Pienten yritysten kirjanpito- ja tilinpäätössäännökset

Työ- ja elinkeinoministeriö

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjät ry:ltä lausuntoa otsikkoasiassa. Suomen Yrittäjät lausuu asiasta kohteliaimmin seuraavaa:

Aluksi

Lausuntopyyntö kytkeytyy yritysten hallinnollisen taakan vähentämishankkeeseen, jonka tavoitteena on purkaa yrityksille kansallisen lainsäädännön tiedonantovelvoitteista aiheutuvaa turhaa byrokratiaa. Hankkeen ohjausryhmän väliraportin mukaan taloushallinnon raportointia koskeva lainsäädäntö ja työnantajana toimimiseen liittyvät velvoitteet ovat muiden ohella ns. prioriteettialueita, joiden hallinnollisen taakan vähentämiseen erityisesti keskitytään. Lausunto on laadittu pienten yritysten tarpeista ja näkökulmasta lähtien.

Juokseva kirjanpito

Kirjanpitolaki ja -asetus ovat näkemyksemme mukaan pääosin toimivia. Juoksevan kirjanpidon hoitaminen nykyisten kirjanpitosäännösten puitteissa on melko joustavaa eikä tarvetta merkittäville, nykysääntelyä pidemmälle meneville helpotuksille näyttäisi olevan. Myös kirjanpitolautakunnan antamat yleisohjeet on koettu hyviksi.

Toisaalta pienimmissä yrityksissä kaivataan koottua ohjeistusta, jossa yhtäältä olisi kuvattu asioiden kirjanpidollinen käsittely ja toisaalta vaikutus välittömään ja välilliseen verotukseen. Tältä osin nykyinen sääntely on hajanaista.

Tilinpäätös, verotus ja tiedonantovelvoite

Huomattava on, että taloudellinen raportointi on suurelta osin viranomaispainotteista ja tilinpäätöksen tärkein hyväksikäyttötehtävä liittyy verotukseen. Merkittävä ongelma on se, että verotuksessa monet asiat tulkitaan toisin kuin kirjanpidossa. Hallinnollisen taakan keventämiseksi verovelvollisten veroilmoitusmenettelyä tulisi yksinkertaistaa. Mielestämme pienten yritysten osalta lainmukaisesti hoidetun kirjanpidon tulisi sellaisenaan toimia verotuksen pohjana.

Tilinpäätöksissä pienille osakeyhtiölle tulisi sallia samat huojennukset liitetiedoista kuin yksityisille elinkeinonharjoittajille (KPA 2:11§).

Kaikki viranomaisille toimitettavat raportit ja tiedot tulisi voida toimittaa keskitetysti yhdelle taholle. Nykyinen tilanne, jossa osa tilinpäätöksestä toimitetaan kaupparekisteriin Verohallinnon toimesta ja osa yrityksen toimesta, on monimutkainen, ja aiheuttaa yritykselle kaksinkertaisen työn. Verohallinnolta tulisi edellyttää, että se kerää ja toimittaa tilinpäätöksen kaupparekisteriin sellaisena kokonaisuutena kuin lainsäädännössä edellytetään.

Tilinpäätöksen julkistamisvelvollisuus

Velvollisuus ilmoittaa ja rekisteröidä tilinpäätös perustuu lähinnä kirjanpitolain säännöksiin. Nykyisellään tulee ilmoittaa ja julkistaa sekä tase että tuloslaskelma. Tilinpäätöstietojen julkistaminen palvelee nykyisellään käytännössä pääasiassa kilpailijoiden intressejä. Tästä syystä pienyritykset tulisi vapauttaa vähintään tuloslaskelman julkistamisesta. Tarvittaessa asiakkaat, rahoittajat ja tavarantoimittajat muiden sidosryhmien ohella voivat saada tilinpäätöstiedot suoraan yritykseltä itseltään.

Tilintarkastusvelvollisuus

Tilintarkastusvelvoite on jo poistunut pieniltä yrityksiltä uuden tilintarkastuslain myötä. Rajoja mahdollisesti kasvatettaessa tulee punnita tilintarkastuksesta saatuja hyötyjä ja kustannuksia keskenään.

Kassaperusteinen kirjanpito

Kuten lausuntopyynnössä todetaan, kirjanpitolaki sallii kassaperusteisen kirjanpidon jo nykyisellään. Tilinpäätös tulee kuitenkin laatia suoriteperusteisesti. Myöskään arvonlisäverolainsäädäntö ei anna yleistä mahdollisuutta tilittää arvonlisävero kassaperusteisesti.

Kassaperusteinen kirjanpito ja tilinpäätös olisivat mielekkäitä ainoastaan, jos tuloverotuksessa ja arvonlisäverotuksessa hyväksyttäisiin sama. Jos verotus säilyy suoriteperusteisena, myös veroilmoitus tulee kyetä aikaansaamaan suoriteperusteisesti. Tällaisessa tilanteessa on hyvä, jos tilinpäätös on laadittu samalla perusteella. Muutoin yrityksen hallinnollinen taakka paremminkin lisääntyy kuin vähenee.

Mikäli edellä mainitut kirjanpidon ja verotuksen kytkökset kyetään ratkaisemaan, ja hyväksymään kassaperusteisuus pääperiaatteeksi pienimmissä, esim. alle 50 000 tai 25 000 euron liikevaihdon yrityksissä, voitaisiin kassaperusteisuus sallia pienimmille yrityksille myös tilinpäätöksen osalta. Pankkitiliotetta tulisi voida nykyistä laajemminkin käyttää kirjanpidon ja tilinpäätöksen perusteena.

Muita keskeisiä näkökohtia

Haluamme lisäksi esittää keskeisinä hallinnollisen taakan vähentämisen keinoina tulolähdejaosta luopumisen ja palkkahallintoon liittyvien ilmoitusmenettelyjen yksinkertaistamisen.

Tulolähdejako

Tulolähdejaossa on kysymys lainvalinnasta: sovelletaanko tuloon tuloverolakia, elinkeinoverolakia vai maatalouden tuloverolakia. Yrityksen kannalta kyse on ennen muuta siitä, paljonko veroja tulee maksettavaksi. Asia on ongelmallinen myös siksi, että tulkinnat ovat vaihdelleet eri vuosina, ja epävarmuus sovellettavasta laista, ja sitä kautta maksettavan veron määrästä on suurta.

Käytännössä epäselvyyttä esiintyy esimerkiksi siitä, katsotaanko yrityksen omistuksessa olevan kiinteistö kuuluvaksi elinkeinotoiminnan tulolähteeseen vai tuloverolain mukaan verotettavaan ns. muun toiminnan tulolähteeseen. Jos jälkimmäistä, ja kiinteistön käyttö on tappiollista, tätä tappiota ei saa vähentää saman yhtiön harjoittaman elinkeinotoiminnan tuloksesta. Tämä voi kiristää yrityksen verotusta. Myös yrityksen omistamien arvopapereiden tulolähde on merkittävä käytännön ongelma. Arvopaperit kuuluvat muun toiminnan tulolähteeseen, jos omistus on passiivista, ja elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, jos ne ovat aktiivisen vaihdannan kohteena. Satunnainen aktivoituminen tai passivoituminen arvopapereiden hallinnassa voi pahimmillaan tulolähteen vaihtuessa aiheuttaa vanhojen tappioiden vähennysoikeuden menetykset.

Elinkeinoyhtymät ja elinkeinonharjoittajat ja tulolähdejako

Henkilöyhtiöissä ja toiminimiyrittäjillä jopa elinkeinotoiminnasta saatujen rahojen ja pankkitalletusten on tulkittu siirtyvän muun toiminnan tulolähteeseen, ellei niitä voida näyttää kerätyn jotakin elinkeinotoiminnan tarkoitusta varten. Varojen pitäminen siinä tulolähteessä, missä ne on ansaittu, ei siten ole mahdollista ilman erityistä syytä.

Koska tulolähde on itsenäinen tuloksenlaskentayksikkö, se, että varat siirretään toiseen tulolähteeseen aiheuttaa elinkeinotoiminnan nettovarallisuuden pienenemisen. Yhtiön tulosta verotetaan pääomatulona kiinteän 28 % verokannan mukaan siltä osin, joka vastaa 20 % tuottoa nettovarallisuudelle (elinkeinonharjoittajilla valinnaisesti 10 % tai 2009 alkaen myös 0 %). Tällöin suurempi osan elinkeinotoiminnan tuloksesta verotetaan pääomatulon sijasta ansiotulona. Tämä puolestaan monissa tapauksissa kiristää yrittäjän verotusta.

Yrityksiä tulisi verottaa ainoastaan niiden pääasiallisen toiminnan mukaisen verolain mukaan, tai vaihtoehtoisesti yhtenäistää verotuksen tuloksenlaskentanormisto. Tämä parantaisi verotuksen selkeyttä ja ennustettavuutta, ja vähentäisi siten taloushallinnon työmäärää huomattavasti.

Palkkojen ilmoittaminen

Työnantajana toimimiseen liittyy lukuisia tarkasti määriteltyjä tiedonantovelvollisuuksia, jotka ovat samankaltaisia kaikille työnantajayrityksille riippumatta niiden koosta tai hallinnon järjestämisestä. Tietojen saajatahoja on lukuisia: tietoja toimitetaan työntekijän lisäksi muun muassa työeläkevakuutusyhtiöön, tapaturmavakuutusyhtiöön ja verottajalle sekä tilastointia varten. Nämä hallinnolliset velvollisuudet aiheuttavat kokonaisuutena arvioiden merkittävän hallinnollisen taakan pienyrityksille. Mainittuja velvollisuuksia tulisi yksinkertaistaa ja kohdentaa siten, että työnantajayrittäjä voisi asioida keskitetysti yhden tahon kanssa. Tässä hallinnollisen taakan vähentämishankkeen ohjausryhmän korostama sähköisen asioinnin kehittäminen on avainasemassa.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Jussi Järventaus

toimitusjohtaja

Janne Makkula

lainsäädäntöasioiden päällikkö