Direktiiviehdotus kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista

Eduskunta
Lakivaliokunta

Eduskunnan lakivaliokunta on pyytänyt Suomen Yrittäjiltä lausuntoa valtioneuvoston U-kirjelmästä (U 60/2013) eduskunnalle komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauksia koskevaksi direktiiviksi (vahingonkorvausdirektiivi).

Lausuntonaan Suomen Yrittäjät esittää asiasta seuraavan.

1. Esityksen tausta ja komission esityksen yleinen tarve

U-kirjelmästä ilmenee, että direktiiviehdotusta on valmisteltu pitkään. Asia liittyy laajempaan kysymykseen oikeudenkäyntimenettelyiden tehostamisesta. Komissio on esittänyt aloitteen tueksi useita painavia perusteluita: Sisämarkkinoiden toimivuus paranee ehdotuksen kautta. Kartelleista vahinkoa kärsivien henkilöiden ja yritysten asemaa saadaan parannettua. Vahingonkorvausjärjestelmän tehostamisella on myös yleisestäviä vaikutuksia, joiden tuloksena kartellit vähenevät.

Suomen Yrittäjät (SY) kannattaa direktiivin säätämistä. Kaikki komission esittämät perusteet direktiivin säätämiselle ovat todellisia. Pienet yritykset ovat kärsineet erityisen raskaasti kartelleista ja puutteellisista mahdollisuuksista saada vahingonkorvausta kilpailuoikeuden rikkomuksista. Pk-yrityksillä ei esimerkiksi ole samanlaista mahdollisuutta kääntyä viranomaisten puoleen tuen saamiseksi kanteiden nostamisessa kuin kuluttajilla on ollut jo pitkään. Niinpä se taho, johon vahingot voimakkaimmin kohdistuvat, on ollut heikoimmassa asemassa vahingonkorvausten saamisen suhteen.

2. Esityksen vaikutukset

U-kirjelmässä esitetään hyvin lyhyt arvio ehdotuksen yritysvaikutuksista. Siinä lähinnä todetaan, että esityksellä voi olla myönteisiä vaikutuksia erityisesti sellaisille pienille ja keskisuurille yrityksille, joilla on rajalliset mahdollisuudet vahingonkorvauskanteiden nostamiseksi.

Viittaamme vaikutusten osalta komission vaikutusarvioon (SWD (2013) 203 final), siinä esitettyihin näkemyksiin pitkälti yhtyen. Vaikutusarviossa todetaan muun muassa seuraavaa:

– Eri jäsenvaltioiden oikeudenkäyntijärjestelmät poikkeavat nyt puheena olevissa asioissa runsaasti. Kolmessa jäsenmaassa – Isossa-Britanniassa, Saksassa ja Hollannissa – nostetaan merkittävästi enemmän kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauskanteita kuin muualla. Tämä osoittaa, että sisämarkkinat eivät toimi tehokkaasti ja että niin vahingonkärsijät kuin niiden aiheuttajatkin ovat eri asemassa eri jäsenmaissa.

– Kartellioikeudenkäynneissä tuomittiin vuosina 2008 – 2011 sakkoja yhteensä 7,3 miljardin euron arvosta.

– Arviot sisämarkkinoihin vaikuttavista kartellien aiheuttamista vuosittaisista suorista vahingoista kuluttajille ja yrityksille vaihtelevat 13 miljardista eurosta yli 37 miljardiin euroon. Kun tähän lisätään kansalliset kartellit, vahinkoarvio vaihtelee välillä 25 miljardia euroa – 69 miljardia euroa. Kielteinen vaikutus olisi näin ollen vuoden 2011 tasolla 0,22 prosenttia – 0,55 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta.

– Jos viisikin prosenttia kartelleista voitaisiin eliminoida paremmalla vahingonkorvausoikeudellisella järjestelmällä, kartellien aiheuttamat taloudelliset haitat vähenisivät arviolta 1,25 miljardia euroa – 3,45 miljardia euroa.

Olemme vakuuttuneita siitä, että vahingonkorvausoikeudellisten säännösten vahvistaminen johtaa myönteisiin vaikutuksiin. Sen arvioiminen etukäteen, kuinka paljon vahingonkärsijöiden oikeudellisen aseman parantaminen todella kannustaa nostamaan kanteita ja kuinka kanteet tulevat käytännössä menestymään uusien säännösten johdosta, on mahdotonta. Tämänkin vuoksi on tärkeää, että jo komission esityksessä on sitouduttu seuraamaan direktiivin toteutuvia vaikutuksia ja esittämään neuvostolle ja parlamentille tästä kertomus viiden vuoden kuluessa säännösten voimaantulosta.

3. Ehdotuksen oikeusperusta, toissijaisuus, suhteellisuus ja valittu sääntelyinstrumentti

U-kirjelmässä kuvataan komission esittämiä perusteita sääntelyn oikeusperustasta sekä toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen ottamisesta huomioon. Sen lisäksi komission ehdotuksen perusteluissa kerrotaan, minkä vuoksi direktiivi on komission mielestä soveliain sääntelyinstrumentti asetettujen tavoitteiden täyttämiseksi.

Katsomme, että oikeusperusta on asianmukainen. Toissijaisuuden osalta yhdymme komission näkemykseen – ilman EU-lainsäädäntöä ongelmaan ei voida puuttua riittävän tehokkaasti. Lisäksi on mielestämme selvää, että direktiivi on oikea sääntelyinstrumentti tässä asiassa, sillä asetuksella ei voida järjestää tämänkaltaisia syvällisesti kunkin jäsenvaltion tuomioistuintoimintaan vaikuttavia kysymyksiä.

Esitys on myös suhteellisuusperiaatteen mukainen, sillä se ottaa tasapainoisesti huomioon vahingon aiheuttajien ja vahingonkärsijöiden sekä kolmansien osapuolten tarpeet ja olosuhteet.

Mitä suhteellisuusperiaatteeseen laajemmassa mielessä tulee, on hyvä muistaa, että erityisesti kilpailuoikeuden rikkomustapauksia silmällä pitäen on käyty keskustelua myös eurooppalaisen ryhmäkannemenettelyn säätämisestä. Komission valmistelun ohella painetta ryhmäkannemenettelystä säätämiseksi on esitetty Euroopan parlamentin suunnalta.

SY katsoo, että tässä vaiheessa eteneminen vahingonkorvausoikeuden järjestelmien yhteensovittamisen kautta on perustellumpaa kuin varsinaisen ryhmäkanteen käyttöön ottaminen. Ryhmäkannesääntely johtaisi väistämättä kielteisiin lieveilmiöihin siitä huolimatta, että tarkoituksena ei ole ollut omaksua yhdysvaltalaisen systeemin pisimmälle meneviä ratkaisuja kuten rangaistusluontoisia vahingonkorvauksia. Korostamme asiaa tässä varhaisessa käsittelyvaiheessa sen johdosta, että parlamenttikäsittelyssä kysymys ryhmäkanteen tarpeellisuudesta tulee esille mitä suurimmalla todennäköisyydellä.

4. Säännösehdotukset

Ehdotus sisältää laajan joukon säännöksiä, joiden johdosta kansalliseen kilpailu- ja prosessilainsäädäntöömme tulee tehtäväksi useita tärkeitä muutoksia. Valtioneuvoston kannassa on todettu, että ongelmallisin ehdotus liittyy hallintoviranomaisen päätöksen ja tuomioistuinten harkintavallan väliseen suhteeseen.

SY ei tässä vaiheessa esitä yksityiskohtaisia huomautuksia yksittäisistä säännösehdotuksista. Sen kuitenkin toteamme, että asian luonteesta johtuen joidenkin säännösten omaksuminen kansalliseen lainsäädäntöömme on haasteellista. Tällainen ehdotus on esimerkiksi sinänsä perusteltu olettama artiklassa 16, jonka mukaan kartellin oletetaan lähtökohtaisesti aiheuttaneen vahinkoa. Säännöksen tarkempi merkitys ja soveltaminen ovat tärkeitä kysymyksiä, joihin ei ole vielä mahdollista vastata.

Katsomme, että valtioneuvoston kannassa esiin nostettu ongelma tuomioistuinten harkintavallan ja hallintoviranomaisen päätöksen välisestä suhteesta on relevantti kansallisen oikeusjärjestyksemme näkökulmasta. Se ei kuitenkaan ole nähdäksemme avainkysymys, mitä tulee esityksen tavoitteisiin ja käytännön vaikutuksiin.

Suomen Yrittäjät

Antti Neimala
johtaja