Verkossa annettavien tietojen kaksikielisyysvaatimus

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira

Asian tausta

Evira edellyttää, että pakolliset elintarviketiedot tulee lisätä ruotsinkielellä myös suomenkielisiin verkkokauppoihin. Tulkinta on uusi, sillä kaksikielisyysvaatimus ei ole tietojemme mukaan aikaisemmin koskenut yritysten verkkosivuja, vaan ainoastaan tuotteiden pakkausmerkintöjä. Uuden tulkinnan taustalla ei ole lakimuutoksia.

Suomen Yrittäjät ja Terveystuotekauppiaat ovat keskustelleet Eviran edustajien kanssa uudesta tulkintalinjasta. Käydyn keskustelun perusteella Evira aikoo saattaa tulkinta-asian oikeusministeriön käsiteltäväksi. Tätä varten Evira pyytää Suomen Yrittäjiltä lausuntoa, joka liitetään viraston oikeusministeriölle toimitettavan materiaalin liitteeksi.

Voimassa oleva lainsäädäntö

Asiasta on säädetty elintarviketietoasetuksessa (1169/2011), Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa elintarviketietojen antamisesta kuluttajille (834/2014) ja kielilaissa (423/2003).

Elintarviketietoasetuksen 14 artiklan on säädetty seuraavasti: Rajoittamatta 9 artiklassa säädettyjä tietovaatimuksia, silloin kun on kyse valmiiksi pakatuista elintarvikkeista, joita tarjotaan myytäväksi etäviestintävälineellä: a) pakollisten elintarviketietojen, 9 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuja tietoja lukuun ottamatta, on oltava saatavilla ennen kuin osto tehdään, ja ne on esitettävä etämyyntiin liittyvässä aineistossa tai toimitettava muilla soveltuvilla keinoilla, jotka elintarvikealan toimijan on ilmoitettava selvästi. Kun käytetään muita soveltuvia keinoja, pakolliset elintarviketiedot on toimitettava ilman elintarvikealan toimijan kuluttajalta perimää lisämaksua; b) kaikkien pakollisten tietojen on oltava saatavilla toimitushetkellä.

Elintarviketietoasetuksen 15 artiklassa on säädetty: 1. Rajoittamatta 9 artiklan 3 kohdan soveltamista, pakolliset elintarviketiedot on annettava kielellä, jota kuluttajat niissä jäsenvaltioissa, joissa elintarviketta pidetään kaupan, ymmärtävät helposti. 2. Jäsenvaltiot, joissa elintarviketta pidetään kaupan, voivat omalla alueellaan määrätä, että tiedot on annettava yhdellä tai useammalla unionin virallisista kielistä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa elintarviketietojen antamisesta kuluttajille 4 §:ssä on säädetty pakollisten elintarviketietojen kielivaatimuksista:

Valmiiksi pakatun elintarvikkeen pakolliset pakkausmerkinnät on kaksikielisessä kunnassa myytäviin tai muuten luovutettaviin elintarvikkeisiin tehtävä ainakin suomen ja ruotsin kielellä.

Valmiiksi pakattujen elintarvikkeiden, joita myydään tai muuten luovutetaan vain yksikielisessä kunnassa, pakolliset pakkausmerkinnät on tehtävä ainakin kyseisen kunnan kielellä.

Kielilain 34 §:n mukaan: Kun myytävään tuotteeseen on lain mukaan merkittävä kauppatavan mukainen nimi, tuoteseloste, käyttöohje tai varoitus, on tekstin yksikielisessä kunnassa myytävässä tuotteessa oltava ainakin sen kunnan kielellä ja kaksikielisessä kunnassa myytävässä tuotteessa ainakin suomen ja ruotsin kielellä. Annettaessa tässä tarkoitettuja tietoja suomen ja ruotsin kieltä on kohdeltava tasapuolisesti.

Suomen Yrittäjien tulkinta voimassa olevasta lainsääädännöstä

Elintarviketietoasetuksen 14 artiklassa säädetään valmiiksi pakattujen elintarvikkeiden tiedoista, jotka on oltava saatavissa etämyyntiin liittyvässä aineistossa. Tässä ei kuitenkaan edellytetä, että etämyytäessä olisi tietojen oltava suomeksi ja ruotsiksi. Elintarviketietoasetuksen 15 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat määrätä, että tiedot annetaan yhdellä tai useammalla kielellä. Elintarviketietoasetus on 15 artiklan osalta yleislaki ja erityislaki sisältyvät kansalliseen lainsäädäntöön.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa elintarviketietojen antamisesta kuluttajille 4 § alkaa seuraavasti: ” Valmiiksi pakatun elintarvikkeen pakolliset pakkausmerkinnät..”. Asetuksessa tarkoitetaan vain ja ainoastaan valmiiksi pakattujen elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä, eikä siinä mainita mitään etämyynnissä olevista tiedoista.

Kielilain 34 § alkaa seuraavasti: ” Kun myytävään tuotteeseen on lain mukaan merkittävä kauppatavan mukainen nimi, tuoteseloste..”. Pykälällä viitataan konkreettisen tuotteen pakkausmerkintään, joka tulee antaa molemmilla kielillä. Tämäkään pykälä ei anna velvollisuutta käyttää etämyynnissä suomen kielen lisäksi ruotsin kieltä. Esimerkkinä voidaan kuvailla kermapurkkia, jonka kyljessä tulee lukea elintarviketiedot suomeksi ja ruotsiksi.

Laki on yksiselitteinen. Siinä ei velvoiteta valmiiksi pakattujen elintarvikkeiden etämyynnissä käyttämään molempia kotimaisia kieliä. Lainsäätäjän tahdon arvaileminen tai vastoin lain sanamuotoa menevä ”lain hengen” mukainen tulkinta eivät voi olla riittäviä perusteita yrityksille annettavien lisävelvollisuuksien asettamiseksi.

On selvää, että yrittäjille ei tule antaa lisävelvollisuuksia ilman suoranaista lain säännöstä. Perustuslain 80 §:n mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteista.

Norminpurku on yksi pääministeri Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeista. Sen tavoitteena on helpottaa yritysten toimintaa ja kansalaisten arkea sääntelyä keventämällä. Norminpurkutalkoiden tavoitteena on karsia uutta sääntelyä, eikä luoda sitä lisää. Tuotetietojen kaksikielisyysvaatimus on yrityksille täysin kohtuuton. Joidenkin verkkokauppojen tulisi laittaa kymmeniä tuhansiin tuotteisiin elintarviketiedot ruotsiksi. Pelkona myös on, että samanlaiset tulkinnat saavat jalansijaa myös muiden kaupan aloille. Yritysten hallinnollisen taakan lisäämistä tulisi tältä osin välttää.

Kunnioittavasti

Suomen Yrittäjät

Petri Holopainen
lainopillinen asiamies