18.11.2021

Verkostovaliokunta tekee töitä koulutuksen parantamiseksi

Savon Yrittäjien Verkostovaliokunta sai haasteellisen tehtävän SaY:n hallitukselta, piti pohtia ”osaavan työvoiman saatavuutta” vaikutusalueellamme Pohjois-Savossa. Aiheen ympärillä on ollut runsaasti keskustelua ja asiaa on yrittänyt ratkaista alueella ja koko maassakin kymmenet työryhmät, sadat hankkeet ja tuhannet aiheen ympärillä ja keskiössä toimivat.

Valiokunta pohti ammatinvalintaan, ammattiin koulutuksien ja jatkuvan oppimisen problematiikkaa alkaen yläkoulusta ja päätyen ikäluokkiin 65–74 vuotiaat. Joulukuussa syvennymme Elinkeinoelämän valtuuskunta Evan lanseeraamaan ”uuteen ikäpolvisopimukseen”, eli 65–74 vuotiaiden jatkaminen työelämässä, vaikkapa vapaa-ajan asumispaikkakunnalla.

Syvensimme pohdintaamme etänä ja livenä ja totesimme, että työelämään ohjausta pitää olla lapsuudesta lähtien. Alueellamme on ollutkin hyviä aiheeseen liittyviä hankkeita, joissa lapset ja nuoret ovat päässeet tutustumaan paikkakunnalla tarjolla oleviin ammatteihin ja työpaikkoihin. Yläkoulujen TET-harjoittelu ja kunnissa sekä yrityksissä toimiva aktiivinen ”Tutustu työelämään ja tienaa” kesätyöohjelma lisää nuorten mahdollisuuksia tutustua erilaisiin ammatteihin. Totesimme myös, että ammatinvalinta on usein sattuman kauppaa, nuoren päätökseen vaikuttavat nuori itse, kaverit, nuoren vanhemmat, nuoren isovanhemmat, opinto-ohjaajat ja kaikenlainen yleinen keskustelu työpaikoista ja ammateista.

Onko peruskoulun ammatinvalinnan ohjaaminen laadukasta ja onko vanhemmilla, nuorella ja ohjaajilla riittävää tietoa eri ammateista? Autopeltisepäksi haaveileva nuori ei ehkä haluakaan mennä opiskelemaan levy-seppähitsaajaksi. Ammattikoulutuksissakin on havaittu haasteita, työnantajien mielestä ammatillisten koulutusten taso on laskenut. Heidän mielestään valmistuu ei-osaajia. Amiskan reformi vuonna 2018 ei tainnut mennäkään ihan putkeen.

Vuonna 2021 Savon Yrittäjät ry:n Verkostovaliokunnan ovat muodostaneet Mirja Peltola, Eerik Nissinen, Hannu Rasi, Jouni Ortju, Hannu Raatikainen ja sihteerinä SaY:n toimistolta Virpi Hakkarainen

Miten ammatillisen koulutuksen ja aikuisten ammatillisen lisäkoulutuksen ennakointi ja hankinta tapahtuu? Miten aloituspaikkojen suunnittelu ja päätökset tapahtuvat. Huomioidaanko alueellinen työvoiman tarve, vai koulutetaanko ”vääriin” ammatteihin.

Ennakointi olikin uusi ismi, joka tuli esille useassa yhteydessä, jos jollekin ennakointi tuntuu vaikealta, niin Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra helpottaa oloa ja määrittelee sivuillaan ennakointia tehtävän, jotta huominen ei näyttäisi niin sumealta. On ymmärrettävää, että koulutusorganisaatioiden on vaikea ennustaa mitä ammattilaisia tarvitaan muutaman vuoden kuluttua, kun ei me yrittäjätkään osata ennustaa kovin pitkälle tulevaisuuteen – sumealta näytti ainakin keväällä 2020. Mutta joillakin aloilla on krooninen pula osaajista ja ainakin tämä pitäisi huomioida suunnittelussa

Työ- ja elinkeinotoimistojen Ammattibarometrin mukaan Pohjois-Savossa on paljon pulaa hitsaajista, konepaja- ja metallituotteiden kokoonpanijoista, lähihoitajista, siivoojista. Pohjois-Savon liiton ForeSavo aineistossa taas todetaan, että on huomioitava työttömänä olevien työttömien reservi, joilla on jo valmiina ammattitutkinto. Herää kysymys, johtuuko tämä epäonnistuneesta ammatinvalinnanohjauksesta vai väkisin koulutuksesta väärälle alalle? Työttöminä on reservissä luvattoman iso joukko ammattilaisia, pienenevät ikäluokat tuovat lisähaasteita työvoiman saatavuudelle, tämän vuoksi yhtään henkilöä ei saa työvoimasta kadottaa.

Oppisopimus- ja työssäoppimissopimukset saivat myös valiokunnan innostumaan, muisteltiin vanhoja hyviä aikoja, jolloin oppisopimukseen liittyvä koulutuskorvaus oli jopa 80 % oppilaalle maksetusta palkasta. Pettymys olikin suuri, kun todettiin nykysuomessa oppisopimukseen liittyvän koulutuskorvauksen olevan muutamia kymppejä kuukaudessa, korvauksen pienuus ei innosta ainakaan pieniä yrityksiä ottamaan koulutukseen liittyvää riskiä.

Yleisesti on todettu, että kokeneen ja vastavalmistuneen palkka on lähes sama. Herätellään yleistä keskustelua harjoittelijan palkasta ja palkkatuesta. On usealta taholta ehdotettu oppilaan palkan porrastamista kokemuksen ja osaamisen mukaisesti.

Työssäoppiminen on osa toisen asteen ammattitutkintoa ja työssäoppimisjaksoilla oppilas on oikeissa töissä työnantajilla, koulun ohjauksessa. Nimensä mukaisesti tekemällä oppii, mutta valiokunnassa todettiin, että työssäoppimista ja sen toteutusta on syytä tarkemmin pohtia ja asia vaatii myös lisäinformaatiota yrittäjille.

Näyttää siltä, että ammatilliseen koulutukseen on aloituspaikkoja monilla aloilla enemmän kuin hakijoita, muutamalla harvalla alalla on hakijoita enemmän kuin aloituspaikkoja, yleisesti voidaan todeta, että kasvukeskuksien koulut, kuten Kuopio vetävät parhaiten hakijoita.

Todettiin myös, että keskeyttäneitä tulee liian paljon, pohdittiinkin ammatinvalintaan liittyvää ongelmakenttää. Yläkoulussa olevalle nuorelle on iso asia tehdä päätös tulevasta ammatista. Ammatinvalintaan on kiinnitettävä enemmän huomiota tai olisiko syytä ottaa käyttöön laajemmat soveltuvuustestit?

Eri alojen trendikkyydet vaihtelevat eri vuosina, tästä voisi pohdintaa jatkaa, että onko trendikkyys tärkeämpää, kuin olemassa olevat työpaikat.

Perehdyimme ForeSavon ja ”Nuoret pohjoissavolaiset tulevaisuudentekijät” -hankkeen dataan ja tilastoihin ja nuorille tehtyyn kyselyyn. Kysymykseen millä alalla haluaisit työskennellä tulevaisuudessa, 19 % oli valmis valitsemaan YRITTÄJYYDEN joltain alalta, Huomionarvoista on, että teollisuus kiinnosti vain 5,5 prosenttia nuorista, eli teknologiateollisuuden työpaikkojen vetovoimaa on parannettava. Verkostovaliokunnassa todettiinkin, että nuorten vanhemmat, koulujen opinto-ohjaajat, nuoret itse, nuorten kaveri ja media ja yleinen keskustelu täytyy herättää pohtimaan aihetta.

Pohjois-Savossa nuorista peruskoulun jälkeen noin puolet jatkaa lukioon ja noin 42 prosenttia jatkaa heti ammatillisessa koulutuksessa. Herää kysymys, onko koulupudokkaita heti yläkoulun jälkeen 8 prosenttia? Tilastojen mukaan ammattikouluista valmistuu 3,5 vuoden aikana noin 65 % aloittaneista opiskelijoista. Mihinkähän loput 35 prosenttia sijoittuu?

Aineistoista on todettavissa, että ammatillisesta koulutuksesta valmistuneiden työllistyminen on tapahtunut pääosin omaan maakuntaan. Toisaalta on todettu, että ammatillinen koulutus kannattaa säilyttää alueilla, koska tällä taataan, etteivät nuoret muuta opiskelemaan kauemmaksi ja jää sen siliän tien ison paikan vetämänä isolle kirkolle.

Henkilöstöä rekrytoivien ammattilaisten ja valtaosan yrittäjien mielestä koulutus- ja työperäisen maahanmuuton helpottaminen ja kehittäminen on nopein keino turvata

osaavan henkilöstön saatavuus. Ehkäpä parempaa on tulossa, maahanmuuttajien koulutukset ovat lisääntyneet, Sakkyn käytävilläkin puhutaan 52:lla eri äidinkielellä.

Mutta on meillä paljon kotisuomessakin hyvää työvoimaa, tarvitaan vain lisää henkilökohtaista ohjausta opiskelupaikkaa ja työpaikkaa etsiville. Koulutuspaikkoja sekä ammattitaitoisia kouluttajia on paljon, mutta opin tarvitsijat, oppilaitokset ja työnantajat eivät nyt kohtaa.

Arvoisat päättäjät antakaa rahaa hyväksi todettuun oppisopimuskoulutukseen ja samalla huolehtikaa, että ainakin osa rahoituksesta saadaan yrityksille koulutuskorvauksena. Niillä euroilla myös pienien paikkakuntien yritykset saavat ammattikoulun omaan halliin ja oman paikkakunnan nuoret pääsevät tekemällä oppimaan.

Hannu Raatikainen
varapuheenjohtaja Savon Yrittäjät
puheenjohtaja Leppävirran Yrittäjät
puheenjohtaja verkostovaliokunta