20.11.2013 klo 14:21
Lausunto

Hallituksen esitys yritys- ja osinkoverotusta koskeviksi muutoksiksi (HE 185/2013)

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta
Verojaosto

Hallituksen yritys- ja osinkoveroratkaisu kannustaa kasvuun ja yrittäjyyteen. Vaikka suurella joukolla yrittäjiä verotus myös lievästi kiristyy osinkoverohuojennuksen tuottoasteen laskiessa, pidämme kokonaisuutta nykytilaa parempana. Yhteisöveron lasku hyödyttää laajasti koko pienyrittäjäkenttää eli niitäkin yrittäjiä, jotka eivät ole kyenneet maksamaan itselleen lainkaan osinkoja. Uuden yritysverojärjestelmän idea on myös mahdollistaa etenkin hyvinä vuosina tuloksen jättäminen yritykseen alemmalla verorasituksella ja siten tukea kaikenkokoisten yritysten kasvua.

Haluamme kiinnittää huomiota vielä seuraaviin asioihin.

Myös pienyritysten kasvumahdollisuudet hyödynnettävä – elinkeinonharjoittajien ja henkilöyhtiöiden verotukseen yrittäjävähennys

Ehdotetut yritysten verotusta keventävät muutokset koskevat vain osakeyhtiöitä. Muut yritysmuodot ovat sen sijaan jäämässä sivuun kannustavasta verokehityksestä, ja yhteisöveron laskun kaltainen kannustin jää saamatta noin puolella maamme pienyrityksistä. Kasvun ja myös yleisen yrittäjyysilmapiirin kannalta on tärkeää, että hallitus huomioisi tasapuolisesti eri yrittäjyyden muotoja.

Esitämme, että yksityisten elinkeinonharjoittajien ja henkilöyhtiöiden verotusta kevennetään osakeyhtiöiden kanssa tasapuolisemmaksi tekemällä näiden

– elinkeinotoiminnan tuloksesta 5 prosentin suuruinen yrittäjävähennys.

5 %:n suuruinen yrittäjävähennys elinkeinotoiminnan tulosta merkitsisi noin 2 %:n veronkevennystä.

Pienyritysmuodoissa ei voida jättää tulosta yritykseen alemmalla verokannalla ja investoida varoja näin uudelleen kevyemmällä verolla, mikä on merkittävä rakenteellinen ero osakeyhtiöihin nähden. Vaikka erot eivät ole aina euromääräisesti suuria, tehdyt veromuutokset ajavat muuttamaan myös näitä osakeyhtiöiksi, ellei verotuksen tasapuolisesta kehittämisestä huolehdita. Tämä olisi vahingollista ajatellen koko yrittäjävetoista pienyritystoimintaa mukaan lukien uudet aloittavat yritykset, joiden tulisi voida harjoittaa toimintaa joustavasti myös nykyisissä yritysmuodoissa.

Kaksi kolmasosaa väestöstämme pitää edelleen myös palkkatyötä yrittäjyyttä houkuttelevampana ja turvallisempana vaihtoehtona. Yrittäjien verotuksessa tulee olla verotuksellisia kannusteita myös palkkatyöhön nähden, koska yrittäjyyteen liittyy tulon saamiseen ja omaisuuden menettämiseen liittyvä riski.

Pienyritysmuodoissa nykyiset yrittäjäkannustimet on sidottu pääomaverotukseen. Pääomatuloa syntyy, kun yrityksen omaa pääomaa eli nettovaroja kasvatetaan investoinneilla. Myös osa palkoista lisätään laskennallisesti nettovaroihin, millä on haluttu kannustaa pienyrityksiä työllistämään. Käytännössä pienimmät yritykset usein kuitenkin valitsevat ansiotuloverotuksen, koska pääomatuloverotus on noussut niille tyypillisellä tulotasolla ansioverotusta kireämmäksi. Vaikka ansiotuloverotukseen tehdään myös perusteltu inflaatiotarkistus, se ei myöskään kompensoi suhteellisen veroaseman heikkenemistä yhteisöveron laskiessa jo 20 prosenttiin. Ansioverotuksen keventäminen ei myöskään lisää yrittäjyyden kannusteita, koska yrittäjille tulevat näin vain yleiset palkkaveron kevennykset.

Ehdotuksessa osakeyhtiöiden verotuksen todetaan lähenevän pienyritysmuotojen verotasoa ja eri yritysmuotojen eron kapenevan tätä kautta. Esitys sivuuttaa kuitenkin pienyritysten kasvun kannalta juuri merkittävät ongelmat, eli sen, että pienyritysmuodoissa ei voida osakeyhtiöiden tapaan jättää tulosta ensin yritykseen alemmalla verokannalla ja verottaa vain yrityksestä nostettua tuloa, ja sen, että puutteen kompensoimiseksi luodut kaavamaiset yrittäjäkannusteet ovat menettäneet merkityksensä (ks. myös laskelma). Pienyritysten suhteellinen asema osakeyhtiöihin nähden on siksi kuluvalla hallituskaudella selvästi heikentynyt. Myös muut veropohjan laajennukset koskisivat kaikkia yritysmuotoja, mutta vain yhteisöverokantaa on päätetty laskea.

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta esitti myös jo vuoden 2012 budjettilakien käsittelyssä ja yhteisöveron edellisen kerran laskiessa, että yhdenvertaisuus eri verovelvollisryhmien kesken tulisi arvioida EVL:n muutoksia pohtineessa työryhmässä (VaVM 23/2011). Työryhmä antoi kesällä 2013 loppuraportin, joka ei sisältänyt asiasta ehdotuksia tai arvioita. Katsomme, että asia tulisi ratkaista viimeistään nyt yhteisöveron edelleen laskiessa ja pääomaveron progression kiristyessä.

Esitämme, että elinkeinotoiminnan tulos luettaisiin vain 95 prosentin osuudelta yrittäjän ns. jaettavaksi yritystuloksi. Menettely vastaisi osinkojen kahdenkertaisen verotuksen poistamisessa omaksuttua huojennustapaa, vaikka eri prosenttiosuuksilla. Vaikka kaavamainen kevennys ei poista sitä rakenteellista eroa, että osakeyhtiössä voidaan miettiä ensin yrityksen kasvutarpeita ja vasta sitten yrittäjän tulonsaantia, korjaus kompensoisi eroa, joka eri yritysmuotojen välille on hallituskaudella tehdyillä päätöksillä syntynyt.

Arvioimme muutoksen kustannukseksi 40 miljoonaa euroa. Esitämme, että yrittäjävähennystä voitaisiin soveltaa yhteisöverokannan laskun ja veropohjan laajennusten tavoin jo vuoden 2014 alusta lukien.

SY esittää siirtymäsäännöstä osinkoverotukseen

Yritys- ja osinkoveromuutoksia sovellettaisiin pääosin vuoden 2014 alusta. Muutokset koskisivat sekä yhteisöveron laskua että uutta osinkoveroa jo vuonna 2014. Muutokset ovat keskenään epätahtisia ja kiristäisivät verotusta myös taannehtivasti.

Vuonna 2014 osinkoja jaetaan pääsääntöisesti vuoden 2013 tai tätä aikaisempien vuosien tulona verotetuista voittovaroista. Näihin sovellettu yhteisövero on ollut 24,5 prosenttia tai tätä korkeampi. Uuden osinkoveron kohdistaminen myös näihin kiristäisi yhtiöllä ansaitun tulon kokonaisveron siirtymävaiheessa poikkeuksellisen korkeaksi eli 30,2 prosenttiin. Efektiivinen veron nousu on yli 20 prosenttia (24,5 % → 30,2 %) ja harvoin – jos koskaan – millään ryhmällä verotus on edes väliaikaisesti noussut näin paljon. Hallituksen linjaus yhtiön ja osakkaan kokonaisveron tasoksi oli 26 – 26,4 prosenttia. Osinkoverouudistusta valmisteltaessa tällainen kiristys ei ollut myöskään esillä.

Koska uusi osinkovero liittyy olennaisesti yhteisöveron tason laskuun, katsomme, että vuonna 2014 saatuun osinkotuloon tulisi soveltaa vanhoja säännöksiä, jos osingonjako perustuu viimeistään 31.12.2013 laaditun taseen jakokelpoisiin varoihin. Asia voitaisiin ratkaista esim. seuraavalla siirtymäsäännöksellä:

Osinkoon sovelletaan ennen tätä lakia voimassa olleita säännöksiä, jos varojenjako perustuu viimeistään 31.12.2013 päättyneeltä tilikaudelta vahvistettuun tilinpäätökseen ja osinko on nostettavissa vuonna 2014.

Lisäksi voidaan vaatia, että tällainen osingonjakopäätös tehdään viimeistään 31.12.2013, vaikka vuoden 2013 tilinpäätöstä ei näin ollen ole vielä vahvistettu. Säännös mahdollistaisi kuitenkin ennen vuodenvaihdetta tehtävän jakopäätöksen, joka vahvistetaan yhtiökokouksessa viimeistään 6 kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä.

Tekninen toteutus

Verohallinnolle siirtymäsäännös aiheuttaisi käytännössä lisälaskennan, koska voimassa olisi kahdenlaisia osinkosäännöksiä. Jos tilikausi on kalenterivuosi, osinko verotettaisiin koko vuodelta 2014 vanhoilla säännöillä. Murtotilikautisten yhtiöiden osinkovero koskisi sen sijaan jo vuoden 2014 aikana päättyneeltä tilikaudelta jaettuja osinkoja. Pääosalla eli noin kolme neljäsosalla pk-yrityksistä tilikausi on kuitenkin kalenterivuosi ja vain vähemmistöllä muu kuin kalenterivuosi.

Yritysten antamassa osingon vuosi-ilmoituksessa kerrotaan osingonjaon päätöspäivä ja verovuosi, jolta osinko on jaettu sekä tilikausi, jolta osinko on jaettu ja milloin osinko on nostettavissa. Verohallinnolla on siten tarvittavat tiedot käytettävissä sille, että viimeistään 31.12.2013 päättyneeltä tilikaudelta jaettavaa ja vuonna 2014 nostettavaa osinkoa verotettaisiin vielä vanhoin säännöin. Asian suuren taloudellisen merkityksen vuoksi hallinnossa tulisi mielestämme kyetä tekemään tarpeelliset järjestelyt esim. osakkaiden ennakkoverotukseen.

Vaikutukset ilman siirtymäsäännöstä

Yrittäjän maksama vero on uudessa järjestelmässä pääosalla osingonsaajista jonkin verran korkeampi kuin nykyisin. Poikkeuksen muodostavat sellaiset suurituloiset yli 100 000 euron osinkotulojen saajat, joiden verotus kevenee merkittävästi huojennusalueen 60 000 euron ylärajan noustessa 150 000 euroon.

Myös poikkeuksellinen kiristyminen koskisi siksi nimenomaan pienyrityksiä, joiden jakamat osingot ovat matalia, keskimäärin alle 10 000 euroa. Sen sijaan verotus kevenisi välittömästi jo vuoden 2014 alusta yli 100 000 euron osinkotulojen saajilla. Nopeasta voimaantulosta kärsivät siksi vain pienet, mutta hyötyvät suuret osingonsaajat. Esitämme, että eduskunta korjaa vielä esitystä esimerkiksi ehdottamallamme tavalla.

Edustusmenojen vähennyskelpoisuus

Edustamisella pyritään liiketoiminnan edistämiseen ja uusien liikesuhteiden luomiseen tai entisten suhteiden säilyttämiseen ja parantamiseen. Edustusmenot ovat siksi elinkeinotoiminnan menoja, joiden vähennyskelpoisuudella on pk-yrityksille merkitystä.

Pk-yrityksillä ei ole mahdollista järjestää esimerkiksi suuria asiakastapahtumia, ja liikeneuvotteluja joudutaan jo käytännön syistä käymään toimistojen ulkopuolisissa tiloissa. Esityksellä ei tulisi antaa myöskään sellaista kuvaa, että edustusmenot eivät kuulu lainkaan elinkeinotoimintaan. Edustuskulujen mahdollisesta rajauksesta tulisi siksi joka tapauksessa säätää omassa säännöksessään, muualla kuin esitetyllä tavalla EVL 16 §:ssä.

Esitämme kuitenkin, että jatkossa joka tapauksessa

– vähäinen määrä edustusmenoja olisi verotuksessa vähennyskelpoista. Menojen vähennyskelpoisuudelle voitaisiin asettaa euromääräinen katto, esimerkiksi 1 000 – 2 000 euroa.

Euromääräisillä vähennyksillä olisi suhteellisesti suurin merkitys juuri pienyrityksille, ja vähennysoikeus viestisi sitä, että edustaminen on ylipäätään edelleen sallittua elinkeinotoiminnassa. Esimerkiksi voimassa olevassa koneiden ja kaluston poistojärjestelmässäkin pienhankintojen hankintameno on mahdollista vähentää vuosikuluna poistomenettelyn sijaan, eli pieniä poikkeuksia pääsäännöistä sallitaan.

Mikäli esitys edustuskulujen vähennyskelvottomuudesta toteutetaan, murtotilikautisilla yrityksillä myös vuoden 2013 puolella syntyneet edustusmenot ovat vähennyskelvottomia. Esitämmekin, että vuoden 2013 aikana syntyneet ja kirjatut edustuskulut olisivat vähennyskelpoisia voimassa olevan EVL 8 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaisesti.

Muuta

Esitys kiristäisi myös listaamattomien yhtiöiden pörssiyhtiöstä saamien osinkojen verotusta näiden osinkojen veronalaisen osan kasvaessa 75 prosentista 100 prosenttiin. Tämä merkitsisi verotuksen kertaantumista, mitä emme yksittäisenä uutena rajoituksena pidä kannatettavana, koska nykyjärjestelmä on myös tältä osin ollut toimiva ja perusteltu.

Anna Lundén
johtaja

Toiminimi Kampaamo Toiminimi Metalliyrittäjä
– tulos 50 000 e – ei nettovaroja – tulos 50 000 e – nettovarat 50 000 e

Verotettava tulo ilman yrittäjävähennystä

– 50 000 e – 50 000 e

Yritystulon pääomatulo-osuus

– ei pääomatulo-osuutta – 10 000 e (20 % nettovarat)
– ei pääomaveroa – pääomavero 3 000 e (30 %)

Ansiotulo-osuus

– 50 000 e – 40 000 e
– ansiovero 13 750 e (27,5 %) – ansiovero 9 600 e (24 %)

Verot yhteensä

– 13 750 e – 12 600 e
– 27,5 % – 25,2 %

Yrittäjävähennys 5 % = elinkeinotoiminnan tulo 95 %:sti veronalainen:

Verotettava tulo yrittäjävähennyksen jälkeen

– 47 500 e – 47 500 e

Yritystulon pääomatulo-osuus

– kuten edellä, ei pääomaveroa – kuten edellä, pääomavero 3000 e

Ansiotulo-osuus

– 47 500 e – 37 500 e
– vero 12 587 e (26,5 %) – 8625 e (23 %)

Verot yhteensä

– 12 587 e – 11 625 e
– 26,5 % – 23,25 %

Hyöty yrittäjävähennyksestä ao. tulo- ja nettovarallisuustasoilla noin 2 %

– 1 163 e (2,3 %) – 975 e (1,9 %)

Tyypillisiä hyötyjiä

  • pienet palvelu- ja käsityö- ja pienteollisuusyritykset (kampaamot, ompelimot ym.)
  • joko yksinyrittäjinä toimien tai 2-3 henkeä työllistävinä (30 % palkoista lisätään nettovaroihin pienyrityksille tyypillisten pieninvestointien lisäksi)
  • Vrt. Oy-yrittäjä voisi kasvattaa nettovaroja vuositasolla yli 5000 eurolla olettaen, että nostaisi palkkaa runsaat 40 000 euroa. Muissa yritysmuodoissa nettovaroja ei voi kasvattaa kevyemmällä verolla, vaan yritystulot verotetaan loppuun asti joka vuosi.