Kevät pörinöitä
Julkaistu Ulvilan Seudussa toukokuussa 2023
On tullut jälleen aika rassata pakoputkista talven karstat ja päästää harrasteajoneuvot talvisäilöstä tieliikenteeseen. On sisustettu, varusteltu, kiillotettu ja odotettu, että vihdoin lämpömittari pysyisi pääosin plussan puolella, jotta Volkkaristakin näkisi ulos aamuvarhaisesta iltaan asti. Vaikka vanha kunnon auto lämpiääkin nopeasti, tuulettimen teho ei aivan vastaa tottua nykyautoa ja vesihöyryn määrä tuulilasissa saattaa yllättää innokkaimman harrasteautoilijan. Vihdoin kuitenkin kaikki on valmista, kesäauto on katsastettu ja retket voivat alkaa.
Volkkarilla ajaessa kiireen voi unohtaa ja retki alkaa kirjaimellisesti kotipihasta lähdettäessä. Vaimokin on jo tottunut siihen, että tärkeintä ei ole päästä kohteeseen B nopeasti, vaan maisemia ihaillen, erilaisia reittejä valiten ja avoimin mielin matkaten. Helppoa se ei aina ole, mutta hiljalleen tuntuu matkustaminen jo lomalta, eikä pelkältä matkanteolta.
Koska vauhti ei välttämättä vedä Ferrarille vertoja, valitsemme suurten valtateiden sijaan useimmiten mutkikkaammat ja pienemmät maisemareitit. Tämä on tavallaan rikastuttava kokemus, mutta voi käydä myös kalliiksi, sillä teiden kunto on huolestuttavan surkea ainakin maamme eteläisissä osissa. Kelirikoista varoitetaan kyltein ”kuoppia tiessä seuraavat 35 kilometriä”, kunnes alkaa uusi tieosuus ja sama kyltti tulee vastaan yhä uudelleen. Uudempien autojen iskunvaimentimet ja jouset ovat hieman joustavammat, kuin meidän kesäautojen vastaavat, joten ajaminen käy todella työstä. Pitää veivata huomattavan raskasta rattia ja kiemurrella tiellä niin, että vastaantulijat pelästyvät. Joskus kuoppa pääsee yllättämään ja kolahdus on paitsi pelottava, myös vaarallinen. On täysin mahdollista, että matka päättyy siihen ja sivussa valtaväylästä se ei välttämättä ole pikku juttu. Onneksi Volkkareiden ruuvaaminen on minulle tuttua ja useimmiten myös tienpäällä pienet murheet pystyn itsekin korjaamaan.
Olemme onnekkaasti välttyneet suurilta murheilta ja laitevahingoilta, mutta teiden kuntoon pitäisi minusta puuttua ja määrärahaa ohjata niiden parantamiseksi. Mahtaako osasyy olla talven suolauksissa, sillä pohjoisessa käydessämme, tiet olivat huomattavasti paremmassa kunnossa sekä valtaväylät että pienemmät sivutiet. Siellä suolausta ei tehdä, vaan luotetaan kuljettajien ajotaitoihin sekä talvirenkaisiin. Suola rapauttaa teiden pintoja, ruostuttaa autoja ja saastuttaa luontoa eikä se taatusti aina estä teiden liukkautta, päinvastoin. Tästä voisin mielelläni avata keskustelun ja toivoisin että suolauksen järkevyyttä ja tarpeellisuutta pohdittaisiin myös teiden ylläpidon ja kunnossapidon kannalta.
Ennen kesäretkille lähtemistä, muistakaa huoltaa ja tarkastaa myös kesäautot, niin matkaille voi lähteä hieman luottavaisemmin mielin. Silmät tulee pitää auki ja olla valppaana liikenteessä. Nautitaan kesästä, kiireettömistä matkoista upean luontomme keskellä, kohtaamisista ja autoilusta.
Olli-Pekka Itkonen
Ulvilan Autopisteen toimitusjohtaja
Ulvilan Yrittäjät hallituksen jäsen
