Työmarkkinajärjestelmää pitää uudistaa
Työmarkkinajohtajat kokoontuivat keskiviikkona Helsingissä työministeri Arto Satosen järjestämään seminaariin, jossa käsiteltiin työmarkkinajärjestelmän uudistamista.
Työmarkkinoilla on järjestetty tässä maassa seminaari poikineen, mutta tuloksia on tullut vähän. Aika näyttää, mihin Satosen seminaari johtaa. Keskustelu oli hyvää. Silti ei kannata odottaa liikaa.
Yksi keskeinen keskusteluteema on valtakunnansovittelijan rooli. Hallitus haluaa sitoa sovittelijan käsiä niin, ettei hän pystyisi tekemään vientialan pääavausta ylittäviä sovintoehdotuksia.
Esitys on ymmärrettävä Suomen julkisen talouden näkökulmasta. Viime vuonna rakennettu tilanne, jossa julkinen sektori saa yksityistä tuntuvasti enemmän, on kestämätön ja heikentää Suomen vaarallista tahtia velkaantuvaa julkista taloutta.
Liian keskitetty ja jäykkä järjestelmä
On selvää, että Suomen työmarkkinamallin rakennevikoja pitää korjata. Tarvitaan mekanismi, jolla varmistetaan, ettei palkkaratkaisuilla eikä työtaisteluilla tuhota yritysten ja Suomen kilpailukykyä.
Samalla palkanmuodostusta pitää hajauttaa. Suomen työmarkkinajärjestelmä on liian keskitetty ja jäykkä yrityksille kovan kansainvälisen kilpailun keskellä. Tarvitaan lisää liikkumatilaa ja markkinataloutta.
Yritysten on vaikea menestyä, jos keskeinen talouden lohko – työmarkkinat – toimii tavalla, jossa rajoitetaan sopimisen vapautta ja erityisesti järjestäytymättömissä yrityksissä.
Järjestelmää pitää hajauttaa niin, että työehdoista voidaan sopia paikallisesti yrityksissä ja muilla työpaikoilla, jos työpaikan osapuolet niin haluavat. Tämä on erityisen tärkeää yrityksille, jotka ovat kovan kansainvälisen kilpailun paineessa. Se on yhä tärkeämpää myös julkisella sektorilla.
Jos sopimisen halua, tahtoa tai kykyä ei ole, noudatetaan työehtosopimuksia ja tes-järjestelmän ulkopuolisissa yrityksissä lakeja. Näitä yrityksiä on muuten yhä enemmän.
Työnantajien pitää tehdä oma osansa
Hallituksen ja eduskunnan on luotava sellainen säätelykehikko, jossa yritykset ja työntekijät ovat yhdenvertaisessa asemassa riippumatta järjestäytymisestä ja jossa on sopimisen vapaus.
Työnantajien ei pidä kuitenkaan odottaa, että järjestelmämuutos tapahtuu vain poliitikkojen voimin. Työnantajaleiri voi myös itse vauhdittaa muutosta lisäämällä yrityskohtaista sopimista.
Metsäteollisuus näytti pari vuotta sitten mallia lopettamalla valtakunnallisten työehtosopimusten tekemisen ja hajautti sopimisen yrityksiin. Malli on toiminut toistaiseksi varsin hyvin. Rohkenen arvioida, että malli sopisi muillekin kovassa kansainvälisessä kilpailussa oleville aloille.
Toivottavasti metsäteollisuuden esimerkki rohkaisee muitakin siirtämään sopimista yrityksiin ja työpaikoille. Se sopii markkinatalouteen ja antaisi työpaikan osapuolille aitoja mahdollisuuksia etsiä yhdessä omalle työpaikalle sopivia ratkaisuja yhteiseksi hyväksi.
MIKAEL PENTIKÄINEN
Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja.
Muita kiinnostavia aiheita
