HE-luonnokset t&k-toiminnan ja sijoitustoiminnan verokannusteiksi (VM069:00/2012 ja VM067:00/2012)

Valtiovarainministeriö
Vero-osasto

VM:ssä on valmisteltu esitysluonnokset pk-yritysten tutkimus- ja kehitystoimintaa tukevaksi verokannustimeksi sekä pääomasijoituskannustimeksi. T&k-vähennys koskisi EU-määritelmän täyttäviä pk-osakeyhtiöitä tai osuuskuntia, jotka voisivat vähentää lisävähennyksenä 140 % tutkimus- ja kehityshankkeidensa palkkamenoista. Vähennyksen alaraja olisi 15 000 euroa ja yläraja 400 000 euroa. Valtiolle uusi verokannustin maksaisi arviolta 181 milj. euroa ja verovähennys olisi voimassa vuosina 2013-2015.

Yrityksen ulkopuoliset sijoittajat voisivat vähentää pääomatulostaan 50 % listaamattomaan pk-yritykseen tehdystä sijoituksesta vuosina 2013 – 2015. Yrityksen perustamisesta tulisi olla kulunut enintään 6 vuotta. Vähennyksen määrä voisi olla 5000 – 75 000 euroa ja vähennetty määrä luettaisiin tuloksi osakkeita luovutettaessa tai omistuksen lakatessa, kuitenkin viimeistään 8. vuonna sijoituksen tekemisvuodesta. Kustannus valtiolle olisi arviolta 7 milj. euroa.

Hallitus on linjannut myös pk-yrityksiin tehtävien sijoitusten myyntivoittoverotusta kevennettäväksi määräajaksi, jotta myös omistayrittäjiä kannustettaisiin kasvuun. Tarkoitukseen valmisteltu hankintameno-olettaman korottaminen ei kuitenkaan ole saanut EU:n komissiolta valtiontukisäännöksiltä edellytettävää hyväksyntää, minkä vuoksi asian jatkovalmistelu on avoin.

Suomen Yrittäjät (SY) esittää kannusteista lausuntonaan seuraavaa:

Lausunto

Verokannusteiden lähtökohtana tulisi olla, että kannustettaisiin mahdollisimman laajasti erilaisia ja erikokoisia yrityksiä kasvuun ja työllistämään. Pidämme kuitenkin kohdennettuja kannusteita nykyisessä taloustilanteessa hyväksyttävinä edellyttäen, että näiden ohella yleinen verotuksen taso pidetään kannustavana. Omistajayrittäjät eivät myöskään saa joutua kannusteita kehitettäessä liian erilaiseen asemaan ulkopuolisten sijoittajien kanssa, koska yrittäjät ovat ensisijaisia riskin kantajina kasvun kannalta avainasemassa.

Uudet kannusteet ovat muotoutuneet valmistelussa varsin rajallisiksi ja soveltaminen jopa sattumanvaraiseksi. Ratkaisumallit ovat odotettuun nähden selvästi vaatimattomampia. Tilanteessa, jossa suurta yritystoimintaa lakkautetaan ja siirretään ulkomaille, tarvittaisiin voimakkaampia ja laajemmin vaikuttavia kasvun kannustimia.

Esitämme seuraavassa eräitä yksityiskohtaisia korjausehdotuksia kannustinten paremmaksi kohdentamiseksi pk-yrityksille. Olisi aiheellista etsiä myös uusia kannusteita, jos linjattu luovutusvoittoverotuksen keventäminen jää EU-syistä toteuttamatta.

T&k-kannuste

Emme pidä t&k-kannustimen kohdentamista vain oy-muotoiselle yritystoiminnalle perusteltuna, sillä tällä sivuutetaan muiden pienyritysmuotojen kasvutarpeet. Ratkaisun taustalla on ilmeisesti hallituksen linjauksen sanamuoto, jossa puhuttiin vain yhteisöveron palauttamisesta t&k-kulujen osalta. Kannustetta ei kuitenkaan toteuteta muutoinkaan yhtiöverosta myönnettävänä hyvityksenä, vaan tulosta tehtävänä vähennyksenä. Kannusteen ulottamisella elinkeinonharjoittajiin ja henkilöyhtiöihin olisi vain vähäinen valtiontaloudellinen merkitys, mutta korjaus olisi tärkeä verotuksen neutraalisuuden kannalta.

Esitämme, että

– t&k-lisävähennys myönnetään kaikille yritysmuodoille.

Vähennyksen alaraja 15 000 euroa, joka tarkoittaa käytännössä runsaan 10 000 euron t&k-panostusta vuosittain, tulisi myös madaltaa esim. 3000 euroon, koska alaraja on korkea pienyritystoiminnalle.

Lisävähennystä ei saisi alihankintana ostetusta t&k:sta. Tämä on huono asia pk-yrityksille, sillä merkittävä osa t&k:sta ostetaan näissä ulkopuolelta ja rajaus haittaa pk-yritysten kilpailuneutraalisuutta. Esitämme, että alihankintana ostetusta t&k:sta voisi tehdä 75 %:n lisävähennyksen, jolloin vähennys koskisi käytännössä katteella oikaistua määrää. Myös rajoitus, jonka mukaan konsernien sisäiset t&k-veloitukset eivät olisi mahdollisia, rajoittaa tarpeettomasti kannusteen käyttöä konserniyhtiöissä. Rajoituksen poistaminen tekisi tuesta ehdotettua käyttökelpoisemman ja tavoitteiden kannalta vaikuttavamman ilman työn siirtelytarpeita konsernien sisällä.

T&k-määritelmän soveltaminen tulee olemaan käytännössä vaikea asia (2 §:n 1 mom:n 2-kohdan mukaan tarkoitetaan ”perustutkimusta, teollista tutkimusta ja kokeellista kehittämistä, joilla systemaattisesti tavoitellaan tiedon lisäämistä tai tiedon käyttämistä uusien sovellusten löytämiseksi”). Monissa pk-yrityksissä voi syntyä epäselvyyttä siitä, mitkä kulut ovat vähennyskelpoisia. Pk-yrityksissä työmenetelmiä kehitetään usein juoksevan toiminnan ohessa ja soveltaminen tuo uutta byrokratiaa ja haasteita mm. työaikakirjanpidolle. Emme pidä hyväksyttävänä, että vain Verohallinto voisi pyytää TEKESiltä lausunnon siitä, täyttääkö yrityksen toiminta laissa tarkoitetun t&k-toiminnan määritelmän, vaan tällainen oikeus tulisi varata myös yrityksille.

Tuen määrän sitominen pelkästään palkkoihin voi myös aiheuttaa horjuvuutta, sillä esim. luontoisetuja käsitellään palkkakirjanpidossa osana palkkoja, mutta kirjanpidossa muina kuluina. Laskentapohjaksi voisi siksi määritellä esim. ennakonpidätyksenalaiset palkat ja ottaa huomioon myös palkkoihin sidotut sosiaalikulut. Vähennyksestä todennäköisesti annettavien soveltamisohjeiden tulee myös huomioida riittävästi pk-yritysten erityisolosuhteet.

Toteamme lopuksi, että t&k-yritykset ovat usein tappiollisia ja tulos tulee vasta projektin onnistuessa. T&k-prosessien aikana rahoitus on usein tiukalla ja monille kasvuyrityksille hyödyllisempi olisi ollut ratkaisu, jossa t&k-menoista olisi saanut verokantaa vastaavan palautuksen. Valittu malli, jossa lisävähennys usein vain kasvattaa esim. aloittavan yrityksen tappiota ja hyvittää sen vasta voitollisina vuosina, ei siksi kohdennu kasvun kannalta oikeaan hetkeen. Myös se, että vähennystä ei saa, jos yritys on saanut tukea esim. TEKESiltä, kaventaa kannustimen merkitystä.

Kokonaisuutena valittu ratkaisu heikentää siten mielestämme kannustimen hyötyjä siihen nähden, mitä ne olisivat voineet olla.

Sijoituskannustin

Myös sijoituskannustimen soveltamiselle tulisi tarkat rajat. Alkuperäinen tarkoitus oli, että sijoittaja maksaa veron lykättynä, kun hän luopuu yrityksen osakkeista voitolla. Esityksen mukaan sijoittaja joutuisi kuitenkin tulouttamaan vähennyksen viimeistään 8. vuonna sijoitusvuodesta. Kohdeyrityksen ikäraja 6 vuotta rajaisi myös kannusteen käytännössä vain nuorimpiin start-up-yrityksiin. Arvioimmekin, että esitys ei koskisi käytännössä kovin montaa sijoittajaa.

Suurin ongelma on kuitenkin se, että kannustin edellyttäisi kohdeyhtiöstä riippumatonta yksityistä sijoittajaa, mikä rajoitus tosin sisältyy jo hallituksen alkuperäiseen linjaukseen. Yleensä enemmistöyrittäjät kuitenkin tuntevat yhtiön parhaiten ja heidän sijoittamansa raha on vakaampaa ja saatavissa silloinkin, kun yrityksen riskit ovat suuret. Jos sijoittaminen sallittaisiin myös enemmistöomistajille, ei vain alle 50 % omistaville, lain vaikuttavuus olisi todennäköisesti suurin ja johtaisi myös todennäköisemmin tärkeisiin innovaatioihin ja niiden kaupallistamiseen. Esim. Ruotsissa 2012 valmistuneessa työryhmämietinnössä on ehdotettu sijoitusvähennystä kaikille luonnollisille henkilöille, ei vain ulkopuolisille sijoittajille.

Esitämme, että

– omistusraja poistetaan ja vähennys myönnetään myös sijoitettaessa kohteeseen, josta henkilö omistaa yli 50 %,

– ellei omistusrajaa voida poistaa, esitämme, että myös omistajayrittäjille valmistellaan esim. vastaavin kriteerein myönnettävä yrittäjävähennys luovutusvoittoverotukseen tai tuloverotukseen rahoituksen tukemiseksi heidän sijoittaessaan uutta pääomaa aloittaviin tai uusiin yrityksiin.

Enkeli-sijoitustoiminnan korostaminen on nykyisessä taloustilanteessa yksipuolista senkin vuoksi, että vastaavaa tietotaitoa kuin sijoittajilla löytyy usein juuri yrityksen lähipiiriltä. Koska lain tavoitteena on nimenomaan pääoman saaminen kasvun alkuvaiheessa oleviin yrityksiin, enemmistöomistajille suunnattava vähennys korostaisi tarvetta kannustaa myös lähipiiriä mukaan aiempaa suuremmilla pääomilla ja panostamaan myös yrityksen liiketoimintaosaamisen kehittämiseen, ei vain sijoitustoiminnasta lyhyellä aikavälillä saataviin hyötyihin.

Ehdotuksessa suljetaan myös tarpeettomasti ulkopuolelle yritykset, jotka ovat syntyneet esim. yritysjärjestelyissä kuten jakautumisessa tai liiketoimintasiirrossa. Juuri tällaisia yrityksiä tällä hetkellä tarvitaan pois siirtyvien suurten yritysten tilalle, eivätkä rajoitukset ole kannatettavia.

Sijoitus olisi tehtävä rahasuorituksena, mikä vaikuttaa liian tiukalta vaatimukselta. Yhtiön käyttöön tulevaa lisäpääomaa voidaan käytännössä saada mm. yrityksen tarvitsemina koneina, laitteina tms., joiden avulla saadaan toiselle hyödytöntä tai vähäkäyttöistä pääomaa uudelleen tarpeelliseen ja tuottavaan käyttöön.

Vähennys ei koskisi sijoituksia rahastoihin, jotka sijoittavat varoja edelleen kasvuyhtiöihin, vaikka usein sijoitukset tehdään juuri sijoitusyhtiöistä tai –rahastoista. Kasvuyritysten pääomasaannin näkökulmasta pitäisimme luontevana ottaa myös nämä sijoitukset vähennyksen piiriin. Mielenkiintoinen taustatieto valmistelutyössä olisi ylipäätään ollut se, paljonko luonnollisten henkilöiden suorien sijoitusten osuus on kaikista pääomasijoituksista.

Kannustin hankintameno-olettaman tilalle

Arvioimme edellä mainituista syistä, että uusien kasvukannusteiden soveltaminen tulee olemaan etenkin pienimmissä yrityksissä rajoitettua ja poikkeuksellista. Kun myös hankintameno-olettaman korottaminen jää ehkä EU-syistä toteuttamatta, esitämme, että hallitus pohtisi vielä esityksen täydentämistä edellä mainitun omistajayrittäjien sijoituskannustimen ohella myös pienimpien yritysten työllistämiseen kohdistettavalla kannustimella.

Jos halutaan kannustaa pienyrityksiä työllistämään, ehdotamme, että nykyisen toimintavarauksen laskentapohja, jonka nojalla elinkeinonharjoittajat ja henkilöyhtiöt voivat vähentää toimintavarauksena 30 % viimeisen 12 kuukauden palkoista, korotetaan työllistämiseen kannustavammaksi siten, että

– elinkeinonharjoittajat ja henkilöyhtiöt voivat jatkossa vähentää toimintavarauksena 50 % tilikauden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden palkoista.

Ratkaisu voisi toimia myös ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen liittyvänä kannustimena, johon liittyvä alueellinen tukikokeilu päättyi vuoden 2011 lopussa. Toimintavaraus tukee myös työpaikkojen säilyttämistä, koska varaus purkautuu työvoiman vähentyessä.

Ehdotamme, että asian valmistelu käynnistetään niin, että tällaista muutosta voitaisiin soveltaa vuoden 2013 alusta lukien.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Anna Lundén
johtaja