HE 190/2013 vp eduskunnalle laeiksi alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista sekä alueiden kehittämisen ja rakennerahastohankkeiden rahoittamisesta
Eduskunnan hallintovaliokunnalle
Yleisiä huomioita
Suomen Yrittäjien (SY) toiminta perustuu vahvaan paikalliseen ja alueelliseen verkostoon. Verkostossamme toimii 4000 yrittäjää luottamushenkilönä. Lisäksi SY:n aluejärjestöjen (21 kpl) toimistoissa työskentelee 140 yrittäjyyden ammattilaista. Järjestömme edustajat vaikuttavat mm. MYReissä jokaisen maakunnan alueella.
Todettakoon myös se, että aluejärjestömme ovat useiden maakuntien alueilla edustettuna käsiteltävänä olevien lakien piirissä olevien erilaisten kehittämishankkeiden ohjausryhmissä, arviolta noin 150 erilaisessa hankkeessa. Aluejärjestöt ovat osin myös hankkeiden vetovastuullisia toimijoita, arviolta 20 hankkeessa.
Kiitämmekin kohteliaimmin mahdollisuudesta lausua kirjallisesti tästä 116 000 jäsenyrittäjällemme tärkeästä asiakokonaisuudesta.
Yleisesti todettakoon, että lakiesitykset ovat pääpiirteiltään oikeansuuntaisia. On hyvä, että alueiden kehittämistä ja rakennerahastojen hallinnointia koskevat lait nyt ollaan yhdistämässä yhdeksi laiksi. Jo tämä luo selkeyttä suunnittelujärjestelmään.
Vaikka nyt suunnittelujärjestelmään ei olekaan tulossa merkittäviä muutoksia, esityksissä huokuu vähintäänkin pyrkimys keventää hallintoa ja nopeuttaa prosesseja. Tämä mahdollistaa rahoituksen Suomen kilpailukyvyn kannalta olennaisiin tekijöihin, kuten esimerkiksi mpk-yritysten toimintaedellytyksien parantamiseen.
Suomen elinkeinorakenteen muuttuessa ja työllistämisen vastuun siirtyessä yhä nopeammin mpk-yrityksien harteille, tulisi kaikessa lainsäädännössä huolehtia siitä, että tunnistetaan oikeita menestystekijöitä ja haasteita.
Eri toimijoiden asema
Johdonmukaisuus maakuntien keskuskaupunkien aseman vahvistamisesta (esimerkiksi kasvusopimukset ja Inka-ohjelma) alueen veturina ja osana koko maan kilpailukyvyn kehittämistä näkyvät myönteisesti lakiesityksissä.
Toisaalta erilaisten alueiden kehittämisen näkökulmasta suurten kaupunkien roolin kasvattaminen ei saa olla liian hallitsevaa. Keskuskaupungeilla on entistä merkittävämpi rooli maan kilpailukyvyn näkökulmasta, mutta samalla on huolehdittava maakuntien erilaisten osien huomioimisesta.
Väistämättä kuntarakenteen ts. kuntien lukumäärän muuttuminen vaikuttaa siten, että kuntien aluehallinto tulee samaan murrokseen kuin valtion aluehallintokin on ollut – ja on – viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.
Kiinnitämme huomiota siihen millainen on toimivaltainen ELY-keskus. Perinteinen käsitys on ollut se, että toimivaltainen ELY on toimielin, joka käsittelee kaikkia ELY-asioita. Nyt tämä rooli muuttunee ja on pohdittava mikä vaikutuksia muutoksella on mpk-yrityksien toimintaan.
Maakunnan yhteistyöryhmien rooli on ollut joskus liian vähäinen. Myönteistä onkin se, että niiden merkitystä kasvatetaan. On tärkeää, että läheisyysperiaate säilyy ja alueiden partnerit ovat entistä vahvemmin mukana määrittämässä alueiden menestystekijöitä ja jopa hankkeiden sisältöä. On kuitenkin syytä välttää, että jokainen yksittäinen hanke käsiteltäisiin yhteistyöryhmässä asti. Sen on oltava maakunnan menestystekijöitä linjaava strateginen elin.
Sihteeristön asema niin, että vain myöntävät viranomaiset ovat siellä, on vain osin perusteltu. Sihteeristöön olisikin hyvä kuulua esimerkiksi yksittäiset kunnat että järjestöt. Tässä on kuitenkin huomioitava se, että nämä tahot ovat usein myös tuen hakijoita. Myös salassa pidettävien tietojen osalta laaja kokoonpano saattaa vaikeuttaa valmistelua.
Korostamme, että eri tahojen – ja erityisesti yrittäjäjärjestöjen – riittävästä edustuksesta MYRin sihteeristössä on huolehdittava.
Tässä tulee kuitenkin huomioida delegointimahdollisuudet. Mikäli MYReille jää paljon sitovia hankelausuntoja, on sihteeristön valmistelu- ja esittelytyö hyvä hoitaa virkamiestyönä.
MYRin päätösten sitovuuden tulisi olla vahvasti laissa määriteltyjä.
Keskeistä, toimijoista riippumatta, on perusteltua vähentää hallintoa: vähentää tarpeetonta sääntelyä ja hallintoa sekä helpottaa yrittämisen ja työllistämisen edellytyksiä. Oleellista on niin ikään se, että rahoitusta kohdennetaan mahdollisimman suoraan yrityksiin.
Valtakunnallisella tasolla alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunnan asemaa tulee vahvistaa siten, että sen merkitys korostuu erityisesti tunnistettaessa koko maan kannalta olennaisia muutoksia. Tämä edellyttää myös merkittävien toimijoiden (muiden kuin viranomaistahojen) aseman vahvistamista.
Tuet, hankkeet ja rahoittajat
Suorien yritystukien (substanssi) hallinnointi ELYillä on sinänsä hyvä linjaus. Peruslinjana se, että ELY rahoittaisi yrityslähtöiset hankkeet ja suorat yritystuet ja maakunnan liitto muut (eli kuntalähtöiset), on perusteiltaan kannatettava.
Jos hakijana on kunta, kunnallinen kehitysyhtiö, oppilaitos tai jos hankkeessa on merkittävä kuntarahoitus, niin hankkeet olisivat maakunnan liittojen rahoittamia. On perusteltua, että liitot korostavat aluekehittämisnäkökulmaa ja ELYt korostavat substanssiosaamista.
Tässä on kuitenkin pohdittava sitä, että onko linjaus lopulta tarkoituksenmukainen ja syntyykö kahdenlaisia ts. eri tavoitteisiin suunnattuja kehittämishankkeita.
Korostamme sitä, että mpk-yritykset on syytä pitää mukana kuntalähtöisissäkin hankkeissa. Aluekehittäminen on pitkälti yritysten kehittämistä. Tähän liittyy myös seudullisten kehittämisyhtiöiden rooli, joita kunnat pääasiassa rahoittavat.
Ohjelmat
Ohjelmaprosessin tiivistäminen ja selkeyttäminen ilmenee lakiesityksistä ja tämä on kannatettavaa. Esimerkiksi uusi toimeenpanosuunnitelma, jossa suunnitelmat (Totsu ja MYAK) on koottu samaan asiakirjaan ja joka tehdään vain joka toinen vuosi, on myönteistä.
Maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma muuttuisi näin maakuntaohjelman toimeenpanosuunnitelmaksi, joka tehtäisiin joka toinen vuosi (nykyisin joka vuosi).
Muutoksen tavoitteena lienee paitsi vähentää hallintoa, mutta myös koota aluekehittämisen kansallista ja rakennerahastotoiminnan toimeenpanoa yhdeksi kokonaisuudeksi. Tämä on myönteistä sillä käytännössä monissa maakunnissa asiakirjat on jo viime vuosina liitetty yhteen.
Esitys ohjaa maakuntaohjelman tekemistä ja toteuttamista oikeaan suuntaan. Parhaimmillaan se tiivistää maakuntien liittojen ohjelmat muutamaan maakunnan kannalta tärkeään tavoitteeseen. Maakuntaohjelman tekeminen joka neljäs vuosi saattaisi riittää.
Hyvä on kuitenkin kiinnittää huomioita siihen säilyykö ohjelmallinen koordinaatio maakunnan käsissä vai hajautuuko se liian monelle eri toimijalle.
Kaupunkipolitiikka pitäisi saada nivottua maakunnalliseen kokonaisuuteen niin, että koordinaatio kokonaisuuteen säilyy. Itä- ja Pohjois-Suomen kannalta kummatkin lakiesitykset ovat erityisen tärkeitä, mutta samaan aikaan tulisi huomioida myös metropolialueella tehtävät aluekehittämistoimet.
Tärkeää on kiinnittää käytännön tasolla huomioita siihen, että maakuntaohjelmat jatkossa keskittyvät selkeästi muutamaan kärkihankkeeseen tai painopistealueeseen.
Aiheeseen liittyen liitteenä ministeri Ihalaiselle 3.10.2013 luovutettu esityksemme yritystukilain (luonnoksen) muuttamisesta. Keskeistä lausunnossa oli se, että uusi yritystukilaki tulisi rakentaa siten, että se mahdollistaa alueellisten pääomasijoitusrahastojen rahoittamiseen EAKR-varoista. Käsityksemme mukaan alkuperäinen linjaus muuttui siten, että Euroopan aluekehitysvarojen käyttämisen alueellisiin pääomasijoitusrahastoihin on jatkossakin mahdollista.
Suomen Yrittäjien puolesta
Anssi Kujala
varatoimitusjohtaja
Suomen Yrittäjät
anssi.kujala@yrittajat.fi
0400 567 925
www.yrittajat.fi/kunta
Jakelu Eduskunnan hallintovaliokunta
Tiedoksi Suomen Yrittäjien paikallisen ja alueellisen vaikuttamisen valiokunta, Suomen Yrittäjien johtoryhmä