Valtioneuvoston selonteko (VNS 3/2008 vp) Liikennepolitiikan linjat ja liikenneverkon kehittämis- ja rahoitusohjelma vuoteen 2020

Eduskunta
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta

Valtioneuvoston esittämät pidemmän aikavälin linjaukset liikennepolitiikkaan ovat perusteltuja, sillä infrastruktuurin kehittämisessä vaaditaan pitkä-jännitteistä toimintaa. Tässä mielessä on hyvä, että selontekokäytännöstä suunnitellaan pysyvää.

Pidemmän aikavälin investointiohjelma on perusteltu, jotta liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta kyetään parantamaan priorisoiden, kestävästi ja kattavasti. Yhteydet on turvattava koko maassa. Ohjelman kautta voidaan osaltaan vaikuttaa myös ympäristönäkökohtiin. Päätieverkolta löytyy edelleen pullonkauloja. Suurin puute tältä osin selonteossa on Kehä III parantamisen myöhäisyys ja osittaisuus.

Myös olemassa olevan väylästön kunnosta täytyy huolehtia. Varsinkin perustienpidon määrärahojen kasvu reaalisesti on lähes mitätöntä. Kaiken tasoisten teidän kunnosta on huolehdittava. Ylläpidon laiminlyönti maksaa tulevaisuudessa suurempina kustannuksina ja päästöinä, lisääntyneinä onnettomuuksina, sujumattomana liikenteenä ja tehottomana logistiikkana.

Ilmastohaasteisiin vastaamisessa tulee käyttää ensisijaisesti kannustimia. Ammattiliikenne uusii kalustoaan tiheään ja käyttää siten uusinta teknologiaa ja polttoaineita, jos tämä on vain taloudellisesti järkevää ja saatavilla. Lisäksi täytyy ottaa huomioon, että valtaosa päästöistä syntyy yksityisestä liikenteestä. Ammattiliikenteen osuus hiilidioksidipäästöistä on 3,5 prosenttia.

Keskeinen rooli päästöjen vähentämiseen pyrittäessä on myös koko yhdyskuntarakenteen suunnittelulla. Mahdolliset ruuhkamaksut eivät saa vaikeuttaa ammattikuljetuksia hidastamalla tai nostamalla kustannuksia.

Ilmastollisiin haasteisiin ja liikenteen sujuvuuteen voidaan pyrkiä vastaamaan ottamalla käyttöön uutta teknologiaa myös mm. liikenteenohjauksessa ja ruuhkamaksuissa. Tekniikan on kuitenkin oltava toimivaa ja sen käytön taloudellisesti kannattavaa. Liikenteen kokonaismaksurasitus ei saa enää kasvaa. Suomen elinkeinoelämän kilpailukyvyn kannalta logistiikka-kustannukset eivät voi kasvaa.

Liikkumisen mahdollisuudet on turvattava kaikkialla. Joukkoliikenteessä tarvitaan uusia ratkaisuja syrjäisemmillä seuduilla. Suunnittelun on oltava riittävää niin, että yhteydet kauemmaksikin kyetään turvaamaan. Lähtökohtana on oltava, että palvelut turvataan kaikkialla ammattiliikenteellä, mm. taksikutsu- ja linjaliikenteellä. Näin saavutetaan myös ympäristö- ja turvallisuustavoitteet.

Lento- ja rautatieyhteydet on turvattava pidemmillä väleillä. Kasvuhakuisten ja kansainvälistyvien yritysten kannalta on tärkeää säilyttää hyvät yhteydet Halsinki-Vantaan kautta maailmalle.

Myös liikenne- ja koko logistiikka-alalla on merkittävä huoli työvoiman riittävyydestä. Aloituspaikkojen ja aloittaneiden sekä etenkin valmistuneiden määriä on kyettävä nostamaan. Oppisopimuskoulutusta olisi kyettävä lisäämään mm. parantamalla työnantajien saamia korvauksia. Yksityisen ja julkisen koulutuksen tasavertaiset mahdollisuudet on turvattava.

Alan työolot on säädelty pitkälle mm. ajo- ja lepoaikojen osalta. Säädöksiin tarvittaisiin jopa hieman joustoa, jotta kuljettajien järkevä toiminta olisi mahdollista. Toimintaa ei helpota lepopaikkojen niukkuus. Lepopaikkojen lisäämisen lisäksi tarvitaan lepopaikkojen turvallisuuden nostamista mm. kameravalvonnan ja aitauksen avulla.

Valvontaa on runsaasti ja riittävästi. Vaikka jokainen rikkomus onkin liikaa, valvontaa on tuskin mahdollista lisätä. Lisäksi rikkomuksia on hyvin vähän, eikä koskaan päästä nollatasoon. Helsingin poliisi, liikkuvapoliisi ja työsuojelutarkastajat tarkastivat mm. 460 000 ajopiirturilevyä 2005/2006. Tarkastetuista ajopäivistä alle 1 % johti rangaistuksiin. Rangaistus-käytännössä olisi perusteltua ottaa myös käyttöön virhepistejärjestelmä.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Harri Hietala
ekonomisti