15.10.2014 klo 13:26
Lausunto

Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi koulutuksen ja osaamisen näkökulmasta

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta on pyytänyt Suomen Yrittäjiä kuultavaksi liittyen hallituksen esitykseen valtion talousarvioksi vuodelle 2015. Kuuleminen kohdistuu erityisesti koulutukseen ja osaamiseen.

1. Yleistä

Työelämä on seuraavien vuosien aikana suurimmassa muutoksessa sitten teollistumisen. Ammatteja ja ammattirakenteita häviää sekä uusia syntyy muun muassa digitalisoitumisen, robotistumisen ja kiihtyvän kansainvälistymisen myötä. Tutkintojen on annettava vakaa perusta ammattitaidon jatkuvalle vahvistumiselle ja elinikäiselle oppimiselle. Koulutuksen ja tutkimuksen ja niistä syntyneen osaamisen on pystyttävä kasvattamaan yksilöiden, työyhteisöjen ja yritysten sopeutumis- ja uusiutumiskykyä.

Osaaminen on yrityksen kriittinen menestystekijä, johon investoiminen on taloudellisesti kestävä tapa ylläpitää yrityksen kilpailukykyä. Yhä suurempi osa oppimisesta tapahtuu työpaikoilla siitä riippumatta, onko kyseessä yrittäjän oman osaamisen vahvistaminen vai työntekijöiden kouluttaminen.

Yrittäjien koulutustaso on noussut merkittävästi viime vuosien aikana. Jäsenrekisterimme kahden vuoden välein tehtyjen otantojen mukaan (n=40000) trendi on selvä – yrittäjien koulutustaso nousee. Korkeasti koulutettujen yrittäjien määrä on noin 23 % koko jäsenistöstämme, vastaavasti ilman tutkintoa yrittäjinä työskentelee noin 12 %. Vuoden 2008 jälkeen jäseniksi rekisteröityneistä korkeasti koulutettujen määrä on 33 %. Vailla tutkintoa toimivia yrittäjiä on noin 6 %.

Yrittäjät ovat jatkossa yhä kiinnostuneempia ja aktiivisempia osaamisen kysymyksissä. Tulevaisuudessa koulutus, osaamisen kehittäminen ja innovaatiotoiminta sekoittuvat entistä tiiviimmin yrittäjätoiminnassa toisiinsa. Korkeasti koulutettujen yrittäjien kompetensseissa korostuvat syvällisen toimialaosaamisen lisäksi joustavuus, kyvykkyys uusiutumiseen ja poisoppimiseen.

Koulutustason nousun lisäksi on tärkeää tiedostaa, että viimeisten vuosien aikana työnantajayritysten lukumäärä on polkenut paikoillaan. Yritysten lukumäärän kasvussa on ollut kysymys yksinyrittäjien määrän lisääntymisestä. Yksinään yritystoimintaa harjoittavia on yli 160 000 eli 65 % kaikista yrittäjistä.

Uudet työpaikat syntyvät pk-yrityksiin. Yritysten henkilömäärämuutosta tarkasteltaessa aikavälillä 2001-2012 (Tilastokeskus 2012) voidaan todeta, että valtaosa yritysten lisääntyneestä henkilömäärästä on syntynyt pk-yrityksiin. Ns. perinteisiin, suuriin yrityksiin uutta työtä ei ole syntynyt juuri lainkaan.

Osaamisen ja kilpailukyvyn näkökulmasta tulisi kiinnittää huomiota pk-yritysten, erityisesti mikroyritysten elinvoimaisuuteen.

Miten turvataan koulutuksen korkea taso aiempaa niukemmilla resursseilla?

Yhteiskunnan nopeutuva ja jatkuva muutos haastaa koulutusjärjestelmän. Osaamista ei voida rakentaa pelkästään nykyisten perinteisten koulutusrakenteiden varaan. On panostettava voimakkaasti uusiin menetelmiin ja kehitettävä erityisesti työssä oppimiseen perustuvia koulutuksen järjestämistapoja. Laadukas opettajankoulutus on merkittävässä asemassa jatkossakin.

Profiloituminen ja kumppanuudet

Yliopistoilla, ammattikorkeakouluilla ja tutkimuslaitoksilla on tärkeä tehtävä paitsi houkuttelevien tutkimus-, työskentely- ja innovaatioympäristöjen luojina, myös kansainvälisen henkisen ilmapiirin rakentajina.

Tarvitaan kansallinen ”huippuyliopistopolitiikka”, jolla tarkoitetaan sitä, miten resursseja lisäämällä ja keskittämällä pyritään kohentamaan valikoitujen yliopistojen menestystä. Tällä vastataan globaaliin kilpailuun ja edelläkävijyyteen. Huippuudella tarkoitetaan maailmanluokan yliopistoja, jotka pystyvät kilpailemaan kansainvälisestä tutkimusrahoituksesta ja muodostavat kansainvälisesti houkuttelevia tutkimusympäristöjä.

Korkeakoulusektorin työnjakoa, profiloitumista ja yhteistyötä kansallisesti ja kansainvälisesti tulee vahvistaa niin, että päällekkäisyydet poistuvat. Tarvitaan toimia yliopistosektorin ja ammattikorkeakoulujen rakenteelliseen uudelleen järjestelyyn. On purettava lainsäädännölliset esteet yhteistyön kehittämiseksi.

Yritysten osaamisen näkökulmasta tulee huolehtia, että oppilaitosten ja korkeakoulujen fyysinen sijainti ei ole esteenä opintojen aloittamiselle, täydennyskoulutukselle tai pääsyyn uusimman tiedon äärelle missään päin Suomea.

Yhteistyön lisääminen osaamisperusteisesti

Ammatillista koulutusta sekä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen muodostamaa korkeakoulujärjestelmää ja niiden rakenteita on kehitettävä osaamisperusteisesti kokonaisuutena.

On tuettava alueellisia kokeiluja, joissa ammatillisen oppilaitosten, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen palvelu- ja opetustoimintoja yhdistetään samaan organisaatioon.

Aikaisemman opitun tunnustamista tulee edistää kansallisilla, yhteismitallisilla pelisäännöillä. Korkeakoulujen pitää luoda järjestelmä, jossa tutkintokoulutuksen, avoimen yliopiston, täydennyskoulutuksen (mukaan lukien erikoistumiskoulutukset) sekä korkea-asteen oppisopimustyyppisen koulutuksen keskinäiset yhteydet toimivat joustavasti ja aiemmat opinnot tunnustetaan.

Digitaaliset mahdollisuudet oppimiseen ja opiskeluun tulisi hyödyntää kaikille koulutuksen tasoilla maksimaalisesti.

Rahoitusmallit ja mittarit

Rahoitus- ja toiminnanohjausjärjestelmä viime kädessä määrittelee sen, miten oppilaitokset ja korkeakoulut profiloivat toimintansa. Tuloksellisuusrahoituksella pitää kiinnittää erityistä huomioita oppilaitosten ja korkeakoulujen toiminnan vaikuttavuuteen. Miten huomioidaan yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen johtaminen, alueellinen yhteistyö tai systemaattisesti ja laadukkaasti yritysyhteistyötä tekevät professorit?

Lainsäädännölliset esteet pois tutkintojen myymisestä

Korkeakoulujen mahdollisuudet ammattimaiseen toimintaa mm. koulutusviennissä tulee lainsäädännöllisesti mahdollistaa. Koulutusviennin tulee tarkastella myös opiskelijarekrytointia strategisena toimintana.

Vastaako koulutus työmarkkinoilla tarvittavaan osaamiseen?

Yrittäjät pitävät opiskelijoiden osaamista ja työelämävalmiuksia pääsääntöisesti hyvänä. Ammatillisen osaamisen lisäksi arvostetaan ns. geneerisiä valmiuksia. Yleisesti toivottuja sopivan työntekijän ominaisuuksia yrityksen toimialasta riippumatta ovat mm. oma-aloitteisuus, asiakassuhdeosaaminen, joustavuus, oppimiskyky ja –halu ja sosiaalisuus ja ulospäin suuntautuneisuus.

Osa yrittäjistä kokee opetuksen sisällön olevan osin kaukana työelämän vaatimuksista. Tällaisia huomioita on esiintynyt sekä ammatillista toisen asteen koulutukseen että ammattikorkeakoulutukseen liittyvissä keskusteluissa. Kaikkiaan yrittäjät korostavat koulutuksen työelämälähtöisyyttä ja työelämäyhteyksien kehittämistä.

Yksittäinen yritys hakee korkeakouluyhteistyöstä uutta osaamista, konkreettista apua yritystoimintaan ja verkostoja mahdollisiin tuleviin työntekijöihin. Teettämiemme selvitysten mukaan on nähtävissä, että yritysten koko korreloisi osaamistarpeisiin. Mitä pienempi on yritys, sitä enemmin arvostetaan laaja-alaista osaamista.

Monissa pienissä (2-20 henkeä) yrityksissä on kokemuksia siitä, että sopivaa työvoimaa on vaikea löytää. Hyvin usein yrityksen kokemus työvoiman saatavuudesta on kaksitahoinen; yleisiin tehtäviin ja rutiiniluonteisiin tehtäviin saadaan sopivia työntekijöitä, mutta erikoisosaamista on vaikea löytää. Pk-yritysten keskeinen rekrytointiin liittyvä ongelma on hakijalta tarvittavan työkokemuksen puuttuminen.

Miten koulutus vastaa tarvittavaan osaamiseen

Yrittäjämäiset valmiudet kaikille opiskelijoille

Kaikille opiskelijoille pitää saada kokemus yrittäjämäisestä toiminnasta koulutuspolkunsa aikana. Strategisesti yrittäjyystoiminta pitää kytkeä kiinni maakunnallisiin yrittäjästrategioihin ja alueiden elinkeinostrategioihin. Yrittäjävalmiuksien kehittäminen maisteri- ja tohtorikoulutuksiin on tärkeää. Toimintaan tulisi kytkeä kokemus opiskelusta/työskentelystä kansainvälisellä tasolla.

Työssä oppimisen muodot – oppisopimuskoulutuksen kehittäminen

Yhteiskunnan tulee tukea työperäisten koulutusmuotojen kehittämistä myös korkea-asteelle. Oppisopimuskoulutus on koulutuksen järjestämismuoto, joka sopii niin ammatilliselle kuin korkea-asteellekin. Korkea-asteen perusopintoja sekä tutkinnon jälkeisiä opinto-kokonaisuuksia tulisi voida suorittaa oppisopimusväylää hyödyntäen. Toiminta perustuu opetuksen muotoihin, joissa yhdistyvät korkeakoulun tarjoama teoreettinen opetus, työpaikan tarjoama korkeatasoinen oppimisympäristö sekä työssä oppiminen.

TKI-palveluiden (tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopalvelut) palvelumuotoilu – pienet yritykset keskiöön

Yliopistot ja ammattikorkeakoulut toimivat innovaatioiden, yrittäjyyden ja yhteiskunnallisen kehityksen ytimessä. Korkeakouluverkoston tulee taata pk-yrityksille mahdollisuus TKI -palveluihin. Palvelumuotoilun näkökulmasta TKI-palveluiden kehittämisessä on huomioitava pienet ja mikroyritykset aiempaa paremmin. Tällä hetkellä palvelut ja yhteistyönmuodot suosivat suuria ja keskisuuria yrityksiä.

Tehokas tapa yhteyksien luomiseen ja luottamuksen rakentamiseen pk-yrityksiin päin on jalkautuminen ja yrityskäynnit.

Pk-yrityksille tulisi lanseerata palvelusetelit, joiden avulla yritykset voisivat aktiivisesti hakea palveluita korkeakouluilta. Yliopistot on saatava mukaan alueellisen elinkeinoelämän kehittämiseen tasavertaisesti ammattikorkeakoulujen kanssa.

Uraohjaus ja työelämäorientaatio – ketju kuntoon

Nykynuorten täytyy tehdä suuria elämäänsä liittyviä päätöksiä entistä nuorempana. On tärkeää antaa nuorille kaikki mahdollinen ohjauksellinen tuki eri nivelvaiheissa. Erityisesti uraohjauksen ja työelämäorientaation malleja tulee kehittää yhtenäisemmiksi kaikilla koulutustasoilla. Tutkijakoulujen työelämäyhteistyötä tulee kehittää erityisesti yksityisen sektorin suuntaan.

Aikuiskoulutus – ei saa hukata yliopistollista täydennyskoulutusta

Elinikäisen oppimisen ja aikuiskoulutuksen joustavien muotojen merkitys korostuu yhteiskunnan nopeissa murros- ja muutostilanteissa. Erityisesti aikuiskoulutuksen tulee olla herkkä lyhyen aikavälin ennakoinnille ja osaamisen kehittämiselle.

Yrittäjien koulutustason nousu, globaalit osaamisverkostot ja EU-kotimarkkinat asettavat aikuiskoulutuksen, erityisesti yliopistollisen täydennyskoulutuksen, merkityksen täysin uuteen valoon. Strateginen kysymys on, millaisessa roolissa täydennyskoulutus- ja kehittämisorganisaatiot nähdään niiden taustaorganisaatioissa (mm. emoyliopistot) sekä globalisoituvassa ja korkeakoulutetussa yrittäjyyskentässä.

Suomen Yrittäjät

Mika Tuuliainen
koulutusasioiden päällikkö