1.12.2003 klo 11:59
Lausunto

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yhdenvertaisuuden turvaamisesta sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 44/2003)

Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta

Suomen Yrittäjät esittää otsikossa mainitussa asiassa lausuntonaan kunnioittavasti seuraavaa:

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki yhdenvertaisuuden turvaamisesta. Lailla on tarkoitus panna täytäntöön rodusta ja etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta annettu neuvoston direktiivi sekä yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annettu neuvoston direktiivi.

Suomen Yrittäjät katsoo esityksen olevan sinällään kannatettava ja panevan asianomaiset direktiivit täytäntöön riittävällä ja asianmukaisella tavalla.

Suomen Yrittäjät haluaa kiinnittää valiokunnan huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin:

– Ehdotetun lain soveltamisala tulisi kattamaan elinkeinon harjoittamisen edellytykset sekä elinkeinotoiminnan tukemisen. Suomen Yrittäjät näkee myönteisenä sen, että yrittäjien ja yritysten yhdenvertaisuus taataan silloin, kun kysymys on elinkeinon harjoittamisen edellytyksistä ja sille myönnetyistä tuista. Yhdenvertaiseen asemaan asettaminen tukee perustuslaissa jokaiselle taattua oikeutta hankkia toimeentulonsa valitsemallaan elinkeinolla.

– Lain soveltamisalaan kuuluu myös jäsenyys työntekijä- tai työnantajajärjestössä tai muussa järjestössä, jonka jäsenillä on tietty ammatti. Lakiesityksen perusteluissa ei ole erikseen kiinnitetty huomiota siihen, ettei lain säätäminen tarkoita subjektiivista oikeutta jonkin järjestön jäsenyyteen, vaan että yhdistyksellä olisi jatkossakin yhdistyslain mukainen oikeus päättää jäseneksi hyväksymisestä erikseen.

– Lain 5 §:ssä säädettäisiin vammaisen henkilön työllistymis- ja kouluttautumisedellytysten parantamisesta. Esityksen mukaan ”Yhdenvertaisuuden edistämiseksi 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa asioissa työn teettäjän tai koulutuksen järjestäjän on tarvittaessa ryhdyttävä sellaisiin vammaisen henkilön työhön tai koulutukseen pääsyä edellyttäviin toimiin, joita ei ole pidettävä kohtuuttomina.” Eduskunnalle valtiopäivillä 2002 annetussa hallituksen esityksessä laiksi yhdenvertaisuuden turvaamisesta sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 269/2002), joka sittemmin raukesi, sama asia oli muotoiltu muotoon: ”Yhdenvertaisuuden edistämiseksi 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa asioissa työn teettäjän tai koulutuksen järjestäjän on tarvittaessa ryhdyttävä kohtuullisiin toimiin helpottaakseen vammaisen henkilön pääsyä työhön tai koulutukseen.” Suomen Yrittäjät katsoo, että viimeksi mainittu, HE 269/2002:n mukainen muotoilu oli rakenteeltaan selkeämpi ja helpommin ymmärrettävissä. Nyt esitetyn ehdotuksen muotoilu ”vammaisen henkilön työhön tai koulutukseen pääsyä edellyttäviin toimiin” ei tuo selvästi esiin, että kyseessä ovat vammaisen henkilön työhön tai koulutukseen pääsyä edistävät tai helpottavat toimet. Sana ”edellyttäviin” vaikeuttaa lauseen tarkoituksen ymmärtämistä. Hallituksen esityksen perusteluissa ei myöskään ole millään lailla tuotu esiin, miksi aiemmasta kohtuullisten toimien edellytyksestä siirryttiin edellyttämään toimia, jotka eivät ole kohtuuttomia.

– Ehdotetun lain 6 §:ssä säädetty syrjinnän kielto ulottuisi perusteluiden mukaan myös oikeushenkilöihin. Hallituksen esityksen perusteluissa mainitaan myös, että syrjintä olisi kiellettyä elinkeinonharjoittajien välisiä sopimuksia tehtäessä. Suomen Yrittäjät ei vastusta tällaista syrjinnän kieltoa, mutta katsoo, että oikeushenkilön syrjiminen 6 §:ssä mainituin perustein vaikuttaa tosielämälle vieraalta.

– Lakiehdotuksen pohjana olevissa syrjintädirektiivissä ja työsyrjintädirektiivissä edellytetään, että direktiivin mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanoon tarkoitetut oikeudelliset tai hallinnolliset menettelyt ovat kaikkien niiden henkilöiden käytettävissä, jotka katsovat tulleensa kohdelluiksi väärin sen vuoksi, että heihin ei ole sovellettu yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Nyt käsiteltävänä olevan lakiesityksen 10 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi sopimusehtojen muuttamisesta siten, että tuomioistuin voi käsiteltävänään olevassa asiassa muuttaa tai jättää huomioon ottamatta sopimusehdot, jotka ovat syrjinnän kiellon vastaisia. Lain perusteluissa todetaan, että tuomioistuimen oikeus muuttaa syrjiviä sopimusehtoja koskisi ainoastaan sellaisia sopimusehtoja, joiden käsitteleminen kuuluu asianomaisen tuomioistuimen tuomiovaltaan. Hallituksen esityksessä esimerkkinä mainitaan työehtosopimusten pätevyyden arviointi, joka kuuluu yksinomaan työtuomioistuimen toimivaltaan.

Työtuomioistuimessa kantajana tai vastaajana voivat toimia vain työehtosopimukseen sidotut, käytännössä siis työehtosopimuksen solmineet työnantaja- ja työntekijäjärjestöt tai näiden jäsenet. Sen sijaan työtuomioistuimessa ei voi kantaa eikä vastata sellainen työnantaja tai työntekijä, joka ei ole sopimuksen solmineen järjestön jäsen, eikä myöskään tällaisia työntekijöitä tai työnantajia edustava järjestö. Työsopimuslain 2:7 §:n perusteella työehtosopimus saattaa kuitenkin tulla yleissitovana sellaisenkin työnantajan noudatettavaksi, joka ei kuulu sopimuksen solmineeseen työnantajajärjestöön, eikä siis voi kantaa eikä vastata työtuomioistuimessa. Yleissitovuuden perusteella noudatettavat työehtosopimuksen ehdot eivät ole työnantajan ja työntekijän välisessä työsopimussuhteessa sopimusehtoja, vaan oikeusnormeja, jotka työehtosopimusten yleissitovuuden vahvistamislautakunta on vahvistanut työsuhteessa noudatettaviksi suoraan lain nojalla. Tällaisen yleissitovuuden perusteella noudatettavan työehtosopimuksen soveltamista koskevat tulkintariidat tulevat käsiteltäväksi käräjäoikeudessa.

Työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaan tuomioistuin voi pyytää työtuomioistuimelta lausunnon sen käsiteltävänä olevassa asiassa, mikäli se edellyttää erityistä työehto- ja virkaehtosopimusolojen tuntemusta. Lähtökohtaisesti käräjäoikeus voisi siis pyytää lausunnon työtuomioistuimelta kun sen käsiteltävänä on asia, jossa kysymyksessä saattaa olla työehtosopimuksen syrjivä sopimusehto. Käsityksemme mukaan työtuomioistuin ei voisi lausuntoa antaessaan muuttaa tai jättää huomioon ottamatta työehtosopimuksen syrjiviä sopimusehtoja, koska asian tulisi olla työtuomioistuimen käsiteltävänä jotta sopimusehdot voitaisiin muuttaa tai jättää huomioon ottamatta. Kuitenkin lakiehdotuksen perusteluiden mukaan asia kuuluisi vain työtuomioistuimen toimivaltaan. Mikäli yleissitovassa työehtosopimuksessa olisi ehdotuksen 10 §:n mukainen syrjivä sopimusehto, sen muuttaminen ei lakiehdotuksen perustelujen valossa ilmeisesti kuuluisi käräjäoikeuden eikä työtuomioistuimen toimivaltaan silloin kun työehtosopimusta noudatettaisiin yleissitovuuden perusteella. Yleissitovan työehtosopimuksen syrjivää ehtoa ei nyt käsiteltävänä olevan lain perusteella voitaisi muuttaa senkään takia, että yleissitovaa työehtosopimusta noudatetaan lain nojalla, ei sopimusvelvoitteena, jota ehdotuksen 10 § koskee. Asiassa oikeusturvaa voisi nähdäksemme saada vain sellainen työnantaja tai työntekijä, joka olisi sopimukseen sidottu työehtosopimuslain nojalla, ei siis sellainen työnantaja tai työntekijä, jonka välisessä sopimussuhteessa työehtosopimusta noudatettaisiin työsopimuslain 2:7 §:n mukaisen työehtosopimusten yleissitovuuden nojalla. Mikäli tulkinta on oikea, direktiivissä tarkoitetut oikeudelliset menettelyt eivät olisi kaikkien niiden henkilöiden käytettävissä, jotka katsoisivat tulleensa väärin kohdelluiksi.

– Lakiehdotuksen 9 §:n mukaan hyvityksen suuruutta määrättäessä otettaisiin huomioon myös syrjintään syyllistyneen taloudellinen asema. Suomen Yrittäjät näkee tällaisen kohtuullisuusarvioinnin hyvin perusteltuna.

Merja Berglund
Työmarkkina-asiamies
Suomen Yrittäjät