaa vain perustamaan yhden miehen yhtiöitä, jotka toimivat yhtenäisesti ulospäin ja joissa veroseuraamukset eivät muutu. Asiantuntijayhtiöissä kehitys merkitsee kuitenkin kasvun estettä. Myös osakkuuksien järjestely osakesiirroilla vastaamaan osakkaiden tosiasiallista toimintaa lisää yritysten verosuunnittelutarvetta ja kasvattaa tarpeettomasti liiketoiminnan kustannuksia mm. osakesiirtoihin liittyvien varainsiirtoverojen ja verokonsultoinnin muodossa.

Korjaus on tärkeä senkin vuoksi, että yritykset ovat kannattavuutta heikentävässä taantumassa, joka todennäköisesti edelleen syvenee lainmuutoksen voimaantuloajankohtaa kohden. Hallituksella on myös yrittäjyyden politiikkaohjelma, jonka mukaan hallituskauden aikana tavoitellaan lisää kasvuhakuista yrittäjyyttä, ei yrittäjyyden edellytysten heikentämistä.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Jussi Järventaus

Toimitusjohtaja

Anna Lunden

Johtaja

LIITE

Korjaus VM:n HE-luonnokseen

Tuloverolaki / SY:n korjausehdotus alleviivattu:

33 b § (3 momentti)

Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatu osinko

—–

Riippumatta siitä mitä muualla laissa osingon veronalaisuudesta säädetään, osinko on ansiotuloa, jos osingon jakoperusteena on yhtiöjärjestyksen määräyksen, yhtiökokouksen päätöksen, osakassopimuksen tai muun sopimuksen mukaan osingonsaajan tai tämän intressipiiriin kuuluvan henkilön työpanos ja työ on tehty olosuhteissa, jotka työn luonne, suorittajan taloudellinen riski ja muut seikat huomioon ottaen vastaavat työsopimuslain (26.1.2001/55) mukaista työsuhdetta. Osinko on sen henkilön tuloa, jonka työpanoksesta on kysymys.