Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari

Eduskunta
Sosiaali- ja terveysvaliokunta

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on pyytänyt lausuntoa valtioneuvoston E-jatkokirjelmästä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista. E-jatkokirjelmässä täsmennetään Suomen kantoja komission maaliskuussa 2016 esittelemään luonnokseen sosiaalisten oikeuksien pilarista (COM(2016) 127 final).

Pilarilla on komission mukaan kahdenlaisia tavoitteita. Ensinnäkin pilarin tavoitteena on muodostaa periaatteita, joita voidaan käyttää viitearvoina eurooppalaisista sosiaalisista standardeista. Näiden periaatteiden tarkoituksena on lähentää euroalueen jäsenvaltioiden sosiaalisia järjestelmiä. Toisaalta tavoitteena on käydä läpi EU:n sosiaali- ja työlainsäädäntö kokonaisvaltaisesti ja tunnistaa mahdollisia lainsäädännön kehitystarpeita.

Suomen Yrittäjät katsoo, että E-jatkokirjeessä esitetty Suomen kanta on suurelta osin hyvä ja kannatettava. Euroopan sosiaalista kehitystä tarkasteltaessa on tärkeää muistaa, että Euroopan sosiaaliset ongelmat eivät ole seurausta EU-lainsäädännön puutteista, vaan ennen kaikkea kilpailukyvyn puutteesta. On myös huomattava, että vaikka sosiaalisten ja taloudellisten näkökohtien yhteensovittaminen on tärkeää, kestävää sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia syntyy vain kannattavan yritystoiminnan ja sen mahdollistaman kasvun kautta.

Yleiset huomiot

Pilarin tavoitteet sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäämisestä ovat tärkeitä. On erittäin hyvä, että Suomi kiinnittää huomiota pilarin tavoitteiden ja periaatteiden yhdenmukaisuuteen EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen perusoikeuksien kanssa. EU:n perusoikeuskirja sitoo EU:ta sen toiminnassa, minkä vuoksi olisi ensisijaista, että perusoikeuskirjan takaamien perusoikeuksien toimeenpanoon kiinnitettäisiin huomiota.

Pilarin oikeudellinen status on epäselvä. Pidämme kuitenkin tärkeänä, ettei pilarin periaatteista tule tehdä oikeudellisesti sitovia. Yhdymme myös tältä osin Suomen kantaan. Jos pilarin periaatteista haluttaisiin tehdä oikeudellisesti sitovia, olisi EU:n toimivaltaan kiinnitettävä erityistä huomiota. Eri jäsenvaltioiden sosiaaliturvaa koskevat järjestelmät – ja niiden ongelmat – ovat luonteeltaan hyvin erilaisia, minkä vuoksi ei voida katsoa, että EU:n tasoinen sitova sosiaalisten oikeuksien pilari olisi ratkaisu näihin ongelmiin. Sen sijaan tulisi kehittää eurooppalaista ohjausjaksoa, tavoitteellista kansallista sääntelyä ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista. Pidämme myös olennaisena, että pilari koskisi koko EU:n aluetta, ei vain euromaita.

Kuten Suomen kannassa on todettu, pilariluonnoksen periaatteissa painottuu työllistymisen esteiden poistaminen ja työelämän murroksen aiheuttamiin haasteisiin vastaaminen. Pilariluonnoksessa esitetyt näkökohdat työmarkkinoista ja sosiaaliturvan kehityksestä jäävät kuitenkin kapeiksi, eikä niissä huomioida markkinatalouden perussääntöjä. Erityisesti olisi oivallettava, että työmarkkinat ovat markkinat, joilla sääntely vaikuttaa työvoiman kysyntään ja tarjontaan. Sosiaaliturvan ja työlainsäädännön osalta tehtävät kansalliset ja EU-tason ratkaisut vaikuttavat suoraan työmarkkinoiden osapuolten eli työnantajien ja työntekijöiden käyttäytymiseen.

Työpaikkaa ei synny, ellei työllistäminen tuota työnantajalle hyötyä ja ole taloudellisesti kannattavaa. Tämän vuoksi työllistämistä ei pidä vaikeuttaa olemassa olevia rakenteita jäykistämällä. Päinvastoin, olemassa olevia rakenteita tulisi pyrkiä joustavoittamaan. Yrityksellä ei ole velvollisuutta työllistää, vaan työsuhteet syntyvät tarpeesta.

Työmarkkinoiden jäykistäminen on omiaan johtamaan pitkällä aikavälillä siihen, että työtä ei teetetä enää työsuhteessa, vaan entistä enemmän alihankinnan, vuokratyön ja itsenäisten ammatinharjoittajien avulla. On syytä muistaa, että niissä jäsenvaltioissa, joissa rakenteellisia muutoksia on saatu aikaan, talouskriisin epäsuotuisat vaikutukset ovat jääneet pienemmiksi. Yhtä lailla on muistettava, että sosiaalisen hyvinvoinnin kasvua voi syntyä vain silloin, kun yhteiskunnassa on riittävästi kannattavia yrityksiä. Sosiaalista suojelua ei voida rakentaa, ellei ole olemassa riittävää rahoituspohjaa sosiaaliturvajärjestelmille.

Yksittäisiä periaatteita koskevat huomiot

E-jatkokirjeessä esitetyt Suomen kannat pilarin yksittäisistä periaatteista ovat pitkälti kannatettavia. Periaatteiden ongelma on niiden yhteismitattomuus. Osa periaatteista on kirjoitettu tiukan velvoittavaan muotoon ja osa on joustavampia. Esitämme tässä muutamia huomioita yksittäisistä pilariluonnoksen periaatteista.

2. Joustavat työsopimukset ja työsuhdeturva

On myönteistä, että pilariluonnoksessa on tunnistettu joustavuuden tarve työsuhteissa. Joustavuus on tarpeen kuitenkin muissakin kuin digitaalisuuteen perustuvissa työtehtävissä. Joustavuuden tulisi olla koko työlainsäädännön ja työmarkkinapolitiikan lähtökohta.

Periaatteessa suhtaudutaan kuitenkin varsin kielteisesti joustaviin työsopimuksiin. Periaate tulisi kirjoittaa vähemmän velvoittavaan muotoon. On muistettava, että yritykset elävät markkinatilanteen mukaan, minkä vuoksi yksi työsuhteen malli ei sovi kaikkien yritysten kulloiseenkin tilanteeseen ja tarpeeseen. Eri toimialojen ja erikokoisten yritysten erot olisi huomioitava.

5. Sukupuolten tasa-arvo sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen

Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen on tärkeä tavoite. Erityisesti perhevapaajärjestelmää tarkasteltaessa on tärkeää, että vanhempia kannustetaan käyttämään perhevapaita tasapuolisesti. Jouston lisääminen perhevapaajärjestelmään on kannatettavaa, mutta jousto ei voi olla yksipuolista. Jousto ei siis voi tarkoittaa vain sitä, että työntekijällä on subjektiivinen oikeus erilaisiin työjärjestelyihin, vaan jouston on perustuttava ensisijaisesti sopimiseen.

Joustoa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen voitaisiin tuoda erityisesti paikallisesti sovittavien työaikaratkaisujen myötä. Tärkeää on, että tällainen sopiminen lähtisi työpaikan tarpeista ja joustavat työaikaratkaisut tehtäisiin työntekijän ja työnantajan kanssa sopien, jolloin voidaan ottaa huomioon sekä työpaikan tilanne että työntekijän yksilölliset tarpeet.
Periaatteessa tulisi huomioida työntekijöiden lisäksi myös yrittäjien ja itsensä työllistäjien asema ja heidän mahdollisuutensa työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen.

7. Työehdot

Suomen kannassa on aivan oikein todettu, että periaatteen a-kohdan muotoilu menee pidemmälle, kuin ns. kirjallista ilmoitusta koskevassa direktiivissä 91/533/ETY. Periaate tulisi kirjoittaa myös muilta osin joustavampaan muotoon. Työsuhdeturvan taso ja laajuus on hyvin erilainen eri jäsenvaltioissa. On siten hyvin vaikea laatia periaatetta, joka ottaisi huomioon eri jäsenvaltioiden tilanteet. On myös huomattava, että liian tiukka työsuhdeturva jäykistää työmarkkinoita ja nostaa työllistämisen kynnystä.

8. Palkat

Yhdymme Suomen kantaan, jonka mukaan palkkojen osalta on tärkeää kunnioittaa kansallisia malleja. Erityisesti tältä osin olisi myös muistettava vähimmäispalkkojen yhteys sosiaaliturvan tasoon. Työn vastaanottamisen tulisi olla kaikissa tilanteissa kannattavampaa kuin sosiaalietuuksien vastaanottaminen.

9. Työterveys ja työturvallisuus

Pidämme erityisen tärkeänä, että periaatteessa on nostettu esiin mikro- ja pienyritysten erityinen tarve saada tukea työhön riittyviltä riskeiltä suojautumiseen.

10. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työntekijöiden osallistuminen

Vuoropuhelu työelämän osapuolten kanssa on tärkeää. Kolmikantainen työ- ja sosiaalilainsäädännön valmistelu ei kuitenkaan voi tarkoittaa työelämän osapuolten veto-oikeutta valmisteltaviin asioihin. On huomattava, ettei työelämän osapuolia edustavien järjestöjen todellinen edustavuus ole kiinni siitä, tekeekö järjestö työehtosopimuksia vai ei. Kaikkien edustavien tahojen tulee olla tasavertaisesti edustettuna ja kuultuna työelämän vuoropuhelussa ja asioiden valmistelussa. Päätöksenteon on eurooppalaisessa demokratiassa oltava kuitenkin vaaleilla valituilla kansanedustajilla.

14. Työttömyysetuudet

Pidämme Suomen kantaa hyvänä. Olisi kuitenkin tarpeen korostaa, että työttömyysetuuksia koskevan politiikan on yleisesti tuettava työn tekemistä, riippumatta siitä, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai yrittäjänä.

Kunnioittavasti

Suomen Yrittäjät

Albert Mäkelä
lainopillinen asiamies