Pk-yritysbarometri 1/2008

12.3.2008

ESIPUHE

Suomen Yrittäjät ja Finnvera Oyj tekevät yhteistyössä pientä ja keskisuurta yritystoimintaa kuvaavaa Pk-yritysbarometria kaksi kertaa vuodessa valtakunnallisena raporttina ja alueellisina raportteina. Valtakunnallisessa raportissa tuloksia käsitellään teollisuuteen, rakentamiseen, kauppaan ja palveluihin jaoteltuna. Alueraporteissa kehitystä verrataan erityisesti kyseisen alueen ja koko maan välillä.

Kevään 2008 Pk-yritysbarometri perustuu noin 3 800 pk-yrityksen vastauksiin ja heijastaa siten kattavasti pk-yritysten käsityksiä yritysten kehitysnäkymistä ja toimintaan vaikuttavista tekijöistä. Barometrin ennustekyky on ollut hyvä.

Tässä raportissa tarkastellaan pk-yritysten suhdanneodotuksia lähimmän vuoden aikana. Lisäksi tarkastellaan yritysten rahoitusta, kasvuhakuisuutta sekä yritysten kehittämistarpeita ja -esteitä. Erityiskysymykset koskevat työelämän kehittämistä ja lainsäädännön hallinnollista taakkaa.

Tällä hetkellä suhdanteisiin ja erityisesti rahoitusmarkkinoihin kohdistuu suurta mielenkiintoa. Vaikka myllerrys onkin alkanut Yhdysvalloista, on odotettavissa, että vaikutukset näkyvät myös suomalaisten pk-yritysten näkemyksissä ennen pitkää. Lisäksi väestön ikääntyessä on mielenkiintoista tarkastella mm. työvoimatarpeiden ja -pulan sekä yritysten omistajanvaihdosodotusten kehitystä.

Helsingissä 12.3.2008

TIIVISTELMÄ TULOKSISTA

Pk-yritysten suhdanneodotuksissa laskua – kustannusodotuksissa nousua

Pk-sektorin suhdanneodotukset ovat osittain kaksijakoiset: yleiset suhdannenäkymät ovat heikentyneet syksystä 2007, mutta toisaalta oman yrityksen taloudelliseen menestykseen jaksetaan uskoa. Yrityksistä 54 prosenttia ennakoi suhdanteiden pysyvän ennallaan ja 35 prosenttia niiden yhä paranevan seuraavan vuoden aikana. Paranemista odottavien osuus on laskenut 3 yksiköllä ja heikentymistä odottavien osuus on noussut 4 yksiköllä. Näin alhaalla saldoluku ei ole ollut sitten syksyn 2003. Tästä huolimatta saldoluku on edelleen pitkän aikavälin keskiarvoaan korkeampi.

Odotukset heikkenemisestä ovat nousseet teollisuudessa ja palveluissa sekä odotukset kokonaisuutena ovat heikentyneet rakentamisessa. Odotukset ovat muita aloja hiukan korkeammat palveluissa. Näkemykset ovat muita positiivisemmat nuorissa, kasvuhakuisissa ja kansainvälisillä markkinoilla toimivissa yrityksissä.

Pitkä noususuhdanne näkyy liiketaloudellisissa indikaattoreissa. Odotukset niin liikevaihdon kuin kannattavuuden ja vakavaraisuuden suhteen ovat edelleen vahvat. Saldoluvut ovat jopa edelleen nousseet hieman. Erityisesti vakavaraisuuden ja liikevaihdon saldoluvut ovat korkealla tasolla. Rakentamisessa liikevaihdon ja kannattavuuden odotukset ovat hieman negatiivisemmat kuin muilla toimialoilla.

Pk-yritysten odotukset viennin arvon kasvusta ovat lähes keskimääräisellä tasolla. Vientiodotukset ovat säilyneet syksyisellä tasolla ja tuontiodotukset ovat puolestaan hiukan heikentyneet. Tuontia harjoittavien yritysten tuontiodotukset ovatkin alle keskimääräisen tason. Viennin kasvun suhteen odotukset ovat laskeneet rakentamisessa. Teollisuudessa ja palveluissa vientiodotukset ovat muita aloja vahvemmat. Kaupassa ja rakentamisessa puolestaan tuontiodotukset ovat muita aloja korkeammat. Rakentamisessa tuontiodotukset ovatkin nousseet edelleen.

Keskimääräistä suotuisempina jatkuvat suhdanneodotukset ja työllisten ikääntyminen pitävät edelleen yllä pk-yritysten rekrytointihaluja. Yritysten, joilla ei ole odotettavissa lainkaan tarvetta työllistää, osuus on matalalla 24 prosentin tasolla. Erityisesti rekrytointitarvetta näyttäisi olevan rakennusalalla. Toisaalta barometrin vastauksista käy kauttaaltaan ilmi, että rekrytointiongelmat ovat edelleen jopa kasvussa – varsinkin työllistämisen esteenä.

Yrityksistä 30 prosenttia uskookin henkilöstönsä määrän olevan suurempi vuoden kuluttua. Kuusi prosenttia yrityksistä ennakoi henkilöstönsä olevan nykyistä pienempi. Teollisuudessa odotukset henkilöstön lisäyksestä ovat hieman muita aloja matalammat eikä niissä ole tapahtunut muutosta. Muilla toimialoilla odotukset henkilöstön lisäyksestä ovat jopa hiukan kasvaneet. Odotukset ovat korkeimmat palveluissa.

Investointien arvon nousuodotukset ovat vahvistuneet edelleen syksystä. Odotukset ovat nousseet kaikilla toimialoilla, mutta erityisesti palveluissa ja teollisuudessa. Odotukset ovat selvästi vahvimmat teollisuudessa. Tuotekehityspanostusten kasvua ennakoivien määrä on neljänneksen suurempi kuin laskua odottavien. Erityisesti panostusten kasvuun uskotaan teollisuudessa ja palveluissa sekä kasvuhakuisissa yrityksissä.

Odotukset tuotantokustannusten noususta ovat lisääntyneet kaikilla toimialoilla, mutta erityisesti rakentamisessa ja palveluissa. Tuotantokustannusten nousuun uskotaan muita aloja enemmän rakentamisessa. Kaupassa odotukset ovat muita aloja matalammat. Niin palkkojen kuin lopputuotteiden hintojen nousun odotetaan kiihtyvän. Väli- ja lopputuotteiden inflaatio-odotukset ovat matalimmat kaupassa ja korkeimmat rakentamisessa. Palkkainflaatio-odotukset ovat korkeimmat rakentamisessa ja matalimmat teollisuudessa.

Sukupolven- ja omistajanvaihdoksia potentiaalisesti entistä tiheämmin

Sukupolven- ja omistajanvaihdoksia näyttäisi viimeisimpien barometrien perusteella tapahtuvan tulevina viitenä vuotena entistä tiheämmin. Osuus onkin säilynyt pitkään muuttumattomana alle 20 prosentissa, mutta on nyt noussut 26 prosenttiin. Yleisimmin ongelmana pidetään jatkajan löytämistä ja arvon määritystä.

Pk-sektorilla nähdään, että erityisesti myynnissä ja markkinoinnissa on kehitettävää. Henkilöstön kehittäminen ja kouluttaminen koetaan toiseksi useimmin tärkeimmäksi kehittämistarpeeksi. Lisäksi tuotannon, tuotekehityksen ja laadun parantamisesta sekä verkostoitumisesta ja alihankinnan kehittämisestä kannetaan huolta. Myynnissä ja markkinoinnissa sekä viennissä ja kansainvälistymisessä nähdään olevan kehitettävää kasvuhakuisissa yrityksissä muita useammin.

Ammattitaitoisen työvoiman saatavuus on useimmin kehittämisen pahin este. Muita useammin työvoimapula on este rakentamisessa. Matalamman koulutustason vaatimuksen kaupassa työvoimapula ei toimi esteenä yhtä usein. Sen sijaan kireä kilpailu koetaan kaupan alalla kehittämisen suurimmaksi esteeksi ja toiseksi merkittävimmäksi esteeksi koko pk-sektorilla.

Muut resurssitekijät kuin työvoima eivät ole yhtä usein kehittämisen pahin este kuin syksyllä. Suhdannetilanne on noussut tätäkin merkittävämmäksi kehittämisen esteeksi. Suhdannenäkymien epävarmuus vaikuttaa erityisesti rakentamisen ja kaupan kehittämisnäkemyksiin. Työvoimakustannuksia ja rahoitusvaikeuksia pidetään edellä mainittujen lisäksi tärkeimpinä kehittämisen esteinä. Rahoitusvaikeudet korostuvat voimakkaasti kasvuhakuisten ja nuorten yritysten kohdalla.

Työvoimapulan ohella pk-yrityksissä työllistämisen pahimpina esteinä pidetään kysynnän epävarmuutta ja työn sivukuluja. Ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden merkitys on noussut edelleen. Saatavuutta pidetään ongelmana erityisesti rakentamisessa ja suuremmissa pk-yrityksissä. Sivukulut ovat suurimpana työllistämisen esteenä muita useammin nuorissa ja kaikkein pienimmissä yrityksissä. Kysynnän epävarmuus koetaan esteeksi erityisesti kansainvälisillä markkinoilla toimivissa yrityksissä.

Pk-yrityksistä 13 prosenttia katsoo olevansa voimakkaasti kasvuhakuisia. Kasvuhakuisuus on yleisempää nuoremmissa ja suuremmissa yrityksissä. Kasvuhakuisuus näyttäisi yleistyneen hieman kauttaaltaan, mutta erityisesti nuorissa yrityksissä. Nähtäväksi jää, onko tämä muutos pysyvä. Vajaat kaksi kolmasosaa kasvuun pyrkivistä yrityksistä nimeää uusien tuotteiden kehittelyn yhdeksi tärkeimmistä kasvukeinoista. Kasvuhakuisista pk-yrityksistä noin 60 prosenttia perustaa kasvustrategiansa myös myynnin ja markkinoinnin sekä verkostoitumiseen ja yhteistyön lisäämiseen. Kansainvälistyminen näyttelee merkittävää roolia lähinnä teollisuudessa.

Pk-yrityksistä kymmenesosalla ei ole lainkaan kasvutavoitteita. Yleisimpiä syitä kasvuhaluttomuuteen ovat, että nykyistä yrityskokoa pidetään sopivana ja että ei olla halukkaita ottamaan kasvun vaatimaa riskiä. Myös työvoimakustannukset ja työvoiman saatavuus nähdään kasvun esteinä. Työvoiman saatavuuden merkitys on edelleen noussut hieman suhteessa muihin tärkeimpiin esteisiin. Rahoitukseen liittyviä tekijöitä ei pidetä juurikaan kasvun esteinä, mutta kireä kilpailutilanne on este vajaalle viidennekselle yrityksistä. Rakennusalalla työvoiman puute on muita useammin este, kun taas kaupan alalla markkinoihin liittyvät tekijät.

Aiempaa useampi aikoo ottaa ulkoista rahoitusta

Pk-yrityksistä 30 prosenttia aikoo ottaa seuraavan vuoden aikana uutta ulkoista rahoitusta, kun syksyllä tämä osuus oli 25 prosenttia. Erityisesti ulkoisen rahoituksen käyttöä aiotaan lisätä rakentamisessa ja palveluissa. Yrityksistä 36 prosenttia on ottanut ulkoista rahoitusta viimeisen vuoden aikana. Ulkoisen rahoituksen suhteen aktiivisempia aiotaan olla teollisuudessa sekä voimakkaasti kasvuhakuisissa ja kansainvälisillä markkinoilla toimivissa yrityksissä. Ulkoista rahoitusta harkitsevista yrityksistä 78 prosenttia aikoo hankkia rahoitusta pankeista. Finnveran puoleen aikoo kääntyä vajaa 30 prosenttia yrityksistä – erityisesti nuoret ja kasvuhakuiset.

Ulkoista rahoitusta harkitsevista noin kolmasosa aikoo hakea rahoitusta yrityksen kehittämishankkeisiin, kasvun vaatimaksi käyttöpääomaksi sekä koneiden ja laitteiden laajennusinvestointeihin. Käyttöpääomaksi ottaminen korostuu kehittämishankkeiden ja yritysjärjestelyjen ohella kasvuhakuisissa yrityksissä. Voimakkaasti kasvuhakuiset yritykset aikovat lisäksi käyttää rahoitusta kansainvälistymiseen ja vientiin muita yrityksiä useammin. Vajaa neljännes aikoo ottaa rahoitusta rakennusinvestointeihin.

Oman pääoman ehtoisilta julkisilta pääomasijoittajilta on valmis ottamaan tarvittaessa rahoitusta noin kolmasosa osakeyhtiöistä. Yksityisiä sijoittajia ja pääomasijoitusyhtiöitä sekä alueellisia pääomasijoitusrahastoja on valmis harkitsemaan reilu neljännes. Omistajiksi toimijoita on valmis ottamaan keskimäärin noin viidesosa. Tätä enemmän, noin neljännes osakeyhtiöistä on valmis harkitsemaan oman pääoman ehtoisia rahoittajia hallitustyöskentelyynkin – yksityisiä pääomasijoittajia jopa lähes kolmannes.

Siten kaikilta oman pääoman ehtoista rahoitusta tarjoavilta odotetaan ennemmin hallitustyöskentelyyn osallistumista kuin pelkkää omistajuutta. Erityisesti yksityisiltä pääomasijoittajilta eli ns. bisnesenkeleiltä halutaan hallitustyöskentelyyn osallistumista. Yksityisiltä pääomasijoitusyhtiöiltä sekä etenkin alueellisilta ja valtakunnallisilta julkisilta pääomasijoittajilta odotetaan enemmän pelkkää rahoitusta. Kasvuhakuiset osakeyhtiöt ovat valmiimpia ottamaan oman pääoman ehtoista rahoitusta kaikissa muodoissa kuin muut yritykset. Kasvuhakuisimmat yritykset eivät myöskään tee samassa määrin eroa yksityisten ja julkisten rahoittajien välille.

Aikaa ja taloudellisia resursseja vaadittaisiin työelämän kehittämisen tueksi

Pk-yrityksissä nähdään olevan eniten kehitettävää työelämän osalta työn organisoinnissa sekä työkyvyn ja jaksamisen edistämisessä. Myös yhteistyössä muiden yritysten kanssa, työprosessien sujuvuudessa ja ammatillisessa osaamisessa koetaan olevan erityisesti kehitettävää. Vähiten kehitettävää koetaan olevan työaikoihin, työoloihin ja -ympäristöön sekä työpaikan sisäiseen yhteistyöhön liittyvissä kysymyksissä.

Lukuun ottamatta yhteistyötä julkisen sektorin kanssa kehittämistarpeet kasvavat mitä suurempiin pk-yrityksiin mennään. Keskisuurissa yrityksissä korostuvat erityisesti työpaikan sisäinen yhteistyö, työprosessien sujuvuus, johtaminen ja palkitsemistavat. Myös kasvuhakuisimmissa yrityksissä koetaan kauttaaltaan olevan kehittämistarpeita enemmän kuin muissa yrityksissä. Erityisesti korostuu johtaminen.

Viimeisen kolmen vuoden aikana 44 prosentissa pk-yrityksistä on ollut jatkuvaa määrätietoista kehittämistyötä työelämän osa-alueella. Erillisiä kehittämisprojekteja on ollut 20 prosentissa yrityksistä. Mainittavaa kehittämistyötä ei ole ollut 28 prosentissa yrityksistä. Esteiden nähdään olevan pääsääntöisesti yrityksestä itsestään lähteviä. Vasta tämän jälkeen tulevat tiedolliset tekijät ja puute asiantuntijoista. Selkeästi suurimpana esteenä työelämän laaja-alaisemmalle kehittämiselle on aikaresurssi. Lisäksi kehittämistyön vaatimia taloudellisia resursseja pidetään liian suurina. Kehittämistoiminnan nähdään häiritsevän liiaksi pienen yrityksen päivittäistä toimintaa eikä itsellä koeta olevan riittävää omaa osaamista kehittämistoimintaan.

Tiedon puute asiantuntijatahoista ja rahoittajista korostuu pienempien yritysten kohdalla verrattuna keskisuuriin yrityksiin. Pienemmissä yrityksissä myös taloudelliset resurssit nousevat esiin hieman muita useammin työelämän kehittämisen esteinä.

Verotuksesta, kirjanpitolainsäädännöstä ja työelämän sääntelystä suurin hallinnollinen taakka

Vastaajia pyydettiin arvioimaan, mistä lainsäädännön osa-alueista aiheutuu hallinnollista taakkaa ja kuinka suuri tämä taakka on. Hallinnollisella taakalla määriteltiin tarkoitettavan lainsäädännöstä johtuvia tiedonantovelvoitteita eli tietojen kokoamista, toimittamista ja saatavilla pitämistä viranomaisia (tai yksityisiä tahoja) varten sekä tästä aiheutuvia kustannuksia.

Kolme lainsäädännön osa-aluetta nousee ylitse muiden suurimpina hallinnollisen taakan aiheuttajina, kun tarkastellaan koko pk-yrityskenttää. Nämä ovat verotus, kirjanpitolainsäädäntö ja työelämää koskeva sääntely. Vähiten hallinnollista taakkaa koetaan aiheutuvan tulliasioista, kuluttajansuojasta ja kilpailulainsäädännöstä.

Tulliasiat korostuvat luonnollisestikin kansainvälistä kauppaa käyvien yritysten kohdalla nousten jopa kolmen kärkeen. Kansainvälistymisen kautta tulliasiat korostuvat myös kasvuhakuisten yritysten kohdalla. Teollisuudessa ympäristölainsäädäntö nousee viidenneksi merkittävimmäksi hallinnollisen taakan aiheuttajaksi. Tilastokeskuksen annettavat tiedot koetaan raskaiksi erityisesti keskisuurissa yrityksissä. Pienempien työnantajien kohdalla korostuvat puolestaan työoikeus ja muu työelämään liittyvä sääntely.

Työelämää koskevan sääntelyn sisällä koetaan pk-yrityksissä suurimman hallinnollisen taakan aiheutuvan verottajalle ja muille tahoille toimitettavista kuukausi- ja vuosi-ilmoituksista. Kun koko pk-sektoria tarkastellaan, matalin haitta aiheutuu työkomennuksista ulkomaille ja ulkomailta tulevista työntekijöistä. Jälkimmäiset korostuvat keskisuurten yritysten kohdalla. Keskisuuret yritykset kokevat myös työaikoja ja poissaoloja koskevat säädökset muita pk-yrityksiä raskaampina – jopa kaikkein raskaimpana alueena.

Verotuksessa suurimman hallinnollisen taakan aiheuttavat työnverotus ja arvonlisäverotus. Matalimman taakan kokonaisuuden kannalta aiheuttavat valmisteverotus sekä tulli ja ulkomaankauppa. Elinkeinonharjoittajien kohdalla näyttäisi hieman korostuvan valmisteverotus ja pääomatulojen verotus tullin ja ulkomaankaupan aiheuttaman hallinnollisen taakan kustannuksella, kun verrataan muihin yhtiömuotoihin.

Pk-yritysbarometri 1/2008

Kalvosarja

» Alueraportit ja alueelliset kalvot
» Seutukuntien kalvosarjat