Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan komission sääntelyn kansallista täytäntöönpanoa valmistelevan työryhmän esitys

Työ- ja elinkeinoministeriö

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjät ry:ltä lausuntoa otsikkoasiassa. Suomen Yrittäjät lausuu asiasta kunnioittavasti seuraavaa:

Työryhmän ehdotuksessa hallituksen esitykseksi on kysymys siitä, että avoimuuslakia (laki eräistä yrityksiä koskevasta taloudellisen toiminnan avoimuus- ja tiedonantovelvollisuudesta 24.1.2003/19) muutettaisiin siten, että sitä sovellettaisiin myös sellaisiin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaviin yrityksiin, joiden liikevaihto on alle 40 miljoonaa euroa vuodessa. Nämäkin yritykset joutuisivat laatimaan kultakin tilikaudelta eriyttämislaskelman, josta ilmenevät eriyttämisvelvollisuuden alaisten palvelutoimintojen tuotot ja kulut.

Ehdotuksen pohjana ovat yhteisöoikeudessa tapahtuneet muutokset yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen julkisessa rahoituksessa. Työryhmän ehdotuksessa on todettu, että yhteisön kilpailuoikeuden lähtökohta on se, että tällaisten palvelujen suorittamisesta maksettavia korvauksia valvotaan yrityksen koosta riippumatta.

Avoimuuslaki ja siihen nyt esitettävät muutokset liittyvät läheisesti myös valtiontukia koskeviin säädöksiin ja lakiin julkisista hankinnoista (jäljempänä hankintalaki). Avoimuuslain erilliskirjanpitovelvollisuutta ei nimittäin sen rajoitussäännöksen (4§:n 3 momentti) mukaan sovelleta esimerkiksi silloin, kun yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottaminen on uskottu yritykselle ”avointa ja syrjimätöntä menettelyä noudattaen” ja sen saama julkinen rahoitus on myönnetty määräajaksi. Erilliskirjanpitovelvollisuutta ei ole myöskään silloin, kun palvelusta maksettu korvaus on myönnetty kokonaisuudessaan de minimistukena tai kun yrityksen suorittamat palvelut eivät ole omiaan vaikuttamaan mainittavasti yhteisön jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Suomen Yrittäjät toteaa, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun käsite on epäselvä ja Suomessa melko vieras. Ehdotuksessa on todettu, että yleishyödyllisyys -käsitettä tulkittaessa jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta. Näin ollen, vaikka yhteisöoikeudessa on tapahtunut edellä mainittuja muutoksia, ei käsitteiden epäselvyydestä johtuen ole varmuutta siitä, että säädöksiä tulkitaan yhteisössä tai edes kansallisesti yhdenmukaisella tavalla.

Ehdotuksesta voidaan päätellä, että palvelun toimeksiantaja määrittää, onko hankittava palvelu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä. Voitaneen sanoa, että ainakin teoriassa tämä on oikeusvarmuuden ja yritysten yhdenvertaisen kohtelun kannalta ongelmallista.

Toisaalta eriyttämisvelvollisuudesta aiheutuvista kustannuksista yritys saa ehdotuksen mukaan täyden kompensaation. Lisäksi on huomattava, ettei avoimuuslaki poista tai muuta hankintalain asettamia kilpailutusvelvoitteita, ja mikäli palvelun hankinta on kilpailutettu avointa ja syrjimätöntä menettelyä noudattaen, avoimuuslain erilliskirjanpitovelvollisuutta ei sovelleta.

Ei kuitenkaan liene tarkoitus, että avoimuuslakia sovellettaisiin pääsääntöisesti silloin, kun on kysymys palvelun hankinnasta, joka ei ylitä hankintalain asettamia kynnysarvoja. Tämä johtaisi siihen, että nimenomaan pienten yritysten hallinnollinen rasite kasvaisi erilliskirjanpitovelvollisuuden vuoksi. Joka tapauksessa avoimuuslain soveltamisala jää jokseenkin epäselväksi avoimen ja syrjimättömän kilpailutuksen ollessa palvelujen hankinnan lähtökohtana.

Toteamme, että valtioneuvosto on 1 päivänä marraskuuta 2007 oikeusministeriön esittelystä antanut ohjeet säädösehdotusten vaikutusten arvioinnista. Ohjeiden mukaan yritysvaikutuksia ja niiden merkittävyyttä arvioitaessa on hahmotettava, minkälaisille yrityksille ja yritysryhmille vaikutuksia aiheutuu ja kuinka suuri tuo yritysjoukko on. Yritysvaikutuksia tulisi arvioida kokonaisvaikutusten ohella myös tyypillisen kohdeyrityksen kannalta. Erikseen tulisi pohtia vaikutuksia pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Työryhmän ehdottama avoimuuslain olennaisin muutos on se, että erilliskirjanpitovelvollisuus koskisi jatkossa myös sellaisia yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottavia yrityksiä, joiden liikevaihto on alle 40 miljoonaa euroa vuodessa. Olisi toivottavaa, että asian jatkovalmistelussa arvioitaisiin nimenomaisesti sitä, miten muutos oletettavasti vaikuttaa pk-sektorin yrityksiin. Ehdotuksen yritysvaikutusten arviointi -osiossa ei ole tätä nimenomaisesti arvioitu. Esityksen vaikutuksissa on kylläkin selostettu tyypillisiä toimialoja, joissa avoimuuslain vaikutukset saattavat ilmetä.

Toteamme vielä, että esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (esitetty uusi 4 §:n 3 momentti) sivulla 10 on tuotu esille, että säännöksen soveltamisalarajoitukset vapauttavat myös ehdotuksen mukaisesta uudesta 6 a §:n erilliskirjanpitovelvollisuudesta. Suoraan säännöksestä tämä ei kuitenkaan käy ilmi, sillä 4 §:n 3 momentissa käytetään termiä ”erilliskirjanpitovelvollisuus”, joka puolestaan on nykyisen 6 §:n otsikko. Ehdotetun uuden 6 a §:n otsikko on ”muu eriyttämisvelvollisuus”, joten selvyyden vuoksi 4 §:n 3 momentissa olisi hyvä todeta, ettei myöskään 6 a §:n eriyttämislaskelmaa tarvitse laatia, mikäli ehdotetun uuden 4 §:n 3 momentin 1, 2 tai 3 kohdan soveltamisalarajoitukset soveltuvat tilanteeseen.

Lausuntopyynnössä on pyydetty kannanottoa nimenomaisesti siihen, tulisiko yritykseltä edellyttää eriyttämislaskelman laatimista, vaikka se ilmoittaisi, että sen kaikki toiminnot ovat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja. Toteamme, että yrityksiä tulee kohdella tasavertaisesti ja läpinäkyvyys on turvattava, mutta turhia hallinnollisia rasitteita ja byrokratiaa on vältettävä, mikäli informaatio voidaan saada esimerkiksi tilinpäätöstietoja analysoimalla.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Janne Makkula
lainopillinen asiamies