Verotuksen kehittämistyöryhmän loppuraportti

Valtiovarainministeriö

Martti Hetemäen verotyöryhmä ehdottaa 21.12.2010 luovuttamassaan loppuraportissa

– ansiotulojen verotuksen alentamista 2 mrd eurolla
– arvonlisäverokantojen korottamista 2 %-yksiköllä
– korotuksia valmisteveroihin kuten sähkö-, polttoaine- ja alkoholiveroihin sekä sähköntuotannon Windfall-veron käyttöönottoa
– perintö- ja lahjaverrajojen nostoa ja veron korottamista ylimmissä perintö- ja lahjaveroluokissa
– henkilöverotukseen eräitä muutoksia kuten asuntolainojen korkovähennyksen poistamista, henkivakuutuskorvausten verovapauden poistamista ja kotitalousvähennyksen leikkausta, samoin kiinteistöveroprosenttien korottamista

Työryhmä ehdottaa lisäksi, kuten jo 22.06.2010 jättämässään väliraportissa

– yhteisöverokannan alentamista 26 %:sta 22 %:iin ja pääomaverokannan korottamista 28 %:sta 30 %:iin.
– pk-yritysten yhdenkertaisen verotuksen laskentaperusteiden korvaamista normaalituotolla, jolloin osinkoverotuksessa käytetty oman pääoman tuottoaste 9 % korvattaisiin ns. normaalituottokorolla (valtion velkakirjojen keskimääräinen tuotto). Näin lasketun tuoton määrästä 35 % olisi osingonsaajan pääomatuloa, mikä merkitsi käytännössä paluuta osinkojen kahdenkertaiseen verotukseen. Listatusta yhtiöstä saatu osinko olisi nykyisen 70 %:n sijaan 100 %:sti veronalaista pääomatuloa.

Lausunto

1. Yleisarvio esityksistä

Suomen Yrittäjät (SY) antoi työryhmän väliraportista10.09.2010 lausunnon, jossa arvioitiin yritys- ja osinkoverotusta koskevien muutosten vaikutuksia. Arvioimme vielä koko esitystä ja ehdotusten kokonaisvaikutuksia yrittäjyydelle ja yritysten toimintaympäristön muutoksiin.

Pidämme verotuksen painopisteen siirtoa maltillisesti työn verotuksesta välilliseen verotukseen sinänsä oikeana työllisyyden ja kasvun näkökulmasta. Työryhmän esitysten keskeinen muutos yrittäjille olisi kuitenkin samalla näiden osinkoverotuksen merkittävä kiristyminen. Linjaukset ovat tämän vuoksi olleet erityisesti yrittäjäkannustimien näkökulmasta epäonnistuneita.

Sen vuoksi katsomme, että vaikka osaan työryhmän ehdotuksista voisi sisältyä myös myönteisiä vaikutuksia, esitykset eivät kokonaisuuten tarjoa perusteita ehdotetun laajuiseen verojärjestelmän, yritysten toimintaympäristön ja yhteiskunnan rahoituspohjan muuttamiseen. Tämän vuoksi

– kannatamme myös ansiotuloverotuksen ja yhteisöveron alentamista vain, jos näihin ei liitetä pk-yritysten osinkoverotuksen kiristämistä.

Myös arvonlisäverotusta kehitettäessä tulisi ottaa huomioon eräät jäljempänä selvitetyt joustotarpeet, joita verokantojen korottaminen aiheuttaa etenkin pienimmille työvaltaisille palveluyrityksille.

2. Yksityiskohtaiset perustelut

2.1. Ansiotuloverotuksen keventäminen

Työryhmän esitys ansiotulojen verotuksen keventämisestä 2 miljardilla eurolla on sinänsä perusteltu. Keventämällä työn verotusta voidaan lisätä henkilöiden ja yritysten ostovoimaa, mikä vaikuttaa myönteisesti tavaroiden ja palvelusten kysyntään parantaen samalla työllisyyttä.

Suomessa rajaveroasteita on alennettu vuodesta1997 alkaen. Toteutettujen alennusten jälkeenkään ei ole päästy siihen yleisesti kohtuulliseksi katsottavaan tavoitteeseen, että yli puolet saaduista lisätuloista jäisi aina tulonsaajan käteen. Tämän vuoksi

– ansiotulon verottamista tulisi edelleen keventää alentamalla valtion tuloveroasteikon rajaveroasteita kauttaaltaan sekä vähentämällä tuloveroasteikon portaiden määrää. Lisäansioista tulisi jäädä niin yrittäjälle kuin palkansaajalle aina vähintään 50 %.

2.2. Yritys- ja osinkoverotuksen taso

Suomessa listaamattomien osakeyhtiöiden osinkojen verotus perustuu pääosin yhdenkertaiseen verotukseen. Osingoista verotetaan yhtiön tasolla määrä, joka vastaa 9 % yhtiön nettovaroista, kuitenkin enintään 90 000 euroa osakasta kohden. Osinkoverotuksen sitominen yrityksen nettovaroihin on sisältänyt kannustimen huolehtia yrityksen omavaraisuudesta ja tämä on lisännyt eri sijoitus- ja rahoitusmuotojen neutraalisuutta. Ei ole myöskään olemassa verovapaata osinkoa, vaan yrityksen osinkona jakamasta tulosta on jo maksettu kertaalleen vero.

Työryhmä esittää osinkoverotuksen laskentaperusteen korvaamista ns. normaalituottokäsitteellä. Tämä leikkaisi osinkojen yhteen kertaan verotetun tuoton 9 %:sta käytännössä 2–3 %:iin yrityksen nettovaroista. Vaikka ehdotuksessa on hyvää se, että pk-yritysten jakamien osinkojen verotus perustuisi edelleen yhtiön nettovaroihin, osinkojen verotusta huojennettaisiin vain 2-3 %:n alittavalta osalta. Tämä merkitsisi käytännössä paluuta osinkojen kahdenkertaiseen verotukseen.

Emme kannata uudistusta, johon liittyy ehdotetunlainen osinkoveromuutos. Uudistus lisäisi yritysten velkavetoisuutta, koska yritystoiminnan rahoittaminen omalla pääomalla ei olisi enää kannustavaa. Tästä seuraava yritysten taseiden heikkeneminen ei edistäisi talouden kasvua, työllisyyttä eikä yrittäjyyttä. Osingon kokonaisvero nousisi käytännössä 45,4 %:iin, joka vastaa ylimpien työtulojen veroa. Sijoitus omaan yritykseen on kuitenkin riskisijoitus, jonka tuoton tulee olla selvästi esitettyä korkeampi. Katsomme, että vähintään nykyinen 9 %:n tuottoaste yrityksen nettovarallisuudelle tulee säilyttää.

Tuoton sitominen vaihtelevaan korkoon on ongelmallista myös suhdannepoliittisesti, samoin käytännön verotyössä. Taantumissa korkotaso on yleensä matala, jolloin myös verotus olisi ankarampaa juuri heikossa taloustilanteessa. Lisäksi työryhmän käyttämä korko on epärealistisen korkea. Rahaliiton 12 vuoden historian aikana Suomen valtion korko on ylittänyt 5 % kerran eli vuosina 1999-2000 ja esim. joulukuussa 2010 korko oli vain hieman yli 2 %.

Järjestelmän muuttamisen keskeisenä perusteena esitetään ns. muunto-ongelmaa, jolla väitetään yrittäjien voivan muuttaa ansiotuloaan pääomatuloksi. Muunto-ongelma ei kuitenkaan perustu todellisuuteen. Osakeyhtiön osingot ovat tuottoa sijoitetusta pääomasta ja omistajan osuus voitosta. Omistajayrittäjän yhtiöstään saama voitto muodostuu yleensä merkittävältä osin yrittäjän aktiivisen toiminnan tuloksena ja yritys on yleensä yrittäjän pääasiallinen tulolähde. Yrittäjien osalta siksi on hyväksyttävää, että myös omistajan työpanosta kuuluu yritystuloon, sillä tulot syntyvät juuri yrittäjän henkisestä pääomasta ja yrityksen aktiivisesta kehittämisestä. Yrittäjällä ei ole toimeksiantajaltaan tai muulta ulkopuoliselta palkkatuloon rinnastettavaa ansiotuloa, mikä voisi olla muunnon kohteena.

Yrittäjätyöhön sisältyy olennaisena osana myös riski. Yrittäjätyöhön ei liity mm. palkkatyöhön kuuluvaa työsuhdeturvaa, ei vastaavaa sosiaaliturvaa, toimeentulo on palkkatyötä epävarmempaa ja vaihtelevampaa, minkä lisäksi yrittäjätyöhön usein liittyy tulon saamiseen tarvittavan pääoman menettämisen riski. Riskipitoisen pk-yritystoiminnan harjoittamisen mielekkyys heikkenee merkittävästi, jos kompensaatio ei kata yrittämiseen sisältyvää riskiä.

2.3. Miksi osinkoverotus on yrittäjälle tärkeämpi kuin yritysvero

Raportissa esitetään, että yhteisöverolla olisi kuitenkin suurempi merkitys kuin osinkoverolla ja tämän vuoksi ehdotetaan painopisteen siirtoa yrityksen verottamisesta yrityksen osakkaiden verottamiseen.

Pk-yrityksissä on kuitenkin tarkasteltava kokonaisuutena yrityksen ja yrittäjän maksamaa veroa, koska kyse on yrittäjän tulonhankinnasta. Vaikka yrityksen maksama vero olisi 0 %, mutta osinkovero korkea, tämä ei kannustaisi yrittäjyyteen, koska näin ei turvattaisi yrittäjän toimeentuloa. Yrittäjälle olennaista on se, mitä hänelle jää riskinotosta palkkioksi. Osinkoverotuksella on merkittävä yksilötason kannustevaikutus ja sen korottaminen karsii pk-yritystoimintaa sekä pk-yritysten kasvuhaluja ja mahdollisuuksia.

Erityisesti pienet pk-yritykset kärsisivät myös voitonjaon verotuksen kiristymisestä, vaikka myös yhtiöverotusta samalla kevennettäisiin. Tämä käy ilmi VATT:n työryhmälle laatimista laskelmista (19.01.2010) sekä SY:n laatimista arvioista, joita on selvitetty lausunnossamme 10.09.2010. Yhteisöverokannan alentaminen ja ehdotettu osinkoveromuutos hyödyttäisivät erityisesti nettovarattomien yritysten suurituloisia osakkaita sekä suurituloisia osakkaita yhtiöissä, joilla on erittäin suuret nettovarat. Pienituloisempien yritysten omistajien verotus kiristyisi sen sijaan merkittävästi.

Työryhmä julkaisi 9.7.2010 myös vaikutusarvion, jossa on optimoitu yrittäjän osingonjako ja palkanmaksu ja valittu aina omistajalle edullisempi. Näin päädyttiin tulokseen, jonka mukaan verotus kevenisi pienimmillä ja kiristyisi suurimmilla omistajilla. Vaikutus perustuu keskeisiltä osin siihen, että pk-yrityksissä ei kannattaisi enää juuri jakaa osinkoa, vaan siirtyä palkanmaksuun omistajille. Ansioverotus on kuitenkin saavutettavissa jo palkkatyöllä. Laajassa tarkastelussa osinkoverotuksen kiristyminen kätkeytyy kokonaislukuihin, eikä kuvaa yrittäjyyskannustinten häviämistä.

Yli 90 % suomalaisista yrityksistä on pieniä mikroyrityksiä. Yli 93 % yrittäjistä sai vuonna 2008 osinkoja alle 10 000 euroa. Yrittäjien keskimääräinen tulo oli hieman alle 40 000 euroa ja kokonaisvero lakisääteiset vakuutusmaksut mukaan lukien 33,5 %. Yrittäjien tuloista verotettiin ansiotulona 75 % ja pääomatulona 25 % ja yrittäjien veroaste vastaa kokonaisuutena keskituloisen palkansaajan veroa.

Yrittäjien osalta annetaan siten yleisesti liioiteltu kuva suurituloisesta, kevyesti verotetuista henkilöistä, jolloin ei tuoda esiin koko yrittäjäkentän tilannetta. Samoin ei kuvata mahdollisen suurituloisuuden taustalla olevia muita tekijöitä ja yhteiskunnan hyötynäkökohtia, joita ovat yrittäjyyteen ja kasvuun kannustaminen. Yrittäjätyön verottaminen palkkatyöstä poikkeavalla tavalla on yrittäjätyön luonteen ja riskin vuoksi perusteltua ja kannustimia tulisi verouudistuksessa kiristysten sijaan edelleen monipuolistaa. Kannatamme siksi yritysverotuksen rakenteen säilyttämistä vähintää nykyisellä tavoin yrittäjyyteen kannustavana siten, että

– Yhteisöverokantaan tehdään nykyisissä talousoloissa vain maltillinen alennus, koska verokannan alentamisesta aiheutuva verotulojen menetys katettaisiin pääosin listaamattomien yhtiöiden osinkoveronkiristyksillä
– Nettovarallisuuden perusteella laskettavan osingon pääomatulo-osuus sidotaan riskittömän normaalituoton sijasta vähintään 9 %:n tuottoon, mikä huomioi yrittäjyyden kannustavuuden ja yrittäjäriskin
– Verokannustimia kasvuun ja työllistämiseen tulee kiristysten sijaan kyetä edelleen myös lisäämään.

2.4. Vaikutukset valtiontalouden näkökulmasta

Valtiontalouden näkökulmasta yhteisöverokannan alentaminen 22 %:iin merkitsisi yhtiöiden verojen keventymistä noin 800 miljoonalla eurolla. Listaamattomien yritysten osinkoverotus kiristyisi sen sijaan noin 300 – 500 miljoonalla eurolla, pörssiyhtiöiden enimmillään noin 100 miljoonalla eurolla. Tämä tarkoittaisi käytännössä, että pk-yritysten ja -yrittäjien veroja korotettaisiin ja tästä syntynyt rahoitusvara menisi alenevan yhteisöverokannan rahoitukseen ja voimakkaimmin suurimpien yritysten hyväksi.

Työllistämisen painopiste on pk-yrityksissä. Pk-yritysten työllistämät henkilöt ja omistajakanta koostuvat pääosin Suomessa asuvista henkilöistä, joiden tuloverot, kulutus- ym. verot jäävät pääosin Suomeen. Kansainvälisesti toimivien yritysten työllistämiseen liittyvät verot ja osinkoverot siirtyvät sen sijaan merkittävissä määrin ulkomaille. Myös tällainen yhteiskunnan rahoituspohjaa heikentävä vaikutus tulee huomioida uudistuksessa.

Jos osinkoveroa korotetaan, yritykset pienentäisivät myös todennäköisesti osingonjakoa ja omistajat nostaisivat tuloksia mm. myyntivoittona myymällä yrityksen. Tällä voi olla merkittäviä vaikutuksia pk-yrityskulttuuriin nopeutuvien omistajavaihdosten myötä.

Koska työryhmän esitykset johtaisivat siten etenkin pk-yritysten verotuksen kiristymiseen ja niiden velkarahoituksen kasvuun ja siitä johtuvaan toimintaolosuhteiden heikkenemiseen, ne olisivat työllisyyden ja hyvinvointivaltion rahoituksen turvaamisen kannalta nykyistä huonompia. Tällaista yrittäjyyteen ja yhteiskunnan rahoituspohjaan heikentävästi vaikuttavaa uudistusta ei tulisi siksi toteuttaa.

3. Arvonlisäverokantojen korotus

Arvonlisäverokannat nousivat jo 1.7.2010 yhdellä %-yksiköllä ja korotukseen on edelleen paineita. Vaikka painopisteen siirto välittömästä verotuksesta kulutusveroihin on työllisyyden kannalta hyväksyttävää, kehitys ei ole ongelmaton pk-palvelusektorille. Palveluyrityksillä on arvonlisäverotuksessa vain vähän vähennyskelpoisia hankintoja, minkä vuoksi arvonlisävero kohdistuu näissä suhteellisesti voimakkaammin työhön kuin teollisissa yrityksissä. Näissä veronkorotukset nostavat myös helpommin hintoja ja vähentävät palveluiden kysyntää. Arvonlisäverokantojen nousulla on siksi pienimmissä palveluyrityksissä myös työllisyyttä heikentäviä vaikutuksia.

Arvonlisäverotuksessa on nykyisin käytössä veroa osittain huojentava alarajahuojennus, jonka vaikutus lakkaa liikevaihdon ylittäessä 22 500 euroa. Huojennuksen vaikutusalueen laajentaminen toisi arvonlisäverotukseen joustoa matalilla tulotasolla. Esitämme, että jos arvonlisäverokantoja korotetaan

– alv:n alarajahuojennuksen alue laajennetaan samalla 50 000 euron liikevaihtoon saakka.

Varsinkin taantuman aikana yritysten maksuajat pidentyivät myös tuntuvasti, osin ehkä pysyvästikin. Koska arvonlisävero on tilitettävä myynti- tai laskutuskuukautta toiseksi seuraavassa kuussa, yritys voi joutua maksamaan arvonlisäveron ennen kuin on itse saanut suorituksen laskustaan. Tämä koettelee pienimpien yritysten maksuvalmiutta. Jos veron voisi kohdistaa vasta sille kuukaudelle, jolloin raha on kertynyt, pienyritysten ei tarvitsisi rahoittaa saataviensa arvonlisäverojen osuutta.

Alv-direktiivi sallii alv:n maksuperusteisen tilittämisen siten, että sitä soveltavien yritysten joukon on oltava rajattu. Nykyisin veron voi kohdistaa tilikauden aikana laskutuskuukaudelle, mutta tilikauden päättyessä se on oikaistava suoriteperusteiseksi. Maksuperustetta saavat lisäksi käyttää ammatinharjoittajat ja yhdistykset. Esitämme, että näiden lisäksi

– maksuperusteinen alv-tilitys sallitaan jatkossa kaikille liikevaihdoltaan enintään 500 000 euron yrityksille.

Maksuperusteisen tilityksen laajentaminen ei vaatisi muutoksia kirjanpitolainsäädäntöön. Arvonlisäveron korottamisesta kertyvä verotuotto tulee myös käyttää työhön ja yrittäjyyteen kohdistuvien verojen keventämiseen.

4. Muut ehdotukset

Vaikka painopisteen siirto välilliseen verotukseen ja ympäristöveroihin on edellä selvitetyillä tavoin hyväksyttävä suunta, on tärkeää, että mm. energian ja liikenteen verotus eivät muodostu kohtuuttoman korkeiksi ja keskeisiä kilpailijamaitamme korkeammiksi. Myös alkoholi- ja makeisverojen kiristysten ja kotitalousvähennyksen leikkauksen osalta on muistettava toimenpiteiden vaikutus harmaan talouden torjuntaan ja harmaatuontiin.

Liikenteen verojen korottamista perustellaan fiskaalisten syiden ohella liikenteen päästöjen vähentämisellä. Verorasituksen lisääminen tavaraliikenteelle vaikuttaa kuitenkin maamme pitkien etäisyyksien vuoksi koko elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin. Tämän vuoksi tulisi selvittää vielä korotusten vaikutus koko elinkeinoelämälle. Samalla tulisi selvittää mahdollisuuksia kustannusten nousun estämiseen esim. ammattimaisen tavaraliikenteen veronpalautusmenettelyllä. Näin kyettäisiin välttämään kuljetus- ja logistiikkayritysten kustannusten nousu ja sen negatiivinen vaikutus elinkeinoelämälle. Samalla tulisi selvittää mahdollisuus valmisteveron palautusmenettelyyn ammattimaisesti moottoripolttoöljyä käyttäville toimialoille kuten koneyrittäjille. Sähköverotuksessa tulisi myös luopua nykyisestä toimialarajasta ja soveltaa koko elinkeinoelämään samaa verokantaa. Windfall-veron osalta esitämme lisäksi mahdollisuutta selvittää EU:n valtiontukisäännösten nojalla osakkuussähkön jättämiseen pois veron piiristä.

Työryhmä ehdottaa perintö- ja lahjaverorajojen nostoa ja uutta 16 %:n verokantaa yli miljoonan euron perinnöille ja lahjoille. Verotuksen kiristäminen yli miljoonan euron siirroissa kohdistuisi käytännössä myös yritysten sukupolvenvaihdoksiin. Yrittäjän ikääntymisestä johtuvien omistajavaihdosten toteuttamiselle tulisi kuitenkin hakea lisäkannustimia, koska yrittäjiä siirtyy lähivuosina eläkkeelle kiihtyvässä tahdissa suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Yleisen perintö- ja lahjaverotuksen keventämisen ohella tulisi tämän vuoksi etsiä myös toimia, joilla omistajan ikääntymisen vuoksi yritys myydään esim. yrityksessä työskennelleelle työntekijälle, joka jatkaa yrityksen toimintaa.

5. Lopuksi

Talouskriisin jälkeen Suomella on erityinen haaste yritysten riskinottohalukkuuden kasvattamiseen siten, että niiden työllistämismahdollisuudet paranevat. Jotta verotuksella ei estetä talouden elpymistä, tulee yrittämiseen, yritysten kasvuun ja työllistämiseen liittyviä verokannusteita kyetä lisäämään.

Verouudistuksissa myös jatkuvuus on tärkeää. Tähän olemassaoleva järjestelmä sekä sen kehittäminen tarjoavat nähdäksemme parhaan vaihtoehdon.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Anna Lundén
johtaja